Mihin katosivat tavat? Onko seniori näkymätön? Huomaako kukaan?

Miten minusta tuntuu, että ainakin omalle ikäluokalleni opetetut tavat on lähes täysin unohdettu! Meille opetettiin kotona ja koulussa aikoinaan (siis vuonna tulitikku ja kynttilä) monenlaisia käytöstapoja, joihin kuuluivat erityisesti tervehtiminen, kiittäminen sekä toisen huomioon ottaminen ja auttaminen. Eikä niissä opetuksissa rajattu noita tapoja kohdistumaan tai olemaan kohdistumatta johonkin erityiseen tahoon. Opit koskivat kaikkia ja kohdistuivat kaikkiin, joiden kanssa ihmisyksilö on tekemisissä. 

Vuodet vierivät, ihmiset muuttuivat ja vesi virtasi Vantaanjoessa ja monessa muussakin joessa (viittaan tässä mm. kouluaikaiseen rimpsuun jokien nimistä: Oulun Siika on Pyhä Kala jne.) tai ei tietenkään virrannut kuivina vuosina kuivuneissa joissa. No seurasiko niistä muutoksista sitten jotain kivaa, hyvää tai muuten vaan jotakin? Tavat ja turmelukset muuttuivat vai muuttuivatko? Unohtiko ihminen muutoksen tuoksinassa hyvät käytöstavat! 

Mitä jos oletkin muille vain pelkkää ilmaa, väritön, näkymätön, tyhjä jokin? Miltä tuntuisi, jos kukaan ei vastaisi sinun Whatsapp-viestiisi tai Snapchatiin tai Skypeen tai sähköpostiviesteihisi tai mitä niitä kaikkia nyt onkaan? Entä jos nykyihminen ei löytäisikään netin räiskintäpeleihin räiskintäkaveria, kun kutsusi ei tulisi huomatuksi? Olisiko sitten kivaa?

Kun astut mihin hyvänsä huoneeseen seniorina tai nuorena (tähän asiaan ei ikärasismi yllä), kukaan ei yleensä huomaa eikä tervehdi. Paitsi tietenkin huonekaluliikkeessä ja autokaupassa, joissa toivoisit olevasi ainakin hetken huomaamaton. Ominesi saat yleensä kaikkialla olla ja palvelun tai keskustelukumppanin itse etsiä. Sitä kun toinen ihminen tuppaa olemaan ikään kuin häiriöksi paikalla oleville. 

Se on nykyihminen muuttunut, erityisesti saavutettuaan seniori-iän, muille näkymättömäksi ja huomaamattomaksi. Tässä yhteydessä en viitsi väittää, että hajuttomaksi ja mauttomaksi, kun näistä ominaisuuksista on edelleen vahvoja omakohtaisia kokemuksia. Siitä lähipiiri joskus jopa huomautteleekin. Ne ovat vielä vankasti jäljellä, mitä nyt makuaistin toiminta vaihtelee ja suolaa on ruuassa aina liian vähän. Ja sokeria.

Pitäisikö siis nykyihmisiä iästä riippumatta kouluttaa ja kasvattaa hyville tavoille? No sanonpa tähän, että älä edes epäile äläkä mieti! Kyllä pitää ja kovalla kädellä! Se on moni henkilö, kun tarvitsee huomioimista, eikä se ole vähiten seniorihenkilö! Ei me olla värittömiä! Ja toista pitää auttaa aina! Näin on jämpti!

HUOMIOI TOINEN IHMINEN JA AVUSTA TARVITTAESSA!

Tämä on aika hieno!