/>/> VANHUS STADISSA

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Minkä ikäinen on vanhus?

Kuuntelin tuossa autolla ajellessani Yle Suomen lähetystä, jossa esitettiin kadunkulkijoille otsikon kysymys. Eräs kertoi 94-vuotiaalle äidilleen tarjotun rollaattoria, mutta äiti oli sanonut semmoisen kuuluvan vain vanhuksille eikä ottanut laitetta. Eräs nuorehko naishenkilö kertoi ettei ainakaan hänen isänsä ole vanhus vielä 70-vuotiaana. Isä urheilee täyttä häkää ja riehuu ympäriinsä kuin nuoret miehet konsanaan.

Pääosa haastatelluista pohdiskeli, että raja saattaa olla siinä 80:n ikävuoden tienoilla. Lopputulemana useimmat kuitenkin esittivät vanhuuden olevan ihmisestä kiinni ja siitä miten hän itse tuntee ja ajattelee.

Itse muistan kuinka lähisukulaiseni täytti 30 vuotta kun itse olin alle 20:n. Silloin ajattelin, että onpa kaveri ikivanha. Nyt kun itselläni seuraava täyskymmen on 70, ajattelen olevani nuorehko mies. Väsynyt ja raihnainen ehkä, mutta nuori ainakin mieleltäni. Huomaan, että samat asiat kiinnostavat taas entistä enemmän kuin 17-vuotiaana. Katse hakeutuu samoihin kohtiin kylillä liikkuessani kuin lähes 50 vuotta aiemmin. Turhaan tosin monessakin mielessä, mutta saahan sitä ajatella!

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmisen ikäkuvaan itsestä vaikuttavat paljon liikunta eli fyysinen suorituskyky ja ajattelutapa eli miten näkee mielessään maailman. Positiivinen ajattelu ja iloinen mieli ovat selvästi "ikää alentavia" tekijöitä. Kun tarkkailen ihmisiä niin olen tullut käsitykseen, että mitä mörrimpi ihminen, niin sitä vanhemmalta hän näyttää ja kuulostaa ja mitä iloisempi sitä nuorekkaampi hän on!

Eli kannattaa ajatella positiivisesti, olla iloinen ja hymyillä, niin pysyt nuorena tai ainakin nuorekkaana! Jos et usko tuohon, niin kokeilu ei maksa mitään!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kuntosalilla läski kumajaa!

Se pani kotihengetär meitsin lähestymään Kisahallin kuntosalia. Tosin osa ajasta, suurin osa, meni hengettären opastukseen uusien laitteiden saloihin. Vanhat kamuni salilta leukailivat minun lusmuilleen pari vuotta kun en ollut osallistunut raudan kurittamiseen. Olen väistellyt salia tuon ajan ja jopa raitiovaunulla ohitse ajaessani kääntänyt katseeni toiseen suuntaan. Mutta nyt se iski sitten nakki!

Alkoi armoton kuntokuuri käskettynä ja kun vielä juniorikin kertoi menestyksekkäästä kuntoilustaan, niin enhän minä voi jäädä huonommaksi. Tai olen jäänyt jo fyysisesti, mutta henki ei anna periksi! Tästä alkanee siis armoton pari kuukautta, jonka aikana suurimmat ponnistelut aiheuttaa selitysten keksiminen siihen, miksi minä en juuri tänään voi lähetä salille. Olen siinä muuten aika hyvä!

Onnekseni olen keksinyt muita harrastuksia ja sen Enterin vapaaehtoistyön, joten niistä saan väistelyyn apuja. Ja tänään olen siis aika kipeä eilisestä saliopastuksesta. Tulin näyttäneeksi muutamia liikkeitä laitteilla ja se ei sopinut huippuunsa trimmatuille lihaksilleni, joita peittää suojaava rasvakerros. Mutta Buranan ja selkäpillereiden voimalla mennään taas Enterin tietokoneopastukseen. Jotenkin tuo tietokonehiiren painallus etusormella tuntuu sopivan kropalleni nykyisin kaikkein parhaiten! Oivallinen liike!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Urheilua on ihmeellinen eläin kun se koukuttaa!

Kyllä on nyt vanhakin ryhtynyt urheilun seuraajaksi! Jos tämän kertoo jollekin, joka on tuntenut minut vuosikymmeniä, hän saattaisi epäillä tuota. En ole todellakaan lukeutunut urheiluihmisiin koskaan. Joskus 60-luvulla kyllä katsoin kohtalaisen paljon silloisen television värittömiä urheilulähetyksiä. Seuraamiani lajeja olivat mäkihyppy, hiihto ja jääkiekko sekä kesälajeista seiväshyppy. En kuitenkaan harmitellut vaikka joku kisa jäi näkemättäkin.

Itse harrastin nuorena kesäisin pesäpalloa ja seiväshyppyä sekä talvisin laskettelua silloin kun mäkeen harvoin pääsin. Aikuisiällä jäi urheilu laskettelun varaan Lapin reissuilla, joita oli johonkin aikaan melko paljonkin. Sitten koitti aika työelämän jälkeen ja vuoroon tulivat kävely ja pyöräily.

Saavutukseni jäivät melko vaatimattomiksi tuon "aktiiviurani" aikana. Tulin 60-luvun alussa Saariselällä kolmanneksi partiolaisten leikkimielisessä syöksylaskukisassa. Sitten voitin 60-luvun lopulla kunnanmestaruuden korkeus- ja seiväshypyissä. Tulokset olivat kohtalaisen vaatimattomia, mutta niihin ei silloin laskettukaan alv:ia, bonuksia ja tukiaisia päälle. Ai niin! Ja sainhan minä jo 50-luvun lopulla lakritsipatukan palkinnoksi suunnistuskilpailuissa. Olin viimeinen, mutta löysin kumminkin kotiin!

Huolimatta edellä esittelemistäni urheilusaavutuksistani en ole saanut atleettivartaloa vaan sain kotlettimuodon vankkaan kehooni. Sillä on vaaputtu tähän asti! Ja tarkoitus on pitää muodot loppuun saakka.

Nyt retkahdin sitten seuraamaan olympialaisia kiitos Enni Rukajärven ja uusien lajien! Olen istunut suhteellisen tiukasti television ääressä tietokone sylissäni seuraten kahta tapahtumaa yhtä aikaa. Kiirettä on pidellyt! Ja pitää jatkossakin! Lajejahan on onneksi jäljellä vielä melkoisesti.

Onneksi Enni loi pohjaa suomalaisten jatkokisoille Sotshissa. Toivotaan, että muu olympiajoukkueemme ottaa vinkistä vaarin ja tuo meille lisää mitaleita. Enni varmaan haluaa Presidenttimme tarjoamille mitalikahveille muitakin urheilijoita seurakseen. Onnittelut vielä Ennille hopeamitalista!  

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Verkkokaupan opastusta ja Sotshi Areena

Kävin lauantaina Verkkokaupan Jätkänsaaren myymälässä senioreille järjestetyssä iPad-esittelyssä. Paikalla oli senioriporukkaa kuin pipoa. Henkilökunta raahasi tuoleja kaiken aikaa lisää, mutta kaikki pääsivät istumaan.

Esittelijä näytti "valkokankaalle" heijastaen uuden iPadin käyttöönottoprosessin. Tuo esittely vahvisti entisestään uskoani iPadin helppouden ylivoimaisuudesta. Kun laite otetiin pakkauksesta, se opasti näytöllään käytöönottamisen kaikki vaiheet. Niihin meni karkeasti arvioiden 5 minuuttia. Joka ei niillä ohjeilla saa laitettaan käyttöön nettiselaimia ja sähköposteja myöten, ei tarvitse käsiinsä mitään pajavasaraa monimutkaisempaa laitetta!

Jouduin viime tiistaina Enterin puitteissa opastamaan myös uuden Samsung Galaxy-tabletin hankkinutta senioria laitteen peruskäytössä. Ja hetkeä myöhemmin tein eräälle iPad-opastettavalle muutamien lisätoimintojen asetuksia. Noiden toimien vertailu kertoi täsmälleen sen, että jos haluaa helpon ja monipuolisen laitteen, hankkii iPadin ja jos haluaa tuskailla, askarrella ja sähläillä, hankkii jonkin muun tabletin.

Tunnustettakoon, että Verkkokaupan esittelyn aikana katsoin omalta iPadiltäni naisten jääkiekkomatsia, USA-Suomi. Tilaisuuden jälkeen törmäsin YLEn Sotshi Areenaa-sovellukseen ja yllätyin! Tuo Sotshi Areena on ladattavissa älypuhelimeen tai tablettilaitteeseen. Kyseessä on suoraa tavaraa Sotshista ja mahdollisuudet valita haluamiaan suoria tai nauhoitettuja lähetyksiä. Katsomasi lähetyksen yläkulmaan saat näkyviin myös toisen lähetyksen. Monipuolinen ja enemmän kuin nykyaikainen palvelu! Väittikö joku joskus, että YLE ei ehdi mukaan tekniikan kehitykseen? Kyllä väitti väärin sillä YLE ehtii ja on jo ehtinyt! Hyvä YLE! Ja Kiitos!!!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Urheilua ensimmäisenä virallisena olympiapäivänä

Me kypsemmät kansalaiset muistamme erään pomosmiehemme sanoneen kerran, että "saata...n tunarit". Tuolla sanonnalla olisi käyttöä tänäänkin! Kohta puolet olympiajoukkueestamme on esiintynyt kilpa-areenoilla ja mitaleista ei ole tietoakaan.

On hypitty vanerinpalalla lumikasoissa ja kaiteilla, liehuttu mustan kumipalasen perässä pitkin aitausta ja sitten menty pitkin kanervikkoa hikilaudoilla milloin milläkin tyylillä. Losot levällään ja losot yhdessä. Ja tuloksena on pelkkä nolla. Siinä ei pisteet auta vaikka niitä jokunen tulisikin. Oletteko milloinkaan kuulleet pistekahveista? Niinpä! Ei edustava valtakuntamme päämies kauniin vaimonsa kera tarjoa edustajillemme pistekahveja vaan ainoastaan mitalikahvit. Ja niihin vaaditaan mitali tai useampia.

Kyllä suomalaisen pitää kilpaillessaan arvokisoissa olla aina palkintopallilla. Mutta selityksenä sairaudet, toipumiset ja tulevat taudit käyvät kyllä kohtalaisen hyvinä selityksinä. Mutta sittenkin! Me ollaan sentään suomalaisia!!!!!!!!!!! Yrittäkää nyt hitossa! Muuten menee hukkaan hyvät olympialaiset, joita Putinin setä on antaumuksella maailmaa ja meitä suomalaisia varten rakentanut.


perjantai 7. helmikuuta 2014

Nyt net olumppialaiset alkaapi!

Kyllä se on  nyt monella mukavaa parin viikon ajan! Aika kuluu kuin siivillä ja silmät kipeytyy ja ääni lähtee. Nyt on perjantaina aamulla jo kiire hankkimaan tarvikkeet ja varustautumaan pitkään istuntoon. Enkä tarkoita sitä klosettijuttua paitsi niille, joilla on vatsa kovana. Kannattaa hoitaa tuo juttu alta pois vielä kun ehtii!

Ainakin seuraavilla asioilla ja varusteilla täytyy urheiluintoilijan valmistautua:
mikrokuituliina silmälasien kiillottamista varten, talouspyyhettä telkkarin ruudusta eritteiden pyyhkimiseen, pressua nojatuolin alle ettei lattia mene jätöksistä pilalle, paljon hedelmiä ja iso pino voileipiä käden ulottuville, jääkaappi kannattaa siirtää tilapäisesti nojatuolin luo, niin ja kahvinkeitin, pitävät kengät jalkaan jotta ehtii pikaisesti mainoskatkoilla tai metsätaipaleiden aikaan käydä vessassa, kylmää vettä kanisteriin kahvia ja virvoittelua varten jos kisaväsymys meinaa vaikka iskeä, paperia ja kyniä tulosten muistiinmerkitsemiseksi ja jälkipuheita varten, puhelin kannatta sulkea jos on yliherkkä häiriöille, tietokone tarvitaan tuloslistojen rinnakkaisseurantaa ja tarkistamista varten, vaimolle ja lapsille kannattaa antaa määrärahaa tarpeeksi kotoa poispysymiseen, Alepan Kauppakassille on annettava juomien ja suolapalojen päivittäinen vakiotilaus ja kerrottava mistä voi ottaa tyhjät pullot mukaan, ulko-ovi kannattaa jättää raolleen Kauppakassin pojalle ettei tarvi nousta tuolista, verhot kannattaa sulkea ympäristöhäiriöiden minimoimiseksi ja vuorokausirytmin vaihteluiden tasaamiseksi.

Edellä ovat päällimmäiset perusasiat, jotta kisojen seuranta olisi mahdollisimman nautittavaa ja keskittynyttä. Jokainen voi lisätä vielä tuohon omia erityisjuttujaan. Sitten vielä neuvona jos kisakamppailujen tuoksinassa herää jostain omituisesta syystä tarve raikkaalle ulkoilmalle, kannattaa ostaa pätkä 3/4":n puutarhaletkua ja vetää se parvekkeen ovenraosta nojatuolin luo ja siemaista aina välillä letkusta raikasta pihailmaa.

Koska povata pitää, niin arvelen, että urheilijamme menestyvät perinteisellä tavalla. Perinteisistä vahvoista lajeistamme tulee "tein sen minkä voin ja se ei tällä kertaa riittänyt aivan kärkeen, mutta onhan 18. sijakin aika hyvä ja vastaa tämän kauden harjoitusteni tasoa". Erikoislajeista kuten vanerilevyllä volttien hyppely lumikinoksissa ja jotkin muut, joita en osaa edes kuvailla, tuovat muutaman mitalin. Jopa kirkkaimman! Ja niistäkin useimmat ovat naisten tuomia. Naiset on hyviä, kivoja ja tarpeellisia kaikin puolin muissakin lajeissa!

Haukutaan sitten porukalla maaliskuussa urheilijamme perinteisellä tavalla! Toivotan kaikille urheiluhulluille hauskoja kisoja!


torstai 6. helmikuuta 2014

Meidänpä kauppa kasvaa!

Kyllä pikku huopalahtelaisia sitten lopultakin hemmotellaan! Olipa se jo aikakin! Kun veivät meiltä postin pois vaikka siellä oli aina melkoiset jonot. Ei kuulemma ollut tarpeeksi kävijöitä! Jos ja kun automaattiovi ei ehtinyt sulkeutua kulkijoiden takia aamun avaamisen ja illan sulkemisen välillä, niin oliko se paljon vai vähän? Ei ymmärrä vanha enää nykyherrojen laskelmia!

Mutta mepä saadaan kompensaatiota eikä siitä ole syytä antaa pienintäkään kiitosta postin eli Italian porukalle! Onkohanse Persluskooni muuten osakkaana tuossa meidän postihommassa? Kun silläkään ei tunnu nuo jutut menevän aivan putkeen. Asiakkaat on joko liian nuoria tai liian vanhoja tai rahat liikkuu väärään suuntaan ja sitten aina ollaan rosiksessa.

Niin mepä siis saadaan Tilkankadun varteen K-Marketin tilalle K-Supermarket! Tulee aivan superjuttuja ja kunnon ruokaa Saarioisten ja muidenkin äideiltä. Ja varmaan tulee Juhla Mokkakin tarjoukseen aika usein. Silloin on kiva keitellä edullista päiväkahvia aamuin, päivin ja illoin. Ei se huono ollut markettikaan, mutta ahdas se oli ja tungos riipi vanhan hermoa. Nyt tulee leveää käytävää ja lisää kassoja ja vaikka mitä. Ja kun se on oikea K-Supermarket, niin tulee loistavat valikoimat tuoretta tavaraa palvelutiskeihin.

Kyllä odotan jännityksellä ja kassi eteisessä oven vierellä valmiina kauppamatkalle! Enää ei tarvi valvoa kuin kuukausi niin päästään isompaan kauppaan! Odotan kovin!