Kyllä ei tullut yllätyksenä uutisissa Aasian lentojen vähenemisen uhka! Se kertoi totisella naamalla tuo uutistenlukija, että Pietarin tytöt ja pojat ottavat hoitaakseen Aasian lentojen välittämisen. Se on tuo suomalainen lentokentän työntekijä sen verran kova lakkoilemaan, ettei sitä kauas ja kalliilla matkustava eikä sen lompakko kestä pitkään.
Se on alvariinsa tuo laukkujen heittelijä ja koneen huoltaja ja se koneen edessä isokylttisellä pikkuautolla ajava lakossa. Uskaltaako kuka hurja semmoiselle kentälle enää tulla kun iso naapuri tarjoaa turvallisemman yhteyden? Tietää, että kone löytää oikeaan putkeen, laukku oikeaan koneeseen ja kaikki tuo vielä oikealla ajalla. Turhaan tappelee Vantaan, Helsingin ja Espoon taksimiehet paikasta Helsinki-Vantaan jonossa kun matkailija napaa Pietarissa taksin, jolla ei ole mitään tekemistä kalastaja Pietarin kanssa vaan se on se iso kaupunki tuossa melko pian Haminan takana.
Se jo arapi emiraatti alkaa kokeilla Pietaria ja sinne ne löytää pian muutkin siipimiehet koneineen. Helsingin laukkumies seisoo tyhjin käsin hihnan vieressä ja miettii mitähän tekisi. Kahvillekaan ei viitsi lähteä kun justiin tuli sieltä ja pullakin oli vanhaa. Ja Jerry Cottoniakaan ei voi lukea kun se ei enää seikkaile. Kyllä ei ole paljon tekemista kun Pietarin väki hoitaa homman kun siellä sitä tehdään pomon pyytäessä tai käskiessä ja nethän tekee! Ei sovi suomalaisen ampua itseä jalkaan kun menee työt!!!
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
tiistai 3. joulukuuta 2013
Pisassa tiputaan ja koulutuksen ongelmat
Kyllä ei ollut mukavaa kuultavaa aamun uutiset! Kun juontohenkilö antoi itsensä kertoa suomalaisen koulutuksen tippuvan kansainvälisessä vertailussa. On oltu kärjessä jo vuosikausia ja nyt sitten alkoi romahduksen elkeet. Puntariin oli viritetty asteikko matematiikan taidoille ja viisari ei noussutkaan Suomen koulukkaiden kohdalla kun muutaman piirun. Aasian koululaiset kävelivät kärkeen kurissa ja opettajan nuhteessa.
Ei ole matikkapäätä enää meidän koululapsilla. Ei taida kännykän näpräämisellä numerotaidot kehittyä ja kaverin numerokin löytyy helposti muistiluettelosta yhdellä näpäyksellä. Mitäköhän pitäisi sitten tehdä? Kyllä ei olisi pahitteeksi pieni kurinpalautus ja saisipa siinä vähän remmiäkin antaa. Onkohan siellä koululla enää karttakeppiä vai onko vaan laserosoittelukynä. Ei semmoisella läserkynällä taida pystyä hujauttamaan oppia tyhmään ja kurittoman päähän tai kynsille?
Satuittekohan katsomaan aikanaan sitä Kohtauspaikalla Ysiluokka-sarjaa Vaasan seudun koulusta, jossa Timo Rautiainen kävi opastamassa ysiluokkalaisia. Tuosta ohjelmasta sai selvän käsityksen oppilaiden kurittomuudesta ja motivaation puutteesta. Kyllä en olisi katsonut tuommoista touhua hyvällä jos olisin jonkinlainen opetustoimesta vastaava! Ja samalla minua pelottaa opettajien puolesta. Minun aikaan oli koulussa jopa pieniä hentoja (ja kaikki tyynni nättejä) naisopettajia, joihin rakastuttiin, yritettiin päästä näkemään säärtä ja joita toteltiin ilman isoja mutinoita. Nyt ei taida opettajaksi uskaltautua ellei ole Euroopan mestaruussarjatason painija, nyrkkeilijä tai kamppailulajien taitaja. Muutenhan siellä menee terveys ja pahimmassa tapauksessa henkikin.
Kyllä olen sitä mieltä, että kuri takaisin kouluihin, kännykät takavarikkoon, jälki-istunnot kunniaan ja napinoista asennossa rehtorinpuhutteluun. Ja rehtorilla pitää ainakin olla nuo yllä luetellut taistelutaidot, 190 cm pituutta ja painoa vähintään 120 kg. Kyllä ei noilla eväillä jää toiseksi ekaluokkalaista jututtaessa!
Ei ole matikkapäätä enää meidän koululapsilla. Ei taida kännykän näpräämisellä numerotaidot kehittyä ja kaverin numerokin löytyy helposti muistiluettelosta yhdellä näpäyksellä. Mitäköhän pitäisi sitten tehdä? Kyllä ei olisi pahitteeksi pieni kurinpalautus ja saisipa siinä vähän remmiäkin antaa. Onkohan siellä koululla enää karttakeppiä vai onko vaan laserosoittelukynä. Ei semmoisella läserkynällä taida pystyä hujauttamaan oppia tyhmään ja kurittoman päähän tai kynsille?
Satuittekohan katsomaan aikanaan sitä Kohtauspaikalla Ysiluokka-sarjaa Vaasan seudun koulusta, jossa Timo Rautiainen kävi opastamassa ysiluokkalaisia. Tuosta ohjelmasta sai selvän käsityksen oppilaiden kurittomuudesta ja motivaation puutteesta. Kyllä en olisi katsonut tuommoista touhua hyvällä jos olisin jonkinlainen opetustoimesta vastaava! Ja samalla minua pelottaa opettajien puolesta. Minun aikaan oli koulussa jopa pieniä hentoja (ja kaikki tyynni nättejä) naisopettajia, joihin rakastuttiin, yritettiin päästä näkemään säärtä ja joita toteltiin ilman isoja mutinoita. Nyt ei taida opettajaksi uskaltautua ellei ole Euroopan mestaruussarjatason painija, nyrkkeilijä tai kamppailulajien taitaja. Muutenhan siellä menee terveys ja pahimmassa tapauksessa henkikin.
Kyllä olen sitä mieltä, että kuri takaisin kouluihin, kännykät takavarikkoon, jälki-istunnot kunniaan ja napinoista asennossa rehtorinpuhutteluun. Ja rehtorilla pitää ainakin olla nuo yllä luetellut taistelutaidot, 190 cm pituutta ja painoa vähintään 120 kg. Kyllä ei noilla eväillä jää toiseksi ekaluokkalaista jututtaessa!
Taistelua Myllärin parhaitten kanssa
Miten se onkaan pullan vaikeaa syntyä! Kyllä ei käy melkoinen ähellys pöydillä kun synnytetään rahkapullia! Olen televisiosta antanut itseni katsoa kauhistuneena kuinka lasta vedetään umpikylmään maailmaan. Kyllä pullanteossa on nähtävissä paljon samoja elementtejä. Ei siitä puutu ähkinää ja puhkinaa ja saattaapa siinä ilmoille pärähtää muutama saippuasanakin.
Oli eilen se päivä kun valmistautuminen suureen sukulaisvierailuun lähialueen juhlatapahtuman nimissä alkoi. Se, että jouduin mukaan pullatapahtumaan, oli hieman omaa syytäni tai alun perin vanhempieni. Kun käytössäni oli pari toimettomia käsiä, olin pakoitettu verbaalisen vahvasti kannustettuna osallistumaan tuohon leivontatoimeen.
Tovi tuossa vierähtikin! Kun oltiin uunia koskien ulosottovaiheessa, olin saanut suurimman osan jauhoista ravisteltua vaatteistani ja taikinat riivittyä tukasta ja sormenväleistä. Lattiakin oli lakaistu ja pöydät jo pyyhitty noina uunityön hetkinä. Kun sitten rohkenin olla kylmän maitolasillisen kanssa seuraamassa pullan syntymää uunipellillä ja nousua uunin syövereistä, minut julmasti estettiin. Kyllä ei ollut mukava kun kaikki piti säästää vieraillen.
Jouduin mutustelemaan salaa nappaamani pullan makuuhuoneen hämärässä. Olihan! Oli se perin maistuvaista! Ehkä tuokin synnytystyö oli vaivan arvoinen! Mutta kyllä ei meikäläisestä tule leipuria juuri ollenkaan! Pysyn syömäpuolella ja se kyllä näkyy!!!
Oli eilen se päivä kun valmistautuminen suureen sukulaisvierailuun lähialueen juhlatapahtuman nimissä alkoi. Se, että jouduin mukaan pullatapahtumaan, oli hieman omaa syytäni tai alun perin vanhempieni. Kun käytössäni oli pari toimettomia käsiä, olin pakoitettu verbaalisen vahvasti kannustettuna osallistumaan tuohon leivontatoimeen.
Tovi tuossa vierähtikin! Kun oltiin uunia koskien ulosottovaiheessa, olin saanut suurimman osan jauhoista ravisteltua vaatteistani ja taikinat riivittyä tukasta ja sormenväleistä. Lattiakin oli lakaistu ja pöydät jo pyyhitty noina uunityön hetkinä. Kun sitten rohkenin olla kylmän maitolasillisen kanssa seuraamassa pullan syntymää uunipellillä ja nousua uunin syövereistä, minut julmasti estettiin. Kyllä ei ollut mukava kun kaikki piti säästää vieraillen.
Jouduin mutustelemaan salaa nappaamani pullan makuuhuoneen hämärässä. Olihan! Oli se perin maistuvaista! Ehkä tuokin synnytystyö oli vaivan arvoinen! Mutta kyllä ei meikäläisestä tule leipuria juuri ollenkaan! Pysyn syömäpuolella ja se kyllä näkyy!!!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Miksi ne ei tanssi? Kyllä en ymmärrä ollenkaan!
Miten taas tuntuukin niin tyhjältä? Miksei ne tanssi? Kyllä ei pitäisi lopettaa tanssiohjelmaa noin äkisti! Kun on tottunut siihen, että sunnuntai-iltana istutaan television eteen niin kyllä pitäis sieltä tanssia tuleman. Kyllä pitäisi etsiä uudet tanssijat ja jatkaa!
Mutta nyt juuri kun oli tottunut Tähtien tanssiin ja Raakelin , Manuelan ja Harrin pyörimiseen parketilla, ne televisioherrat vetäisivätkin jalat alta pois. Siis meiltä! Kun ei saa jännittää miten menee rumban kanssa, joka on maailman tyhmimmän näköinen tanssi kun siinä vaan teputellaan pitkin parkettia kävellen. Kyllä ei siinä auta katsojaa oli tanssijalla minkälainen palo sisällään hyvänsä.
Toista se onkin viktsepin kanssa kun siinä saapi katsomonkin puolella jännittää, että kompastuuko ne vai ei. Jospa vain olisi vielä mukana se jitterinpurki niin nähtäisin miten mummot lentelee tai nuoret tytöt. Olisi vanhalle miehellekin välillä jalkaa näkyvillä. Voisi tuolloin muistella, että kyllä sitä minäkin ennen. Kylläpä siinä saisi vanha sydän painaa täysillä punanestettä suoniin!
Mutta tyhjää on! Yritä siinä nauttia vanhan viikon lopetuksesta ja uuden aloituksesta kun kukaan ei tanssi ja tuutista tulee pelkkää Myytinmurtajaa ja Lainvalvojan uusintaa. Eikä siinä auta Selviytyjätkään tunnelmaan pääsyssä. Näyttäisivät edes piirrettyjä! Kyllä ei ole maailma enää entisensä!!! Kyrsii taas kyllä kovin!!!
Mutta nyt juuri kun oli tottunut Tähtien tanssiin ja Raakelin , Manuelan ja Harrin pyörimiseen parketilla, ne televisioherrat vetäisivätkin jalat alta pois. Siis meiltä! Kun ei saa jännittää miten menee rumban kanssa, joka on maailman tyhmimmän näköinen tanssi kun siinä vaan teputellaan pitkin parkettia kävellen. Kyllä ei siinä auta katsojaa oli tanssijalla minkälainen palo sisällään hyvänsä.
Toista se onkin viktsepin kanssa kun siinä saapi katsomonkin puolella jännittää, että kompastuuko ne vai ei. Jospa vain olisi vielä mukana se jitterinpurki niin nähtäisin miten mummot lentelee tai nuoret tytöt. Olisi vanhalle miehellekin välillä jalkaa näkyvillä. Voisi tuolloin muistella, että kyllä sitä minäkin ennen. Kylläpä siinä saisi vanha sydän painaa täysillä punanestettä suoniin!
Mutta tyhjää on! Yritä siinä nauttia vanhan viikon lopetuksesta ja uuden aloituksesta kun kukaan ei tanssi ja tuutista tulee pelkkää Myytinmurtajaa ja Lainvalvojan uusintaa. Eikä siinä auta Selviytyjätkään tunnelmaan pääsyssä. Näyttäisivät edes piirrettyjä! Kyllä ei ole maailma enää entisensä!!! Kyrsii taas kyllä kovin!!!
Kyllä iskimme herkkuun niin että napa ruskasi!
Miten taas olinkaan niin polvistani heikko! Kyllä saimme paremman puolison kanssa taas kerran tilaisuuden nautiskella heti runsaimman kautta!
Perheemme nuorempi paritaho oli kutsunut meidät runsaiden lihapatojen ääreen. Kun me vanhempi osa olemme sovittaneet arkisen ruokataloutemme niin sanotulle säästömoodille, emme juurikaan pääse iskemään huuliamme nautinnon maljan laitaan. Mutta nyt meille tarjottiin nautintoa kovin! Muusia ja lampaankaritsa-porokäristystä kera puolukkahillon oli katettu neniemme eteen liki oivallisten pyttyjen verran. Niin ja kera kauniin kattauksen.
Kolmannen lautasellisen kohdalla jouduin taipumaan. Vatsa olisi ehken vetänyt vielä pienen potin, mutta hennot polvet osoittivat pettämisen merkkejä. Joten tilanne ajautui siihen, että jouduin vaappumaan lähimpään löhötuoliin sulattelemaan herkkuja. Runsaan laskeutumisajan jälkeen vasta pääsimme poistumaan herkkujen raskauttamin jaloin kohti kotia.
Kyllä olimme kovin paljon kiitollisuuden mielellä kun kotona asettauduimme Kotikatsomoa tuijottamaan nautinnon lasittamin silmin ja pullistunein mahoin. Kyllä lähetämme runsaat kiitokset aiheuttajatahoille!
Perheemme nuorempi paritaho oli kutsunut meidät runsaiden lihapatojen ääreen. Kun me vanhempi osa olemme sovittaneet arkisen ruokataloutemme niin sanotulle säästömoodille, emme juurikaan pääse iskemään huuliamme nautinnon maljan laitaan. Mutta nyt meille tarjottiin nautintoa kovin! Muusia ja lampaankaritsa-porokäristystä kera puolukkahillon oli katettu neniemme eteen liki oivallisten pyttyjen verran. Niin ja kera kauniin kattauksen.
Kolmannen lautasellisen kohdalla jouduin taipumaan. Vatsa olisi ehken vetänyt vielä pienen potin, mutta hennot polvet osoittivat pettämisen merkkejä. Joten tilanne ajautui siihen, että jouduin vaappumaan lähimpään löhötuoliin sulattelemaan herkkuja. Runsaan laskeutumisajan jälkeen vasta pääsimme poistumaan herkkujen raskauttamin jaloin kohti kotia.
Kyllä olimme kovin paljon kiitollisuuden mielellä kun kotona asettauduimme Kotikatsomoa tuijottamaan nautinnon lasittamin silmin ja pullistunein mahoin. Kyllä lähetämme runsaat kiitokset aiheuttajatahoille!
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Sorry malttamattomuuteni! Taidan jatkaa sittenkin!
Yleisön pyynnöstä palaan aalloille takaisin yhden yön poissaolon jälkeen. Tahti saattaa harveta, mutta olen täällä oikean käden etusormeni kanssa takaisin. Niin ja yhdeksän etsii kuten ennenkin!
Mieleeni palasi monta asiaa, joista pitäisi kirjoittaa, kommentoida, arvostella, valittaa ja esittää painava (hah, hah!) mielipiteeni. Eli kyllä täältä pesee edelleen!
Korjasin edellistä viestiäni lopettamispuheiden osalta!
Hyvää adventin alkua kaikille!
Mieleeni palasi monta asiaa, joista pitäisi kirjoittaa, kommentoida, arvostella, valittaa ja esittää painava (hah, hah!) mielipiteeni. Eli kyllä täältä pesee edelleen!
Korjasin edellistä viestiäni lopettamispuheiden osalta!
Hyvää adventin alkua kaikille!
lauantai 30. marraskuuta 2013
BLOGIKIRJOITTAMISEN TUSKA
Olen nyt vajaat pari kuukautta kirjoitellut sekalaisia juttujani tähän blogiin. Mukana ei ole ollut sponsoreita tai muita tahoja, jotka olisivat puolestani tehneet "lukunautinnon" menestysmarkkinointia. Jotenkin kuvittelin saavuttavani lukijoita edes sukulaisten, ystävien ja tuttavien joukosta. Kuvitelmani olivat kuitenkin kovin optimistisia. Tosin eipä kirjoitusten aiheetkaan olleet kovin teemallisia noudattaakseen jotain selkeää linjaa ja herättääkseen jatkuvaa kiinnostusta. Ei monikaan tunnu olevan nykyisin kiinnostunut hevosen pas...sta tai polkupyörän renkaista tai lakkokenraaleista tai lahjonnasta tai Jollasta tai niin edelleen.
Parhaan vastineen eli eniten lukijoita tuottivat ne kerrat kun laitoin blogin osoitteen ET-lehden nettisivuille tai Suomi24-sivuille jutun yhteyteen. Silloin halusin esittää oman kantani johonkin yleistä mielenkiintoa olevaan aiheeseen. Joka tapauksessa sydämellinen kiitos niille lukijoilleni, jotka tulivat sivulleni tuota kautta!
Reilun kahdeksan viikon aikana olen saanut puserrettua yhteensä 130 kirjoitusta. Olen itse tuosta määrästä ylpeä vaikka kirjoitusten taso onkin sitten oma lukunsa. Kirjautumisia blogiini on tullut tuona aikana 2650 kappaletta, josta määrästä olen suunnattoman ylpeä erityisesti sen takia, että suurin osa on ollut lähipiirieni ulkopuolisia lukijoita. Toki joukossa on varmaan joitakin uskollisia lähipiiriläisiäkin, joille olen lukupanoksesta suunnattoman kiitollinen. Pari kannustavaa kommenttia olen saanut blogini taipaleella ja niistä olen äärettömän kiitollinen ja erityisesti niiden voimalla olen jaksanut sinnitellä tänne asti.
Lähiaikojen projekteissani on tutkailla osan ajastani vähäisten tietojeni hyödyntämistä http://www.entersenior.fi/ -toiminnan parissa. Lisäksi tavoitteeni on jatkaa vuosia heikoissa kantimissa ollutta sukututkimusprojektiani. Ei, ei siellä ole kuninkaita eikä aatelisia! Tuntuu painottuvan tuonne suorittavan työn puolelle eli piikoihin ja renkeihin, joiden työllä tämä maa on rakennettu. Mielestäni siellä on jo vilahtanut jossain salapolttokin. Ei mikään huono homma niinä aikoina!
Alla on kuvaus blogikirjoittajan alkutunnelmista ja alempana on tunnelma, joka vaivaa tällä hetkellä! Pelottaa ettei löydy sanottavaa tai siis kirjoitettavaa. Mutta pysykää aalloilla ja käykää sivulla! Aina tänne jotakin jutuntynkää löytyy!
Alkutilanne
Nyt
Parhaan vastineen eli eniten lukijoita tuottivat ne kerrat kun laitoin blogin osoitteen ET-lehden nettisivuille tai Suomi24-sivuille jutun yhteyteen. Silloin halusin esittää oman kantani johonkin yleistä mielenkiintoa olevaan aiheeseen. Joka tapauksessa sydämellinen kiitos niille lukijoilleni, jotka tulivat sivulleni tuota kautta!
Reilun kahdeksan viikon aikana olen saanut puserrettua yhteensä 130 kirjoitusta. Olen itse tuosta määrästä ylpeä vaikka kirjoitusten taso onkin sitten oma lukunsa. Kirjautumisia blogiini on tullut tuona aikana 2650 kappaletta, josta määrästä olen suunnattoman ylpeä erityisesti sen takia, että suurin osa on ollut lähipiirieni ulkopuolisia lukijoita. Toki joukossa on varmaan joitakin uskollisia lähipiiriläisiäkin, joille olen lukupanoksesta suunnattoman kiitollinen. Pari kannustavaa kommenttia olen saanut blogini taipaleella ja niistä olen äärettömän kiitollinen ja erityisesti niiden voimalla olen jaksanut sinnitellä tänne asti.
Lähiaikojen projekteissani on tutkailla osan ajastani vähäisten tietojeni hyödyntämistä http://www.entersenior.fi/ -toiminnan parissa. Lisäksi tavoitteeni on jatkaa vuosia heikoissa kantimissa ollutta sukututkimusprojektiani. Ei, ei siellä ole kuninkaita eikä aatelisia! Tuntuu painottuvan tuonne suorittavan työn puolelle eli piikoihin ja renkeihin, joiden työllä tämä maa on rakennettu. Mielestäni siellä on jo vilahtanut jossain salapolttokin. Ei mikään huono homma niinä aikoina!
Alla on kuvaus blogikirjoittajan alkutunnelmista ja alempana on tunnelma, joka vaivaa tällä hetkellä! Pelottaa ettei löydy sanottavaa tai siis kirjoitettavaa. Mutta pysykää aalloilla ja käykää sivulla! Aina tänne jotakin jutuntynkää löytyy!
Alkutilanne Nyt
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)