Lofooteille osa 3, Maisemat muuttuvat Norrlannissa

Aamu Quality Lapland-kongressihotellissa aukeni jälleen aurinkoisena. Seurueemme kokoontui hotellin isoon ravintolasaliin viritetylle erittäin runsaalle aamupalalle. Salissa oli melkoisesti keltaisiin työasuihin pukeutunutta miesjoukkoa. Oletettavasti he olivat kaivoksella työskentelevää matkaporukkaa.

Kun oma ryhmämme oli saanut riittävästi murua rinnan alle, kokosi oppaamme Mirja meidät matkalaukkuinemme bussiin ja matka saattoi jatkua. Mika suuntasi keulan ensin kohti pohjoista ja Svappavaarasta jälleen luoteeseen kohti Kiirunaa. Olimme Ruotsissa keskellä Norrlannin maakuntaa ja matkalla kohti tuntureita.

Maisema alkoi muuttua kumpuilevammaksi. Tunturit tulivat vähitellen näkyviin ja puusto alkoi muuttua matalammaksi. Meikävanhukselle, joka on elänyt hehkeimmän nuoruutensa tasaistakin tasaisemmilla Limingan niittylakeuksilla, maaston muuttuminen aiheutti miellyttäviä tunteita. Silmät ahmivat näkymiä. Että maisema voi olla noin kaunista! Ero Kainuun kumpuleviin maisemiin ja Suomen Lapin tunturimaastoon oli myös lähestyvän vuoriston takia todella suuri.

Matkaseurueemmekin alkoi herätä maisemien muutoksiin ja kännykkäkamerat alkoivat napsahdella ikuistamaan näkymiä bussin ikkunoista. Aurinko vaan aiheutti omat ongelmansa ikkunoiden heijastumina. Mutta kuvasatoa alkoi kertyä.

Kiirunan lähestyessä maisemaan ilmestyivät kaivostornit ja kaivoksen aiheuttamat suuret kivikukkulat. Kiirunan kaupungin ongelmat sijaitessaan kaivoksen päällä näkyivät selvästi.

Kaupunkia siirretään parhaillaan etäämmälle. Tien lähellä oli kaupungin uusi hallintorakennus, jonka ympärille uutta kaupunkia rakennetaan.

Tuota tilannetta ajatellessa, tuli mieleen Savonlinnan tuska. Väki pakenee yliopiston siirtäessä toimintansa Joensuuhun. Savonlinnassa puretaan kokonaisia, uudehkoja kerrostaloja ja muuton takia Joensuuhun rakennetaan täysin uusia. Vaikuttaa hölmöläisten hommalta! Jospa saisikin Savonlinnan talot siirrettyä kokonaisina vaikka Helsinkiin. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, kuten mm. kaupungin siirtäminen ja hyvien talojen purkaminen.

Kiirunan kaivos sekä Jällivaarassa sijaitseva Malmivaaran kaivos ovat Euroopan merkittävimpiä  rautamalmin tuottajia. Malmin takia on aikoinaan rakennettu malmirata, joka johtaa em. kaupunkien kautta Pohjanlahden rannalta Luulajasta Atlantin rannalla sijaitsevaan vuonokaupunkiin Narvikiin. Kaivoksilla ja radalla oli merkittävä rooli mm. 1940-luvulla Saksan sotatoimille. Tarve raudalle oli suuri ja Saksa kävikin rajuja taisteluja alueella.

Tuossa tuli hieman pintaraapaisua alueen merkityksestä ennen ja nyt sekä ongelmista, joita kaivostoiminta voi aiheuttaa alueen asukkaille.

Matkamme jatkui ohitettuamme Kiirunan ja Ruotsin korkeimman tunturin, Kebnekaisen. Bussissa istuessa huomasi selvästi maaston nousevan ja näkyviin ilmestyi vuoria, joiden huipulla näkyi lunta. Ulkoilman lämpötilan huidellessa +20 C-asteen tietämissä tuntui oudolta, että näköpiirissä voi esiintyä lunta.

Pujottelimme vuorten välissä ja lähestyimme vähitellen Ruotsin ja Norjan välistä rajaa. Sitä ennen pidimme kuitenkin pidemmän tauon Abiskossa.

Matka jatkuu tauon jälkeen...

PS. Kuvien laadussa on runsaasti moitittavaa, sillä ne on otettu pääosin liikkuvan bussin ikkunasta iPhonella. Anteeksi eli sorry!