Asuntomessut 2017 Mikkeli

Kävinhän siellä minäkin! Tällä kertaa asuntomessut järjestettiin melkein naapurissa vajaan parin tunnin ajomatkan etäisyydellä mökiltämme. Pitihän sitä käydä katsomassa uusinat uutta omakotiasumisen rintamalta.

Messuille lähtöä edeltävänä yönä näytti mökkimme lämpömittari alimmillaan + 7,5 C:n "lämpöä". Ja lähtöhetkellä oltiin jo huimissa + 13 asteen lukemissa. Sadetta ei kuitenkaan ollut luvassa, joten nousimme autoon ja lähdimme matkaan.

Mikkelissä P-paikan kyltit ohjasivat meidät kaupungin länsipuolelle ja monien mutkien jälkeen Vuolinkoon. Sieltä matka jatkui kaupungin keskustan läpi kohti messualuetta. Matkalla opas kertoi Mikkelistä ja ohitetuista nähtävyyksistä.

Itsessään messut järjestelyineen eivät poikkea kovinkaan paljon edellisvuosien messuista. Lievästi mäkinen maasto Saimaan rannan läheisyyden myötä antaa kauniit puitteet väljästi rakennetulle omakotialueelle.

Talojen ulkopuolella oli panostettu monenlaisiin terasseihin, katettuihin ja kattamattomiin. Toinen uusenlainen painotus talojen varustelussa olivat monien talojen pihalle asennetut paljut. Olipa parissa talossa jopa pini uima-allas pihalla. Alueella yleisesti ja monien talojen pihoilla oli käytetty paljon kunttaa eli siirrettyä metsäpohjaa. Nurmikot olivat siirtonurmea. Toki siirtonurmen ja kuntan käyttö lienee ainoa ratkaisu pihojen nopean viimeistelyn toteuttamiseksi ennen messuja.

 

                            

Muutamissa taloissa oli käytössä aurinkopaneeleita, mutta olisin kuvitellut niitä hyödynnetyn uudella asuntoalueella paljon enemmän. Ilmalämpöpumppuja oli myös runsaasti. Sadevesien hyödyntämiseen oli muutamissa taloissa syöksytorveen asennettu vedenkerääjä. Useiden talojen seinään oli kiinnitetty uudenlaiset teleskooppituuletustelineet.

Sisätiloissa oli kylpyhuoneissa ja saunoissa kaikki mahdolliset variaatiot mustanpuhuvista valkoisiin sävyihin. Asuntojen sisäväritykset olivat pääosin vaaleita, ei kovinkaan silmiinpistäviä.

 

 

 Tässä vielä joitain poimintoja messualueelta, pihoilta ja rakennuksista. Nähtävää riitti niissäkin.

 

 

Yhteenvetona Mikkelin asuntomessuista totean seuraavaa: kahden nakin hodarit olivat hyviä vaikka nakit olisivat saaneet olla napakampia, sekoituspehmis oli erittäin hyvää, reilu 100 metrin jono Wave-taloon (kohde nro 5) oli seniorille aivan kohtuuton, XAMK:n eli Kymenlaakson ammattikorkeakoulun osaston aurinkopaaneelien esittelijät olivat poikkeuksellisen mukavia ja tarjoamansa salmiakkikarkit hyviä, Vesivekin menekinedistämistulitikkurasia oli tarpeellinen tuote, lepopenkkejä oli alueella sopivasti, vesisateen alkaminen vasta paluumatkalla p-paikalle oli hienosti ajoitettu, paluumatkalla Kotileipomo Siiskosella jälkiruuaksi tarjottu kakku oli suussa sulavaa. Mökille oli mukava palata!

Ja ensi vuonna sitten Poriin messuamaan!

Kännykkäliittymä poksahti loppuun

Se vaan tuli vanha älykännykkäni liittymäsopimus tiensä päähän. Eikä ollut hauska tilanne! Ennen kun on tarvinnut uusia sopimusta, on kotikylällä Stadissa ollut helppo tepastella Elisan myymälään ja vääntää uusi sopimus. Ja kyllä ovat olleet aina ystävällisiä ja palvelleet kanta-asiakkaan hyvin. Etuja ei ole juuri saanut, mutta muuten ovat olleet hymyileväisiä ja kohteliaita.

No entäs nyt sitten kun olen takametsässä ja myymälään onkin pitkä ja kivinen tie. Ei ole helppoa olla ahdistumatta tämmöisessä sopimuksettomassa tilanteessa. Saattaisin jopa hieman ymmärtää ammattiyhdistysväkeäkin vastaavassa tilanteessa, mutta en kuitenkaan. Se kun ei minun pirtaani sovi!

Onneksi minulla on kuitenkin puhelin ja liittymä, vaikka sen hinta nousi eilen huimiin lukemiin. Ja onneksi oli ystävällisiä ihmisiä Elisalla langankin päässä eikä pelkästään myymälässä. Sanoivat ymmärtävänsä tuskaani, mutta kun ei pysty lisäetuihin, ei vaan pysty. Pakkohan se oli ottaa almua pienesti vastaan ja sanoa jees. Sillä pikku sanalla pääsi taas sopimustilanteeseen vuodeksi. Seuraavat sopimusneuvottelut on ensi heinäkuussa.

Mitä tähän sitten sanoivat Telia (että rutaleet menivät muuttamaan senkin nimen) ja DNA. Mökin alue, takametsä, on DNAn ominta aluetta, mutta ei herunut sieltäkään sääliä eikä etuja, paitsi olisi saanut nettietua Euroopassa ja Baltiassa. Sonera pukkasi sattumalta juuri sopimuksentekopäivänä sähköpostissa seireenin kutsua, mutta ei siihenkään liittynyt innostavia houkutuksia. Kehuivat kyllä ystäväksi ja sanoivat muistavansa entisen hyvän asiakkaansa. En alkanut!

Tekikö EU meille hyvää vai hallaa kännykkäliikenneasioissa? Määräsivät operaattoreiden hinnoista ja operaattorit nostivat niitä heti. Kädenojennuksena operaattorit lupaavat Baltiassa halpaa operointia, mutta kun minulla ei ole juurikaan asiaa Baltiaan. Ei taida enää olla monella muullakaan, etenkään niillä, jotka raahasivat olutta kärrytolkulla Viron laivoilla. Nosti Viron ministeri nimittäin olutveroa ja minusta se oli oikein hyvä juttu! Ei olut ole terveellistä muutenkaan. Aiheuttaa mahakipuja ja kaikenlaista vaivaa sekä skismaa. Pääsee tulli ja poliisikin helpommalla kun ei tarvitse kytätä ja taltuttaa Viron rähinaviinan seurauksia.

Meinasi tämä juttuni livetä juomaosastolle kun piti puhua liittymistä. Se vain jäi sanomatta, että onneksi ei ole olemassa kartelleja noilla operaattoreilla. Hinnat ja edut ovat vaan ihan sattumalta samanlaiset. Olisihan semmoinen kartelli lainvastaistakin!

Mutta nyt minä voin taas soitella ja etsiä bittejä avaruudesta kännykällä. Ei ole halpaa, eikä kanta-asiakasystävällistä, mutta toimivaa kuitenkin! Eurooppaan minun sopimuksellani ei kannata lähteä vaan pitää mennä heti kauemmaksi tai olla menemättä kokonaan.

Värkkäsin aikoinaan oravanmökkejä kun ei ollut muka muuta puuhaa. Laitan tähän kuvan yhdestä mökistä kun ei minulla satu olemaan juuri nyt kuvaa käsillä kännykkäliittymästä.

PS taas. Oravat ovat kadonneet takametsästä kokonaan. Liekö haukat olleet asialla?

Matonpesu hakkaa hurjemmatkin puuhat!

Kyllä minut taas narrattiin etopuuhaan! Heikko kun olen luonteeltani, en pystynyt kieltäytymään pyynnöstä lähteä mukaan. Kuljetus- ja kantopalvelua tarvittiin ja minä olin siihen hommaan kuulemma pätevä. Tarvittiinhan siihen hieman imartelua ja kehuja voimiini liittyen, mutta lopullisen lähtöpäätöksen aiheutti selkeä ja joustamaton määräys. Mattopesulle oli lähdettävä!

Niin siinä sitten kaahattiin kaupungin läpi pesupaljujen ääreen. Alkuperäinen määräys oli olla pesupaikalla kello 7 ettei jouduta jonottamaan paljujen äärellä. Lähtö kuitenkin viivästyi reilun tunnin varusteita kerätessä. Silmien unihiekkakin jarrutti osaltaan matkaanlähtöä.

Tovin ajettuamme siinti pitkän kadun päästä järvenselkä ja sata metriä ennen rantaa viiden paljun ryhmä. Paljujen vierellä olevien telineiden selässä oli edellisen päivän satoa kuivumassa pienten ja isojen mattojen muodossa. Hämmästykseksemme olimme aamun ensimmäiset matonhinkkaajat. Kukapa muu kuin meidän joukkue olisikaan liikkeellä kukon laulun aikaan harjojen ja pulvereitten kanssa. Mutta eikun saippuat esiin, hanat auki ja matot paljun harjausritilälle. Ja siitä se alkoi! Hurja hinkkaaminen. Minun silmilläni katsoen liki turha homma, puhtaitten mattojen saippuvedellä kyhnyttäminen.

Ei juurikaan innosta kehua tuota hommaa aurinkoisesta säästä huolimatta. Sen vaan totean, että vaatteitteni kosteusaste oli aivan sama olisinko ollut järvessä vai paljun äärellä. Liekö toimeen tottumaton hankaustekniikka aiheuttanut veden laajat liikkeet vai oliko "palava" innostukseni veden lennolle määräävä tekijä. Mutta puhdasta tuli! 

Oikeaa kättä tuskin pystyn käyttämään ennen kuin Suomi on täyttänyt 100 vuotta! Jos sittenkään! Onneksi ei ole tiedossa vasarahommia, sillä työväline ei kyllä pysyisi kädessä. Kyllä nyt yritän johtaa lukijaa harhaan, sillä alkuvuoden kuntosali antoi tähänkin hommaan voimat ja keston. Ei ole käsi vielä kipeä!

PS jo tässä vaiheessa. Mattojen kuivuminen näytti niiden valkoisten kohtien muuttuneen lievästi ruskeiksi. Kun lähi- ja muukin piiri kartoitti puhelinsoitoin tilannetta, löytyi syyksi veden poikkeuksellinen laatu. Veikkaan itse humuspitoisuutta, joka ei ilmennyt selvästi pesutilanteessa. Tarkkaavainen lukija arvannee jo seuraukset. Pesuksihan se taas meni! Tällä kertaa mökin terassi sai toimia alustana ja painepesuri (kun olen tekniikan hyödyntäjä) sai töitä. Nyt vaan katsellaan sadetta tuplasti pestyjen mattojen kanssa. Jospa vielä tulisi kesä vaikka pariksi päiväksi ja matot saisi kuiviksi vaikka jouluun mennessä.

Mutta on tuo hurjaa puuhaa tuo matonpesu! En tykkää!

Tässä on se humuspitoinen "rikospaikka"

Mökillä on mukavaa?

Arvatkaa poltteleeko? Nyt on sujahtanut vajaat puolitoista kuukautta mökillä. Aika on mennyt pääosin palellessa ja sadetta pidellessä. Suurkaupungin vilinään tottuneet silmäni ovat jo väsyneet tuijottamaan ikkunasta kaislojen, mäntyjen, marjavarvikon ja pihasammalten kasvua. Onneksi orastava harmaakaihi ei ole vielä vääristänyt värisävyjä.

Aamuni alkaa tabletilta päivän lehdet lukien. Seuraavaksi ohjelmassa ovat aamupuuro ja -kahvi. Sitten alkaa aktiivinen luonnon kasvutapahtumien seuraaminen. Se ei muistuta vähäisimmässäkään määrin Stadin Mannerheimintien vilinää. Vähäistä muutosta aiheuttavat kaislikon heiluminen ja veneväylässä kelluvat härkälinnut ja koskelo poikueineen, mutta vieläkin ollaan kaukana suurkaupungin katuelämän sykkeestä.

Oloa eivät helpota myöskään lehdissä ja telkkarissa päivittäin esiintyvät matkailujutut ja -mainokset. Meikäläisen matkailulle elävä sydämen syke suorastaan riutuu seuratessa noita artikkeleita. Jos passini olisi mökillä mukana, hivelisin sitä varmaan lakkaamatta ja tuijottaisin mitään näkemättömin silmin ikkunasta taivaalle. Nimittäin mökkimme ylitse lentävät lähes kaikki Helsingistä Kaukoitään suuntaavat lentokoneet. Niiden siivistä taivaalle piirtyvät vanat ovat minulle kuin muinaisen inkvisiition pahimpia kidutuskeinoja.

Taidan kohta räjähtää ja suunnata jonnekin! Enkä nyt tarkoita reilun 15 kilometrin päässä olevaa Prismaa. Vaan nyt puhutaan pidemmistä matkoista paikkaan, jossa olisi muutakin elämää kuin kaislikon suhina. Saattaisin jopa ajaa yli 20 kilometrin päähän Savonlinnan torille polkupyörällä ellei viimeviikkoiset polkuretket vielä säteilisi kipuna takapuolessani. Ehkä tässä lähiviikkoina vielä tempaisen ja lähden reissuun vähän kauemmaksi - jopa julkisilla kulkuvälineillä.

Mutta kyllä edellyttäisin kesältä muutamaa perusasiaa:
- kesän on oltava kesä lämmön ja kosteuden suhteen, +21 - +25 C, ei sadetta kuin joskus vähän yöllä
- polkupyöriin on kehitettävä kipua estävät istuimet, mahd. Niittokone-malli
- pyöräilyä varten pitää kaikki mäet tasoittaa, tai ylämäet pois ja pelkkiä alamäkiä tilalle
- sauna pitää lämmittää joka ilta tai jos ei jaksa, niin joka toinen ilta, voi korvata joskus suihkulla jos ei jaksa lämmittää
- ihmisen ei tarvitse uida järvessä kuin korkeintaan joka kymmenes vuosi muuten iho rypistyy
- katiskassa olisi oltava joka toinen aamu keskikoinen hauki, kirjolohi lienee liikaa vaadittu
- kesäteatterinäytösten olisi oltava aina hauskoja ja päiväsaikaan, vanha ei jaksa riekkua illalla teatterissa
- lörtsyjen sokeri- ja rasvapitoisuuksia pitäisi laskea makua ja rakennetta heikentämättä, muuten läskistyy vielä nykyistä enemmän
- muikkuja tai haukea pitäisi olla tarjolla joka aterialla (ja kevytnakkeja) ja joskus jotain heiniä
- marjoja ja sieniä pitäisi olla metsässä saatavilla normiaikana ja niiden pitäisi olla helposti poimittavissa
- mökkeilyn saa/pitää keskeyttää milloin vaan kotimaan- tai ulkomaanmatkan takia
- mökin rakennusten, rakennelmien ja maa-alueiden pitää pysyä kunnossa ilman minun työpanostani
- ja onhan niitä muitakin, mutta jokainen voi lisätä listaan omat juttunsa.

On kesässä puolensa, mutta ei se saa olla kidutusta! En tykännyt toissaöisestä +5 C:n lämmöstä! Ei tuommoinen lämpö ole mitään kesää, etenkään heinäkuussa. Pieni vihje Pekka Poudalle, että voisitko savonlinnalaisena järjestää tänne inhimilliset kelit ja pitää suihku- ja muut kylmät virtaukset pois näiltä nurkilta! Kiitos jo etukäteen!

Nauttikaa Te kesästä jos pystytte, sillä minun motivaationi kyllä horjuu melkoisesti!

Olisi Roomassakin tai jossain vastaavassa kaupungissa kyllä aika kivaa

Ei ole huono vaihtoehto myöskään Innsbruck tai Salzburg

Mutta täällä vain ollaan, Saimaan rannalla

Valkoisten poskien kanssa, jotka sotkevat rannan

Kesäteatteri Kerimäellä oli äärettömän hauska

Lentokoneen vanoja seuraa hänkin kaukomaata kaivaten