Onko päivä hyvä lukemiselle?

No aivan saletisti on! Vuorokauden ajan on ulkona ollut semmoinen myterikeli, että ei ihminen silloin voi muuta kuin kaivaa piirongin laatikosta tai sohvapöydän alahyllyltä sen aikaa sitten lukematta jääneen kirjan. Sen, jonka sait lahjaksi, mutta et ole viitsinyt aloittaa kun ei muka kiinnosta!

Uloskaan ei voi lähteä sillä ylin säänhaltija on päättänyt rankaista ihmiskuntaa tai tarkemmin määriteltynä pääkapunkiseutulaista ei tulella ja tulikivellä vaan lumella ja talvipuhurilla. Kokematon asukas saattoi vielä tuossa aamusella kuvitella että eihän tuo mitään kun ei sentään ole pakkasta. Mutta toisin kävi! Sankan lumisateen jälkeen väänsikin sääveijari lämpötilakampea ja pakkanen alkoi rivakasti nousta. Ei toki näillä viileillä pohjoisen ihmisten kokemille kylmyyksille pärjää, mutta täkäläisittäin ja meripuhurin vahvistamana on näilläkin asteilla pakko pukea toinen verkkopaita ensimmäisen päälle. Ei paljon puutu etteikö pitäisi jo vaihtaa shortsit pitkiin housuihin.

Mutta näillä mennään! Ja raitiovaunulla! Ei ilman kävelysauvoja saa selkäsairas kroppaansa pysymään pystysuorassa asennossa liukkailla kaduilla. Siinä luuduttamisvaiheessa olevat selkänikamat saavat kuuunnella huolella varovasti askeltavaa kroppaa ettei osat napsahtele irti toisistaan. Eli varovasti mennään kepeistä tukea hakien ja pidemmät matkat ajellaan sitten raitiovaunulla.

Yhden vuorokauden melkein 15 senttisten lumikinosten jälkeen on tullut jo ikävä kesän hellekelejä! Pitänee etsiskellä jo kesävarusteita esille kun valoaikakin on jo pidentynyt ja päivälle tasauksia käännetty toiseen suuntaan. Saapi eteläisen pallonpuoliskon väki osaltaan etsiskellä talvikamppeita kun meille koittaa pian kevät.

Lähti tuo ajatus harhailemaan taas kun satuin vilkaisemaan ikkunasta pihalle. Lukemisestahan minun piti kirjoittaa. Tuli oikein huono omatunto kun etsiskelin vanhoja silmärillejä ja löysin yöpöydän laatikosta pari lukematonta kirjaa. Miten lie unohtuneetkaan sinne? Pitänee heittäytyä sohvalle ja aloittaa matka kirjailijan luomaan seikkailuun.

Sainkin tuossa juuri loppuun Patrik Berhällin loistavan kirjan nimeltään Päämajan kaukopartiomies. Kirja kertoo todellisista kaukopartioretkistä jatkosodan ajalta. Ellei noita miehiä ja muita rohkeita suomalaisia naisia ja miehiä oli ollut noina aikoina, saattaisi olla että tämäkin juttu kirjoitettaisiin aivan toisella kielellä. Ja mahdettaisiinko tätä edes julkaista missään?

Mutta lukeminen on hyvä laji etenkin huonolla kelillä, mutta ei se paha homma ole kauniillakaan kelillä. Lukiessa saa elää ja kokea seikkailuja ja uusia asioita. Saapa siinä palauttaa mieliin vanhojakin asioita, mutta on se vaan kuitenkin edullisin tapa kokea kaikenlaista!

Ota vaan kirja käteen, heittädy selällesi sohvalle ja ala kokea!