Novelli osa 4 - Kukitettu nuohooja

jatkoa edelliseen ...

Neljäs putoamiskerta oli tapahtunut heti Matiaksen aloitettua uransa nuohoojana. Siis kerta oli tavallaan tapahtuneista putoamisista ensimmäinen, mutta merkitykseltään isompaa paneutumista vaativa, joten se kerrottakoon viimeisenä. Neiti Irmeli Leppäsen omakotitalon seinään kiinnitetyt tikkaat olivat irronneet ja kaatuneet. Kertarusauksella irronneet tikkaat olivat lähteneet vauhdilla kaatumaan seinästä ulospäin nuohooja mukanaan. Nuohooja Nilsson oli pitänyt tiukasti kiinni tikkaiden yläpäästä ja odottanut matkan päätä. Se oli ollut neiti Leppäsen huolella vaalima ja monta kertaa palkittu ruusupuska. Oikeastaan tuo tapahtuma oli ollut alku nuohooja Matias Nilssonin menestyksekkäälle ja erityisesti paikkakunnan naisten arvostamalle uralle. Neiti Maire Leppänen oli nähnyt keittiönsä ikkunasta tapahtuman ja ensimmäiseksi huolestunut ruusupuskansa tilasta nuohoojan koeteltua sitä ilmeisen rankalla tavalla. Mutta huoli vaihtui hetkessä huoleksi korvausvelvollisuuksista kunnan virkamiehelle tapaturman aiheuttamisesta. Nimittäin tikkaiden seinäkiinnityksestä oli tullut palotarkastajalta huomautus jo edellisenä vuonna, mutta asia oli vaan jotenkin jäänyt hoitamatta.

Vastuunsa tuntevana ihmisenä neiti Leppänen oli sitten saatellut nuohoojan tupaan ja havainnut hetkessä ruusun mittavien piikkien tarttuneen haalarien läpi miehen ihoon ja aiheuttavan siellä yletöntä mutta tarpeetonta tuskaa. Toimeliaana naisena hän oli auttanut Nilssonia riisumaan haalarit yltään. Haalareiden myötä irtosi ihosta melkoinen osa piikeistä, mutta paljon niitä jäi jäljellekin. Koska piikkien poistaminen alusvaatteiden läpi olisi ollut ongelmallista, pyysi hän nuorta nuohoojaa riisumaan vaatteensa kokonaan ja käymään vatsalleen makuuhuoneeseen kauniisti virkatun päiväpeitteen päälle. Todettakoon tässä, että peite oli palkittu muutamaa vuotta aiemmin parhaana käsityönä virkattujen sänkyvaatteiden sarjassa paikallisten Marttojen näyttelyssä.

Neiti Leppänen oli päättänyt nyppiä pinseteillä jäljelle jääneet piikit ihosta pois. Nyppiminen sujui muuten loistavasti paitsi, että hänelle palautuivat mieleen hänen osaltaan jo vuosia aiemmin päättyneet nautinnot, joita ainoastaan mies voi naiselle tuottaa. Viimeisen piikin irrottua ja kivuista kärsivän,  sängyllä ähisevän miehen paljas iho alkoi vetää puoleensa neiti Leppästä. Punoitus poskipäillä alkoi lisääntyä muuttuen suhteellisesti ottaen hyvin pian vaaleasta sävystä syvän punaiseksi.

Hän ei voinut enää pidätellä itseään. Nuo värisevät lihakset saivat hänet kiihdyksiin. Noita lihaksia oli saatava suudella ja hivellä. Ja niin Maire Leppänen päästi himonsa valloilleen. Hän suuteli, hyväili ja kosketteli. Ja käänsi samoin naamastaan punaiseksi muuttuneen, niin punaiseksi kuin musta nuohooja voi, miehen selälleen. Suorastaan kampesi hänet vauhdilla selälleen. Nuohooja Nilssonilta ei tuossa vaiheessa enää lupaa kyselty. Hän yritti voimattomasti hieman vastustella vedoten meneillään olevaan virka-aikaan, mutta myöntyi lopulta pakosti virkatehtävistään oleellisesti poikkeavaan tehtävään. Neiti Leppänen jatkoi tutkimusmatkaansa, joka vei sekä tutkijan että tutkittavan vähitellen mukaansa. Juttu johti yhteen, sitten toiseen ja lopulta useaan kertaan toistuvaan tapahtumaan.

Ruusunpiikkien polte oli haihtunut ihosta jo aikaa sitten nuohooja Nilssonin nostaessa kalupakkinsa Mercurin takatuupparille ja heittäessä jalkansa uskollisen kulkuvälineensä tangon yli. Maire Leppänen oli jäänyt, eläen mielessään uudelleen hetki sitten päättyneitä tapahtumia, hivelemään nokisesta ihosta kärsinyttä pitsipeitettään.

Nuohooja Matias Nilsson soitteli läpi seuraavana aamuna edellispäivän onnettomuuden vuoksi käymättä jääneet asiakkaansa ja antoi näille uudet nuohousajat. Neiti Maire Leppänen varasi ajan Laineen Pesulasta virkatun päiväpeitteen värjäämistä varten. Hän oli päättänyt värjätä peitteen tummanharmaaksi. Pesulanomistaja ei nähnyt peitteen koneeseen laittamista, mutta havaitessaan valitun värisävyn hän tivasi selitystä muun muassa Marttojen palkintoraadin puheenjohtajan ominaisuudessa. Hän ei voinut käsittää kauniin puhtaan pellavanvärisen peitteen uutta värisävyä. Neiti Leppänen antoi ainoastaan ylimalkaisen selityksen uudesta mieliväristään ja hymyili samalla autereista hymyä poissaolevan oloisena.

Seuraavassa Marttojen ompeluseuran tapaamisessa sai juttu kauniin palkitun käsityön uudesta väristä naisjoukon kuhisemaan. Peite oli taidokkaan olemuksensa vuoksi saanut palkitsemisvaiheessa runsasta huomiota ja sen myötä aiheuttanut melko lailla kateuttakin. Paikalla oleva Maire Leppänen ei ollut moineenkaan naisten ihmettelystä. Selitystä tapahtuneelle hän ei kuitenkaan suostunut antamaan. Kahvipöydässä tiikerikakun palaa ottaessaan hän kuitenkin tuli supattaneeksi Liisa Laineelle, että syy oli nuohoojan. Kului vajaa viikko kun Liisa kutsui Mairen pesulaansa kahville. Tarjolla oli oikein mansikkatäytekakkua, jolle Liisa tiesi Mairen olevan perso.

Kahvittelun lomassa Liisa kertoi omat ja kylän naisten arviot peitteestä. Liisa itse oli saatuaan Martta-illassa tiedon nuohoojan osallisuudesta, rakennellut omia teorioitaan tapahtuneesta. Oli itsestään selvää, että tuon johtolangan perusteella nuohooja oli tehnyt jotain peitteelle. Mutta se, että itse peitteellä, paljastui lopulta mansikkakakun huvettua liki anhittomiin ja kolmannen kupin ollessa meneillään. Maire supatti punastellen kertomuksensa tapahtuneesta, joka oli saanut alkunsa seinästä irronneista tikapuista. Myös Liisa sai aiheen punastua kun kuuli tarkemmat yksityiskohdat nuohoojan täydellisestä varustuksesta.

jatkuu ...