Suomalaisten olympialaiset ja taas erotetaan kaikki!

No harmittaako? Ei tullut kultaa eikä kunniaa! Se on nyt Suomen urheilufanien maailma taas aivan köntsöllään. Ei ole kivaa enää kenelläkään! Miten tästä toivutaan? Onko meillä enää minkäänlaista tulevaisuutta urheilun saralla?

Mutta ei hätää! Onhan meillä perinteiset konstit. Haukutaan ja erotetaan kaikki urheilujohtajat, hallituksen määrärahoista vastaavat, valmentajat ja urheilijat. Kasvatetaan uusi urheilijapolvi, joka voittaa kaikki ja kaiken. Jos prosessia halutaan nopeuttaa muutamalla kymmenellä vuodella, annetaan valmennusmäärärahat kemian laboratorioille. Kyllä sieltä varmaan löytyy lääke suorituskyvyn parantamiseen. Mihin kaikkeen riemuun ja kunniaan se voisikaan johtaa?

Ehkäpä näihin? Suomalaiset purjelautailijat voittaisivat kilpakumppaninsa ilman purjeita makaamalla mahallaan laudalla ja meloen käsillään, seipäät voisi jättää pois ja korkeushyppääjät siirtyisivät kierähtämään suoraan seiväshyppytelineille, pikajuoksijat olisivat jo maalissa ennenkuin Usain Boltilla irtoaisi ponnistusjalka telineestä, ampujamme ampuisivat kiekot rikki jo suoraan laatikoihin, kolmiloikkaajamme hyppäisivät yhdellä hypyllä kolmiloikkapaikalla saman kuin muut, heittäjille pitäisi avata stadionin takaseinä ja portit, etteivät välineet tömähtäisi suoraan kaarteen katsomoon, golffareitten määrärahoihin pitäisi lisätä varat joka reiän hole in one-shampanjoihin, taekwondon, painin ja nyrkkeilyn osallistujia ei voisi päästää kisoihin ollenkaan kun muut kilpailijat vammautuisivat otteluissa liian pahoin jne.

Pitäisiköhän meidän lähettää sittenkin Tokioon Elmo? Hänhän pärjää kaikille. Enkä tarkoita tällä kertaa Elmo Keskitaloa vaan sitä oikeaa Elmoa, josta kirjoitettiin paljon juttuja muutama kymmenen vuotta sitten.

Mutta surkaamme nyt koska se kuuluu suomalaiseen luonteeseemme! Mutta samalla on syytä muistaa, että valitettavasti maailmalla osaavat muutkin. Viilataan vähän urheiluamme ja jatketaan valmistautumista Tokion olympialaisiin. Ei vastuullisten erottamiset ratkaise onnistumista, eikä taida olla sallittuja nuo kemialliset ratkaisutkaan. Suomen on syytä edelleen pitää urheilu puhtaana sekä luottaa lihasvoimaan ja tarkkaan silmään.

Ja kaikesta huolimatta kyllä meidän joukkueemme pärjäsi maailman parhaitten joukossa kohtalaisen hyvin vaikka metallia ei yhtä enempää Suomeen saatukaan.

Kiitos pronssisesta Mira Potkoselle!