Läppäri Pukinpajaan, osa 3

- Kato! Kato nyt! hoki Reima tuohduksissaan. Onko nuo nyt niitä?
- Mitä ihmettä Sinä stoppasit varoittamatta kesken rivakan marssin? tiuskaisi Hipsu hieman vihastuneena, samalla kun hieroi Reiman selkään törmännyttä nenäänsä.
- Sano nyt onko nuo niitä? hoki Reima edelleen.
- Mitä ihmeen niitä?
- No, kun tarkkailijatontut ovat kertoneet raporteissaan jostain risteyslaivoista. Juuri viime viikolla juttelin Helsingistä tarkkailureissulta palanneen tonttu Kake Kurkkijan kanssa. Kake kertoi olleensa parina vuotena tarkkailumatkalla jollain isolla laivalla, jossa ihmiset puuhailivat vaikka mitä. 
 - Mitä, mitä ne semmoiset puuhat sitten on?
- No, ne on semmoisia puuhia, joilla ei saa enää nimeään Joulupukin lahjaluetteloihin saajasarakkeeseen.
- No huh, huh! Taitaapa olla aika pahoja puuhia! hönkäisi Hipsu.
- On, on! Ja sitten siellä juodaan niitä huurteisiakin mahdottomasti. Enkä puhu mistään ikkunahuurteista tai jääpuikoista vaan alkomahoolihuurteisista olveista.
- Oletko aivan tosissasi? Ettet vain nyt narraa minua?
- Joo, joo! Ja lisäksi siellä wc-komeroissa valuvat keltaiset nesteet pitkin seiniä ja lattioita ja vielä öristäänkin pitkin käytäviä.
- Onpas villiä touhua! Ja lahjatonta aivan ansaitusti! Mutta nyt on jatkettava hankintahommia, muuten Pomo polttaa nuttunsa hihat.

Kaverukset livahtivat Verkkokaupan ovesta sisään ja suoraan rullaportailla toiseen kerrokseen. Myymälän portilla kumpikin pysähtyi salamana nähdessään tavarapaljouden. Myymälään pyrkivät asiakkaat tönivät jo tonttuparin selkiin ja tupisivat turisteista, jotka eivät osaa liikkua tarpeeksi rivakasti. Hipsun ja Reiman ei auttanut muu kuin siirtyä rivakasti eteenpäin hyllyjen väliin.

- Katso! Tuolla on neuvontapiste. Mennään kysymään sieltä apua! kuiski Reima Hipsulle.
- Joo, mennään vaan! Meidän on pakko hankkia niitä vehkeitä täältä. Me ei keritä enää käydä muualla. Pomo sanoi, että huomenissa on oltava takaisin Korvatunturilla.
- Päivää! Pomo lähetti meidät ostamaan semmoista tietojen konetta, jota kannetaan, soperteli Hipsu neuvonnan henkilölle.

      jatkuu ... 

Läppäri Pukinpajaan, osa 2

- Nyt häivytään täältä, kuiskasi Hipsu ja kaappasi Reimaa käsivarresta.
- Miksi me nyt jo, pyristeli Reima vastaan, juurihan me vasta tultiin.
- Mennään sinne verkkojen kauppaan Jätkänsaareen, jos siellä vaikka olisi rauhallisempaa katsella. Sehän voi olla vaikka joku Lapin tukkijätkä, jolla on oma kalaverkkokauppa siellä saaressa? Sen kanssa voi varmaan tehdä paremmin ja rauhassa kauppaa.

Ei ollut Reimallakaan parempia perusteita jäämiselle, joten takaisin kadulle ja kartta esiin. Reima avasi kartan ja alkoi tutkia sitä logistiikka-ammattilaisen tavoin.

- Ei ole sinne kuin kovasti vajaa poronkusema, joten eiköhän lähdetä lampsimaan, totesi Reima tovin karttaa tuijoteltuaan ja hieman peukalohangalla matkaa mitattuaan.

Ja niin kaverukset marssivat kertaakaan reitiltä eksymättä kohti Jätkänsaarta. Pari kertaa hipoi 7-raitiovaunu tonttuparin toppatakkien hihoja ja räväytti kimakan äänimerkin liian lähellä raitiotietä lampsivalle Joulupukin lähettämälle hankintaryhmälle.

Eikä aikaakaan, kun Hipsu ja Reima saivat Verkkokaupan kyltit näkyviinsä.

- Kyllä ei taida olla kyseessä mikään perinteinen verkko- tai muu kalastusvälinekauppa tuo? aprikoi Reima. Tuosta ei kyllä ulkopuolelta selviä, mitä ne siellä oikein myyvät.
- No isolta näyttää tosissaan! Mikä ihmeen kauppahan tuo on? säesti Hipsu. Mutta tuonne se on meidän mentävä tiedustelutonttujen raportin mukaan.
- Oli se vaan hyvä, että saatiin osoitteita, kun miten täällä olisi muuten osannut oikeisiin paikkoihin!
- Olisi ehkä pitänyt lukea ne raportit tarkemmin jo ennakkoon. Olisi ollut parempaa tietoa noista kaupoista. Mutta eteenpäin elävän tontun mieli ja mennään reippaasti koputtamaan verkkokaupan oveen! hönkäisi Hipsu ja joudutti askeliaan.

Verkkokaupan sisäänkäynti lähestyi, mutta yht’äkkiä Reima pisti stopin kululle. Hipsu törmäsi Reiman selkään ja molemmat meinasivat köntsähtää jalkakäytävälle nenilleen. Reima kerkisi napata käsivartensa lyhtypylvään ympärille ja pysyi sen ansiosta tolpillaan. Hipsu tarrasi Reiman toiseen käsivarteen pysyen hädintuskin tolpillaan.

jatkuu ...

Läppäri Pukinpajaan, osa 1

Uunituore IT-tonttu Hipsu Bittinen pähkäili kammiossaan päivitysten kanssa. Uudet laitteet menivät partakarvan verran yli Hipsun hilseen.

-  Voihan turkasen tulimmaista ja kautta Pukin tuuhean parran! Minä en kyllä ymmärrä nyt yhtään mitään.

Hipsu oli reilu viikko aiemmin käynyt Helsingissä hankintamatkoilla. Mukana matkalla oli ollut Korvatunturin logistiikkavastaava, tonttu Reima Reki. Parivaljakko oli matkustanut tuntemattomina, parrattomina ja lantalaisten eli etelän kaupunkiasukkaiden asuihin sonnustautuneina. Tarkkaavainenkaan ihminen ei olisi arvannut, että noiden siloposkien takana piili kolmatta sataa vuotta korvatunturilaista elämänkokemusta. Vaikka eihän tuo vuosimäärä Korvatunturin mittakaavassa ollut kuin nuoren työtontun ikä, josta vasta varsinainen oppiminen alkaa. Juuri tuosta syystä Joulupukki olikin osoittanut Hipsu Bittiselle Korvatunturin IT-puuhien hoidon. 

-  Sinä Hipsu, kun olet noin nuori, niin voisitko katsella hieman noita atk-touhuja! Minä en enää jaksa paneutua tuommoisiin uusiin atk-kotkotuksiin. Tutkaile, olisiko noista uudenlaisista vempeleistä tänne meille jotain hyötyä! oli Pukki evästänyt Hipsua siirtämään Korvatunturin nykyaikaan.

Hipsu ja Reima olivat marssineet Helsingin katuja uusissa Joulupukin pajan lahjatavaroiden tuotantolinjalta hankituissa tamineissaan. Ohikulkevat ihmiset olivat luoneet hieman hämmästyneitä katseita kohti melkoisen oudolta näyttävää kaksikkoa. Molemmat näyttivät aika lailla ylikypsiltä tamineisiinsa. Hipsulla oli päällä punainen kevyttoppatakki, jalassaan bootsit ja tiukat siniset farkut, Reimalla oli taas valkoinen toppatakki ja polviin asti ulottuvat peurannahkasaappaat. Noihin olemuksiin, kun yhdistettiin takkien väriset, isotupsuiset pipot ja selvästi vuosien uurtamat kasvonpiirteet, oli ulkoiseen olemukseen muodostunut melkoinen epäsuhta.

- On taas ulkomaan hipit lähteneet imemään vaikutteita ja mitä lie muutakin tänne Pohjolan kulttuurikaupunkiin. Kyllä nuo risteilyalukset tuovat kaikenkarvaista otusta tänne Stadiin! totesi joku rautatieaseman seinustalla nojaileva ja tupakkaa imevä stadilaisjuppi Rape.

Puhelinluettelon kartasta suunnistaen Korvatunturin hankintamatkalaiset löysivät tiensä Forumin kellariin Giganttiin. Ovella meinasi korkealla pömpelissään istuva vartija jo koukata kaverukset kiinni ja ohjata takaisin ulos, mutta jokin tulijoiden olemuksessa hillitsi häntä. Oliko se heidän vakaa ja päättäväinen askellus vai mikä? 

- Onhan noilla sentään aika siistit vaatteet, joita ei taida olla vielä edes Stadissa myynnissä, joten ei nuo oikein myymälävarkailtakaan näytä, tuumaili vartija itsekseen perääntyessään takaisin sisääntulon vierellä sijaitsevaan valvontapömpeliinsä. Ovat varmaan jotain ulkomaan eläviä.

Vartijan epäilyistä tietämättöminä kaverukset marssivat kassan ohi kohti kauempana näkyviä tietokoneita. He siirtyivät huuli pyöreänä hyllyköiden väliin. Hipsun katse hipaisi vuoronumerolaitetta, mutta järkyttyneenä laitepaljoudesta, hän vilkaisi taakseen kohti tulo-ovea. Lähestyvä myyjä herätti lopullisen paniikin. 

jatkuu ...

Masennuskomedia

Joillekin saattaa olla herkkiä pari jaksamiseen liittyvää sanaa, kuten burnout ja masennus. Nuo sanat liittyvät vahvasti hektisen nykymaailman suorituspaineiseen työ- ja perhe-elämään. Ja eihän noista juurikaan puhuta tai jos puhutaan, niin silloin puhutaan pahansuopaisesti ja takanapäin.

Nyt on kuitenkin tirvaissut lusikkansa aihetta käsittelevään soppaan Kansallisteatteri ja siellä esitettävän Masennuskomedia-näytelmän kirjoittaneet Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi. Ja ovatpa tehneetkin sen varsin onnistuneesti.

Kävin katsomassa näytelmän ja pysyin hereillä! En itse ole oikein näytelmäihmisiä, vaan olen pikemminkin elokuvakansalainen. Puutteellinen mielikuvitukseni ei yleensä riitä kuvittelemaan näyttämölle esityksen vaatimaa ympäristöä ja välineistöä. Olen realistisen maailman katselija ja sitä realismia tarjoaa parhaiten elokuva näyttäessään todellista tapahtumaympäristöä.

Mutta onhan teatterikin muuttunut viime vuosikymmeninä. Nytkin masennuksen seurauksia katsoessani, antoivat näytelmän ääni-, valo- ja kuvamaailma apua tapahtumaympäristön mieltämiselle.

Loistava näyttelijäkaarti, etenkin päähenkilö taitavalla roolityöllään, kuvasi arkimaailman tuskaisaa työsuorittamista suorastaan mukana elettävällä tavalla. Joka on työskennellyt tulostavoitteellisessa organisaatiossa, pystyi helposti tuntemaan tavoitteiden aiheuttamat paineet, tarpeet ja tuskan.

Tykkäsin kovin! Elin mukana! Näytelmä ei ollut masentava! Näyttelijät oli hyviä ja hauskoja! Se oli hauskalla tavalla silmät aukaiseva! Näytelmä herätteli ja pani miettimään!

Menkää katsomaan itse! Se kannattaa! Lisätietoa näytelmästä löytyy ja liput saa tilattua täältä !

Youtube - ihmisen paras ystävä

Jos jollakulla sattuu olemaan joutavia hetkiä ajanvietossaan, on siihen keksitty apu - Youtube. Sen hyödyntäminen toki vaatii jonkin sortin älylaitetta - tietokonetta, läppäriä, tablettia tai kännykkää. Ja tietenkin lisäksi netin selaamismahdollisuutta. Mutta jos nuo edelliset kohdat ovat hanskassa, niin Youtube on vaivattomasti käytettävissä. Youtube löytyy selaimen (Chrome, Safari, Firefox, Opera jne.) kautta tai mobiililaitteissa sovelluskaupasta ladattavan Youtube-sovelluksen kautta. Ainoa kinkkinen homma sovelluksen käytössä on se, että runsain apu löytyy englanninkielellä, mutta toki kotikielelläkin siellä pärjää ja löytää katseltavaa.

Kun koittaa hetki, että pitäisi löytää selitys tai neuvo johonkin asiaan, avaa Youtube ja kirjoita avainsana hakukenttään (merkitty suurennuslasilla). Jo alkaa löytymään niin virkkaus-, hauen fileeraus-, ukulelen soitto-, omenapuun istutus- ja montaa muuta ohjevideoa. Jos Youtubesta löydy ohjetta kaipaamaasi asiaan suomen- tai englanninkielellä, unohda koko juttu, koska kaipaamaasi asiaa  ei ole varmaan vielä edes keksitty. Eli em. tarkoittaa, että sieltä löytyy lähes kaikki!

Ja jos sattuu jonkin lauluhenkilön biisi kiinnostamaan, eikun etsimään Youtubesta. Sieltä löytyy miltei koko tuotanto. Ja jos joku biisi on mieleinen ja vieläpä maailmalla tunnettu, löytyy siitä eri artistien versioita liki pilvin pimein. Esimerkiksi maailman hienoin kappale ”Hopeinen Kuu” löytyy sanoilla ja ilman, kuunneltavaksi ja katsottavaksi tietenkin maailman parhaan laulajan Olavi Virran esittämänä. Ja löytyyhän tuo biisi toki myös muiden suomalaisten taitajien esittämänä.

Ja mainittakoon kuitenkin vielä muutama maailman mainio biisi, kuten Mariah Careyn ”All I Want For Christmas Is You” ja Whitney Houstonin ”I Will Always Love You”. Noissapa toviksi kuunneltavaa, samalla kun etsii neuvoa kinkun paistamiseen tai torttujen leipomiseen. Ja voihan sitä välillä vilkaista ohjetta, miten vaihdetaan autoon starttimoottori tai miten veistetäään veneeseen airot tai neulotaan villasukan kantapää tai puretaan perintö-Pappa-Tunturin moottori.

Maailman videoissa saattaa välillä törmätä tilanteeseen, että jotain videoa ei voi katsella Suomessa. Mutta eipä tuo haittaa, kun montaa muuta videoa voi! Ja ei kaikki videotarjonta ole tietenkään ohjeita tai musiikkia. Sieltä löytyy monenlaista muutakin aihetta tai tyylilajia. Suosituimpia ovat varmaan lapsia ja eläimiä esittävät videot. Oma lajinsa ovat kaikenlaiset hauskat videot.

Kyllä löytyy Youtubesta runsaasti ajanvietettä! Eikun selailemaan ja nauttimaan!

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Suomi 100 v.

Onnea 
100-vuotiaalle 
Suomelle!
 

Sydämellinen kiitos menneille ja
nykyisille sukupolville

tästä hienosta maasta sekä
sen jatkuvasta kehittämisestä ja
tulevaisuuden rakentamisesta!

Bussimatka Pärnuun ja Riikaan

Se vaan sattui sittenkin innostamaan retkeily Baltian merkkikyliin, Pärnuun ja Riikaan. Ostimme Uudenmaan Matkatoimiston seuramatkan Baltiaan. Kelit antoivat oman haasteensa matkaamme, mutta hyvin kaikki meni.

Päräytimme sankassa räntäsateessa ja kovassa tuulessa Eckerön Finlandia-laivalla Suomenlahden yli. Yritimme pidätellä syömisiämme vatsalaukussa. Jotkut onnistuivat, jotkut eivät. Se oli tavallaan melko yök! Sama sakea taivaan räntäanti jatkui, onneksemme vähemmällä keinumisella, edetessämme Hyvinkään Liikenteen bussilla Tallinnasta Pärnuun.

Perillä ajeltiin sitten pitkin Pärnun katuja sikin sokin ja kuuntelimme paikallisoppaan selostusta. Pälyilimme silmät tarkkoina matalaksi rakennetun kaupungin kujia, puistoja ja taloja. Kyllä valkoisen peitteenkin läpi näki, että kaupunki on kesällä enemmän kuin aika kaunis. Ei ole yltiökorkeita rakennuksia, eikä suoria betonielementtiseiniä, vaan on kauniita vanhoja, matalia, monivärisiä taloja. On siellä kylpyvieraan mukava tepastella taloidyllin keskellä sekä puistojen ja hiekkarantojen lämpimillä astuntapinnoilla.

Toisena matkapäivänä ajelimme bussilla Pärnusta Riikaan. Saimme matkalle mukaamme toisen paikallisoppaan, jolla oli runsaasti parempaa tietoa Riian historiasta. Ja taas mentiin sinne sun tänne, mutta tällä kertaa tepastellen pitkin mukulakivikujia. Niskat notkollaan ihastelimme vanhojen talojen seinäkuvia ja -rakenteita. Oli ollut timpureilla ja pensseliveikoilla melkoinen puuha niitten talojen koristelussa. 

Ja mikäs siinä, tulihan tuolla nähtyä yhtä ja sun toista. Enimmäkseen paljon vanhaa historiallista rakennusta ja joulutoreja. Kyllä ei meidän isot kirkonkylät, ehkä Turkua eli Åboa lukuun ottamatta, pärjää tuossa ikävertailussa Baltian vanhoille kylille.

Kun minulle osoitettiin Riiassa vuodesta 1293 toiminut ”pub”, jopa minäkin tunsin saapuneeni keskimääräistä vanhempaan paikkaan. En tietenkään käynyt sisällä, kun en käytä nimeksikään uutta enkä vanhaa, en vaaleaa enkä tummaa olvia, mutta kyllä seisoin tovin huuli tötteröllään anniskelupaikan seinustalla. Tunnelma meinasi kuitenkin jo heruttaa janon minunkin kielelleni. On tuonne entisajan baariin karauttaneet muutkin kuin Riian Porschen omistajat. On saattanut tulla joku paikalle jopa ratsupelillä.

Riian keskustassa oli kolme eri joulutoria. Kävelimme ne ristiin rastiin monta kertaa läpi. Tarjonta oli käsityövoittoista. Oli siellä matkamuistoksi monenlaista tavaraa, syötävää ja tietenkin keskieurooppalaisten kuumia juomia paukulla ja ilman. Se on vaan häpeä tunnustaa, ettei maistettu. Ostettiin vaan vähän muotoiltuja piparkakkuja ja hilloa, johon oli keitelty monen sortin marjoja tilhimarjat mukaan lukien.

Takaisinkin päästiin iltamyöhällä Pärnuun. Seuraavana aamuna kävivät ne innokkaat matkalaiset, joita kiinnostaa voimien lisääminen nestetuotteilla, vielä lähes 4 tunnin hankintamatkan Latvian puolella Ainasissa. Viron nostettua alkoholiveroa, oli Latvian vuoro toimia edullisena hankintapaikkana. Itse en osallistunut. Ainoan voimajuomapullon rypälemehua ostin tuliaisviemisiksi Tallinnan sataman liikkeestä. Käsittääkseni noista eri maiden alkoholien hintaeroista hyötyvät ainoastaan pakettiautolasteittain ostavat lisävoiman tarvitsijat. Ja sittenkin hyöty jäänee lopulta aika pieneksi. Mutta tuleehan siinä sivussa tuo hakumatkan hauskuus.

Mutta muuten matka oli mukava. Paljon nähtiin ja kuultiin Uudenmaan Matkatoimiston osaavan oppaan Jaakon kertomana. Bussin penkit olivat hyvät ja kyyti tasaista. Paitsi laivalla kun heilutti. Meri, ei aineet! 

Käykää Tekin retkillä, kun se on matkailu, joka avartaa! Mieltä ja vähän lompakkoa!

Mustapäiden talo (alunperin ulkomaisten kauppiaiden talo), jonka alkuperäinen osa on 1300-luvulta, mutta sittemmin taloa on korjattu ja rakennettu monta kertaa.

Taideteoksia puistoista. Lehteä lukeva herra ja pariskunta koirineen ovat Riiasta ja kivinaama ja kirjailija ovat Pärnusta.