Hurjaa kilpa-ajoa Hämeenlinnan moottoritiellä

Ei ole heikkosydämisen hommaa viikonloppuinen kilpa-ajo moottoritiellä! Oli sukulaiskyläilyn aika kun lauantain aamupäivällä käänsin ajopelimme keulan Tilkasta kohti pohjoista. Keli ei hivellyt auton tuulilasia kun Hakamäentien risteyksestä kohdistimme nenän Tampereen suuntaan. Vesisade hiveli Hyvinkäälle saakka, jossa hivelyvuoro vaihtui rännälle ja Hämeenlinnan jälkeen lumelle. Asteittain myös tien pintakerros vaihtui vedestä räntään ja sitten märkään lumeen, joka ei ollut kuitenkaan räntää. Loppumatkan pinnoite olikin sitten jäätä.

Mutta ei suomalaiset surmanajajat, joita viikonloppu oli houkutellut runsain määrin tien päälle, olleet kelistä moksiskaan. Päästä piti eteenpäin ja vauhdilla! Ajotaidon kaikki variaatiot olivat tarjolla. Oli hiljaista hiipijää ja Vatasen ralliperillisiä Kimi Räikkösmäisine otteineen. Hiipijät sotkivat rohkeasti liikenteen rytmiä, joka innostikin rallihirmut kaahailemaan ohituksia milloin miltäkin puolelta. Kulkijoitten ajonopeuden vaihtelu välillä 80-130 km tunnissa toi kaivattua jännitystä peliin.

Hienolla kesäkelillä eteneminen olisi ollut mitä hienointa ja turvallisinta, mutta lauantain olosuhteissa oli vaikeuskerrointa tarjolla kuin uimahyppääjällä kun kierteet ovat pelissä. Näkyväisyysmittarilla 0-100 liikuttiin moottoritiellä välillä lähempänä nollaa kuin viittäkymmentä. Ollaanhan me sentään autourheilukansaa ja siihen tuntui useimmat uskovan. Luottamus omiin kykyihin ylitti kaikki tilastolliset todennäköisyydet ja tosiasiat.

Sama meno jatkui myös sunnuntaina päivällä. Näkyväisyyttä hairitsi tuolloin vedensekainen loska, jota ryöppysi lakisääteistä nopeutta ajavien tuulilaseihin kaahareitten renkaista ohituksessa.

Mutta niin uskomatonta kuin se onkin, selvisimme koettelemuksesta hengissä!Siitä ei ole kuitenkaan kiittäminen noita sekopäisiä kaahareita. Jos minulla olisi valta pysäyttäisin nuo huligaanit, lastaisin kuljetuskontteihin ja köyräisin heidät Uralin taakse tundralle 2000 kilometrin päähän kauimmasta autotiestä ja asutuksesta! Eivätpähän olisi vaaraksi kunnon autoilijoille!