Kyllä olin Palmialle tuohduksissani!

Se eilen otti sitten anonyymi yhteyttä kommentillaan Palmian hintakirjoitukseeni! Ja olihan siinä aihettakin, mutta kun ei kertonut todellista laitaa eli reunaa. Mikä se oli se perimmäinen syy tuommoiselle 7,25%:n nousulle? Se kun on eläkevanhuksen kukkarossa oikeata rahaa! Siinä joutuupi soppalautasta varten keräämään päivittäin nyt paljon enemmän pulloja kuin viime vuonna. Ei meinaa pyörän takateline enää riittää lautaselliseen!

Muuten Palmian kokki tekee aina herkkuruokia ja siitähän ei kirjoituksessani ollutkaan moitteita osoitettu. Se on nimittäin äärettömän maittavaa, ravitsevaa ja ystävällistä se syötäväksi tarjottu lista tarjonnasta. Se ystävällisyys tulee tietenkin salissa pyörivästä henkilökunnasta. Kun niilläkin on se tapa, että jutellaan ja hymyillään aina! Aivan kuin terkkarissakin! Se on mukavaa se!

Olihan muuan päivä erikoisen hyvää soppaa! Vanhaan ikääni ehdittyäni olen saanut syödä monenmoista lohisoppaa. Sitä olen syönyt saaristossa, Lapin jokien varrella, eri kantilla maailmaa huippukeittiöissäkin. Tässä vuoden vaihteen jälkeen kohtasin parhaan keiton mitä ikinä. Sitä tarjottiin Kampin Palvelukeskuksen ravintolassa. Kuuntelin puheita ympärillä olevissa pöydissä ja samanlaisia kommentteja kuului joka puolelta. Jos ruoka on ollut palvelukeskuksessa aina erinomaista, niin nyt se oli senkin yli ja reilusti! Älyttömän hyvää!!!

Eli tähän lopuksi kyllä rohkenen korjailla juttujani sen verran, että kiitän runsain sydämin ja pyöristyvin vatsoin Palmian kokkien taitavuutta ja herkkuruokia! Mutta sen, kun pisti hintaa nokkiin, sietäköön miettiä tekosiaan ja kärsiköön vaikkapa kymmenminuuttisen sietämättömästä selänkutinasta, jota kenenkään muun ei pidä mennä raapimaan! Se on rangaistuksena oivallinen kun se on niin perin ikävä vaiva ja ilmestyy toisinaan jostain eikä siihen oikein auta mikään. 

Terkkuja joka tapauksessa Palmialle ja erityisesti oivallisille kokeille! Hyvää on soppa aina!!!

Hymytyttöjen pesäke Laakson terkkarissa

Kyllä on omituinen paikka tuo Laakson terveyskeskus! Senhän pitäisi olla kunnallisena paikkana synkkä ja iloton hoitopaikka ja avunhakupaikka. Mutta kun ei vaan ole!

Olen antanut itseni ymmärtää, että kaikki sinne palkatut naishenkilöt on varmaan saaneet koulussa joka vuosi Hymytyttö-patsaan. Ei kyllä muuten ole mitenkään ihmisen mahdollista olla aina noin ystävällisellä ja hymyilevällä kasvolla liikenteessä eikä ainakaan työpaikallaan. Niin ja puhutella raihnaista puhelimessakin ystävällisesti ja jaksaen. Kun sinne vääntäytyy jos minkälaisia meikäläisiä hapannaamoineen ja voivotteluineen, niin he kun vaan jaksavat hymyillen kysellä ongelmat ja jakaa neuvonsa. Eihän semmoinen voi olla ohjeitten ja sääntöjen mukaista! Mihin maailma ja raihnainen vanhus joutuukaan tuommoisen pelin edessä?

Tuommoinen ystävällisyys on siksikin vaarallista puuhaa että siinä saattaa vaivainen vanhus parantua aivan käsiin ja unohtaa mistä sitä tällä viikolla pitikään valittaa. Voi unohtua jopa särkylääkereseptin uusiminen ja se se vasta vaarallista peliä on. Ja kauniitten hymyjen katsominen on etenkin vanhusmieshenkilölle äärimmäisen vaarallista puuhaa kun saattaa innostua aivan mahdottomasti. Onneksi ikä on hoitanut sen ettei enää muista mihin sitä pitikään innostua!

Kyllä tekisi mieleni huomauttaa tuommoisesta käytöksestä, mutta kun se unohtuu kun menee sen terkkarin naishenkilön pakeille oli se kuka heistä hyvänsä! Tekisi aivan mieleni mennä istumaan sinne aamusta iltaan kun se särkykin hellittää siellä käydessä kun saa pelkästään katsella hymyjä! Kyllä ei tuommoinen kuitenkaan kyrsi ja se on hyvä juttu se!!!

Se iski ahneus Palmian kokkiin!

Nyt otti ja harmitti aika runsaasti eli suorastaan kyrsii! Sitä kun juuri kuukauden päivät sitten löysin kotihengettären kanssa helpotuksen paikan. Jokapäiväinen kotiruuanlaitto kohtasi vaihtoehdon palvelukeskuksen ruokatiskillä.

Se oli Palmian kokki keksinyt ennen keittää vihanneskeittolounaan palvelukeskuksen yhtenä ruokavaihtoehtona ja oli vielä huomannut ettei eläkeläisellä ole isoja rahoja tuhlattavana ruokaherkkuihin. Oli nimittäin rakentanut alle vitosen eli 4,90 Euroopparahan annoksen keittämällä vihanneksista ravitsevan sopan. Sitä kyllä kesti imaista lautasellinen hyvällä omallatunnolla. Ja kyllä siinä täyttyi vanhan ihmisen kupukin suorastaan mukavalla tavalla. Sitä jaksoi kevyesti polkaista pyörällä soppakattilalle kun oli tiedossa terveellistä evästä kuvun täytteeksi!

Mutta lienekkö joulupukki kohdellut huonosti vai ilotulistusraketti lähtenyt huonosti kun päättikin Palmian kokki nostaa hintaa? Se pani siihen soppaan murusen lihaa ja nosti hintaa 7,40 Euroopparahaan eli kokonaisella 2,50:llä rahalla. Siinä on nousua jo rosentti poikineen! Onko sitä enää ahneudella minkäänlaista rotia?

Nyt ei kyllä jaksa enää vanha polkaista Palmian kattilalle ja jos joskus vielä sattuisi polkaisemaan niin ei ainakaan kevyin mielin. Kevyin lompakoin kyllä kotiinpäin! Kyllä on raahustettava taas punaisten lappujen perään lähikauppaan ja keitettävä itse kotihengettären voimin omat soppansa! Kyllä tuommoinen ahneus kyrsii taas vanhaa ihmistä!!!

Kun nuori luistelee mestaruuden

Se on suomalainen ja etenkin nuori suomalainen luistimilla hurja peto! Se on varmaan geeneissä tuo luistelujuttu. Sitä on Suomen kansa siirtynyt jäitä myöten ikuisista ajoista alkaen paikasta toiseen. Siitä on täytynyt muotoutua joku pieni geenin kappale, joka määräilee nuorten nykyistä menestystä liukkailla jäillä.

Ensin voittivat naiset maailman mestaruuden ringettessä ja nyt sitten nuoret miehet jääkiekossa! Nuo olivat hienoja saavutuksia eivätkä ole tulleet helpolla. Se on nyt ulkomaan luistelija ihmeissään, että mitenkähän tässä nyt näin kävi! Kyllä siellä Kanadassa ja Ruotsissa on nyt maansuru kun eivät pärjänneet. Aamun uutiset kertovat etenkin ruotsalaisten ottaneen tappion perinteisen raskaasti.

Mutta helpolla ei meidän nuoremme noita saavutuksiaan ole saaneet. Veikkaan, että luistimet on laitettu jalkaan jo synnytyslaitoksella ja sieltä on luisteltu kotiin kapaloissa kun äiti on ajanut isän kanssa lämpimässä autossa. Sitten on vuosikaudet raahustettu harjoituksiin joko aamuyöstä tai iltayöstä kun aikuiset ovat varanneet inhimillisemmät ajat. Siinä sivussa on pitänyt hoitaa kunnialla koulukin. Ei ole nuori ehtinyt pahantekoon noilla aikatauluilla!

Mutta veronsa se on vaatinut! Nuorilla on monenmoista vaivaa ehtinyt urheiluharrastuksen parissa syntyä. Siinä on hormoonit sekaisin ja  lihaksiin ja luihin on syntynyt monenlaista kremppaa. Vanhempien panos harrastuksen tukemisessa on suunnattoman suuri. Jos nuori käy harjoituksissa, tarkoittaa se lähes poikkeuksetta, että myös vanhemmista joku käy harjoituksissa. Raskasta kaikille, mutta palkitsevaa!

Onnittelut nuorille hienoista mestaruuksista ja kaikille Hyvää Loppiaista!

Hitto kun liikunta ottaa lujille!

Olen yrittänyt kohentaa kuntoani säännöllisellä liikunnalla. Mutta kun istuminen, seisominen ja makaaminen tekevät kipeää! Yritä siinä sitten hoitaa kuntoa ja samalla väistellä särkyjä!

Ainoa homma, jolloin ei särje paikkoja, on pyöräily. Mutta kuka jaksaa pyöräillä 24/7? Ja jos pyöräilet, niin sitten taas särkee jälkeenpäin vielä vähän enemmän selkää ja jalkoja. Sitä on jatkuvassa kierteessä eikä kunto kohoa nimeksikään.

Viime viikolla pyöräilin joka päivä keskustaan ja takaisin. Ja siellä kävelyt päälle. Parina päivänä oli huono keli joten ajoin kuntopyörällä melkein tuplalenkit. Sitten olikin pari päivää kävely semmoista tökittämistä. Liekö se sitä katkokävelyä vaikka ei ole katkolla tarvinnut ollakaan?

Onneksi lähipiiri pakotti hankkimaan tuolin, jossa istuessa selkä on juuri sopivassa asennossa ja ranka pääsee lepäämään. Ainoa ongelma siinä on se ettei siitä malttaisi nousta pois.
.
Saappaathan nähdä mikä se on kunto liikkumiseen talven jälkeen? Jos nyt yleensä talvi-talvea tulee, mutta oli lumen määrä mitä hyvänsä niin kyllä nuo talvikuukausien kelit kuitenkin aina ulkona liikkumista hieman haittaavat! Mutta yritettävä on sillä eteenpäin elävän mieli niin kauan kuin henki pihisee ja tossu heilahtaa!!!

Taittuiko vanhan kynästä terä? Loppuuko into?

Kyllä ei meinaa juuri irrota juttua kevyellä mielellä! Se tuo vuoden vaihtuminen on sen verran tuskaisaa puuhaa, että siinä talttuu hurjempikin ihminen. No eihän meikäläinen ole juurikaan hurja ja telkkarinkaan katsominen ei ole villeistä villeintä touhua. Mutta jokin se tahtoo taas mättää!

Olisikohan tuossa vuosijutussa se, että joka tuutissa muistellaan menneitä ikävyyksiä ja povataan uusia ikävyyksiä. Ja sitten kerrotaan ja verrataan ja luetteloidaan ja oikein kaavioin esitellään miten huonosti meillä tulee alkaneena vuotena menemään. Listataan kaikki maksut, jotka tulevat nousemaan ja edut, jotka poistetaan. Nyt on tavoitteena, että kaikki lopetetaan kuten esimerkiksi tärkeää liikennetyötä tekevä Liikkuva Poliisi ja kouluja ja kirjastoja ja terveyskeskuksia ja lastentarhoja ja lehtiä ja kauppoja ja tehtaita ja sitä sun tätä. Autollakaan ei saa ajaa ellei se ole sähkötöpseliauto kun bensan ja diiselin hinta vaan nousee alvariinsa. Ostaisin sähkötöpseliauton heti seuraavasta isommasta lottovoitosta sillä ehdolla, että Clas Ohlsonille tulisi myyntiin tarpeeksi pitkiä sähköroikkia. Että pääsisi mökille asti!

Tässä sen kun yrittää taistella sen kanssa, että mitä sitä söisi kun kaikki on epäterveellistä. Painoa ei saisi enää pidettyä ylhäällä millään kun mitään ei sovi suuhunsa laittaa. Salaa syöty nakkipakettikin on kuolemansynti saati tanko lauantaimakkaraa tuppipuukolla leikeltynä. Ja jos satut vetäisemään epähuomiossa suklaalevyn, vaikkapa Maraboun krispilevyn, niin on sitä vaille, että teloitetaan tyhjän käärepaperin viereen. Pupunruokaa vaan pitäisi mättää saavillinen päivässä, että pysyisi terveenä.

 Perunakin kuuluu kiellettyjen listalle kun siinä on kuulemma nykyään hiilihytriittiä tai jotain semmoista. Ennen siinä oli vaan perunaa ja pinnalla kuoret.  Sitten telkkarissa juoksee pullukat orjapiiskurin kera pitkin amerikan raittia ja mannekiinit kuoppaposkineen esittelevät aina vaan ihanampia asusteita. Mihin väliin siihen sattuu sitten minun vetreä olemukseni ja minulta vaadittavat ravintokolariat? Ja kun ei muutenkaan saa ikinä sopivia kamppeita kaupasta vaan aina oston jälkeen joutuu puhuttelemaan ompeluhenkilöä.

Mutta on sitä valoakin ikkunassa kun rakastamani ja vuosia eri tuotteissa käyttämäni aspartaami sai Brysselin hyväksynnän. Tosin rajoja sillekin tuli, mutta en minä sitä ole kauhalla syönytkään. Vaan juonut olen Fun Lighti mehussa ja joskus harvoin SokaSolassa. Niin ja aamupuuron päälle aina laittanut. Se kun ei oikein maistu miltään muuten.

Jos ei nuo jutut saa ihmistä murheen alhoon ajettua niin ei mikään! Ei irtoa vitsiä noilla eväillä saati polttoaineilla! Kyllä on jostain lähdettävä etsimään inps…, imsp… eikun intsiraatiota taas! Kunhan vaan löytyisi ja riittäisi taas uuteen vuodenvaihteeseen, jolloin kuullaan uudet murheelliset uutiset!!!

Miten se vanhus jaksaa pankissa?

Kyllä oli vanhalla taas kaikki voimat tarpeen kun käväisi pankissa! Mukavan lämpimässä, tulevaisuuden perinteisessä säässä matka Stadin keskustaan taittui rattoisasti polkupyörällä. Kaikki meni hienosti kunnes astuin valtakunnan johtavan kotimaisen pankin Mikonkadun konttorin ovesta sisään.

Pankkisalissa oli tungosta kuin parhaassa vapun puhetilaisuudessa menneinä vuosikymmeninä. Kohtuuttoman pienessä tilassa oli jopa muutama istuin, joissa istui runsaasti väkeä puolikkaalla pers’poskellaan. Siten sai useampi istuinsijan. Väki koostui suurelta osin vanhemmasta väestä, jonka seisominen oli tuskaista katseltavaa.

Sen reilun tunnin aikana, jonka jonotin ja odotin vuoroani edelläni olleen 29:n asiakkaan ajan, salissa oli koko ajan noin 30 tai enemmän henkilöä jonottamassa. Tullessani paikalle oli kolme kassahenkilöä palvelemassa, mutta yhdellä alkoi ilmeisesti ruokatunti ja hän poistui työpisteestään eikä ketään tullut tilalle. Suurimman osan ajasta väkijoukkoa palveli ainoastaan kaksi kassaa. He tekivät toki parhaansa ja hoitivat hommansa rauhallisen tehokkaasti.

Toisena suurena ongelmana ruuhkan ohella koin myös sen, että kassalla asioivilla ei ollut minkäänlaista suojaa muihin salissa oleviin nähden. Puhe kassalta kantautui vaivattomasti kaikkien lähellä olijoiden korviin. Ja jos kassa laski asiakkaalle rahaa tiskille, niin se näkyi hyvin lähellä seisoville. Yksityisyydestä ei ollut juuri merkkiäkään tuossa palvelutilanteessa!

Ymmärrän hieman pankkien tavoitetta ohjata asiointia nettiin, mutta sitä en ymmärrä, että palvelu supistetaan kerralla minimiin. Kaupungista löytyy varmasti melkoinen joukko edelleen pankin tiskillä palvelua tarvitsevia. Olisiko siis kohtuutonta pyytää pientä panostusta edes niihin aikoihin, jolloin väki on oikeasti liikkeellä ja pientä yksityisyyttä myös palvelutiskeille! Ja saisiko vaikka ruuhka-aikoina vaikka kokoontaittuvia tuoleja saliin!!! Pliiis!