/>/> VANHUS STADISSA: Pukkasi aavistuksen kulttuurinnälkää!

torstai 4. elokuuta 2016

Pukkasi aavistuksen kulttuurinnälkää!

Se on hankala otus tuo kulttuurinnälkä! Minuun se iskee kohtalaisen harvoin. Mutta silloin kun se iskee, se maistuu yllättävän hyvältä. Sitä tuolloin tuntee jopa itsensä aivan kulttuuripersoonaksi!

Pistäydyin tässä vähän kesäloman kunniaksi tutustumassa taiteeseen. En yleensä varsinaisesti hötkyile taiteen perään ja en kyllä hötkyillyt nytkään. Edellisen kerran olin tuon asian tiimoilta liikkeellä vajaat parikymmentä vuotta sitten. Silloin tutustuin Punkaharjun Retretissä Albert Edelfeltin näyttelyyn. Ja pidin teoksista kovin! Se, että joku maalilla saa aikaiseksi valokuvaa paremman taulun, on nykyilmaisun mukaisesti aivan huikea suoritus! Kyllä piti katsella tuolloin huokaillen ja silmät ymmyrjäisinä niitä pensselinjälkiä!

Nyt sitten iski kiireen kotikylällä ennenkuin purkavat Kiasman pois Helsingistä. Ei ne sitä ole onneksi harkinneet. Kunhan vähän väritin! Yleensä ehdin käymään tuommoisiin merkittäviin paikkoihin juuri purkamisen kynnyksellä. Retrettikin lopetti toimintansa muutamia vuosia sitten. Vaikka en kyllä usko, että ne lopetti sitä minun käyntini takia.

Nyt minulta ei mennyt kuin 18 vuotta ehtiä lähes päivittäisen reittini varrella olevaan rakennukseen,
nykytaiteen museoon Kiasmaan. Olipa Amerikan arkkitehti Steven Holl antanutkin 90-luvulla kynänsä piirrellä melkoisia mutkia talon sisätiloihinkin! Oli siellä salia ja käytävää ripustella jos vaikka mitä.

Tällä hetkellä oli näyteltävänä taas monen sortin teosta Kiasman neljässä näyttelykerroksessa. Ja kahviossa hyvää pullaa ja limonaadia! Ja olisi sieltä saanut salaattiateriankin. Aloitin ylimmästä kerroksesta eli 5. kerroksesta tutkimalla brasilialaisen Ernesto Neton huni kuin-yhteisön inspiroimia teoksia. Ja olihan ne! Voi tokkiisa!

Savonlinnan Taidelukion kasvatti Jani Ruscican taidetta oli esillä 4. kerroksessa. Hänen teemanaan oli "conversation in pieces". Löytyi toteemia ja muutakin. Nuoren taiteilijan luomistapa on jalostunut Suomen, Italian ja Lontoon taidemaailmoissa. Ja sama voi tokkiisa hänen töittensä äärellä!

Sitten on pakko kuvailla tarkemmin 3. kerroksen kokoelmanäyttelyn erästä näyttelytilaa. Siellä oli haisua yllin kyllin. Rivissä oli kokonaista 29 haisupyttyä erilaisia hajuja ja tuoksuja. Niissä meinasi osin mennä nenäkarvat kikkaralle ja osin suoristua tyystin. Oli hyvää haisua ja oli sitä toisen laidan haisua, mutta mielenkiintoista kerta kaikkiaan! Tuttuja ja vähemmän tuttuja tuoksuja. Käykää ihmeessä nuuskimassa! Niin, mutta pitäkää varanne kun imaisette ilmaa sieraimiinne!

Toisen kerroksen tiloissa esiteltiin korealaisen Choi Jeong Hwan taidetta. Siellä oli väriä tarjolla monessa muodossa ja kaikille silmille ja mieltymyksille. Kaikki oli muovijuttuja. Ja tykkäsin kovin tuosta värien sinfoniasta!

Voi olla, että lyhennän taiteeseen tutustumisfrekvenssiä tuosta parista kymmenestä vuodesta muutamalla vuodella! Saatan jopa lähteä kohta tutustumaan Ateneumiin! Ehkä! Katsotaan nyt kuitenkin vielä tuota lähtemistä!

Mutta käykää Tekin Kiasmassa! On ne jutut aika ihmeellisiä ja erilaisia, mutta haitanneeko tuo mitään! Niitä on kiva katsella ja vähän hunttailla. Ei ne silmiin koske ja saattaahan niistä oppiakin jotain! Ainakin haisujutuista!

Kuvissa hieman näköpaloja Kiasman saleista!

Haisua tarjolla
Kukkasia ilmalla ilmassa

Punottu sali pohdintoihin
Taidetta se on

Automaattinen risti-nolla
Väriä muoviesineissä








2 kommenttia:

  1. No nyt on maailmankirjat sekaisin! :O
    Mutta blogin uusi look toimii kyllä!

    VastaaPoista
  2. Sitä ei ihminen tiedä milloin jokin virus iskee! Nyt oli taidepöpö liikkeellä. Kiitos blogin ulkonäkökommentista! Tuo on metka juttu, että yläpalkista voi lukija itse valita haluamansa muodon!

    VastaaPoista