Nyt en ymmärrä, enkä myöskään tykkää! Olenko minä kuiva ihminen? Onko Suomi kuiva maa? Onko Helsinki kuiva kaupunki? Tarvitaanko kosteutta?
Jos ei, niin miksi meitä kaikkia tahoja pitää kastella noin innolla? Ei auta nopea kävely, ei auta juokseminen - vettä tulee kuin Esterin perunamaahan! Jos kävelet kosteutta väistellen talojen seinustoja myötäillen, jostain koukkaa niskaasi hitonmoinen vesimöykky. Se tulee kohdalla olevan kaupan markiisista, kattopellin kulmasta tai jonkun ikkunalaudan reunalta. Siinä on vaikea säilyttää arvokkuutensa kun pää valuu vettä, talvihatun lierit lerpattavat märkinä ja silmälasit ovat kuin sukeltajan lasit. Aivan toinen juttu, tai oikeastaan sama, on se kun autot heittävät lahkeisiin kosteusannoksen!
En juurikaan tykkää tämmöisestä pelistä! Onko ihminen ansainnut tämmöisen kohtelun? Tai maa? Tai pääkaupunki? Jos en väärin ymmärrä, kalenterin perusteella ja vanhojen merkkien mukaan pitäisi olla parhaillaan pakkasta reilut 20 astetta ja lunta metri tai vähän toista. Kuka tätä peliä pelaa eikä noudata sääntöjä? Mittari näyttää pihalle lämpöä 4 astetta ja Esteristä sataa!
Ei helpota edes se, että omat edusjoukot ovat kengurumaan helteissä! Henkinen lämpö edusjoukkojen sijainnista huolimatta tai kuiva luonteeni eivät tunnu auttavan! Voiko lämpöä ja aurinkoa lähettää paketissa tai tietolaitteella? Luulisi, että Microsoft tai Apple olisivat keksineet appsin eli sovelluksen, jolla tuokin voitaisiin tehdä. Kun niillä on monensortin appseja sääta varten, niin onko säänsiirtoappsi liikaa pyydetty? Nyt bittinikkarit pois kahviautomaatilta ja koodaamaan!
Minä odotan!!!
torstai 11. helmikuuta 2016
lauantai 6. helmikuuta 2016
Oolantilaiset ja oululaiset mokasivat koko homman!
En tykkää sitten taas yhtään! En tykkää oolantilaisista enkä engelsmanneista juuri ollenkaan. Ne kumpikin mokasivat 1850-luvulla kun tappelivat keskenään. Oolantilaiset eivät edes yrittäneet houkutella engelsmanneja jäämään sinne. Jos ne olisivat jääneet ja levinneet manner-Suomeen, niin olisi ollut hyvin hyvä!
Mutta pahimmin mokasivat melkein omien synnyinseutujeni väki. Sitä on vaikea uskoa, kun on niin hienoa seutua ja hienoja ihmisiä siellä. Ne kun engelsmannit pyrkivät myös Oulun seudullekin. Särkivät vaan paikkoja, mutta kukaan sielläkään ei yrittänyt houkutella jäämään. Siellähän olisi ollut mukavia kalapaikkoja ja suomalaisihmisiä tarjolla pilvin pimein ja vaikka mitä muutakin mukavaa, mutta ei kun ei vaan kelvannut! Rikkoa vaan piti ja polttaa!
No mikä tässä kaikessa on sitten se pointti? No tietenkin se, että minä puhuisin nyt ylpeänä suomalaisena englantia! Tottakai suomalaisena, kun sehän on tässä se isompi juttu. Kyllä olisi engelsmannikin sen suomalaisuuden hienouden vähitellen ymmärtänyt! Ja kun ne ei olisi oppineet meidän kieltä kaikkine diftongeineen ja taivustusmuotoineen, niin meikäläisten olisi ollut pakko opetella englantia, että olisi saatu heiltä esimerkiksi toffeeta ja kalaa ja sipsejä. En vaan ole varma olisinko niitä erityisemmin halunnut, kun lenkkimakkara on kuitenkin parasta ruokaa ja Tervaleijonat parhaita karkkeja!
Mutta jos nyt olisin englanninkielinen, osaisin lukea tietokoneoppaita, osaisin lukea LonelyPlanet-kirjoja, osaisin jutella Helsingissä parveilevien turistien kanssa, paitsi kiinalaisten kun nekään ei oikein osaa englantia, enkä tarvitsisi tavata silmälasin linssit huurussa poliisisarjojen suomenkielistä tekstitystä televisiosta vaan kuuntelisin sujuvasti pidätystilanteen yksityiskohtia! Olisi se vaan helppoa!
En enää ehtisi oppimiseen mukaan, jos vaikka esimerkiksi hallitus suuressa viisaudessaan päättäisi määrätä Suomen viralliseksi kieleksi englannin! Mutta kyllä haluaisin kuitenkin yrittää! Osaan jo englantia hieman! Pystyn tilaamaan englannin kielellä oluen, hampurilaisen ja kahvin. Tosin viimeksi kun tilasin kahvin kanssa sämpylän, sain kulhollisen katkarapuja. Loppujen lopuksi ne oli kyllä aika hyviä!
Kyllä teki oolantilaiset ja oululaiset aikoinaan meille pahan tempun! Tappelivat liikaa vastaan! En tykkää! I doun't liketä tiss ät ool!
Mutta pahimmin mokasivat melkein omien synnyinseutujeni väki. Sitä on vaikea uskoa, kun on niin hienoa seutua ja hienoja ihmisiä siellä. Ne kun engelsmannit pyrkivät myös Oulun seudullekin. Särkivät vaan paikkoja, mutta kukaan sielläkään ei yrittänyt houkutella jäämään. Siellähän olisi ollut mukavia kalapaikkoja ja suomalaisihmisiä tarjolla pilvin pimein ja vaikka mitä muutakin mukavaa, mutta ei kun ei vaan kelvannut! Rikkoa vaan piti ja polttaa!
No mikä tässä kaikessa on sitten se pointti? No tietenkin se, että minä puhuisin nyt ylpeänä suomalaisena englantia! Tottakai suomalaisena, kun sehän on tässä se isompi juttu. Kyllä olisi engelsmannikin sen suomalaisuuden hienouden vähitellen ymmärtänyt! Ja kun ne ei olisi oppineet meidän kieltä kaikkine diftongeineen ja taivustusmuotoineen, niin meikäläisten olisi ollut pakko opetella englantia, että olisi saatu heiltä esimerkiksi toffeeta ja kalaa ja sipsejä. En vaan ole varma olisinko niitä erityisemmin halunnut, kun lenkkimakkara on kuitenkin parasta ruokaa ja Tervaleijonat parhaita karkkeja!
Mutta jos nyt olisin englanninkielinen, osaisin lukea tietokoneoppaita, osaisin lukea LonelyPlanet-kirjoja, osaisin jutella Helsingissä parveilevien turistien kanssa, paitsi kiinalaisten kun nekään ei oikein osaa englantia, enkä tarvitsisi tavata silmälasin linssit huurussa poliisisarjojen suomenkielistä tekstitystä televisiosta vaan kuuntelisin sujuvasti pidätystilanteen yksityiskohtia! Olisi se vaan helppoa!
En enää ehtisi oppimiseen mukaan, jos vaikka esimerkiksi hallitus suuressa viisaudessaan päättäisi määrätä Suomen viralliseksi kieleksi englannin! Mutta kyllä haluaisin kuitenkin yrittää! Osaan jo englantia hieman! Pystyn tilaamaan englannin kielellä oluen, hampurilaisen ja kahvin. Tosin viimeksi kun tilasin kahvin kanssa sämpylän, sain kulhollisen katkarapuja. Loppujen lopuksi ne oli kyllä aika hyviä!
Kyllä teki oolantilaiset ja oululaiset aikoinaan meille pahan tempun! Tappelivat liikaa vastaan! En tykkää! I doun't liketä tiss ät ool!
 |
| Ei tarttis tätäkään kirjaa jos olisi hommat hoidettu ajallaan! |
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
Sunnuntailenkillä Stadin raitilla
Kyllä sitä minäkin erehdyn aina toisinaan! Nyt erehdyin kävelemään Stadin keskustaan ja takaisin. Tämä erehdys olisi muodostunut varsin kohtalokkaaksi ellei mukana olisi ollut kotihengettären paistama sämpylä lisukkeineen. Ja kaupasta matkan varrella löytyi edullista pillimehua kurkun kostukkeeksi. Sitä vanhakin nuortuu ja saa energiaa pillimehupurkista. Eli kyllä selvisin kuntoilusta - nippa nappa! Liikunta on kaikille tärkeää läpi koko elämän!
Otin muutamia sekalaisia kuvia Stadin raiteilta ja niitä onkin tässä seuraavaksi!
Vasemmalla Marski ratsuineen Kiasmaa suojaamassa.
Oikealla muinainen seppä työssään Ylioppilastalon seinällä.
Tässä oivallinen valikoima liikkeitä, jotka ovat erikoistuneet elämän ylläpitoon.
Twisti on aavistuksen verran ylikansallinen. Ei ole keskustassa päiväsaikaan näkyvissä kunnollista nakkikioskia. Yöstä en tiedä!
Mutta kyllä noillakin eväillä hetken pärjää!
En vastusta pizzalättyäkään saati kunnon hodaria.
Molemmat lajissaan perin terveellisiä! Varmaan!? Mutta se maku on vaan niin ... laihduttava!!!
Merkkejä maanalaisesta toiminnasta! Parkkihallin sisäänkäynti eduskuntatalon vieressä ja metroaseman merkki Sokoksen kulmilla.
Forumin ylätasanne ja Hotelli Torni torneineen. Tornissa valvoo tai nukkuu enää turistit. Ennen paikkaa valvoi komitea.
Kivistä taidetta Hesperian puistossa. Taustalla kimalaisten, ampiaisten ja mehiläisten oma sairaala - Mehiläinen.
Jos on seutukunnalla paljon väkeä, joka odottaa Keskustakirjastoa, niin meitä, jotka odotamme Töölän kirjaston remontin valmistumista, on myös melkoisen paljon.
Otin muutamia sekalaisia kuvia Stadin raiteilta ja niitä onkin tässä seuraavaksi!
 |
| Töölön tullin merkkipylväs ja selitysosat |
 |
| Eduskuntatalon "rakennustöiden valvoja" Kyösti Kallio istuu valvontapisteessään 24/7. |
 |
| Kansanedustajien työhuoneet tyhjillään loman aikana. Tankomeri odottaa lippujaan. |
Vasemmalla Marski ratsuineen Kiasmaa suojaamassa.
Oikealla muinainen seppä työssään Ylioppilastalon seinällä.
Tässä oivallinen valikoima liikkeitä, jotka ovat erikoistuneet elämän ylläpitoon.
Twisti on aavistuksen verran ylikansallinen. Ei ole keskustassa päiväsaikaan näkyvissä kunnollista nakkikioskia. Yöstä en tiedä!
Mutta kyllä noillakin eväillä hetken pärjää!
En vastusta pizzalättyäkään saati kunnon hodaria.
Molemmat lajissaan perin terveellisiä! Varmaan!? Mutta se maku on vaan niin ... laihduttava!!!
Merkkejä maanalaisesta toiminnasta! Parkkihallin sisäänkäynti eduskuntatalon vieressä ja metroaseman merkki Sokoksen kulmilla.
Forumin ylätasanne ja Hotelli Torni torneineen. Tornissa valvoo tai nukkuu enää turistit. Ennen paikkaa valvoi komitea.
 | ||||
Kivistä taidetta Hesperian puistossa. Taustalla kimalaisten, ampiaisten ja mehiläisten oma sairaala - Mehiläinen.
Jos on seutukunnalla paljon väkeä, joka odottaa Keskustakirjastoa, niin meitä, jotka odotamme Töölän kirjaston remontin valmistumista, on myös melkoisen paljon.
 |
| Meilahden Laboratoriokeskuksen sisäänkäynti |
 |
| Laboratoriokeskuksen lasiseinää ja lasihormeja |
perjantai 29. tammikuuta 2016
Ei auta selailuun enää sylki sormessa!
Pirtana kun jäin rysän päältä kiikkiin! Tämän jutun alkuperäisversiossa olin sujuvasti käyttänyt sanoja (ohjelma kun piti olla nettisivu), jotka eivät näin vanhukselle olleet oikein sisällöltään avautuneet. Ei sitä voi vanhalta vaatia gigoja kun kilotkin ovat liikaa! Yritin korjata niitä virheilmaisuja tähän tekstiin, mutta kuten arvata saattaa, en siinä täysin tule kuitenkaan onnistumaan. Mutta näillä mennään sanoi pastori hevoskärryssä kinkereille matkatessaan!
Se ei enää ihmiselle riitä, että osaa sormeen sylkemällä selata lehtiä ja kirjoja! Nyt pitää osata selata tietokoneella nettiäkin! Eikä siinä paljon sylki auta! Luulisi, että kun se tieto on tuolla jossain ilmassa pieninä näkymättöminä hitusina eli bitteinä, se löytäisi tiensä ilman venkurehtimistakin tietokoneeseen. Mutta ei! Se vaan pitää ohjata näytölle oikein selainohjelmalla. Se selain on vähän kuin tienviitta, joka osoittaa reitin Ruikonperälle tai johonkin muuhun tärkeään paikkaan.
Riittääkö se vanhalle sitten yksi semmoinen selain? No ei aina riitä, kun yksi selain toimii sujuvasti yhden nettisivun kanssa ja toinen toisen ja niin edelleen. Tämmöinen käsitys on minulle tullut kun olen salaa kuunnellut osaavien puheita.
Mistäkö sen sitten tietää, mikä on hyvä tai mikä huono? No siitä, että se joko toimii tai sitten ei toimi! Ei lennä bitti näyttöön tai masiina jumittuu tai ei tule näköpiiriin toivottua tulosta tai ei pyöri eläväkuva jne. Siitä sen tietää tai ainakin pitäisi tajuta tietää! Joskus sen voi vaan aavistaa kun ei tapahdu mitään! Ongelma on yleensä semmoinen, jota ei tavallinen käyttäjä edes huomaa. Onneksi nuo selaimetkin kehittyvät jatkuvasti!
Kyllä minä vähän tuossa edellä viilailen Teidän linssejänne! Ei ne selaimet nyt aivan noin toimimattomia oikeasti ole. Kyllä ne kaikki pääosin toimivat ja niissä myös lähes kaikki nettisivut. Tahtoo vaan olla monesti makuasia mitä selainta kukin alkaa käyttää omassa koneessaan!
No mikä niistä on hyvä? Jos haluat päästä helpolla, kysy yhdeltä osaajalta! Mutta jos kysyt myös toiselta, hän kertookin, että se toinen selain onkin paras. Ja kolmannella on taas se kolmas. Selaa siinä sitten hermosäikeitäsi kun et saa sen selvempää vastausta! Ja sehän siinä on outoa, että lähes kaikki toimivat miltei yhtä hyvin kaikissa koneissa ja kaikkien sivujen kanssa eli ei siitäkään löydy apua valintaan.
Noita selainohjelmia tungetaan käyttäjille kuin käärmettä pyssyn piippuun. Ja valittavissa on Chromea, Firefoxia, Safaria, Edgeä, Operaa ja varmaan monta muutakin. Minä olen itse sekoittanut pääni lähes noilla kaikilla. Enkä ole tullut hullua hurskaammaksi koko hommassa! Nytkin on auki neljä eri selainta parissa eri masiinassa (iPad ja läppäri). Joka selaimessa on auki joitakin nettisivuja ja monissa jopa samat sivut.
Toimiiko? No toimii, toimii! Olen tottunut jo käyttämään niitä sekaisin, että en edes ehdi huomata mikä ei toimisi tai mikä toimisi parhaiten milloinkin. Eikäpä minun käyttöni ole niin monimutkaista, että siinä suurempia toimintaongelmia kerkiäsi edes tulla! Taidan olla semmoinen seka- tai sekokäyttäjä, joka ei osaa tehdä päätöstä ja vaan valita yhtä!
Mutta olen melkoisen vihainen tuosta moninaisesta tarjonnasta, jota ohjaa kehittäjien joutava kilpailu! Pääasiassa olen vihainen siitä etten osaa käyttää niiden hienouksia. Mutta surfaamaan pääsen! Jos en yhdellä löydä perille, niin sitten toisella! Ja omat vähäiset juttuni saan hoidelluksi niillä kaikilla ja millä tahansa niistä!
Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua myös Microsoftin käyttöjärjestelmistä! Mikä vanhoista oli hyvä ja mikä oli huono? Olen käyttänyt niitä siinä järjestyksessä kun niitä on julkaistu, ja aina on kone pelittänyt.
Usein on alussa pitänyt hetken aikaa raapia päätää uuden systeemin kanssa, mutta siitä se on vähitellen taipunut arkirutiineihin! En ole mikään tietokonevirtuoosi vaan tavallinen peruskäyttäjä, ja aina on uusi järjestelmä ollut tavallaan helpompi käyttää. Enemmän päänraapimista on aiheuttanut yleinen ohjelmistojen ja lisäosien kehittyminen ja monipuolistuminen.
Mutta näillä selaillaan, surffaillaan, kirjoitellaan, pyöritellään kuvia, tehdään taulukoita ja tehdään vaikka mitä! Ja paperin määrä vähenee pöydällä! Onneksi ja toivottavasti!
PS. Ja Anttilan Raimolle suuri kiitos Ikinörttiin kirjoittamastaan vinkistä Excelin käytöstä pankkitapahtumien analysointiin! Olen karvalakkikäyttänyt Exceliä siitä asti kun se on ollut Suomessa ja nyt tuli tuokin tieto vasta minulle. Tosin onhan tuohon oma osansa pankin nettitiliotteenkin monipuolisella tulostusmahdollisuudella, jota en ole aiemmin huomannutkaan!
Se ei enää ihmiselle riitä, että osaa sormeen sylkemällä selata lehtiä ja kirjoja! Nyt pitää osata selata tietokoneella nettiäkin! Eikä siinä paljon sylki auta! Luulisi, että kun se tieto on tuolla jossain ilmassa pieninä näkymättöminä hitusina eli bitteinä, se löytäisi tiensä ilman venkurehtimistakin tietokoneeseen. Mutta ei! Se vaan pitää ohjata näytölle oikein selainohjelmalla. Se selain on vähän kuin tienviitta, joka osoittaa reitin Ruikonperälle tai johonkin muuhun tärkeään paikkaan.
Riittääkö se vanhalle sitten yksi semmoinen selain? No ei aina riitä, kun yksi selain toimii sujuvasti yhden nettisivun kanssa ja toinen toisen ja niin edelleen. Tämmöinen käsitys on minulle tullut kun olen salaa kuunnellut osaavien puheita.Mistäkö sen sitten tietää, mikä on hyvä tai mikä huono? No siitä, että se joko toimii tai sitten ei toimi! Ei lennä bitti näyttöön tai masiina jumittuu tai ei tule näköpiiriin toivottua tulosta tai ei pyöri eläväkuva jne. Siitä sen tietää tai ainakin pitäisi tajuta tietää! Joskus sen voi vaan aavistaa kun ei tapahdu mitään! Ongelma on yleensä semmoinen, jota ei tavallinen käyttäjä edes huomaa. Onneksi nuo selaimetkin kehittyvät jatkuvasti!
Kyllä minä vähän tuossa edellä viilailen Teidän linssejänne! Ei ne selaimet nyt aivan noin toimimattomia oikeasti ole. Kyllä ne kaikki pääosin toimivat ja niissä myös lähes kaikki nettisivut. Tahtoo vaan olla monesti makuasia mitä selainta kukin alkaa käyttää omassa koneessaan!
No mikä niistä on hyvä? Jos haluat päästä helpolla, kysy yhdeltä osaajalta! Mutta jos kysyt myös toiselta, hän kertookin, että se toinen selain onkin paras. Ja kolmannella on taas se kolmas. Selaa siinä sitten hermosäikeitäsi kun et saa sen selvempää vastausta! Ja sehän siinä on outoa, että lähes kaikki toimivat miltei yhtä hyvin kaikissa koneissa ja kaikkien sivujen kanssa eli ei siitäkään löydy apua valintaan. Noita selainohjelmia tungetaan käyttäjille kuin käärmettä pyssyn piippuun. Ja valittavissa on Chromea, Firefoxia, Safaria, Edgeä, Operaa ja varmaan monta muutakin. Minä olen itse sekoittanut pääni lähes noilla kaikilla. Enkä ole tullut hullua hurskaammaksi koko hommassa! Nytkin on auki neljä eri selainta parissa eri masiinassa (iPad ja läppäri). Joka selaimessa on auki joitakin nettisivuja ja monissa jopa samat sivut.Toimiiko? No toimii, toimii! Olen tottunut jo käyttämään niitä sekaisin, että en edes ehdi huomata mikä ei toimisi tai mikä toimisi parhaiten milloinkin. Eikäpä minun käyttöni ole niin monimutkaista, että siinä suurempia toimintaongelmia kerkiäsi edes tulla! Taidan olla semmoinen seka- tai sekokäyttäjä, joka ei osaa tehdä päätöstä ja vaan valita yhtä!
Mutta olen melkoisen vihainen tuosta moninaisesta tarjonnasta, jota ohjaa kehittäjien joutava kilpailu! Pääasiassa olen vihainen siitä etten osaa käyttää niiden hienouksia. Mutta surfaamaan pääsen! Jos en yhdellä löydä perille, niin sitten toisella! Ja omat vähäiset juttuni saan hoidelluksi niillä kaikilla ja millä tahansa niistä!
Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua myös Microsoftin käyttöjärjestelmistä! Mikä vanhoista oli hyvä ja mikä oli huono? Olen käyttänyt niitä siinä järjestyksessä kun niitä on julkaistu, ja aina on kone pelittänyt.Usein on alussa pitänyt hetken aikaa raapia päätää uuden systeemin kanssa, mutta siitä se on vähitellen taipunut arkirutiineihin! En ole mikään tietokonevirtuoosi vaan tavallinen peruskäyttäjä, ja aina on uusi järjestelmä ollut tavallaan helpompi käyttää. Enemmän päänraapimista on aiheuttanut yleinen ohjelmistojen ja lisäosien kehittyminen ja monipuolistuminen.
Mutta näillä selaillaan, surffaillaan, kirjoitellaan, pyöritellään kuvia, tehdään taulukoita ja tehdään vaikka mitä! Ja paperin määrä vähenee pöydällä! Onneksi ja toivottavasti!
PS. Ja Anttilan Raimolle suuri kiitos Ikinörttiin kirjoittamastaan vinkistä Excelin käytöstä pankkitapahtumien analysointiin! Olen karvalakkikäyttänyt Exceliä siitä asti kun se on ollut Suomessa ja nyt tuli tuokin tieto vasta minulle. Tosin onhan tuohon oma osansa pankin nettitiliotteenkin monipuolisella tulostusmahdollisuudella, jota en ole aiemmin huomannutkaan!
tiistai 26. tammikuuta 2016
Korvat täyttävät synttäribileet Savoyssa
Minut oli monien muiden kanssa kutsuttu oikein lehti-ilmoituksella Dolly Partonin 70-vuotissynttäreille 19.1.2016 Savoyhin. Hän itse ei ollut valitettavasti paikalla, luultavasti lukuisten yhteensattumien vuoksi. Tosin ei hän varmaan olisi tarenutkaan tulla -16 C:n pakkasasteiseen Helsingin viimaan. Mutta oli siellä paljon muita!
Dolly Partonin sijaan laulamassa oli kattava joukko Suomen taitavimpia, kaunisäänisimpiä naislaulajia. Solisteina paikalla olivat Erin, Johanna Iivanainen ja Sonja Lumme. Ei ollenkaan huonoääninen joukko vaan ryhmä nautittavan taidokkaita laulunaisia!
Orkesterina oli Uncle John Band ja kyllä heiltäkin irtosi Dolly Partonin monipuolinen musiikki korvia hivelevällä tavalla. Orkesterin monitaitoinen basisti, Saara Metsberg lauloi upeasti taustalla ja soitti siinä sivussa bassokitaran ohella myös flyygeliä.
Konsertissa saimme kuulla vuonna 1960 uransa aloittaneen ja edelleen laulavan Dolly Partonin omia sävellyksiä, joista varsin monet kuuluvat maailman suosituimpiin kappaleisiin. Lisäksi kuulimme lukuisia muita hänen laajaan repertuaariinsa kuuluvia kappaleita, kuten 2014 julkaistulta hänen albumiltaan oman sävellyksen, levyn nimikkokappaleen, Little Sparrow, Erinin tulkitsemana.
Tässä muutama tunnetumpi illan aikana kuulemistamme lauluista: I Will Always Love You (ehkä parhaiten tunnetaan Whitney Houstonin esittämänä versiona), 9 to 5 (vetävä työpäivää kuvaava kappale), You Are, Love Is Like A Butterfly sekä Jolene. Laulut vaihtelivat balladeista räväköihin country-tyylisiin kappaleisiin.
Teräskitarataituri Olli Haavisto loihti hienoja saundeja
soittimillaan ja Tuomas Metsberg näpelöi välillä kitarastaan
uskomattomia soolo-osuuksia.
Minusta taitaa tulla melkoisen kultturelli ihminen kun olen jo lyhyen ajan kuluessa käynyt ulkoisella musiikilla jo 3 eri kertaa. Kun tuo jaetaan Helsingissä asumieni 40 vuoden ajalle, niin olen käynyt konsertissa alvariinsa eli joka kymmenes vuosi. Pelottaa, että jääkö tuo tavaksi ja säilyykö tuo kymmenvuotinen keskiarvo myös jatkossa?
Mutta voisi sitä aikansa huonomminkin viettää! Jalkaterä lyö vieläkin tahtia!
(Olen pahoillani kuvien laadusta! Ne ovat otetut iPhone 5S:llä pimeästä salista 11:n tuolirivin takaa. Valaistusolosuhteet kännykkäkuvaamiselle olivat hieman haasteelliset.)
 |
| Esplanadin puisto Dolly Partonin 70-vuotispäivänä |
 |
| Erin |
Orkesterina oli Uncle John Band ja kyllä heiltäkin irtosi Dolly Partonin monipuolinen musiikki korvia hivelevällä tavalla. Orkesterin monitaitoinen basisti, Saara Metsberg lauloi upeasti taustalla ja soitti siinä sivussa bassokitaran ohella myös flyygeliä.
 |
| Johanna Iivanainen |
 |
| Sonja Lumme orkesterin kera |
 |
| Olli Haavisto loihtii teräsääniä |
 |
| Tuomas Metsberg "revittelee" |
Minusta taitaa tulla melkoisen kultturelli ihminen kun olen jo lyhyen ajan kuluessa käynyt ulkoisella musiikilla jo 3 eri kertaa. Kun tuo jaetaan Helsingissä asumieni 40 vuoden ajalle, niin olen käynyt konsertissa alvariinsa eli joka kymmenes vuosi. Pelottaa, että jääkö tuo tavaksi ja säilyykö tuo kymmenvuotinen keskiarvo myös jatkossa?
Mutta voisi sitä aikansa huonomminkin viettää! Jalkaterä lyö vieläkin tahtia!
 |
| Taidokkaat konsertin solistit Johanna, Sonja ja Erin |
(Olen pahoillani kuvien laadusta! Ne ovat otetut iPhone 5S:llä pimeästä salista 11:n tuolirivin takaa. Valaistusolosuhteet kännykkäkuvaamiselle olivat hieman haasteelliset.)
lauantai 23. tammikuuta 2016
Uusi seniorin kuntoilulaji Stadissa - Sidewalk-slalom
Olinpa muksauttanutkin mukavan uuden lajinimen otsikkoon! Se tarkoittaa, ei sivukävely-slalomia, vaan jalkakäytäväpujottelua. Se on laji, jota joutuvat (huomioi sana joutua!) harjoittamaan pääasiassa vanhukset eli seniorit kulkiessaan kylillä ja kujilla. Meidät seniorit opetettiin lapsina ja nuorina kävelemään oikealla puolella tietä ja katua. Tuota ajatusta ovat vahvistaneet aikuisiällä opitut, eri kulkuneuvoilla liikkumista ohjaavat säännöt. Jossain vaiheessa, olisikohan ollut Tarva, Talja tai Liikenneturva opasti kävelemään tien laidassa vasemmalla puolella, niin että silloin ehtisi huomioida vastaan tulevat ajoneuvot paremmin, eikä kukaan koukkaisi selän takaa niinkuin oikealla kävellessä saattaisi käydä.
Ne, jotka ovat käyneet muuallakin kuin Keravalla ja Porvoossa, ovat havainneet maissa, joissa puhutaan ulkomaata, meidän opeista poikkeavaa liikennöintiä. Jossain kuljetaan oikealla, jossain vasemmalla, jossain joka puolella sinne sun tänne. Siitä onkin ollut seurauksena se, että nyt Suomessa liikkuu jalkakäytävillä ja kävelyteillä kaikkia näitä oppeja saaneita kulkijoita. Ja lisäksi on liikkeellä niitä, jotka eivät ole saaneet, tajunneet tai vastaanottaneet mitään oppia. Tai huomaavaisuus on heille tuntematon käsite!Tässä välissä kerron ruman vitsin ruotsalaisesta autoilusta! Kun Ruotsissa liikenne muutettiin vuonna 1967 vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseksi, vitsailtiin, että se olisi pitänyt tehdä vaiheittain. Ensin olisivat siirtyneet parittoman rekisterinumeron omaavat autot oikeanpuoliseen liikenteeseen ja vasta viikkoa myöhemmin parilliset rekisterinumerot. Anteeksi em. jutusta! Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että em. ryhmä olisi syypää seniorin sidewalk-salolomiin!
Kävellessäni, pakkasen hellitettyä, Helsingin kujia lauantaipäivänä havaitsin, että nykykäytännön mukaan voi kävellä tai ajaa pyörällä millä tahansa kohtaa kävelyaluetta ja mihin tahansa suuntaan. Kulkijat ovat selvästi oppineet kaikki aiemmin kuvaamani kulkutavat ja soveltavat niitä jokaista samanaikaisesti ymmärtämättä, että ainoastaan yhtä tapaa tulisi käyttää ja vieläpä yhteistuumin! Ja tärkeää on, että tietä ei anneta kenellekään eikä väistellä muita! Periksi ei anneta!
Tuommoisesta aiheutuu eittämättä se, että näin seniorina joutuu koko ajan pujottelemalla etsimään jalkaterälle uutta kulku- ja väistösuuntaa vastaan tulevalta liikenteeltä. Huonojalkaisena ja -selkäisenä on jatkuvasti vaarana, ettei kroppa seuraa jalkateriä, vaan kulkee jääräpäisesti kohti kulkutien perussuuntaa ja sen näkyvää päätä. Siitä kohtalaisen suurella todennäköisyydellä on seurauksena 'nenä sohjossa'-liike eli moovi ja mahdollinen 'ranne kipsissä'-tila.
Mutta jos olet notkea ja noheva, ei ole ongelmaa kun muistat katupujottelun 3 perussääntöä: väistä, väistä, väistä! Sellaista on uusi senioriurheilun laji - jalkakäytäväpujottelu! Ulkolaiselle voi kertoa lajista nimellä Sidewalk Slalom.Näin katoilta lumenpudotuksen aikaan ovat erilaiset puomit ja varoitusnauhat tuoneet em. pujotteluun uuden ulottuvuuden. Voidaan ehkä puhua jalkakäytäväsupersuurpujottelusta! Em. on ulkomaan kielellä ehken Sidewalk Super-G. Molemmista lajeista voi olla seurauksena syöksylasku mahalleen ja käynti lääkintähuollon pakeilla! Mutta senhän me kaikki tiedämme, että urheilu vaatii aina uhrauksia ja veronsa! Ja apua saa näppärästi numerosta 112!
Eli kuten Hill Street Blues-poliisisarjan vuoropäällikkö evästi alaisiaan joka työvuoron alussa, totean minäkin jalkakäytäville lähtijöille, että "Let's Be Careful Out There" eli "Otetaan Täysi Huoli Mukaan Kujille"!
keskiviikko 20. tammikuuta 2016
Menitkö pyörryksiin IT-kaupan nörttipuheista?
Se on vanhan vaikea ostaa tietotekniikkaa eli informaatioteknologiaa eli IT:tä! Kun seniorina menet it-kauppaan hankkimaan kännykkää, läppäriä tai tablettia, niin saat semmoisen tykityksen hebrealta kuulostavaa kieltä että housut pois! Kun kuuntelet ensimmäisen varttitunnin it-myyjän tykitystä olet aivan pyörryksissä. Huomaat yht´äkkiä ettet tule toimeen ilman noita avaruusteknologian vaatimiä värkkejä. Ei sillä ole väliä vaikka et osaisi laittaa edes virtoja päälle laitteeseen.
Nimittäin laitteen pitää olla viimeisintä mallia, joka ei ole vielä kunnolla edes tullut vielä myyntiin, nopeutta on oltava enemmän kuin Formuloissa, koska tiedon pitää olla Mikkelissä jo eilen, näytön on oltava iso kuin valkokangas Finnkinon teattereissa, laitteen on oltava myös kevyt kuin metrin pätkä kiinalaista silkkilankaa ettei se leijaile taivaalle jos et pidä siitä kunnolla kiinni ja etenkin jos on kyseessä kännykkä on sen vielä sujahdettava taskuun kuin ajatus, kunhan vaan tasku on iso kuin apteekin muovipussi.
Jos sitten satut vastaamaan tai epäröimään vastauksessasi, kun it-myyjä kysyy liittymästä, niin menetät viimeisenkin mahdollisuutesi hankintasi hallintaan ja etenkin pankkitilisi sisällön myyjän edustamalle yritykselle sekä operaattorille. Huomaat ehkä muutaman minuutin kuluttua, ettei kyseessä tainnut ollakaan liittyminen urheiluseuraan, reserviläiskerhoon tai paikallisen palvelukeskuksen asiakkaaksi. Hetken pyörityksen jälkeen olet allekirjoittanut vinon pinon liittymäsopimuksia, joilla olet myynyt sielusi 4G- tai jonkun muun G:n alttarille. Etkä ole vieläkään itse päässyt it-maailman kartalle! Ei sillä ole it-myyjälle väliä toimiiko juuri tuo G laitteessasi vai ei! Tuossa hetkessä Sinulle itsellesi on heräämässä ainoastaan vahva tunne, että olet liittynyt johonkin suureen juttuun, jota ilman et voi elää ja siitä täytyy maksaa! Vieläkään Sinulle ei ole auennut kustannustekijät lopullisessa kauheudessaan.
Jos keskusteluun livahtaa jossain sivulauseessa aiheeksi kotiliittymä ja sen laji, on elämäsi tärvelty lopullisesti ja lähes kokonaan menetetty informaatioteknologialle! Hyvä jos ehdit ynähtää jotain myyjän kysymyksiin, joilla hän kartoittaa kotonasi olevan nettiliittymän olemassaoloa ja tasoa. Tuolla hetkellä muistat ainoastaan, että eteisessä on yksi maadoittamaton pistorasia ja olohuoneessa kaksi. Riippumatta ynähdyksistäsi tai ääntämistäsi sanoista, huomaat kohta omistavasi uuden laitteen lisäksi ison muovikassillisen erilaisia bokseja ja piuhoja, joista ainoastaan yhden piuhan toisessa päässä on tutulta näyttävä mutikka, 2 piikkiä niinkuin silitysraudan tai kahvinkettimen sähköjohdossa. On routeria, reititintä, ADSL-boxia ja vaikka mitä ulkolaiselta kuulostavaa SIMmillä ja ilman. Niin ja nippu johtoja, joiden käyttöön aavistat liittyvän merkittäviä haasteita. Tuskin kumpikaan, Sinä tai myyjä, tajusitte oliko kodissasi edes mahdollisuutta noiden vehkeiden käyttämiseen. Mutta onhan ne sitten olemassa jos sattuu tulemaan tarvetta!
Tuo edellä kuvattu vaihtelee hieman riippuen laitteesta, jota olet hankkimassa, mutta sama pyöritys ja sama lopputulos siitä Sinulle kuitenkin aiheutuu!
Kun tuo koko it-spesialistin Sinulle myymä kasa on kotona eteisen lattialla 3-4 muovikassissa, on Sinun aika ryhtyä toimeen. Lasket yllättävällä tavalla keventyneen lompakkosi puhelinpöydälle, viet 72 paperiarkkia käsittävän sopimuspinon keittiöpöydälle ja soitat apuun suvun nuorisoa tai naapurustosta vastaavanlaisen henkilön tai useampia. Avattuasi oven ovikellon soitua, siirryt nopeasti sivuun, seuraat arviolta viitisentoista minuuttia pakettien avaamista ja johtojen liittämisiä ja siirryt kaikessa rauhassa keittelemään itsellesi kahvia. Apuhenkilöiden tarjoilusta Sinun ei tarvitse huolehtia, sillä he eivät juuri nyt tai seuraavien kuuden tunnin aikana jouda asennuspuuhiltaan muuhun. Apuhenkilöt, etenkin läppärin virittäjä tai virittäjät hoitavat homman käden käänteessä ja sen jälkeen juuttuvat pelaamaan uudella laitteellasi jotain mielenkiintoista peliä netissä. Heidän häiritsemisensä on ihmisen toimista yksi vaarallisimpia. Saat olla onnellinen ennätyksen tekijä, jos onnistut häätämään heidät asunnostasi ulos alle 6 tunnin!
Jos et ole vielä ehtinyt tehdä tuota yllä kuvattua ostosreissua, niin ei ole häpeä ottaa it-kauppaan mukaan joku tuttava asiantuntijaksi! Minä ainakin otan!
Saattoi olla, että liioittelin ja väritin ehkä hieman joitakin kohtia, mutta perushenki lienee kuvatunlainen!
Nimittäin laitteen pitää olla viimeisintä mallia, joka ei ole vielä kunnolla edes tullut vielä myyntiin, nopeutta on oltava enemmän kuin Formuloissa, koska tiedon pitää olla Mikkelissä jo eilen, näytön on oltava iso kuin valkokangas Finnkinon teattereissa, laitteen on oltava myös kevyt kuin metrin pätkä kiinalaista silkkilankaa ettei se leijaile taivaalle jos et pidä siitä kunnolla kiinni ja etenkin jos on kyseessä kännykkä on sen vielä sujahdettava taskuun kuin ajatus, kunhan vaan tasku on iso kuin apteekin muovipussi.
Jos sitten satut vastaamaan tai epäröimään vastauksessasi, kun it-myyjä kysyy liittymästä, niin menetät viimeisenkin mahdollisuutesi hankintasi hallintaan ja etenkin pankkitilisi sisällön myyjän edustamalle yritykselle sekä operaattorille. Huomaat ehkä muutaman minuutin kuluttua, ettei kyseessä tainnut ollakaan liittyminen urheiluseuraan, reserviläiskerhoon tai paikallisen palvelukeskuksen asiakkaaksi. Hetken pyörityksen jälkeen olet allekirjoittanut vinon pinon liittymäsopimuksia, joilla olet myynyt sielusi 4G- tai jonkun muun G:n alttarille. Etkä ole vieläkään itse päässyt it-maailman kartalle! Ei sillä ole it-myyjälle väliä toimiiko juuri tuo G laitteessasi vai ei! Tuossa hetkessä Sinulle itsellesi on heräämässä ainoastaan vahva tunne, että olet liittynyt johonkin suureen juttuun, jota ilman et voi elää ja siitä täytyy maksaa! Vieläkään Sinulle ei ole auennut kustannustekijät lopullisessa kauheudessaan.
Jos keskusteluun livahtaa jossain sivulauseessa aiheeksi kotiliittymä ja sen laji, on elämäsi tärvelty lopullisesti ja lähes kokonaan menetetty informaatioteknologialle! Hyvä jos ehdit ynähtää jotain myyjän kysymyksiin, joilla hän kartoittaa kotonasi olevan nettiliittymän olemassaoloa ja tasoa. Tuolla hetkellä muistat ainoastaan, että eteisessä on yksi maadoittamaton pistorasia ja olohuoneessa kaksi. Riippumatta ynähdyksistäsi tai ääntämistäsi sanoista, huomaat kohta omistavasi uuden laitteen lisäksi ison muovikassillisen erilaisia bokseja ja piuhoja, joista ainoastaan yhden piuhan toisessa päässä on tutulta näyttävä mutikka, 2 piikkiä niinkuin silitysraudan tai kahvinkettimen sähköjohdossa. On routeria, reititintä, ADSL-boxia ja vaikka mitä ulkolaiselta kuulostavaa SIMmillä ja ilman. Niin ja nippu johtoja, joiden käyttöön aavistat liittyvän merkittäviä haasteita. Tuskin kumpikaan, Sinä tai myyjä, tajusitte oliko kodissasi edes mahdollisuutta noiden vehkeiden käyttämiseen. Mutta onhan ne sitten olemassa jos sattuu tulemaan tarvetta!Tuo edellä kuvattu vaihtelee hieman riippuen laitteesta, jota olet hankkimassa, mutta sama pyöritys ja sama lopputulos siitä Sinulle kuitenkin aiheutuu!
Kun tuo koko it-spesialistin Sinulle myymä kasa on kotona eteisen lattialla 3-4 muovikassissa, on Sinun aika ryhtyä toimeen. Lasket yllättävällä tavalla keventyneen lompakkosi puhelinpöydälle, viet 72 paperiarkkia käsittävän sopimuspinon keittiöpöydälle ja soitat apuun suvun nuorisoa tai naapurustosta vastaavanlaisen henkilön tai useampia. Avattuasi oven ovikellon soitua, siirryt nopeasti sivuun, seuraat arviolta viitisentoista minuuttia pakettien avaamista ja johtojen liittämisiä ja siirryt kaikessa rauhassa keittelemään itsellesi kahvia. Apuhenkilöiden tarjoilusta Sinun ei tarvitse huolehtia, sillä he eivät juuri nyt tai seuraavien kuuden tunnin aikana jouda asennuspuuhiltaan muuhun. Apuhenkilöt, etenkin läppärin virittäjä tai virittäjät hoitavat homman käden käänteessä ja sen jälkeen juuttuvat pelaamaan uudella laitteellasi jotain mielenkiintoista peliä netissä. Heidän häiritsemisensä on ihmisen toimista yksi vaarallisimpia. Saat olla onnellinen ennätyksen tekijä, jos onnistut häätämään heidät asunnostasi ulos alle 6 tunnin!Jos et ole vielä ehtinyt tehdä tuota yllä kuvattua ostosreissua, niin ei ole häpeä ottaa it-kauppaan mukaan joku tuttava asiantuntijaksi! Minä ainakin otan!
Saattoi olla, että liioittelin ja väritin ehkä hieman joitakin kohtia, mutta perushenki lienee kuvatunlainen!
 |
| Seurasaaren rantamaisemia |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)