Kyllä tuli lopultakin helpotus minullekin! Nyt minä voin alkaa tekemään eikä tarvi alkaa tehdä niinkuin ennen. Tietenkin vaan silloin jos minä haluan! Tai jos vaimo käskee! Tuossa viimeksi mainitussa tapauksessa minä kiirehdin tekemään, alan tehdä ja rupean tekemään, koska itsesuojeluvaistoni toimii vielä huolimatta isoista ikävuosista.
Ennen minä vielä jaksoin pelkästään alkaa tehdä tai ruveta tekemään. Viime aikoina olen kuitenkin ottanut itselleni oikeuksia ja jos olen sattunut viitsimään, olen alkanut tekemään muina miehinä vaikka Kielitoimisto ei olisi sitä hyväksynytkään. Se on ollut vähän pakko kun hommat on täytynyt saada tehdyksi ja tämän päivän jälkeen luvan kanssa tehtyä.
Kyllä on ollut Kielitoimiston väellä kova homma kun on pitänyt saada suomalaiset tekemään kaikenlaista ja työt tehdyksi eli tehtyä! Vai miten se taas olikaan? Onkohan nuo hommat tehty ennen väärin kun ei ole osannut sanoa tekemisiään oikein?
Huom! Jos et saanut yllä esitetystä selvää niin ei se haittaa! Kielitoimisto teki tänään täsmennyksiä suomenkielen ilmaisuihin. Esimerkkinä oli kun sitä nyt alettiin tekemään virallisesti!
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Humala ei ole hyvä juttu, eikä känninen ole kiva!
Kyllä en ollut ollenkaan iloinen kun näin mitä isolla kirkolla eli Stadin keskustassa oli maanantaina päiväsaikaan meneillään! Olin liikenteessä moninaisilla asioilla. Jouduin sahaamaan asioiden perässä keskustan katuja vähän sinne sun tänne. Ja mitä näinkään? Hui ja hävityksen kauhistus! Kyllä oli Bacchuksen mannekiinit vallanneet kirkonkylämme keskustan.
Kuljin Kaivopihan läpi ja mitä näinkään? Humalaisia hoippujia nurkkiin piss....ssa. Alueen käytävissä on aina taattu paikka bongata moista toimintaa. Sen kertoo myös nenä ellei sattumoisin ole nuhasta tukossa. Narinkatorilla pullo kiersi rinkiä kuin yhdessä laulussa ja torillakin kiroiltiin. Siellä vannottiin ikuista ystävyyttä kaverille. Sille kaverilla, joka oli pullon hankkinut. Öristiin reippaasti kaverihengessä. Kampin keskuksessa yritti rökälehenkilö tunkeutua kahden siistin neitosen kahvipöytään. Neitosten ahdistus oli helposti havaittavissa. Kampin keskuksen takana Sähkötalon kieppeillä kokeiltiin nyrkkien kestävyyttä kaverin nenään. Useammassa ryhmässä oli meneillään nenähippaset. Nenät eivät meinanneet suostua kohteeksi ja niinpä siinä sitten puhuttiin tuhmia asiaan liittyen. Ja mitäpä mietti se kulkija kaljatökkinsä kanssa kun lepäili muuntuneessa tietoisuudentilassa tiiliseinää vasten?
Nuo uljaat Bacchuksen mannekiinit olivat kaiken värisiä, puhuivat useampia kieliä omassa transsissaan tai sitä hakiessaan ja sukupuoletkin olivat tasapuolisesti kaikki mukana näissä tapahtumarikkaissa karkeloissa. Äänenvoimakkuus olisi innoittanut äänialan työläisiä kun moiset örinät on aiemmin saatu taltioitua ainoastaan äkäisen karhun pesällä. Ja Peltorin kuulosuojainten edustajakin olisi hykerrellyt käsiään tilausten toivossa kun ei voi kansan kuuloluut kestää tuommoista meteliä ilman suojausta.
Kyllä ei ole tavallisen seniorikansalaisen helppoa liikkua noissa ympyröissä! Eikä etenkään ilman kättä pidempiä neuvotteluvälineitä. Siinä ei hevin rollaattoriseniorillakaan riitä uskallus kurvata bussipysäkille kun pullot, tölkit ja nyrkit heiluvat isojen puheitten kanssa. En tykännyt!!!
Kuljin Kaivopihan läpi ja mitä näinkään? Humalaisia hoippujia nurkkiin piss....ssa. Alueen käytävissä on aina taattu paikka bongata moista toimintaa. Sen kertoo myös nenä ellei sattumoisin ole nuhasta tukossa. Narinkatorilla pullo kiersi rinkiä kuin yhdessä laulussa ja torillakin kiroiltiin. Siellä vannottiin ikuista ystävyyttä kaverille. Sille kaverilla, joka oli pullon hankkinut. Öristiin reippaasti kaverihengessä. Kampin keskuksessa yritti rökälehenkilö tunkeutua kahden siistin neitosen kahvipöytään. Neitosten ahdistus oli helposti havaittavissa. Kampin keskuksen takana Sähkötalon kieppeillä kokeiltiin nyrkkien kestävyyttä kaverin nenään. Useammassa ryhmässä oli meneillään nenähippaset. Nenät eivät meinanneet suostua kohteeksi ja niinpä siinä sitten puhuttiin tuhmia asiaan liittyen. Ja mitäpä mietti se kulkija kaljatökkinsä kanssa kun lepäili muuntuneessa tietoisuudentilassa tiiliseinää vasten?
Nuo uljaat Bacchuksen mannekiinit olivat kaiken värisiä, puhuivat useampia kieliä omassa transsissaan tai sitä hakiessaan ja sukupuoletkin olivat tasapuolisesti kaikki mukana näissä tapahtumarikkaissa karkeloissa. Äänenvoimakkuus olisi innoittanut äänialan työläisiä kun moiset örinät on aiemmin saatu taltioitua ainoastaan äkäisen karhun pesällä. Ja Peltorin kuulosuojainten edustajakin olisi hykerrellyt käsiään tilausten toivossa kun ei voi kansan kuuloluut kestää tuommoista meteliä ilman suojausta.
Kyllä ei ole tavallisen seniorikansalaisen helppoa liikkua noissa ympyröissä! Eikä etenkään ilman kättä pidempiä neuvotteluvälineitä. Siinä ei hevin rollaattoriseniorillakaan riitä uskallus kurvata bussipysäkille kun pullot, tölkit ja nyrkit heiluvat isojen puheitten kanssa. En tykännyt!!!
tiistai 4. helmikuuta 2014
Kauppojen aukiolo on oiva juttu!
Tarvitaanko kauppojen aukioloa sunnuntaisin? Mieleni tekisi entisenä kaupansetänä sanoa ettei tarvita. Tarvitseehan kaupanväkikin joskus vapaata. Mutta olen huomannut, että työntekeminen ja elämänrytmi ovat muuttuneet muutaman viime vuoden aikana erittäin radikaalisti.
On paljon väkeä, joiden työaika vaihtelee pitkin viikkoa tai painottuu iltoihin ja silloin mahdollisuus asioida kaupassa rauhassa ja koko perheen kanssa on ainoastaan sunnuntaisin. Paineet ympärivuorokautisiin ja viikonloppujen rajoittamattomiin aukioloihin kasvaa kaiken aikaa. Niinpä saa olla melkoisen varma, että ainakin pääkaupunkiseudun tyyppisellä alueella ei olla kaukana enää siitä ajasta, jolloin aukioloajat ovat vapaat. Yrittäjien ja kauppojen vastuuhenkilöiden vallassa on sitten se, että riittääkö asiakasvirtaa tarpeeksi normaalituntien ulkopuolisen ajan korkeampien kustannusten kattamiseen.
Pääkaupunkiseudulla ei ole myöskään pulaa viikonlopputyöhön haluavista ihmisistä. Kauppoihin tarvitaan hommiin eri tuntimääriä ja eri aikoina kaupantöitä tekeviä ihmisiä. Työaikalainsäädäntö ei anna juurikaan mahdollisuutta joustoihin vakituisten työntekijöiden työaikojen suhteen. Osa-aikatyöntekijät ovat silloin tarpeellista väkeä ja kauppahan tarjoaa mahdollisuuden lisäansioihin yllättävän suurelle joukolle, kuten esimerkiksi opiskelijoille.
Mutta kyllä oli sunnuntaina Kauppakeskus Kaaressa aivan normaalin perjantaipäivän tyylinen hulina päällä. Porukkaa kärryineen oli liikkeellä kuin Aslakin porotokassa poroja. Kärryt kalahtelivat toisiinsa ja kiivaimmissa paikoissa hyllyjen välissä tönittiin hitaampia pois edestä. Ja kassajonoja riitti. Mutta homma pelasi ja henkilökuntakin hymyili!
On paljon väkeä, joiden työaika vaihtelee pitkin viikkoa tai painottuu iltoihin ja silloin mahdollisuus asioida kaupassa rauhassa ja koko perheen kanssa on ainoastaan sunnuntaisin. Paineet ympärivuorokautisiin ja viikonloppujen rajoittamattomiin aukioloihin kasvaa kaiken aikaa. Niinpä saa olla melkoisen varma, että ainakin pääkaupunkiseudun tyyppisellä alueella ei olla kaukana enää siitä ajasta, jolloin aukioloajat ovat vapaat. Yrittäjien ja kauppojen vastuuhenkilöiden vallassa on sitten se, että riittääkö asiakasvirtaa tarpeeksi normaalituntien ulkopuolisen ajan korkeampien kustannusten kattamiseen.
Mutta kyllä oli sunnuntaina Kauppakeskus Kaaressa aivan normaalin perjantaipäivän tyylinen hulina päällä. Porukkaa kärryineen oli liikkeellä kuin Aslakin porotokassa poroja. Kärryt kalahtelivat toisiinsa ja kiivaimmissa paikoissa hyllyjen välissä tönittiin hitaampia pois edestä. Ja kassajonoja riitti. Mutta homma pelasi ja henkilökuntakin hymyili!
maanantai 3. helmikuuta 2014
Donner ja Betoni-Jussi
Jonkin verran elokuvista kiinnostuneena katsoa killitin eilen illalla Jussi-patsaiden jakoa. Vaikka ohjelma on melkoista jakotykitystä ilman suurempia muita viihdytyselementtejä, on se jostain syystä melkoisen mielenkiintoista seurattavaa. Vuodesta toiseen palkintojen saajaehdokkaat tulevat pääosin 4-6:sta elokuvasta vaikka nykyisin maassamme tehdään niitä vuosittain paljon enemmän.
Tänä vuonna elämäntyö-Jussin sai Jörn Donner. Tsekatakseni mitä kaikkea Donner on tähän mennessä puuhaillut etsin tiedot esiin Wikipediasta. Ja sehän olikin vaikuttavaa luettavaa! Mies on aloittanut menestyksekkään kulttuuriuransa jo alle kaksikymppisenä. Siinä sivussa tehnyt vaikuttavaa uraa kansallisessa ja Eu-politiikassa. Edelleen jatkuvan uran aikana on syntynyt kymmenittäin kirjoja ja kymmeniä elokuvia. Eikä loppua ole näkyvissä! Mies istuu Arkadianmäellä kansanedustajana ja täyttää 5.2. eli parin päivän kuluttua 81 vuotta. Onhan harvinaisen ehtivä ja monitaitoinen mies!
Hänellä täytyy olla päässään jotain muutakin kuin sitä harmaata perusmassaa, jota meillä muilla suomalaisilla on! Ei kai ruotsalaisuudella ole asian kanssa jotain tekemistä? Vaikka itsekin vietin nuorena melkein 4 vuotta ruotsalaisen yliopiston ruokalassa ja opiskelijakylän krouvissa, en ole huomannut mitään donnermaisia vaikutteita omassa käytöksessäni. Eli ei siinä ruotsalaisuudella ole varmaan mitään osuutta!
Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä nyt meni patsas oikeaan osoitteeseen! Onnittelut Jussista kansanedustaja Donnerille!
Tänä vuonna elämäntyö-Jussin sai Jörn Donner. Tsekatakseni mitä kaikkea Donner on tähän mennessä puuhaillut etsin tiedot esiin Wikipediasta. Ja sehän olikin vaikuttavaa luettavaa! Mies on aloittanut menestyksekkään kulttuuriuransa jo alle kaksikymppisenä. Siinä sivussa tehnyt vaikuttavaa uraa kansallisessa ja Eu-politiikassa. Edelleen jatkuvan uran aikana on syntynyt kymmenittäin kirjoja ja kymmeniä elokuvia. Eikä loppua ole näkyvissä! Mies istuu Arkadianmäellä kansanedustajana ja täyttää 5.2. eli parin päivän kuluttua 81 vuotta. Onhan harvinaisen ehtivä ja monitaitoinen mies!
Hänellä täytyy olla päässään jotain muutakin kuin sitä harmaata perusmassaa, jota meillä muilla suomalaisilla on! Ei kai ruotsalaisuudella ole asian kanssa jotain tekemistä? Vaikka itsekin vietin nuorena melkein 4 vuotta ruotsalaisen yliopiston ruokalassa ja opiskelijakylän krouvissa, en ole huomannut mitään donnermaisia vaikutteita omassa käytöksessäni. Eli ei siinä ruotsalaisuudella ole varmaan mitään osuutta!
Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä nyt meni patsas oikeaan osoitteeseen! Onnittelut Jussista kansanedustaja Donnerille!
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Flunssan riemua ja nestettä nenästä
Kävinhän minäkin sitten tuossa nelisen viikkoa sitten ottamassa flunssapiikin terveyskeskuksessa. Olen tainnut ottaa sen nyt kolmena tai neljänä vuotena. Ja olenkin säästynyt pahemmilta taudeilta. Eli tepsinyt on!
Nyt sitten olen elellyt onnellisen ja kuvitellut selviäväni tämänkin talven kohtuullisesti ilman flunssaa. Mutta väärinpä luulin! Flunssaa en ole saanut, mutta armottoman nuhan kylläkin. Oltuani pari viikkoa lämpimämmillä leveysasteilla iskikin paluun yhteydessä tauti nenään. Siinä olivat lienee syynä lämpötilan raju muutos ja ilman kuivuus pakkasissa. Taisi siinä osansa antaa etelän ihmisten mahdottoman tehokkaat ilmastointilaitteetkin! Siinä kun vatkaa kulkien ulkoilman +30 C:n lämmöstä sisätilojen +20 C:n puhuriin, niin täytyy olla melkoinen fakiiri ja teräsnahka ettei tuommoinen heittely pääse puraisemaan.
Tässä on siis nyt mennyt reilu viikko Naso-ratiopharm-sumutteen ja A-vitamiinivoiteen voimin. Nokahoito on suoritettava monta kertaa päivässä ettei henki pääse loppumaan. Välillä vuotaa verta solkenaan ja silloin kuljetaan pumpulitukko tai paperitukko nenässä hetken aikaa. Onnekseni ei muita viluvaivoja ole ilmaantunut ellei nyt jatkuvaa palelemista lasketa. Olen ollut aina melkolailla talvi-ihminen, mutta nyt on tainnut kelkka kropassani kääntyä kesäpuolelle. Kaipuu kesään on polttava! Mutta viime päivien auringonpilkahdukset antavat uskoa tulevaan! Hyvää kesänodotusta kaikille!
Nyt sitten olen elellyt onnellisen ja kuvitellut selviäväni tämänkin talven kohtuullisesti ilman flunssaa. Mutta väärinpä luulin! Flunssaa en ole saanut, mutta armottoman nuhan kylläkin. Oltuani pari viikkoa lämpimämmillä leveysasteilla iskikin paluun yhteydessä tauti nenään. Siinä olivat lienee syynä lämpötilan raju muutos ja ilman kuivuus pakkasissa. Taisi siinä osansa antaa etelän ihmisten mahdottoman tehokkaat ilmastointilaitteetkin! Siinä kun vatkaa kulkien ulkoilman +30 C:n lämmöstä sisätilojen +20 C:n puhuriin, niin täytyy olla melkoinen fakiiri ja teräsnahka ettei tuommoinen heittely pääse puraisemaan.
Tässä on siis nyt mennyt reilu viikko Naso-ratiopharm-sumutteen ja A-vitamiinivoiteen voimin. Nokahoito on suoritettava monta kertaa päivässä ettei henki pääse loppumaan. Välillä vuotaa verta solkenaan ja silloin kuljetaan pumpulitukko tai paperitukko nenässä hetken aikaa. Onnekseni ei muita viluvaivoja ole ilmaantunut ellei nyt jatkuvaa palelemista lasketa. Olen ollut aina melkolailla talvi-ihminen, mutta nyt on tainnut kelkka kropassani kääntyä kesäpuolelle. Kaipuu kesään on polttava! Mutta viime päivien auringonpilkahdukset antavat uskoa tulevaan! Hyvää kesänodotusta kaikille!
Päivän perustarvikkeet
Seurasaari, Helsingin hieno maaseutu!
On se vaan ollut hieno päätös Helsingin päättäjiltä valjastaa Seurasaari keitaaksemme asfalttiviidakkoon! Vaikka eihän Helsinki mikään asfalttikylä varsinaisesti ole! Vihreää ja vehreää veden ympäröimänä joka puolella.
Mutta sekin askarruttaa, että mitenkähän ne mennettein polvien hirrenveistäjät osasivatkin veistää juuri oikeanlaiset hienot rakennukset kotikonnuilleen ja meitä varten sitten siirrettäviksi Seurasaareen. Ajatelkaahan jos he eivät olisi ottaneet piilukirvestään esille ja rakentaneet, niin ei olisi meillä Stadissa Seurasaaressa niin monia hienoja pytinkejä katseltavanamme.
Kuljin lauantaina aamupäivällä, vielä kestävän lumisateen aikana, pitkin Seurasaaren teitä ja ne olivat jo pääosin aurattu hyvään kuntoon. Auratraktori näytti vielä pyörivän alueella ja putsailevan viimeisiä tienpätkiä. Keli oli kerrassaan hieno -6 C pakkasta, kevyt tuuli, hieman lumisadetta. Voisiko parempaa toivoa?
Merellä oli joka puolella pilkkimiehiä nykyttämässä ja näytti sieltä jotain vedenantia nousevankin. Juhlakentän vierellä sijaitseva kioski oli auki ja sen edessä paloi nuotio, jolla istui useita makkaranpaistajia. Hoijakkakin odotteli pyörittäjiään. Väkeä oli liikkeellä aamutuimaan yllättävän paljon. Seurasaaren portilla oli pari turistibussiakin.
Hieno paikka oli sitten talvi tai kesä tai välivuodenaika!
.JPG)
Mutta sekin askarruttaa, että mitenkähän ne mennettein polvien hirrenveistäjät osasivatkin veistää juuri oikeanlaiset hienot rakennukset kotikonnuilleen ja meitä varten sitten siirrettäviksi Seurasaareen. Ajatelkaahan jos he eivät olisi ottaneet piilukirvestään esille ja rakentaneet, niin ei olisi meillä Stadissa Seurasaaressa niin monia hienoja pytinkejä katseltavanamme.
Kuljin lauantaina aamupäivällä, vielä kestävän lumisateen aikana, pitkin Seurasaaren teitä ja ne olivat jo pääosin aurattu hyvään kuntoon. Auratraktori näytti vielä pyörivän alueella ja putsailevan viimeisiä tienpätkiä. Keli oli kerrassaan hieno -6 C pakkasta, kevyt tuuli, hieman lumisadetta. Voisiko parempaa toivoa?
Merellä oli joka puolella pilkkimiehiä nykyttämässä ja näytti sieltä jotain vedenantia nousevankin. Juhlakentän vierellä sijaitseva kioski oli auki ja sen edessä paloi nuotio, jolla istui useita makkaranpaistajia. Hoijakkakin odotteli pyörittäjiään. Väkeä oli liikkeellä aamutuimaan yllättävän paljon. Seurasaaren portilla oli pari turistibussiakin.
Hieno paikka oli sitten talvi tai kesä tai välivuodenaika!
lauantai 1. helmikuuta 2014
"Kohteliaisuuden" konkarit
Kyllä ei ollut mieleni iloinen kun kohtasin jalkakäytävällä kaksi kulkijaa! Olin perinteiseen tapaani kävelylenkillä Seurasaaressa ja palailin pitkin Tamminiementietä kohti Pikku Huopalahtea. Vastaani käveli rinnakkain hyvin pukeutunut pariskunta. Arvioisin heidän iäkseen noin 70 vuotta. Pirteitä ihmisiä ja kohteliaitakin, ajattelin. Jalkakäytävä oli kapea, jossa ei kolme pysty kävelemään rinnakkain. Ajattelin heistä jomman kumman väistävän ennen kohtaamistamme. Minun mahdollisuudet väistää rajoittuivat aivan liian suuren vatsani sisäänvetämiseen, joka ei olisi riittänyt. Mutta he eivät osoittaneet näkevänsä minua! He kävelivät minua kohti kuin katujyrä. Jouduin väistämään lumipenkalle, että tuo hieno pari pääsi jatkamaan matkaansa. Ilmekään ei värähtänyt heidän kasvoillaan kun kohtasimme.
Muutama vuosi sitten olisin kirjoittanut paheksuen tällaisen kirjoituksen nuorisosta, mutta nyt iskikin seniorikansalaiset. Oletan pariskunnan lukeutuvan siihen paikalleen jämähtäneeseen sukupolveen, joka määrittelee ihmisarvon ja käyttäytymisen tason ihmisen pukeutumisen perusteella. Mietin, että pitäisikö minun etsiä kellarikomerosta rippipukuni ja pitkä tumma ulsteri seuraavalla kerralla lenkille ettei tarvitsisi vanhoja kohdatessa väistellä kinoksiin! Nimittäin Seurasaaren ja Munkkiniemen suunnalla seniorikansalaisia riittää! Ja väistettäviä!
Muutama vuosi sitten olisin kirjoittanut paheksuen tällaisen kirjoituksen nuorisosta, mutta nyt iskikin seniorikansalaiset. Oletan pariskunnan lukeutuvan siihen paikalleen jämähtäneeseen sukupolveen, joka määrittelee ihmisarvon ja käyttäytymisen tason ihmisen pukeutumisen perusteella. Mietin, että pitäisikö minun etsiä kellarikomerosta rippipukuni ja pitkä tumma ulsteri seuraavalla kerralla lenkille ettei tarvitsisi vanhoja kohdatessa väistellä kinoksiin! Nimittäin Seurasaaren ja Munkkiniemen suunnalla seniorikansalaisia riittää! Ja väistettäviä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)