Joka toiselle kuoppaa kaivaa ...

Se on Stadin kuopankaivelija taas löytänyt runsaasti kaiveltavaa! Sitä on pitänyt kaivertaa Mannerheimintien eli Manskun pinta aivan nilelle. Se olisi ollut koko kesä aikaa hoitaa nuokin hommat. Mutta eikö vaan pidä jatkaa vasta sitten kun raskautetut työihmiset ja heikkojalkaiset eläkeläiset haluaisivat edetä vaivattomasti ja ripeästi. Paitsi eläkeläinen ei tietenkään etene aivan niin ripeästi kuin nuoremmat parempi jalkaiset.

Mutta esteitä on vaan rakenneltu rutkasti. Jalkakäytävä loppuu yks'kaks yllättäin, ja sitten ei tiedä mistä pääsee eteenpäin. Sama tilanne on kun automies ja -nainen sumputetaan yht'äkkiä loppuvalta kaistalta etsimään etenemiselle soveliasta väylää. Siinä sitten seisoskellaan jonoissa ja nojataan kädellä poskeen eikä mitään tapahdu ja kiirekin olisi. Jos kaikkien ajatukset pukisi sanoiksi, olisi paljon suunpesua tarpeen kun sanat ovat niin tuhmia, saati hävyttömän rumia.

Kyllä en oikein tykkää tuommoisesta touhuamisesta! Se kaivelija kun estää jopa 10-ratikan matkan Pikku-Huopalahden perille. On pitänyt keksiä 10X-bussi ajamaan muutamia viimeisiä pysäkinvälejä. Ja varsinainen, meille niin rakas 10-ratikka kurvaa takaisin keskustaan jo Kuusitien pysäkiltä. Jos meikäläinen vanha mies haluaa matkustaa Stadin keskustaan, on ensin köpöteltävä 3 pysäkinväliä päästäkseen ratikkaan. Ja se on paljon se! Siinä saa jopa epähuomiossa liikuntaa!

Ja apteekkiin jos pitää päästä, niin siinäpä onkin pujoteltava monenlaisten aitojen ja kaivantojen ali ja yli. Kyllä siinä matkalla kehkeytyy huonojalkaiselle kovasti apteekkituotteiden tarvetta. Monet niistä liittyvät erilaisten ruhjeitten peittämiseen ja toiset särkyjen lievittämiseen. Ei tiedä kaivelija edistävänsä lääkekaupankin liiketoimintaa!

Mutta en pidä kaivelusta ollenkaan! Olisi ollut käytettävissä kokonainen, vaikkakin sateinen, kesä kaiveluun. Mutta ei passannut silloin kaivella. Sitä vaan lusmuiltiin lomilla ja muissa joutavissa puuhissa.

Sanoisin, että nuo edelliset tapaukset olivat kesän väärinkäyttöä! Ei käytetty kesää hyödyksi eli kaiveltu ja pesty!

Habitare 2017, Helsinki

Olinhan siellä minäkin! Päästyäni pitkästä aikaa takametsistä isolle kirkonkylälle, päätin osallistua vaatimattomalla ymmärrykselläni messutarjonnan katseluun.

Messut käsittivät 3 eri kokonaisuutta eli Habitaren, Antiikin ja Forman (lahjatavarat ja kodinsisustaminen).

Muutaman vuoden jälkeen olivat valmistajat ja alan liikkeet panostaneet isosti messuosastoihinsa. Katsottavaa riitti runsaasti! En ala tässä luettelemaan messujen antia, vaan annan alla olevien kuvakollaasien kertoa esimerkinomaisesti siitä, mitä minä Messukeskuksessa sain nähdä.

Kuvassa yllä on otos 16.9. hyväntekeväisyyshuutokaupassa kaupattavista 100:sta tuolista, jotka ovat Suomen Verhoilijamestarien Liiton jäsenten kunnostamia ja osoitus suomalaisen käsityöperinteen huipputasosta.

Messut päättyvät sunnuntaina 17.9.2017.

Minäkö - lainsuojaton autoilija?

Kyllä en arvannut mihin nuoruuteni autotarjonta oikein on johtanut! Tuolloin minut aivopestiin hyväksymään dieselauto ainoaksi oikeaksi autoksi. Dieseliä kuluu vähemmän, sillä pääsee pisimmälle, se haisee hienommalle, tosimies valitsee dieselin, moottori kestää pidempään ja ennen kaikkea - diesel on halvempaa. Ja näillä ajatuksilla on eletty tähän päivään asti.

En ole ollut kaiken aikaa tosiuskovainen, olen vuosikymmenten saatossa omistanut liki parikymmentä bensa-autoa. Vasta parin viime vuosikymmenen aikana olen siirtynyt dieselautoihin. Vasta viimeisimmät 4 autoani ovat olleet dieseleitä nuoruuden oppien pohjalta. Ja nyt minut ollaan tuomitsemassa väärän aineen käytöstä!? Mitä se tämä muka on?

Markkinoille on tullut hybridi-, biokaasu-, vety- ja vaikka mitä-autoja. Viimeinen se vasta onkin, sanonko mikä? Sanonko? Kouhotuskeksintö on sitten kokonainen SÄHKÖAUTO! Semmoisesta Teslasta on puhuttu jo muutaman vuoden ajan ja siihen sekaan on tietenkin jo tunkemassa muutkin merkit sähkötöpseleineen. Ja itsekseenkin pitäisi sähköllä muka kulkea kuskin nukkuessa pidemmillä matkoilla takapenkillä! Vai? Ja seuraako tuommoinen tienmutkia itsekseen? Mitä se kuski silloin tekee? Lukeeko muka kaikessa rauhassa iPadistä Hesaria? Ei kyllä istu minun pirtaani! Eihän se haise edes autolle! Eikä pörise!

Minun ajatusmittarilla sähköauto tarvitsee roikan kulkeakseen. Ja ymmärtäisin, että 10 metrin roikalla auto kulkee n. 10 metriä ellei sattumoisin rullaa lisää alamäkeen hieman pidemmälle. Isän peruja taloudessamme oli aikanaan moniin tarkoituksiin yhteensä toistakymmentä roikkaa, joista pisimmät olivat n. 30-metrisiä. Niillä olisi jo päässyt varmaan ainakin 200 metriä ja rullaukset päälle. Mutta ei silläkään esim. pidempiä lomamatkoja tehtäisi.  Kukapa sitä naapurin portille tyytyisi lomille matkustamaan omalla autollaan!

No tiedänhän minä toki, että akku tai pikemminkin monia akkuja tarvitaan sähköön. Ja isoja tehtaita väsätään niitä varten, mutta milloin pääsisin mökille asti yhdellä akun "tankkauksella". Auttaisiko A-, AA- vai AAA-paristot jos matka jäisi kesken? Eipä taitaisi auttaa vaikka saisi 10 pariston pakkauksen edullisesti Prisman tarjouksesta! No eihän se silloin tuommoinen lyhyenmatkansähkö meikäläiselle istu!

Ja sitten vielä! Vuosi sitten lähipiiri ostatti minulla ns. turvallisemman auton. Minäkö muka vanha ja sähläri? No en varppina ole! Siinä uudessa hankinnassa kojelauta ja oven palkit vilkkuu, välkkyy ja piipittää milloin minkäkin vaaran merkkinä. Ole siinä sitten tarkkaavainen, kun ei tiedä mokasiko itse vai mokasi kanssa-autoilija. Mutta siinä vilkkumisten ohessa uusi auto tuoksuu kuitenkin autolle, pörisee kuin auto, tarvii kuskin huomiota jopa piipitysten kera ja vaatii ratin kääntämistä. Se on oikea auto, joka kulkee DIESELILLÄ ja haisee dieselille! Ainakin kädet haisee aina tankkauksen jälkeen. Ja sillä kun ajaa tietää ainakin, että tankkaaminen onnistuu muutaman kymmenen kilometrin välein jos tarvis vaatii. Ja dieselin hintakin nousee mukavan tasaisesti. Näkee lomapkostakin, että ajettu on.

Kieltäköön Merkel dieselillä ajamisen Saksan kaupungeissa, nostakoon Sipilä dieselin veroja, rakennelkoot Teslan Muski akkutehtaitaan ja ilkkukoot sähköllä ajavat minun pörisevää Volvoani! Minä en valita, vaan tykkään kun auto on oikea auto!

On se vaan dieseli hyvää, haisevaa ja nostalgista! Taidan olla semmoinen ylpeä lainssuojaton vähän kuin Stadin Jesse Volvo James!

D on dieselin merkki!

PS.  Nuoruudessani oli kolme kovaa D:llä alkavaa automerkkiä: Rotke, Ratsun ja riisseli Mersu.

Bussilla takametsästä Stadiin

Niin keskellä maailmaa ja Suomea kuin Savonlinna onkin, niin ei sieltä pääse Stadiin oikein millään kulkupelillä. Ajatelkaahan kun jopa maailmalla paikkakunta tunnetaan massiivisista opperajuhlistaan, niin liikenneyhteydet kaupunkiin ovat miltei olemattomat!

Minulle oli käynyt käsky saapua Stadiin tohtorin puhutteluun eräänä päivänä elokuuta. Pohdin ensin kulkuneuvoksi omaa autoa, mutta luontainen laiskuuteni ja rankka 4,5 tunnin ajomatka eivät oikein innostaneet.

Seuraava vaihtoehto olisi ollut lento puna-valko-vihreä-värisin siivin. Nimittäin Savonlinnan ja Helsingin välistä lentoliikennettä operoi unkarilainen (!) lentoyhtiö. Mutta, mutta ... lennoissa olikin juuri alkanut kesätauko. Eli ei siis silläkään! Lentoaika olisi kestänyt yhteen suuntaan 55 minuuttia ja edestakainen lippu n. 80 €. En pidä kovinkaan pahana alle pari tuntia kestävästä lentelystä ja etenkin kun kenttä on vain parin kilometrin päässä mökiltä. Mutta ei kun ei!

No mitenkäs juna? Savonlinnan torin juna-asemalta lähtee kiskobussi pari kertaa päivässä Parikkalaan, jossa pitää vaihtaa pika- tai vastaavaan junaan, ja sillä jo pääsisi suoraan Stadiin. Mutta aikaa kuluu silläkin pelillä! Ja onko tuommoinen junien vaihteleminen ollenkaan mukavaa? No ei varmaan? Eli siitäkään ei ollut matkustusvaihtoehdoksi. Suora matka ja kohtuuhinta junalla olisi ehkä maistunutkin.

Minulla oli aiempia kokemuksia bussilla matkaamisesta Stadiin, mutta kun muistin hintapolitiikan, ei sekään vaihtoehto juuri kiehtonut. Ja hidastakin se oli ollut ainakin silloin muinoin. Maitolavat oli tutkittu ja porukkaa oli tullut ja mennyt ja joka kylällä pysähtyilty. Mikkelissäkin oli tuolloin pitänyt vaihtaa toiseen ajopeliin.

Mutta sitten muistin jonkun kehuneen Onnibusia, joka oli alkanut liikennöidä Savonlinna-Helsinki väliä jonkin aikaa aiemmin. Kaikentietävä internetti eli onnibus.com kertoi aikataulujen sopivan juuri oivallisesti tarpeisiini. Niinpä varasin Stadiin menon (10 €) ja paluun (12,50 €). Ja kun määräpäivä koitti, niin ampaisimme punaisella bussilla matkaan Savonlinnan linja-autoasemalta.

Tehokas lipuntarkastus, matkalaukkujen vastaanottaminen lajitellen bussin lokeroihin, viihtyisän punainen matkustamo kahdessa kerroksessa, hyvät istuimet (meikäläisen salskealle tumppivartalolle sopivat) ja miellyttävät kuljettajat kuulutuksineen takasivat mukavan matkan molempiin suuntiin.

Vaikka tästä tulee paljolti mainontaa muistuttava postaus, on kehuttava Onnibusin tehokasta ja ystävällistä toimintaa. Suosittelen lämpimästi tuota tehokasta matkustustapaa! Tykkäsin!

Ja omilla eväillä ja apuvälineillä (lehdet, iPad tai vastaava) oli viihtyminenkin taattu. Harmittelin jopa hieman matkan loppumista kun iPadilla jäi elokuva kesken kuljettajan ilmoittaessa meidän saapuneen Stadiin Kampin linja-autoasemalle. No tykkäsin ja en tykännyt! Mutta matkan sujumisesta tykkäsin kovasti!

Nostanpa kissanhäntää ja olen polleaa poikaa!

Sain tänään sitten valmiiksi 4-vuotisen projektini. Suunnitteluun meni 3 vuotta ja 11 kuukautta. Toteutukseen meni kuukausi tai oikeastaan muutama päivä. Se kun meikäläinen on hitaasti käynnistyvää sorttia tuon työnteon suhteen. Ruokailuun olen ripeä ryhtymään ja telkkarin katsomiseen. Nukkuminenkaan ei vaadi pitkää suunnittelua kunhan sänky vaan on lähellä.

Mietiskelin, että olenko tehnyt oikeastaan mitään mökillämme viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, jonka olen ollut työstä joutavana. No päätin ottaa kameran käteen ja ikuistin muutamia juttuja, jotka olen pääoson tehnyt omasta päästäni tai paremminkin puutavarasta, jotka asiat läheiseni usein yhdistävät. En tykkää siitä!

Pihapiirimme sisältää 5 rakennusta, joista 2 on vanhaa ja 3 uutta. Myös vanhat rakennukset ovat kokeneet vuosien saatossa täydellisen uudistamisen. Isompiin asioihin ovat erittäin suurella panoksella osallistuneet kaikki lankomieheni ja tietenkään ilman naisellista työnjohtoa hommista ei olisi tullut mitään. Nuo pienemmät askartelun tuotokset ovat kuitenkin minun omin pikkukätösin (paksuilla nakkisormillani) näperreltyjä.

Ja tässä kuvasatoa ...

Yllä olevaa  pöytää suunnittelin niin kauan, että huolimatta tarkkaan harkitusta ja huolellisesta säilytyksestä, lankut kerkisivät hieman vääntyä. Onneksi kotikontrolli ei ollut niin vaativa, että pöytä olisi mennyt hylkyyn. Tänään se sitten kannettiin tupaan ja asianmukaisesti kastettiin limonaadimehun kilistelyllä. Ainakin toistaiseksi pöytä on kestänyt jopa kyynärpäällä nojaamisen.

Tuvan pöytää suunnitellessani, pakersin pari vuotta sitten kasaan pöydän terassille ja jämäpaloista syntyi pieni penkki. Penkki kestää myös minun istumapainoni.

Pyykin lajittelulaatikollekin oli tarvetta, joten vanhoista listan ja laudanpätkistä syntyi runko ja jämälevyistä seinät laatikolle.

Mökin varastosta löytyi  edellisen omistajan jättämä Nokian kaapelilaatikko. Se vaati hieman ehostamista ja kannen, ja valmista tuli.

Em. kahden laatikon koristelun hoiti kotihengetär omatessaan minua merkittävästi enemmän visuaalisen suunnittelun lahjoja.

Mökkivaatteiden helppo ripustaminen aiheutti omat ongelmansa, eikä niitä aina malttanut asetella isoon naulakkoon. Ulko-oven vierellä olevan peilin alta löytyi mukava tila seinän paneelilaudoista muotoillulle naulakolle. Sieltä se meikäläisen pusero yleensä löytyy nopeasti.

Kapea makuukamari ei antanut mahdollisuutta yöpöydille, joten jotain oli keksittävä. Ja taas löytyi käyttöä jämälaudoille.

Kuva tuli hieman vinoon, mutta molempien yöpöydät ovat kyllä suorassa ja tiukasti seinällä kiinni. Syvyyttä alatasolla olisi vaan saanut olla hieman enemmän.

Nuo siniset suunnittelin juniorin kanssa kaksin ja ne kuuluivat osina t-paitoihin, jotka painatimme muistoksi isä-poika-matkastamme. Vasemman puolisessa paidankappaleessa on lueteltu matkareittimme vuonna 2005.

SkyDive liittyy 3,6 kilometrin korkeudesta tekemiimme tandemhyppyihin Mojaven autiomaassa, Kaliforniassa.

 Vuosia sitten innostuin rakentelemaan jämälaudoista oravanmökkejä. Niitä syntyi vajaa 10 kappaletta, jokainen hieman erilaisia. Kuvan mökissä oli alkujaan pohjalevyssä myös aita.

Mökki sai värityksen viime kesänä muiden rakennusten mukaan.

Tässä em. mökki muutamia vuosia aiemmin alkuperäisessä kuosissaan. Mökissä oli välillä melkoista ruuhkaa. Pähkinät saivat kurret liikkeelle.

Yhtenä kesänä ostettiin erään maanviljelijän heinäseipäät ja niille onkin löytynyt monenlaista käyttöä. Rakentelin niistä mm. riukuaidan. Aitaan meni n. 200 seivästä. Pystyseipäät hiillytin asianmukaisesti polttamalla.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on jätesäkkiteline. Etuseinä lähtee nostamalla irti ja normaalijätesäkki sopii kauluksen ympärille. Nyt telineessä on multasäkki, jolle on koukut sisäpuolella.

 Nuo varastorakennuksen aluslaudat ovat aiheuttaneet monellakin tavalla murheita. Niitä aikanaan paikoilleen naulatessani iskin kipeästi sormeeni (tuskin sormeen pystyy muulla tavoin iskemään kuin kipeästi). Puhuin tuhmia!

Toinen kerta oli tämän kesäinen maalausurakka. Nuo höyläämättömtä laudat olivat ... hankalat maalata.

Varsinaista mökkiä kun uudistettiin jäi väliseinistä ylimääräisiä hirsiä. Niistä näpertelin kohtuullisen kestävät portaat. Eivät ole nimittäin vielä pettäneet kenenkään alla!

Mökin terassin seinällä on kännyköiden edeltäjä. Se pirisee kampea kiertämällä, mutta yhteyksiä sillä ei enää saa.

Ja lopuksi vielä muutamat muistot lapsuudestani. Tosin noita ei enää silloin käytetty, mutta kotikylälläni oli useampiakin henkilöitä, jotka omasivat tuohenkäsittelytaidon.

Savonlinna, suunnattoman kaunis kaupunki!

Olen viettänyt lomiani ja kesiäni Savonlinnassa jo 40 vuoden ajan. Kesämökkimme löytyi kaupungista 17 vuotta sitten. Tuona aikana olen lyönyt useita kertoja vasaralla sormeeni, tippunut tikapuilta, kokenut ampiaisen pistoja, altistunut hyttysten ja paarmojen puremille sekä ennenkaikkea tutustunut paikalliseen terveydenhuoltoon ja apteekkeihin, kiitos rakentamis- ja askarteluharrastusteni.

Eli kyllä olen pyörinyt Savonlinnassa rutkasti ja syönyt yhden jos toisenkin lörtsyn (paikallinen "lihapiirakka", älyttömän hyvä). Kaupungin nakkikioskit ovat tulleet hyvin tutuiksi. Suurin harmituksen aihe oli muutamia vuosia sitten Viremon nakkikioskin toiminnan loppuminen. Jos Turun Sinappia ei olisi aikoinaan keksitty, olisi Viremon sinappi valloittanut maailman. Savonlinnan nakkikioskit ja ruokakauppojen lihatiskit ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet, vyötärön seudulle. Yritin kuitenkin hetken etsiä vaihtoehtoja ruokavaliooni mökin lähialueiden metsistä, mustikoiden, karpaloiden, puolukoiden, vadelmien ja erilaisten sienten muodossa. Rakennuspuuhissa loukkaantunut selkäni kuitenkin armahti minut noista kumartamispuuhista ja pääsin keskittymään makkaran grillaukseen.

Olavinlinnan rakentaminen aloitettiin 1475

Jokainen tuntee varmaan Savonlinnan Olavinlinnasta ja siellä vuosittain järjestettävistä oopperajuhlista. Kaupungin historiasta mainittakoon sen verran, että Savonlinna sai kaupunkioikeudet 1639 Pietari Brahen aloitteesta. Maa-alueen omistusmuutosten vuoksi kaupunkioikeudet menetettiin vuonna 1683. Sen jälkeen aluetta ja Olavinlinnaa hallitsivat vuoroin venäläiset ja vuoroin ruotsalaiset. Kaupunkioikeudet palautettiin vasta vuonna 1784.

Kaupungin kehitykseen vaikuttivat suuresti Saimaan kanavan valmistuminen ja rautatien tulo. Niiden ansiosta kaupungista muodostui mm. vesiliikenteelle tärkeä solmukohta. Alueelle syntyi myös teollisuutta, joka on nyt osittain hiipunut. Savonlinnassa on vankka perinne erilaisista koulutuslaitoksista. Vuosikymmenten ajan on Savonlinnasta valmistunut mm. kansankynttilöitä eli opettajia. Pohjoismaiden vanhin erikoislukio, Savonlinnan taidelukio on tuottanut maahan runsaasti musiikki- ja kuvataidealan osaajia.

Lapsuudessani luettiin hölmöläisten tarinoita ja nyt ne ovat sitten Savonlinnassa toteutumassa Helsingin ja Joensuun hölmöläisten päätöksillä. Valtiotason "viisaat" päättivät siirtää opettajankoulutuslaitoksen ensi vuonna Joensuuhun. Siitä aiheutuu lähes 1000 asukkaan poistuminen Savonlinnasta (asukkaita n. 35.000), jo muutenkin olemassaolostaan taistelevasta kaupungista, suuri määrä asuntojen tyhjenemisiä, opiskelija-asuntoloiden purkaminen ja oppilaitoksen tilojen autioituminen.Vastaavasti Joensuuhun rakennetaan uudet tilat opiskelijoiden asunnoiksi ja koulutukselle. Oppilaitoksen poistumisen vaikutuksia Savonlinnan seutukunnan elinkeino- ja kulttuurielämälle voi vain aavistella ja pelätä.

Mutta murheista huolimatta Savonlinna on äärettömän kaunis kaupunki, sijaitsee kauniissa ympäristössä ja on poikkeuksellisen mukavien ihmisten asuttama. Käveleskelin eräänä päivänä kaupungin keskustassa ja napsin joitakin kuvia, joista muutama seuraavassa.

Savonlinnan Tuomiokirkko, Kaatuneiden muistomerkki ja puisto toria vastapäätä

Musiikkiopisto, Kansakoulu (perustettu 1893) ja Torisilta

Järviristeilyt kuuluvat oleellisesti Savonlinnan kesään

Kesäisin löytyy kaupungista monenlaisia ruokapaikkoja. Alaoikealla kuuluisa muikkuravintola "Kalastajan koju"

Vesikulkuneuvojen kirjo on varsin runsas

Mansikat, lörtsyt, muikut ja monenlaiset käsityöt kuuluvat kauppatorin perustarjontaan

Jos et ole koskaan tai pitkään aikaan käynyt Savonlinnassa, niin ota nyt itseäsi niskasta ja tule käymään kaupungissa! Mikäli et tänä kesänä enää ehdi, niin merkitse kaupunki ensi kesän käyntiohjelmaasi!

Miten on kesä mennyt Savonlinnassa Saimaan rannalla?

Kiitos kysymästä! Kesä on mennyt kuin jäitä poltellessa. Tai paremminkin puita takassa poltellessa! Monesti on käynyt mielessäni, että tulikohan luotettua mökkiä hankkiessa liikaa menneiden vuosien lämpökäyriin? Vaikka mökillä vietetyt lähes 15 vuotta antavat ymmärtää, että Itä-Suomessa on aina kesäisin taatusti lämpimintä kuin muualla Suomessa, ei tämä kesä kyllä vahvista tuota uskoa. Juttu on mennyt samalla tavalla päälaelleen kuin amerikkalainen politiikka.

Jos aamulla lämpömittarissa yön alin astemäärä on ollut yli 10 C-astetta, on yö ollut ja voi aamun odottaa olevan melkein siedettävän lämmin. Mutta nythän eletään jo heinäkuun loppua ja tuota sääntöä täytyy edelleen tuijottaa! Mitä se tämmöinen peli on? Nythän pitäisi olla täysi helle ja shortsikausi. Kirjoitin jo aiemmin, että Pekka Pouta, Savonlinnan omana meteorologina, voisi hoitaa meille kunnon kelit vaikka vähän niinkuin tiskin alta. Mutta turha on tuokin toive! Ei auta suhteet, eikä toiveet! Ei hoitanut Pekka tuota juttua sen paremmin kuin Kerttu Kotakorpikaan. Olisikohan Kauko Saarentaus piippuineen pystynyt järjestämään kesän.

Kaksi kertaa olen saanut pitää shortseja jalassa tänä kesänä, ja se toinen kerta oli eilen. Mikä ilo oli muka tuostakin, eilisestä "hellepäivästä". Samanlainen ilo syntyy kun menee ja kopistelee ampiaispesää. Kiire tulee ja paljon pistoksia. Eilen heräsi hitonmoinen määrä koko kesän uinuneita hyttysiä ja paarmoja. Niiden puute onkin ollut ainoa iloinen asia koko kesässä. Mutta nyt sekin ilo otettiin pois.

Viime vuoteen verrattuna olen virkustunut kalastamisen suhteen. Kesällä 2016 en kääntänyt kumpaakaan venettäni rannasta vesille. Tänä kesänä käänsin. Toisella, jossa on pieni peräprutku, ajoin kerran kaislikon reunaan, ja soutuveneellä olen hoidellut Viki-katiskaani. Viki on työskennellyt kaislikon päässä väsymättä saalistuspuuhassaan. Tulokset ovat olleet kuin Trumpin terveydenhoituudistuksella. Äänestyksiä on ollut, mutta muutosta ei tule. Katiskassa on ollut pari haukea ja suunnaton määrä vihreää töhnää. Eli paljon melua, mutta vähän tuloksia!

No entäs muut "kotieläimet"? Kymmenen vuotta sitten kävivät sorsat hyttysverkon välistä pyytelemässä pullaa. Nyt ei ole sorsia näkynyt ennenkuin ahomansikat kypsyivät pihalla. Nyt onkin sitten jatkuva trafiikki pihalla mansikkamaalle ja pihan läpi mustikkametsään. Oli näköjään sorsillakin tullut muutos ruokavaliossa terveellisempään suuntaan. Marjoja kuuluu syödä terveyden vuoksi. Mutta ei kuuluisi paskoa pihalaatoille mustikkakakkia! Ei todellakaa! Pitäisi se jokin roti olla sorsillakin! Kun saavat aamuyöstä ilman aseellista uhkaa syödä meidän mansikat! Kutaleet! Kyllä palkka koittaa noista puuhista elokuun puolivälin jälkeen.

Seuraavissa kuvissa todistusaineistoa, joka pitää kaikissa sorsien oikeusasteissa!

iMotion Pro-appin kuvaa aamuyöltä. Mansikassa on käyty!

Portaan edustalla ollaan matkalla aamuiseen mustikkametsään.

Iltapäivän mustikkaretki on päättynyt.

Jonossa marssitaan kuvut muistikoita pullollaan.

Nyt en kyllä jaksa enempää! Taidan lähteä saunaan! Sitäkin lämmitin ennen joka ilta, nyt vain pari kertaa viikossa. Alkaa into loppua mökkisaunankin lumoon!

En ala mitään!