Muutimme 60-luvulla Liminkaan ja meren äärelle. Kalastaminen jatkui edelleen, mutta nyt pääasiassa verkoilla. Leimaa antavaa verkkokalastukselle olivat seuraavanlaiset kommentit:
- souda, souda, eikun huopaa ...
- perk... etkö sinä osaa ...
- ei sinne suuntaan, nyt oikealla, eikun vasemmalla ...
- vedä oikealla, eikun vasemmalla, työnnä oikealla ...
- no nyt se meni sekaisin ...
- voi helv... helv... , taas meni sokkatappi
- taas se tarttui veneen laitaan ...
- ota nyt takaisin, eikun vedä ...
- on se helv... ettei aikuinen mies osaa ...
- nyt se tarttui airoon ...
Tuolla edellä kuvatulla lämminhenkisellä tyylillä teimme verkkokalastusreissuja isäni kanssa. Toisinaan tuo lämmin vuoropuhelu kävi hermoilleni enkä suostunut toisinaan lähtemään soutajaksi. Silloin kylän konstaapeli sai tuurata minua, eikä hänenkään soututyylinsä aina miellyttänyt vaativaa isääni, joten kelpasin jälleen soutajaksi. Tosin suomalaiset verkonsoutajat tietävät tuollaisen käytöksen olevan verkonkokijan puolelta varsin tavanomaista.
Sama konstaapeli oli kerran isäni kyydissä Oulussa, kun isäni kääntyi vahingossa yksisuuntaiselle kadulle päin vastaan tulevaa liikennettä. Konstaapeli huomautti asiasta, johon isäni totesi noiden liikennemerkkien koskevan ainoastaan turisteja. Isä jatkoi korttelin loppuun seuraavaan risteykseen väistellen vastaantulijoita porttikäytävien kohdalla. Mitäpä tuohon oli konstaapelilla sanomista!
Verkkokalastuksen eräs ongelma oli kivikkoinen Liminganlahti. Pienen perämoottorimme potkuri osui usein vedenalaiseen kiveen ja silloin katkesi perämoottorin potkurin sokkatappi. Olimme aina varautuneet tuohon varatapeilla, jotka oli suhteellisen helppoa vaihtaa. Muistan kuitenkin erään kerran, kun tappi jälleen kerran katkesi iltahämärän aikaan ollessamme muutaman kilometrin päässä rannasta. Tapit ja työkalut olivat tuolloin jääneet autoomme rantalaiturin luo. Tuo ikimuistoinen paluumatka kesti pimeässä useita tunteja soutamalla ja sauvomalla. Tilannetta ei helpottanut jano, nälkä ja pimeässä suunnistamisen hankaluus. Tuon reissun jälkeen pidimme reilun viikon tauon kalastuksessamme.
Kaiken kaikkiaan meidän yhteiset kalareissumme sujuivat molemminpuolisessa hyvässä hengessä. Tykkäsin noista reissuista paljon enemmän, kuin edellä kirjoittamastani voisi päätellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti