Leipurimestari Pullana Savossa

Jopa jouduinkin tammikuun lopulla hankalaan tilanteeseen! En ollut juurikaan huolissani huomisesta kun sain eräänä lokakuun päivänä kutsun osallistua Koko Suomi leipoo-kisaa mukailevaan paikalliskilpailuun Savon suunnalla. Joulukuun alussa varmistui kilpailupäiväksi tammikuun 24. päivä. Tuokaan ei vielä minua pahemmin rassannut!

Mutta kun päästiin loppiaiseen, muistui kutsu mieleeni ja alkoi tuskan hiki kihota otsalleni. En ollut eläissäni juurikaan harrastanut leipomista. Olen ollut aina enemmänkin kulutuspuolen ihmisiä. Nyt oli kuitenkin kohta tosi kyseessä! Eikä miehinen kanttini sallinut antaa periksi. Sitä paitsi kutsujataho olisi nähnyt verukkeitteni läpi ja todennut kaikki selitykset keksityiksi.

Kun kisan päivämäärä tiedotettiin, kerrottiin kutsutuille kisailijoille ainoastaan yhden tehtävän sisältö. Tehtävänä olisi kääretortun leipominen omalla reseptillä. Ainekset piti tuoda paikalle mukana eikä muuta saanut valmistella etukäteen kuin korkeintaan hillot jos semmoisia aikoi käyttää tortussa. Kilpailun muut tehtävät olivat tv-kilpailun tapaan salaisia.

Niinpä meillä kotona alkoi uuni hehkua kuumana loppiaisen jälkeen. Keittiön tasoilla leivontatarvikkeiden seassa olivat läppärin ja iPadin näytöt täynnä toinen toistaan herkullisempien kääretorttujen reseptejä. Muutaman päivän kuluessa kääretortun aineksia oli levinnyt pitkin tietovehkeitten näyttöjäkin. Välillä pyyhin näyttöjä leivontaliinalla ja välillä peittelin sillä milloin mitäkin. Internetin mahtavan kotimaisen ja ulkomaisen tarjonnan joukosta löytyi lopulta suunta, jota päätin noudattaa. Suunnan valintaan vaikuttivat kokeilut useimmilla erilaisilla pohjilla ja täytteillä. Perheemme päivittäinen ravinto koostuikin noina harjoitteluviikkoina pelkästään erilaisista kääretortuista. Siinä pääsi terveellisen ruokailun ravintoympyrät unohtumaan.

Lopulliseksi kilpailutuotteeksi valitsin suklaisen kääretortun, joka onnistuikin heti parilla ensimmäisellä kerralla loistavasti. Lopulta seurasi viimeiset viritykset ja pari torttua vielä ennen tosikoitosta. Ja kuten voi arvata, ne menivät totaalisen pieleen! Olin jo valmiiksi luopunut menestystoiveistani matkalla jauhopusseineni Savoon. Virittelin muististani viimeisen onnistuneen tortun reseptin läppärilleni, jolla tallensin sen pilvipalveluun modernin reissaavan leipurin tavoin.

Kilpailusta en juuri voi kertoa muuta kuin ensimmäisen yllätystehtävän, juustosarvien, tuotoksena sain aikaiseksi epämääräisiä mustia, suoria, vähän juustoisia pötköjä. Sarvesta niissä ei ollut merkkiäkään, juustot unohtuivat sisältä ja päältä sekä uuni oli tietenkin kiertoilmalla, joten väriäkin tuli tuplaten vaadittavaan nähden. Niillä ei siis pisteitä herunut!

Kääretorttushow olikin jo juttu sinällään. Levitettyäni leivonta-aineeni ja välineet pöydälle avasin rehvakkaasti iPadin ottaakseni reseptin esiin. Mutta ainoa pilvipalvelu, joka löytyi, oli musta pilvi mielessäni. Reseptini oli kadonnut maailman tuuliin ilmeisesti sählättyäni hermostuneena sen tallentamisessa. 

Päätin onnistua siis ilman sitä! Keskityin hommaan niin, että leipuria haastattelemaan tullut kilpailun juontaja pakeni mikrofoninsa kanssa luotani pelonsekaisin tuntein. Hän oli todennut, että riski saada kaulimesta otsaansa hermostuneelta kilpailijalta on kohtalaisen suuri. Ähräsin torttuani yksin unohtaen kaiken ympärilläni ja keskityin muistelemaan suklaisen herkkuni kokoonpano-ohjetta. Muistikuvani tortun syntyyn liittyneistä tapahtumista eivät tallentuneet hikisen kokkihattuni alle, mutta lopulta tuomareiden pöydällä oli karpalohillolla päällystetty appelsiininen suklaaherkkuni.

Tuomaroinnin tulosten odottelu oli minulle pelkkää kauhua! Mutta lopputulemana oli loistavien ja äärettömän ammattitaitoisten tuomareiden lausuma: Sinun torttusi tuli toiseksi, mutta oli parhaan makuinen! En viitsinyt esittää enää minkäänlaista vastalausetta saamatta jääneestä ykkössijasta vaikka mielestäni tumma pelkistetty ulkonäkökin olisi vaatinut maininnan. Olin ylittänyt ja alittanut ja vaikka mitä itseni suhteen! Minussa oli pilkistämässä pieni jauhopeukalo!

Kilpailun päätteeksi saimme maistella kannustusjoukkojen kanssa kaikkia kahdeksaa kääretorttua. Emme kadehtineet tuomareiden työtä koska kaikki kääretortut olivat äärettömän kauniita ja herkullisia. 

Oikealla on 3 parasta kääretorttua, joista omani on keskellä.

Tässä yhteydessä haluan mainita painokkaasti, ettei perheessämme toistaiseksi syödä kääretorttua emmekä toivo sellaista tarjottavan kyläilypaikoissammekaan!

Muistakaa harrastaa leipomista, mutta tehkää mieluiten jotain muuta kuin kääretorttua!