On se jo esiaikojen ihminen tiennyt savun viisauden! Se tekee ruuassa aika nannaa, kun siihen tungetaan pieni määrä savun makua.
Aivan läheisimmät perheenjäsenet ovat innostuneet savupöntön kanssa pelaamiseen. On se näin vanhuksen näkökulmasta aika monimutkainen prosessi ja aikaa vievä puuha. Esi-ihminen nyhersi vaan nuotion luolan lattialle ja nosti lihaköntin luolan kattoon savustumaan. Ero nykyaikaan oli se, että se savustajaihminen asui samassa ”savupöntössä”. Nyt se lihaköntti savuaa pihalla ja tarpeen mukaan tuulelta suojassa. Ei tarvi viedä savua enää tupaan! Onneksi!
Nyt on moni pellintaittaja keksinyt peltipöntäkön, jossa on monta osaa ja ainetta, mitä tarvitaan esim. lihaköntin savustamiseen. Kaupoista löytyviä pönttöjä on esim. Weber, Muurikka, Narvi ja muitakin. Sinne pönttöön tungetaan sytykettä, hiiltä, hajupuuta, vettä, sokeria ja ties mitä, että saadaan kypsyyttä, makua, hajua ja väriä köntille.
Meillä on savupönttö hönkinyt nyt pari päivää pihalla ja napa meinaa jo revetä. Maukasta kalaa ja monensortin lihaa on savupöllystä kaivettu. En tiedä miten tästä ähkystä selvitään elävien kirjoihin? Täytyy taas maha opettaa kauraleivälle ja salaatille. Voi olla aika vaikeaa! Jo lähtötilannekin oli päässyt riistäytymään käsistä ennen savujuttuja. Ei ole painoindeksissä enää asteikko riittänyt meikäläiselle. Eikä nyt puhuta niistä pienemmistä luvuista!
Onneksi juhannus on loppunut ja päästään hakemaan Ulla Pakarin Kaurajunttaa kaupasta! Pitää viedä mökillekin pakastint täyteen vielä, kun mustikoita joutuu odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti