Matkamessuaminen on mukavaa puuhaa

Niin ja oikea matkustaminenkin on mukavaa! Mutta on se myös työlästä. Matkatavaroiden raahaaminen on rankkaa kun suomalaisella pitää olla mukana kamppeet joka tilanteeseen. Sitä pakataan matkalaukkuun rippipuvusta lähtien kaikki kamppeet aina uimapukuun saakka vaikka matkakohteena olisi Huippuvuoret. Eipähän yllätetä suomalaista ainakaan huonosta pukeutumisesta jos vaikka joutuisi jääkarhujen kanssa iltahippasille tai Oscar-gaalaan Las Palmasin rantakahvilassa. Ja kenkiäkin pitää olla kumisaappaista sandaaleihin ja talvikengät siihen väliin. Siinäpä onkin Eirilaukut, Samsonitet, Delseyt ja muut marketin laukut lujilla kun matkakin saattaa kestää kokonaisen viikon. Ja tuliaisia varten ostetaan sitten periltä uusi laukku. Se onkin sitten kellarikomerossa jo seitsemäs iso matkalaukku.

Viime viikonlopulla oli kansa taas liikkeellä Helsingissä Matkamessuilla. Siellä kävin minäkin nuuskimassa suuren maailman tuulia ja tunteita lähes 70.000:n muun matkakuumeisen kanssa. Olihan se melkoista tungeksimista hikisen porukan seassa. Yleisö ikäänkuin harjoitteli jo hikoilemista hotellin uima-allasbaaria varten. Eipähän valu sitten matkalla vesi aivan kylmiltään hikirauhasista!

Messuilla oli tarjolla maita ja turistikohteita ainakin toista karttapallollista. Tarjolla oli kohteita monenmoista eri murretta puhuvilta maailman turuilta. Voi olla että ilman matkamyyjän karttaa ei kohteen sijaintia saisi sattumaan edes oikealle puolelle maapalloa. Mutta esitteitä messuilla riitti jakoon asti. Jos kaikki kiinnostavat lappuset ja vihkot olisi kerännyt olisi messuille pitänyt tulla pakettiautolla. Sinällään ei tuokaan huono vaihtoehto olisi ollut, sillä saunan pesään tarvitsee aina syttöpaperia etenkin jos joutuu lämmittämään kiuasta hieman kosteilla puilla.

Mutta hauskaa oli ja silmät ymmyrjäisinä sai tuijotella kaikkea värikästä ja näyttävää. Etenkin sambatanssijoita sulkineen! Kyllä sai painella silmämunat takaisin kuoppiinsa ja ottaa sormet korvista kun sambakulkue oli kulkenut ohitse. Mutta onneksi ev.lut.seurakuntien kahvitus tasasi olon maltilliselle tasolle. Kyllä kannatti kaydä sillä ei kotiseutujen ohrarieskaa ei näiltä kyliltä saa muualta kuin messuilta. On se niin hyvä suolaisen voin kanssa!

Messujen innoittamana tein minäkin suuren päätöksen matkasta. Lähden kotihengettären kanssa käymään mökillä tarkistamassa onko hiiret syöneet kauraryynipakettiin reiän ja kakkineet lattialistojen vierukset täyteen pieniä pötköjään. Aiomme viipyä matkalla kokonaisen vuorokauden.

Muistakaahan Tekin matkailla pitkin maita ja mantuja tai ainakin kotimaita ja kotimantuja!