Läppäri Pukinpajaan, osa 5

Reimalla pyöri silmät jo päässä koko homman suhteen. Hän kuunteli Hipsun selän takana kauhuissaan ja vetäytyi hieman kauemmaksi. Reima ajatteli, että kyllä logistiikkahommat ovat helppoja noihin tietojuttuihin verrattuna. Mutta onhan noilla nuorilla kykyjä vaikka mihin, kun tuo Hipsukin on minua toistakymmentä vuotta nuorempi.

-         

      - Onhan siinä noita termejä, mutta niistä ei juurikaan tarvitse välittää sitten, kun laite on käyttökunnossa. Ne tekevät työtään laitteen sisällä käytettäessä. Ja sitten kun laite tulee tutuksi ja tarvitsee hankkia lisäkapasiteettia, niin homma on jo tuolloin varmaan paremmin hallinnassakin ja apua kyllä löytyy, evästi Jimmy.

-        - Meinasikin tulla jo hiki kaiken tuon tietopaljouden äärellä, huokaisi Hipsu.

-        - Kannattaa vaan alkaa tutkailemaan ohjeita netistä ja reippaasti vaan kokeilla konetta! Sille ei juurikaan pysty tekemään särkivikoja eli rikkomaan. Ja se kyllä ilmoittaa itsekin, jos jokin menee vikaan. Parasta on runsas ja monipuolinen käyttäminen. Silloin sen oppii itsekin parhaiten! kannusti Jimmy häkeltynyttä asiakastaan.

-        - No niinhän se varmaan on! Oppiihan sitä siinä! mietti Hipsu ääneen.

-        - Ja meillä on muuten Helsingissä olemassa hyviä paikkoja kysyä lisäoppia. Täällähän toimii monissa paikoissa Enterin opastajia, joilta saa hyvät opit laitteiden käyttöön ja myös ongelmatilanteisiin. Kun katsot netistä osoitteesta entersenior.fi , löydät tiedot opastuspaikoista ja opastusajoista.

-        - Tuo kuulostaakin hyvältä! totesi Hipsu miettien samalla, miten Korvatunturilta pääsisi Enterin opastajien luo jos sattuisi tarvis vaatimaan.

-        - Miltä kuulostaa? Laitetaanko paketti kasaan?

-        - Kylläkai me sitten tuommoiset otetaan, sanoi Hipsu Jimmylle ja haki katseellaan Reimalta tukea hankintapäätökselle.

Tuosta hankintamatkasta oli siis kulunut reilu viikko. Reima oli häipynyt paluun jälkeen omiin lähestyvän joulun aiheuttamiin kiirepuuhiinsa. Reima oli vaan poistuessaan sanonut jatkossa pysyvänsä kaukana noista läppärivehkeistä.

Hipsu oli heti palattuaan esitellyt laitteet Joulupukille. Pukki oli hämmästellyt laitteiden pientä kokoa ja epäillyt hieman, sopiiko tuommoiseen paljoakaan tietoa. Hän oli kuitenkin evästänyt Hipsua tutustumaan niihin. Pukin tarkka ohje oli ollut

-        - Selvitä mitä niillä tekee ja kerro sitten myöhemmin lisää! Aikaa on riittämiin! Vaikka ensi jouluun!

Ensimmäiset päivät olivat kuluneet pukinpajan lahjalinjalta hankittua tietokoneen käyttöopasta tutkiessa. Siitä oli Hipsulle jossain määrin auenneet läppärin perusteisiin liittyvät salat. Moni myyjä-Jimmyn puhuma asiakin oli valjennut ja kokonaisuus alkoi vähitellen avautua. Hipsu totesi saapuneensa ihmeitten äärelle ja uudenlaiseen maailmaan. 

jatkuu ... 

Läppäri Pukinpajaan, osa 4

Neuvontapisteessä oli vuorossa Jimmy Kaasinen, joka oli koko nuoruutensa harrastanut tietokoneita ja oli varmasti yksi parhaita henkilöitä auttamaan tietolaitehankinnoissa. Jimmy ensin hieman säikähti kahta kummallisesti pukeutunutta yli-ikäistä miestä, mutta rutinoituneen myyjän tavoin ryhdistäytyi nopeasti ja otti tilanteen hetkessä haltuunsa.

-         

      - Nyt olettekin juuri oikeassa paikassa! Oliko Teillä erityistoiveita laitteen suhteen?

-        - Pomo sanoi, että jos siitä olisi apua vaikka papereitten järjestämiseen, niin semmoinen me varmaan tarvitaan, selitti Hipsu.

-        - Eli siis toimistotyöhön …, katsotaanpa sitten. Onko Teillä itsellä tai Teidän Pomollanne kokemusta kannettavista tietokoneista?

-        - Ei meillä kellään ole ja nyt pitäisi päästä opettelemaan semmoista konetta.

-        - Kannettavia sanotaan nykyään yleisesti läppäreiksi, kun niissä on semmoinen kansiläppä. Tai ulkomailtahan se nimitys tulee, kun sitä sanotaan laptopiksi, mutta meillä on alettu sanomaan sitä läppäriksi. Mennäänpä tännepäin! Jimmy lähti kohti tietokonehyllyjä.

Hipsu ja Reima säntäsivät Jimmyn perään edelleen silmät ymmyrjäisinä näkemästään tietokoneiden määrästä.

-         

      - Jos Teillä ei ole erityisiä toiveita laitteiden suhteen, ehdottaisin jotain hyvää keskihintaista läppäriä. Voitaisiin rakentaa paketti, jossa on tarpeeksi muistia ja valmiina toimisto-ohjelma.

-        - Ei me varmaan mitään rakentamaan …, aprikoi Hipsu. Jos vaikka löytyisi semmoinen heti valmis?

-        - Niin en minä tarkoita semmoista rakentamista, vaan kerätään laitekokonaisuus, jonka ominaisuudet riittävät heti Teidän ja pomonne tarpeisiin. Sitähän voi sitten laajentaa tarpeen mukaan myöhemmin, kun pääsette sinuiksi laitteen ja ohjelmistojen kanssa, selvensi Jimmy.

-        - Ei kai sitä laajentamaan …?

-        - Niin, tuo laajentaminen tarkoittaa vähän kuin paksumman mapin ottamista käyttöön, kun mappiin laitettavien papereiden määrä lisääntyy. Läppärin laajentaminen tarkoittaa laitteen muistikapasiteetin lisäämistä ja se on helppo homma ja hoituu vaikka täällä meidän huollossa.

-        - Noo … sitten! huokaisi Hipsu helpotuksesta.

-        - Tässä olisi tämmöinen 256 Gigatavun SSD-muistilla varustettu Lenovon IdeaPad-läppäri, jossa on jo uusin Windows-versio sisällä ja lisäksi Microsoftin Office-paketti. Kun lisäksi laitetaan mukaan ulkoinen yhden Teratavun kovalevyasema, niin tallennuskapasiteetti riittää kovaankin käyttöön.

-        - Olipas tuossa paljon outoja sanoja, joita en ole koskaan kuullutkaan! häkeltyi Hipsu. 

      jatkuu ... 

Läppäri Pukinpajaan, osa 3

- Kato! Kato nyt! hoki Reima tuohduksissaan. Onko nuo nyt niitä?
- Mitä ihmettä Sinä stoppasit varoittamatta kesken rivakan marssin? tiuskaisi Hipsu hieman vihastuneena, samalla kun hieroi Reiman selkään törmännyttä nenäänsä.
- Sano nyt onko nuo niitä? hoki Reima edelleen.
- Mitä ihmeen niitä?
- No, kun tarkkailijatontut ovat kertoneet raporteissaan jostain risteyslaivoista. Juuri viime viikolla juttelin Helsingistä tarkkailureissulta palanneen tonttu Kake Kurkkijan kanssa. Kake kertoi olleensa parina vuotena tarkkailumatkalla jollain isolla laivalla, jossa ihmiset puuhailivat vaikka mitä. 
 - Mitä, mitä ne semmoiset puuhat sitten on?
- No, ne on semmoisia puuhia, joilla ei saa enää nimeään Joulupukin lahjaluetteloihin saajasarakkeeseen.
- No huh, huh! Taitaapa olla aika pahoja puuhia! hönkäisi Hipsu.
- On, on! Ja sitten siellä juodaan niitä huurteisiakin mahdottomasti. Enkä puhu mistään ikkunahuurteista tai jääpuikoista vaan alkomahoolihuurteisista olveista.
- Oletko aivan tosissasi? Ettet vain nyt narraa minua?
- Joo, joo! Ja lisäksi siellä wc-komeroissa valuvat keltaiset nesteet pitkin seiniä ja lattioita ja vielä öristäänkin pitkin käytäviä.
- Onpas villiä touhua! Ja lahjatonta aivan ansaitusti! Mutta nyt on jatkettava hankintahommia, muuten Pomo polttaa nuttunsa hihat.

Kaverukset livahtivat Verkkokaupan ovesta sisään ja suoraan rullaportailla toiseen kerrokseen. Myymälän portilla kumpikin pysähtyi salamana nähdessään tavarapaljouden. Myymälään pyrkivät asiakkaat tönivät jo tonttuparin selkiin ja tupisivat turisteista, jotka eivät osaa liikkua tarpeeksi rivakasti. Hipsun ja Reiman ei auttanut muu kuin siirtyä rivakasti eteenpäin hyllyjen väliin.

- Katso! Tuolla on neuvontapiste. Mennään kysymään sieltä apua! kuiski Reima Hipsulle.
- Joo, mennään vaan! Meidän on pakko hankkia niitä vehkeitä täältä. Me ei keritä enää käydä muualla. Pomo sanoi, että huomenissa on oltava takaisin Korvatunturilla.
- Päivää! Pomo lähetti meidät ostamaan semmoista tietojen konetta, jota kannetaan, soperteli Hipsu neuvonnan henkilölle.

      jatkuu ... 

Läppäri Pukinpajaan, osa 2

- Nyt häivytään täältä, kuiskasi Hipsu ja kaappasi Reimaa käsivarresta.
- Miksi me nyt jo, pyristeli Reima vastaan, juurihan me vasta tultiin.
- Mennään sinne verkkojen kauppaan Jätkänsaareen, jos siellä vaikka olisi rauhallisempaa katsella. Sehän voi olla vaikka joku Lapin tukkijätkä, jolla on oma kalaverkkokauppa siellä saaressa? Sen kanssa voi varmaan tehdä paremmin ja rauhassa kauppaa.

Ei ollut Reimallakaan parempia perusteita jäämiselle, joten takaisin kadulle ja kartta esiin. Reima avasi kartan ja alkoi tutkia sitä logistiikka-ammattilaisen tavoin.

- Ei ole sinne kuin kovasti vajaa poronkusema, joten eiköhän lähdetä lampsimaan, totesi Reima tovin karttaa tuijoteltuaan ja hieman peukalohangalla matkaa mitattuaan.

Ja niin kaverukset marssivat kertaakaan reitiltä eksymättä kohti Jätkänsaarta. Pari kertaa hipoi 7-raitiovaunu tonttuparin toppatakkien hihoja ja räväytti kimakan äänimerkin liian lähellä raitiotietä lampsivalle Joulupukin lähettämälle hankintaryhmälle.

Eikä aikaakaan, kun Hipsu ja Reima saivat Verkkokaupan kyltit näkyviinsä.

- Kyllä ei taida olla kyseessä mikään perinteinen verkko- tai muu kalastusvälinekauppa tuo? aprikoi Reima. Tuosta ei kyllä ulkopuolelta selviä, mitä ne siellä oikein myyvät.
- No isolta näyttää tosissaan! Mikä ihmeen kauppahan tuo on? säesti Hipsu. Mutta tuonne se on meidän mentävä tiedustelutonttujen raportin mukaan.
- Oli se vaan hyvä, että saatiin osoitteita, kun miten täällä olisi muuten osannut oikeisiin paikkoihin!
- Olisi ehkä pitänyt lukea ne raportit tarkemmin jo ennakkoon. Olisi ollut parempaa tietoa noista kaupoista. Mutta eteenpäin elävän tontun mieli ja mennään reippaasti koputtamaan verkkokaupan oveen! hönkäisi Hipsu ja joudutti askeliaan.

Verkkokaupan sisäänkäynti lähestyi, mutta yht’äkkiä Reima pisti stopin kululle. Hipsu törmäsi Reiman selkään ja molemmat meinasivat köntsähtää jalkakäytävälle nenilleen. Reima kerkisi napata käsivartensa lyhtypylvään ympärille ja pysyi sen ansiosta tolpillaan. Hipsu tarrasi Reiman toiseen käsivarteen pysyen hädintuskin tolpillaan.

jatkuu ...