Novelli osa 2 - Kukitettu nuohooja

... jatkoa edelliseen ...

Nuohooja Matias Nilsson ei ollut seisonut takarivin miesten joukossa kun Luoja oli jakanut porukalle ulkomuotoa. Mittaa oli jaossa kertynyt kokonaiset 183,5 senttiä, kun kylän muitten miesten keskiarvo pyöri yli kymmenen senttiä pienemmissä luvuissa. Samoin oli ikään kuin kääntäen painon laita. Kun yleinen taso liikkui sadan ja sadankolmenkymmenen kilon kieppeillä ei Matias Nilssonin polvia raskautettu enempää kuin 79 kilon verran. Niin ja täsmällisyyden nimissä mainittakoon 300 grammaa sen ylimenevä osa viime viikonlopun saunareissulla puntarin osoittamana. Eli pituutta oli jaettu runsaalla kädellä ja painoa hyvinkin kitsaasti. Ja sehän on ihmisen muodossa merkittävän hyvä yhdistelmä. Tuota etua oli Matias saanut hyödyntää osin omasta halustaan ja osin ympäristön paineesta hyvinkin suuressa määrin.

Oleellisinta oli kuitenkin se, että mikäli kasvojen muotoa olisivat päässeet vertailemaan naistenlehtien komeiksi ylistämät elokuvien ja tv-sarjojen tähdet, olisivat nämä sanoutuneet saman tien irti rooleistaan ja ehdottaneet tilalle nuohooja Matias Nilssonia. Kylän naiset tiesivät tämän ja tunsivat asian sylissään. Ja kokivat monin tavoin sen. Eikä kukaan oikein suostunut jäämään osattomaksi. Keskenään he eivät asiaa vertailleet. Paitsi lähimpien ystävättärien kesken, mutta vuosittaista nuohoojan käyntiä odotettiin innolla lähes joka talossa.

 Alueen mökkiläiset tai paremminkin näiden mökkien rouvasväki harmitteli lainlaatijan määräämää kolmen vuoden aikarajaa vapaa-ajanasuntojen nuohousten välillä. Olivatpa muutamat naispuoliset mökkiläiset pohtineet lain moittimista ja vaatimista nuohousta vuotuiseksi ja lisätarkastuksia tehtäväksi jopa parin kuukauden välein.

Hämmästyttävintä oli kuitenkin se, että kaikki naiset odottivat nuohousta. Miehet eivät lotkauttaneet asialle korviansa, vaikka yleensä kiinteistöasiat olivat ukkoväen vastuualuetta. Kylän ukot eivät olleet tajunneet sitä kuhinaa mikä kylällä syntyi kun nuohoojan lakisääteinen käyntivelvoite lähestyi kotitalon tulisijoja.

Ukoilla riitti turinaa urheilusta ja olutmerkkien paremmuudesta kylän pubin pöydissä. Emännät sitä vastoin halusivat noina aikoina ostoksille lähikaupunkiin, jonka liikkeistä löytyivät parhaat asusteet miehen miellyttämiseen. Ukot eivät olleet edes havainneet mitään outoa erilaisten verkkosukkien ilmestymisestä eukkojensa jalkoihin nuohouspäivinä. Naiset olivat saaneet vuosien saatossa havaita nuohooja Nilssonin kiihottuvan erityisesti mustista verkkosukkahousuista. Toki eivät olleet minimaalisen kokoiset mustat alusasutkaan vastenmieliset nuohoojan silmissä. Viimeisen vuoden aikana oli asusteliikkeissä huomattu mustien stringien ja pitsialusasujen kysynnän yllättävä kasvu.

Musta väri ikään kuin ilmensi nuohoojan ammatin perusväritystä. Ja ammattimiehellehän oli luonteenomaista tunnustaa aina oikeaa väriä. Omassa olemuksessaan nuohoojalla tuo musta väri keskittyi tiukalla rajauksella käsiin ja kasvoihin. Työssä nuohoushaalareiden suojaama muu kroppa olikin vastaavasti lähes vitivalkoinen, jota tuo vahva kontrasti vielä korosti. Se ei kuitenkaan naisväkeä haitannut. Päinvastoin sillä tuntui olevan tunnelmaa kiihottava vaikutus. Olipa kunnanjohtajan rouva kerran itsekseen todennut peilinsä edessä nuohoojan poistuttua, että nyt pantiinkin asiallisesti oikein mustaa valkoiselle. Himmeänä kaarevilla pakaroilla näkyvät nokisten kätten jäljet olivat lähteneet pesurukkasella ja saippualla suhteellisen helposti pois. Vain pieni punoitus oli jäänyt jäljelle ja sitä ei ollut kunnajohtajakaan ollut huomannut lauantaisaunassa.

No olihan Matias Nilsson ammattimies myös varsinaisessa työssään. Katoilla hän oli pysynyt pääsääntöisesti aina. Paitsi lukuun ottamatta vuosikymmenten saatossa tapahtunutta neljää eri putoamistaan. Niillekin oli toki ollut perustellut syynsä. 

jatkuu ...