Olen kiertänyt eläissäni paljon tahkoa. Mm. mummolassani oli todella
helpolla kierrettävä tahko. Sen pystyi kiertämään aika mukavasti kun kulki liiterin
ja navetan takaa. Silloin isoisä ei päässyt näkemään ja pääsin pyörittämisen pälkähästä. Aikuisemmalla
iällä olen joutunut sitten useamminkin tahkonkiertoon. Huonojen jalkojen takia en ole useinkaan päässyt enää karkuun.
Kiinnostukseni ruokaan on ollut vahvan myötäsyntyistä. Sen
puute aiheutti suuria tunteita minulle jo kapaloiässä. Kiinteämpään ruokaan
siirryin jo alle vuoden iässä haikaillen sitä edeltäneen ajan herkkuja. Noin
reilun 3 vuoden iässä ruokasidonnaisuuteni vahvat ensi merkit havaittiin
vatsatyrän myötä. Aihetta kuitenkin hillittiin lääketieteellisin toimin.
Vasta kouluiässä pääsin lähemmäksi varsinaisia kulinaarisia
sfäärejä. Tutustuin tuolloin lauantaimakkaraan. Se herätti minussa voimakkaita
tuntoja ja siitä voidaan sanoa kulinaarisen heräämiseni alkaneen. Tuolloin
ratkesi myös suhteeni ohrapuuroon ja maksalaatikkoon. Herkistyneet makuaistini eivät tunnistaneet sielunyhteyttä
mainittuihin tuotteisiin. Ja tunne on jatkunut ennallaan nykypäiviin saakka.
Vuosien vieriessä suhteeni makkaraan laajeni ja syventyi
myös lenkkimakkaraan ja jopa muihinkin näpyttömiin makkaratuotteisiin. Kiinnostukseni
ihannoimiini tuotteisiin koki lievän kolauksen vierailullani HK:n
makkaratehtaalle. Tuota tunnetta kesti lukuisia vuosia. Mutta luontaiset kykyni
eli huono muistini palautti suhteeni makkaratuotteisiin sittemmin ennalleen
jalostaen sitä edelleen.
Senioriaikani lähentyessä siirryin testaamaan
kokolihatuotteita, pääosin ohuen ohuita kinkkuleikkeleitä. Terveydenhuollon
puuttuminen kuluttamieni lempituotteitten määrään asetti kuitenkin merkittäviä rajoituksia
nautintoihini.
Edellä kuvattu kulinaristinen elämäntapani on pitänyt myös
vahvasti sisällään erilaiset leipätuotteet, runsaasti voita sekä aamuisen
kaurapuuron. Tässä tekstissäni mainitut tuotteet olisivat riittäneet aivan
loistavasti elämäni ehtooseen saakka, mutta terveyskeskushenkilöstön julma
asiaan puuttuminen sotki suunnitelmani.
Olen sittemmin joutunut syömään monenlaista vihreää. Taisin jopa
puraista kerran hädissäni vihreää tussiakin. Olen syönyt myös 6 kertaa päivässä
monenlaisesta ruokaisasta ympyrästä, joissa on ollut ravintoa monin määrin.
Johonkin kellonaikaan syömistä on ollut hieman vähemmän ja johonkin enemmän mutta lähes aina vähintään 6 kertaa päivässä. Itse olen pitänyt tuota ehdottomana minimi määränä ja se on ollut "vankan" varteni salaisuus.
Jatkuu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti