Messuille lähtöä edeltävänä yönä näytti mökkimme lämpömittari alimmillaan + 7,5 C:n "lämpöä". Ja lähtöhetkellä oltiin jo huimissa + 13 asteen lukemissa. Sadetta ei kuitenkaan ollut luvassa, joten nousimme autoon ja lähdimme matkaan.
Mikkelissä P-paikan kyltit ohjasivat meidät kaupungin länsipuolelle ja monien mutkien jälkeen Vuolinkoon. Sieltä matka jatkui kaupungin keskustan läpi kohti messualuetta. Matkalla opas kertoi Mikkelistä ja ohitetuista nähtävyyksistä.
Itsessään messut järjestelyineen eivät poikkea kovinkaan paljon edellisvuosien messuista. Lievästi mäkinen maasto Saimaan rannan läheisyyden myötä antaa kauniit puitteet väljästi rakennetulle omakotialueelle.
Talojen
ulkopuolella oli panostettu monenlaisiin terasseihin, katettuihin ja
kattamattomiin. Toinen uusenlainen painotus talojen varustelussa olivat monien
talojen pihalle asennetut paljut. Olipa parissa talossa jopa pini uima-allas
pihalla. Alueella yleisesti ja monien talojen pihoilla oli käytetty paljon
kunttaa eli siirrettyä metsäpohjaa. Nurmikot olivat siirtonurmea. Toki siirtonurmen
ja kuntan käyttö lienee ainoa ratkaisu pihojen nopean viimeistelyn
toteuttamiseksi ennen messuja.
Muutamissa
taloissa oli käytössä aurinkopaneeleita, mutta olisin kuvitellut niitä
hyödynnetyn uudella asuntoalueella paljon enemmän. Ilmalämpöpumppuja oli myös runsaasti. Sadevesien
hyödyntämiseen oli muutamissa taloissa syöksytorveen asennettu vedenkerääjä.
Useiden talojen seinään oli kiinnitetty uudenlaiset
teleskooppituuletustelineet.
Sisätiloissa
oli kylpyhuoneissa ja saunoissa kaikki mahdolliset variaatiot mustanpuhuvista
valkoisiin sävyihin. Asuntojen sisäväritykset olivat pääosin vaaleita, ei
kovinkaan silmiinpistäviä.
Tässä vielä
joitain poimintoja messualueelta, pihoilta ja rakennuksista. Nähtävää riitti niissäkin.
Yhteenvetona
Mikkelin asuntomessuista totean seuraavaa: kahden nakin hodarit olivat hyviä vaikka nakit olisivat
saaneet olla napakampia, sekoituspehmis oli erittäin hyvää, reilu 100 metrin jono
Wave-taloon (kohde nro 5) oli seniorille aivan kohtuuton, XAMK:n eli
Kymenlaakson ammattikorkeakoulun osaston aurinkopaaneelien esittelijät olivat
poikkeuksellisen mukavia ja tarjoamansa salmiakkikarkit hyviä, Vesivekin
menekinedistämistulitikkurasia oli tarpeellinen tuote, lepopenkkejä oli
alueella sopivasti, vesisateen alkaminen vasta paluumatkalla p-paikalle oli
hienosti ajoitettu, paluumatkalla Kotileipomo Siiskosella jälkiruuaksi tarjottu
kakku oli suussa sulavaa. Mökille oli mukava palata!
Ja ensi vuonna sitten Poriin messuamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti