Nostanpa kissanhäntää ja olen polleaa poikaa!

Sain tänään sitten valmiiksi 4-vuotisen projektini. Suunnitteluun meni 3 vuotta ja 11 kuukautta. Toteutukseen meni kuukausi tai oikeastaan muutama päivä. Se kun meikäläinen on hitaasti käynnistyvää sorttia tuon työnteon suhteen. Ruokailuun olen ripeä ryhtymään ja telkkarin katsomiseen. Nukkuminenkaan ei vaadi pitkää suunnittelua kunhan sänky vaan on lähellä.

Mietiskelin, että olenko tehnyt oikeastaan mitään mökillämme viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, jonka olen ollut työstä joutavana. No päätin ottaa kameran käteen ja ikuistin muutamia juttuja, jotka olen pääoson tehnyt omasta päästäni tai paremminkin puutavarasta, jotka asiat läheiseni usein yhdistävät. En tykkää siitä!

Pihapiirimme sisältää 5 rakennusta, joista 2 on vanhaa ja 3 uutta. Myös vanhat rakennukset ovat kokeneet vuosien saatossa täydellisen uudistamisen. Isompiin asioihin ovat erittäin suurella panoksella osallistuneet kaikki lankomieheni ja tietenkään ilman naisellista työnjohtoa hommista ei olisi tullut mitään. Nuo pienemmät askartelun tuotokset ovat kuitenkin minun omin pikkukätösin (paksuilla nakkisormillani) näperreltyjä.

Ja tässä kuvasatoa ...

Yllä olevaa  pöytää suunnittelin niin kauan, että huolimatta tarkkaan harkitusta ja huolellisesta säilytyksestä, lankut kerkisivät hieman vääntyä. Onneksi kotikontrolli ei ollut niin vaativa, että pöytä olisi mennyt hylkyyn. Tänään se sitten kannettiin tupaan ja asianmukaisesti kastettiin limonaadimehun kilistelyllä. Ainakin toistaiseksi pöytä on kestänyt jopa kyynärpäällä nojaamisen.

Tuvan pöytää suunnitellessani, pakersin pari vuotta sitten kasaan pöydän terassille ja jämäpaloista syntyi pieni penkki. Penkki kestää myös minun istumapainoni.

Pyykin lajittelulaatikollekin oli tarvetta, joten vanhoista listan ja laudanpätkistä syntyi runko ja jämälevyistä seinät laatikolle.

Mökin varastosta löytyi  edellisen omistajan jättämä Nokian kaapelilaatikko. Se vaati hieman ehostamista ja kannen, ja valmista tuli.

Em. kahden laatikon koristelun hoiti kotihengetär omatessaan minua merkittävästi enemmän visuaalisen suunnittelun lahjoja.

Mökkivaatteiden helppo ripustaminen aiheutti omat ongelmansa, eikä niitä aina malttanut asetella isoon naulakkoon. Ulko-oven vierellä olevan peilin alta löytyi mukava tila seinän paneelilaudoista muotoillulle naulakolle. Sieltä se meikäläisen pusero yleensä löytyy nopeasti.

Kapea makuukamari ei antanut mahdollisuutta yöpöydille, joten jotain oli keksittävä. Ja taas löytyi käyttöä jämälaudoille.

Kuva tuli hieman vinoon, mutta molempien yöpöydät ovat kyllä suorassa ja tiukasti seinällä kiinni. Syvyyttä alatasolla olisi vaan saanut olla hieman enemmän.

Nuo siniset suunnittelin juniorin kanssa kaksin ja ne kuuluivat osina t-paitoihin, jotka painatimme muistoksi isä-poika-matkastamme. Vasemman puolisessa paidankappaleessa on lueteltu matkareittimme vuonna 2005.

SkyDive liittyy 3,6 kilometrin korkeudesta tekemiimme tandemhyppyihin Mojaven autiomaassa, Kaliforniassa.

 Vuosia sitten innostuin rakentelemaan jämälaudoista oravanmökkejä. Niitä syntyi vajaa 10 kappaletta, jokainen hieman erilaisia. Kuvan mökissä oli alkujaan pohjalevyssä myös aita.

Mökki sai värityksen viime kesänä muiden rakennusten mukaan.

Tässä em. mökki muutamia vuosia aiemmin alkuperäisessä kuosissaan. Mökissä oli välillä melkoista ruuhkaa. Pähkinät saivat kurret liikkeelle.

Yhtenä kesänä ostettiin erään maanviljelijän heinäseipäät ja niille onkin löytynyt monenlaista käyttöä. Rakentelin niistä mm. riukuaidan. Aitaan meni n. 200 seivästä. Pystyseipäät hiillytin asianmukaisesti polttamalla.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on jätesäkkiteline. Etuseinä lähtee nostamalla irti ja normaalijätesäkki sopii kauluksen ympärille. Nyt telineessä on multasäkki, jolle on koukut sisäpuolella.

 Nuo varastorakennuksen aluslaudat ovat aiheuttaneet monellakin tavalla murheita. Niitä aikanaan paikoilleen naulatessani iskin kipeästi sormeeni (tuskin sormeen pystyy muulla tavoin iskemään kuin kipeästi). Puhuin tuhmia!

Toinen kerta oli tämän kesäinen maalausurakka. Nuo höyläämättömtä laudat olivat ... hankalat maalata.

Varsinaista mökkiä kun uudistettiin jäi väliseinistä ylimääräisiä hirsiä. Niistä näpertelin kohtuullisen kestävät portaat. Eivät ole nimittäin vielä pettäneet kenenkään alla!

Mökin terassin seinällä on kännyköiden edeltäjä. Se pirisee kampea kiertämällä, mutta yhteyksiä sillä ei enää saa.

Ja lopuksi vielä muutamat muistot lapsuudestani. Tosin noita ei enää silloin käytetty, mutta kotikylälläni oli useampiakin henkilöitä, jotka omasivat tuohenkäsittelytaidon.