Muistatko, kun...

 Tein tässä muuanna päivänä päätöksen, että alan kokopäivävanhaksi. Ajattelin, että harmaahapsiseniorin virka istuisi olemukseeni kuin nenä puoliksi silmien alle ja suun yläpuolelle. Henkinen valmiuteni myös tukee saamattomaksi muuttuneen olemukseni arkisia rutiineja. 

Tuon päätöksen perusteina olivat mm. suorastaan älyttömästi heikentynyt kuntoni (osallistuminen piirikunnallisiin urheilukilpailuihin ei kiehdo enää), suunnaton vastenmielisyys fyysistä liikuntaa kohtaan (liikkuminen nykyisin mieluiten autolla), rajusti lisääntynyt parrankasvu (noin 55 vuotta liian myöhään ajatellen muiden tahojen miellyttämistä), tökkivä muisti (unohdin yhden tärkeän merkkipäivän), kuulon ja silmien toimintaan ilmaantuneet negatiiviset muutokset (puolison komentojen huomiotta jättäminen sekä vaarallinen kompurointi), jatkuvasti kasvava lääkkeiden määrä (ei riittäisi enää yksi lääkekaappi), jne. 

Mielestäni jo edellä luettelluilla perusteilla on oikeutettu vapautumaan kaikesta tekemisestä ja lepäilemään päivät sohvalla telkkaria katsellen. En mielelläni kirjoita näkyviin itselleni luontaista laiskuutta.

No tuo uusi asento elämässä herätti menneisyyden "haamuja" mieleeni. Mieleen tuli kysymyksiä myös teille muille senioriseuraajilleni,

Muistatko, kun...

- maito haettiin hinkillä, pänikällä tai tonkalla maatalosta, eikä maito ollut kevyttä, laktoositonta, rasvatonta tai pastöroitua, ja kerma oli mukana

- voiköntsä oli voipaperissa tai liinassa

- kylmäruuat säilytettiin kellarissa eteisen tai keittiön lattian alla tai pihan perällä maakellarissa, eikä ollut pakastekaappeja tai -arkkuja  

- ei ollut sähköjä, ei tarvittu latureita, kun ei ollut mitä ladata 

- kielellä tai sanonko millä (tai en sano) piti kokeilla paimenpojan langassa kulkevaa pariston tehoa (tämä oli jo vähän uudempana aikana)

- televisioa ei ollut ja jos oli radio, niin sekin oli kidekone, johon sai koskea vain aikuiset

- saunaan mentiin kynttilän tai öljylyhdyn kanssa ja sauna oli pääosin musta sisältä

- vesi haettiin vinttikaivosta ja kaivoveden laadun mittarina toimi sammakko kaivossa

- oma possu tai lehmä asui pihan perässä pienessä kömmänässä eli navetassa

- käytiin tarpeilla ulkohuussissa ja sitten tapeltiin kuka pääsee (ehkä oikea verbi oli jokin muu?) tyhjentämään huussin alusta

- kylässä oli yksi auto, jota juostiin tienreunaan katsomaan, kun se oli liikkeellä?

Olisihan asioita muisteltavaksi ollut pari muutakin, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Mutta oli ne hienoja aikoja - vai oliko? Olisiko nyt jokin asia paremmin? Tiedä häntä? Mikähän tuokin sanonta tarkoittaa, mikä häntä, kenen häntä, vai onko se joku hän?

Voi olla ehkä parempi, että lopetan tällä kertaa, että ehdin katsomaan telkkarissa kohta alkavaa ikivanhaa suomalaista elokuvaa ja muistelemaan!

Muistatko, kun aidatkin oli pelkkiä riukuaitoja?