Minä kirjoitan vai kirjoitanko minä?

Ollapa oikea kirjoittaja tekstin luomisen taidoilla ja runsailla ideoilla! No mutta kun en oikein ole! 

Taisin tehdä blogiini postauksen tästä jo joskus aikaisemmin, mutta nyt on taas eletty vuosia ja asia muhii edelleen. Läheiseni kysyi minun tekemisiäni tekoälyltä ja sai vastaukseksi ammatit KIRJAILIJA ja VALOKUVAAJA. No jo ylpistyin silloin oitis! 

Ettäkö minä valokuvaaja muutamilla pokkarilla napatuilla kuvilla Flickr-palvelussa? Toki on paikallaan mainita, että kaksi kuvaani sai huomiota maailmalla, sillä Sacher-hotellin kuvan halusi lainata Wienin kaupunki nettisivuilleen. Toisen kuvan Ateenan olympiatulesta halusi olympialaisten organisaatio omiin tiedotteisiinsa. Nyt varmaan tarkkaavainen lukijani olettaa minun hyötyneen taloudellisesti mainituista otoksista, mutta ei! Suurin hyöty oli hetki näytellä polleaa valokuvaajaa, kun tunsin olevani suuri asioiden ikuistaja noilla vahinko-otoksilla. Tuo tunne ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään. Aika sai unohtamaan tuon kaiken.

Jätin tuon kirjailija-maininnan tähän vasta toiseksi, koska se on jotenkin paremmassa muistissa. Kerrottakoon, että olen saanut sohellettua julkisuuteen kaksi kirjaa. Toinen on ollut sekä paperikirjana että e-kirjana, toinen vain paperisena. Aikaa meni tuohon ensimmäiseen useita vuosia. Itse piti kustantaa ja jaella. E-kirja elänee omaa elämäänsä netissä. Mutta olihan niissä tusaaminen - voi herttileili sentään! Kirjat ovat olleet joidenkin kirjastojen listoillakin lainattavina, jos eivät ole nykyisin jo homehtuneet hyllyyn. Nimet kirjoille ovat olleet No jopas sattui! - Hupinovelleja ja No jopas sattui Korvatunturilla.

Kaivelin tuossa yksi päivä läppärini sisältöä ja huomasin minulla olevan kesken 2008 aloittamani rikosromaani. Kasassa näytti olevan vajaa puolensataa sivua sekalaisia kohtauksia, mutta juoni vaatisi vielä melkoisesti hiomista. Pitäisi jatkaa, jos vain jaksaisi!

Kesken on myös muutaman vuoden työ oman elämän tapahtumien kirjoittamista. Aloitin senkin tapahtumat tai pikemminkin henkilöiden listaamisen 1600-luvulta. Hyvin meni - alkuun, kunnes iski tämä nykyinen 100 vuoden sääntö henkilötietojen julkisuudesta. Homma tökkäsi isoisäni muuttoihin, jotka eivät selvinneet mitenkään. On hienoa, että esi-isät 1600-1900-luvuille löytyvät helposti, mutta siitä eteenpäin ei ollenkaan. Eikä ole enää keneltä kysyä noista tuoreimmista! Tein saman virheen kuin moni muukin, etten kysellyt aikoinaan vanhemmiltani ja isovanhemmiltani heidän sukujensa historiasta. Mutta ei tuokaan ole ongelma vaan se, että itselläni alkavat unohtua jo omankin elämän aikana tapahtuneet asiat.

Kirjoittaisiko vai ei? Nyt on Netflix, Disney+ ja Amazon Prime, niin ja tietenkin normi televisio kymmenettä kertaa tapahtuvine uusintoineen. Nuo kaikki vievät kyvyn tuottaa omaa historiaa tai omia tarinoita. Noita kaikkia on katseltava ja siihen se seniorin arki sitten kuluukin!

Mutta vielä minä joskus - ehkä! Alettaisko nyt odottamaan nyt kesää! Aurinkoa kaikille!

Hyvää ja kaunista...

KAIKILLE ÄIDEILLE!

WWF Luontolive taas auki

 Nyt on netissä taas mielenkiintoista seurattavaa! Maailman luonnonsäätiön WWF:n luontolivessä kamerat seuraavat tällä hetkellä kolmea kohdetta. 

Kuvissa on parhaillaan sääksi eli kalasääski pesässään hautomassa muniaan ja toisessa kohteessa Lapinpöllö istuu pesässään. Saimaannorppa ei ole vielä ainakaan minun nähteni käynyt kivellään, mutta sekään tapahtuma ei varmaan ole kaukana.

Etsikää netistä sivu https://wwf.fi/luontolive/saaksi/  Sivun vasemmassa reunassa on valikko, josta löytyy kaikkien kolmen seurantakohteen seurantakamerat.

Seuraavassa kuvakaappaukset perjantaina 9.5.2025 aamulla.

Sääksi pesässään, jossa on kaksi munaa haudottavana. Valitettavasti kalaa hautovalle puolisolleen tuonut uros jäi naaraan taakse kuvassa. 

Kuvassa on molemmat puolisot ja munat


https://wwf.fi/luontolive/saaksi/

Lapinpöllö naama kainosti puun takana

https://wwf.fi/luontolive/lapinpollo/

Saimaannorppa ei ole vielä ilmestynyt kuviin. Nettisivulla on kuvan alla mainittu 14.5. Klo 14 järjestettävästä norppastudiosta, jonne voi jättää kysymyksiä. Ohjeet ovat kuvan alla.

 

 https://wwf.fi/luontolive/norppalive/

Käykäähän tsekkaamassa luontotapahtumat WWF:n sivuilla!

Enterin lumoissa

Kyllä elämä voi joskus olla todella mukavaa, antoisaa ja elämisen arvoista. Elin joitakin vuosia sitten eläkeläisen aikaa, jolloin kalenteri oli arvossaan. Sain arvokkaan vapaaehtoistyön merkittäväksi kalenteriini viikottain.

En enää muista milloin kaikki alkoi, mutta oli se vaan hienoa että alkoi. Törmäsin eräillä messuilla Enterin (https://www.entersenior.fi/) esittelypöytään, jossa yhdistyksen toimintaa esitteli muutamat iloiset seniorit. Heidän kanssaan virisi keskustelu Enterin toiminnasta, joka käsitti senioreille annettavaa tietoteknistä apua. Koska olin opiskellut hieman tietotekniikkaa ja käyttänyt vuosien ajan tietolaitteita työssäni, lupauduin tuohon iloiseen joukkoon.

Asuin tuolloin suhteellisen lähellä Helsingin keskustaa, joten pääsin vertaisopastajaksi Helsingin keskustaan Lasipalatsiin. Siitä lähtien sain kokea monenlaisia auttamisen ja onnistumisen hetkiä opastustuntien aikana. Koin itse uskomatonta mielihyvää, kun pystyin kohtuullisen vaatimattomilla tiedoillani auttamaan senioreita heidän ongelmissaan. Tuossa tehtävässä ongelman ratkaiseminen antoi myös itselle suunnattomasti tietoa ja lisäoppia. Joskus joutui apua etsimään netin mittaamattomista syövereistä, joskus apu löytyi omista kokemuksista.

Vaikka en voi moittia omaa varsinaista työuraani, jossa pidin kaikista tehtävistäni vuosikymmenten saatossa, oli tuo aikani Enterin vertaisopastajana elämäni antoisinta ja hienointa aikaa. Sain toimia opastajana eniten Lasipalatsilla, Keskustakirjastolla, Töölön kirjastolla sekä Palvelutalo Wilhelmiinassa. Lisäksi taisin käydä muutaman opastuskerran myös Rikhardinkadun kirjastolla ja Kampin sekä Munkkiniemen Palvelukeskuksissa. Sainpa pitää muutaman esityksen Kampin Palvelukeskuksen juhlasalissakin. 

Miksikö en siis jatkanut opastajana? Siihen on toki useampia syitä, kuten siirtyminen terveyspalveluiden suurkuluttajaksi, mutta myös digiasioiden nopea kehitys ja oma kelkasta putoamiseni. Mutta ajatukseni ovat aina tuon aktiivisen opastajajoukon mukana ja kaipaan sekä arvostan heidän hienoa yhteishenkeään ja arvokasta työtään.

Noista vuosista, jolloin sain olla mukana tuossa hienossa Enterin opastajien joukossa, on Enterin toiminta laajentunut suunnattomasti. Samalla on maailman muuttumisen myötä digituen (ennen tuo oli atk-tukea ja sitten it-tukea) tarve kasvanut senioreiden keskuudessa räjähdysmäisesti. Monissa asioissa fyysinen asiointi on siirtynyt nettiin ja mm. kännyköiden sovelluksien kautta käytettäväksi. Edustamani senioreiden ikäluokka on melkoisissa vaikeuksissa tässä tilanteessa. Onneksi on olemassa Enter ry (https://www.entersenior.fi/) Uudenmaan alueella ja ympäri maata monet vastaavaa toimintaa tekevät yhdistykset. Mm. Enterin sivuilta netissä löytyy monenlaista tietoa digiaiheista. 

Jos olet digituen tarpeessa ja kaipaat siihen apua, ota yhteyttä esim. paikalliseen kirjastoon, josta usein saat yhteystiedon digitukeen! 

Anteeksi, että lainasin logoa ja terveiset kaikille Enterin ihmisille!

Reissussa tapahtuu 1. Bangkok

Näinä aikoina on maailman tilanne ja tapahtumat sitä luokkaa, että kirjoittajan kynäkin on hyytynyt täysin. Siispä päätin kirjoittaa menneistä "paremmista" ajoista muutaman muistelon. Joitakin reissuja on tehtyä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana puolison ja ystävien kanssa rästilomahengessä. Ja kuten tapoihini kuluu, olen tietenkin myös reissussa mokaillut tai sitten en! 

Seuraavassa tosikertomus nro 1, joka tapahtui Thaimaan Bangkokissa 2007.

Joku viisas maailman matkalainen antoi joskus aikoinaan ohjeeksi aina tingata ulkomailla. Ja minähän otin neuvosta vaarin.

Olimme päättäneet käydä Bangkokissa jokiristeilyllä. Kävelimme kohti joenrannan laitureita, kun meidät pysäytti paikallinen mies. Hän oli pukeutunut kesäpukuun pikkutakkeineen. Tervehdys oli kohtelias hänen tiedustellessa haluamme lähteä jokivenematkalle. Hänen kysymyksensä oli ratkaisu tulevien tuntien suunnitelmiin, joten suostuimme. Lähdimme mukaan hänen johdattaessaan tietämme kohti laitureita.

Saavuimme pienen pöydän luo, jonka takana istui lippuja myyvä mieshenkilö. Hänen takanaan näkyi laiturissa useita hienonvärisiä jokiveneitä, longtailboateja.

Lippukauppiaan ilmoittaessa veneretken hintaa, totesin sen olevan kohtuuton ja esitin oman versioni hinnaksi. Pallottelimme hintaa jonkin verran ja käännyimme lähteäksemme pois. Yllättäen lipunmyyjä suostuikin hintaehdotukseeni, joten maksoimme veneretken.

Pukukaveri lähti saattamaan meitä toiselle laiturille, jossa lepäsi parrasta vasten suorastaan merkittävän paljon vanhempi versio longtailboatista. Hän ohjasi meidät melko rähjäisen veneen viereen ja siihen johtavalle parille irtolankulle. Veneeseen oli kömmittävä kontaten ja tuossa vaiheessa ajattelin saaneeni tinkaukselleni vastinetta. Veneen perässä istui ikivanha pappa, jonka kyydittäväksi olimme joutuneet - halvalla.

Tietämättä reiteistä, joita pitkin olisi kuljettu hienommilla veneillä, istuuduimme penkeille. Ja sitten mentiin. Moottorin pörinän säestäessä matkaamme, vene kiiti pitkin kapeita jokiuomia, jossa ei niitä hienoja värikkäitä veneitä näkynyt. En henkilökohtaisesti ollut pettynyt näkymiin, mutta seuralaiseni suhtautuminen koko veneeseen oli pettymystä tulvillaan. 

Pettymys kulminoitui siihen, että veneen pysähtyessä laiturille jonkin temppelin luo, kiipesimme laiturille ja hätistelimme veneen matkoihinsa. Pappa vaikutti yllättyneeltä ja yritti ensin protestoida, mutta lopulta hän uskoi määrätietoista viittilöintiäni.

Kapusimme temppelin rapulle istumaan ja pohdimme jatkoreittiämme hotellille. Siitä tulikin yllättävä, sillä huomasimme olevamme pienellä saarella, josta ei johtanut minkäänlaista siltaa pois. Seisoimme laiturilla epätietoisina, kunnes huomasimme paikallisbussin tai pikemminkin paikallisveneen lipuvan laituriin. Ajattelimme, ettei se voi viedä meitä enää pahempaan paikkaan. Nousimme bussiveneeseen ja tarjosin rahan maksuksi noususillalla seisovalle nuorelle rahastajalle. 

Matkasimme parin pysäkkilaiturin verran, kunnes päätimme hypätä kyydistä pois. Lähellä oli isompi temppelikokonaisuus, jossa käydessämme selvisi myös sijaintimme. Lähellä oli monorail-asema, josta matkasimme monolla hotellillemme.

Ja opetus hommassa oli! Huomasin heti veneretkelle houkutelleen miehen muuhun asuun sopimattomat, epäsiistit, risaiset kengät, jota näkymää olisi pitänyt vaan uskoa! Olihan siinä toinenkin opetus! Tinkaamisellakin on joskus rajansa!

Tullakko vai eikö tullakko - kevät/kesä

Laitoin varulta otsikkoon "tulla" sanat kahdella koolla, kun se tuntui hieman painokkaammalta. Virallinen versio olisi toki "tullako". Mutta eihän ullakkokaan ole ullako! Vai onko?

Jo vain on hauras vanhus ihmeissään näitten kelien kanssa! Se paistaa, ei paista, lämmittää, ei lämmitä, tuulee, ei tuule, paisteessa kuumaa, varjossa kylmää. Valitse nyt sitten noista ja varustaudu sen mukaan! Kyllä pitäisi säätieteilijöiden tehdä ennusteensa varttitunnin tarkkuudella, ei riitä päivätaso näissä nykyisissä muutoksissa.

On siinä vaatekaappi lujilla, kun seniori yrittää löytää itselleen sopivaa varustetta ylle eli päälle. Päätä joutuu raapimaan miettiessään, ottaako talvihousut vai kesähousut? Onneksi vuosien saatossa vaihtoehdot kaapissa ovat vähentyneet, joten niitä ei ole kovin monta. Mutta välihousuja ja pitkiä kalsareita en jätä ennen juhannusta! On se joku roti oltava pukeutumisessakin! Ei ole taattua edes vapun hellekeli, niin monta kertaa, kun on räntäsateessa ihmiset Ullanlinnan nurmikoilla kuohujuomaa lipitelleet. Eihän se tietenkään sisäisesti lämmittävässä tinassa niin haittaa, vaikka ulkoisesti olisikin viileämpää.

Sitten pukeutumiseen hieman lisää kierrettä antaa takin valinta. Kun on tarve seuraavien asioiden huomioimiselle: lämmölle, kylmälle, kostealle, märälle, hengittävälle, suojaavalle ja muodikkaalle. Kolmesta takista on helppo valita. Ne ovat paksu toppatakki, ohut toppatakki ja tuulitakki. Valitset minkä tahansa on seuraus sama, hiki valuu kelistä riippumatta. Pakkasella ehkä vähemmän, jos valitset tuulitakin. Onneksi tässä iässä ei enää muodikkuuteen törmää kuin satunnaisissa tv-ohjelmissa.

Näinä päivinä on myös pohdittava tarkkaan päähineen valintaa. On taas kolme vaihtoehtoa, karvalakki (ostin Motonetistä edullisesti 5 vuotta sitten), pipo (kutistunut pesussa) ja lippalakki (menettänyt perusvärinsä). Hiki niissä kaikissa tulee! Tosin karvalakin vein jo kellarikomeroon, jotta sokeritoukat tarkenevat kesän kellariviileydessä.

Onneksi Amerikan maanviljelijä keksi farkut ja nykyaika poisti pukeutumisen muotoseikat. Nyt on meikävanhuskin muodikas ikivanhoissa farkuissa, ei ole tarvis edes konserttiin pukeutua sen "kovemmin". Oltiin nimittäin kotihengettären kanssa kuulemassa Konsta Hietasta ja Maria Lundia Finlandia-talolla viikko sitten. Huomasin etten poikennut muiden tyylistä farkuissani ja villatakissani. Kyllä ne vaan niin kauniisti lauloivat, että vieläkin sydäntä lämmittää ja korvissa kaikaa!

En anna enemmälti ohjeita muille pukeutumiseen liittyen paitsi, että pukeutua kannattaa! Se ahava kevättuuli puraisee ikävästi paljasta ihoa ja saattaapa siihen olla poliisillakin sanottavansa julkisilla paikoilla.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Eppu onneksi tarkenee säässä kuin säässä

Maailma on sekaisin, mutta kevättä on ilmassa

Voihan himskatin kekkulit!  Kyllä olisi vähemmän positiivisella ihmisellä näinä aikoina vaikeaa. Joka puolelta ahdistellaan, uhkaillaan, peloitellaan ja kiristetään.

Maailma on täynnä sotia sekä uhkia ja uusia on kehitteillä. Johtajat pullistelee ja mittelee voimiaan. Kansainvälinen kauppa on ahdingossa tulliuhkauksien takia. Merillä seilaa viimeisillään olevia öljypaatteja. Dronet lentelee ohjusten seassa sikin sokin, taloja sortuu ja ihmisiä kuolee. Maapallokin on tullut hommiin mukaan ja osoittaa voimansa maanjäristysten ja tulivuorenpurkauksien muodossa. Ihmisillä on rahat loppu ja kananmunat ja appelsiinit.

Televisiosta, jos poistettaisiin kauheuksia täynnä olevat uutiset, ei jäisi jäljelle kuin seitsemässadas kausi Salkkareita ja viidennetkymmenennet uusinnat vanhoista elokuvista. Jos haluaa katsoa uusia sarjoja, on tehtävä sopimus maksukanavista. Ei riitä enää tavalliselle ihmiselle tavallinen tv, Elisa Viihde, Netflix, Disney+ ja Prime Video. Lisää pitäisi hankkia saadakseen uutta jännitystä vanhojen uusintojen oheen.

Onneksi aurinko on taas maisemissa ja lämpöäkin riittää ulkona. Sisällä onkin ollut jo viileää, kun taloyhtiö asensi asuntoihin lämmöntarkkailuanturit ja sen mukaan säätelevät sisälämpöjä. Meillä tippui noin 3 astetta kotilämpö. Onneksi ostettiin muinoin alennusmyynnistä paksut villatakit ja -sukkia. Välillä kun iltauutisia katsoessa käärii huovan ympärilleen ja vetää pipon päähän, niin tarkenee vallan mainiosti.

Muistakaa käydä lenkillä ja syödä terveellisesti! Kyllä siitä vielä kesäkin tulee!

Eppukin tarkenee hyvin, kun käy kylässä meillä.