Se on suomalainen ja etenkin nuori suomalainen luistimilla hurja peto! Se on varmaan geeneissä tuo luistelujuttu. Sitä on Suomen kansa siirtynyt jäitä myöten ikuisista ajoista alkaen paikasta toiseen. Siitä on täytynyt muotoutua joku pieni geenin kappale, joka määräilee nuorten nykyistä menestystä liukkailla jäillä.
Ensin voittivat naiset maailman mestaruuden ringettessä ja nyt sitten nuoret miehet jääkiekossa! Nuo olivat hienoja saavutuksia eivätkä ole tulleet helpolla. Se on nyt ulkomaan luistelija ihmeissään, että mitenkähän tässä nyt näin kävi! Kyllä siellä Kanadassa ja Ruotsissa on nyt maansuru kun eivät pärjänneet. Aamun uutiset kertovat etenkin ruotsalaisten ottaneen tappion perinteisen raskaasti.
Mutta helpolla ei meidän nuoremme noita saavutuksiaan ole saaneet. Veikkaan, että luistimet on laitettu jalkaan jo synnytyslaitoksella ja sieltä on luisteltu kotiin kapaloissa kun äiti on ajanut isän kanssa lämpimässä autossa. Sitten on vuosikaudet raahustettu harjoituksiin joko aamuyöstä tai iltayöstä kun aikuiset ovat varanneet inhimillisemmät ajat. Siinä sivussa on pitänyt hoitaa kunnialla koulukin. Ei ole nuori ehtinyt pahantekoon noilla aikatauluilla!
Mutta veronsa se on vaatinut! Nuorilla on monenmoista vaivaa ehtinyt urheiluharrastuksen parissa syntyä. Siinä on hormoonit sekaisin ja lihaksiin ja luihin on syntynyt monenlaista kremppaa. Vanhempien panos harrastuksen tukemisessa on suunnattoman suuri. Jos nuori käy harjoituksissa, tarkoittaa se lähes poikkeuksetta, että myös vanhemmista joku käy harjoituksissa. Raskasta kaikille, mutta palkitsevaa!
Onnittelut nuorille hienoista mestaruuksista ja kaikille Hyvää Loppiaista!
maanantai 6. tammikuuta 2014
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Hitto kun liikunta ottaa lujille!
Olen yrittänyt kohentaa kuntoani säännöllisellä liikunnalla. Mutta kun istuminen, seisominen ja makaaminen tekevät kipeää! Yritä siinä sitten hoitaa kuntoa ja samalla väistellä särkyjä!
Ainoa homma, jolloin ei särje paikkoja, on pyöräily. Mutta kuka jaksaa pyöräillä 24/7? Ja jos pyöräilet, niin sitten taas särkee jälkeenpäin vielä vähän enemmän selkää ja jalkoja. Sitä on jatkuvassa kierteessä eikä kunto kohoa nimeksikään.
Viime viikolla pyöräilin joka päivä keskustaan ja takaisin. Ja siellä kävelyt päälle. Parina päivänä oli huono keli joten ajoin kuntopyörällä melkein tuplalenkit. Sitten olikin pari päivää kävely semmoista tökittämistä. Liekö se sitä katkokävelyä vaikka ei ole katkolla tarvinnut ollakaan?
Onneksi lähipiiri pakotti hankkimaan tuolin, jossa istuessa selkä on juuri sopivassa asennossa ja ranka pääsee lepäämään. Ainoa ongelma siinä on se ettei siitä malttaisi nousta pois.
.
Saappaathan nähdä mikä se on kunto liikkumiseen talven jälkeen? Jos nyt yleensä talvi-talvea tulee, mutta oli lumen määrä mitä hyvänsä niin kyllä nuo talvikuukausien kelit kuitenkin aina ulkona liikkumista hieman haittaavat! Mutta yritettävä on sillä eteenpäin elävän mieli niin kauan kuin henki pihisee ja tossu heilahtaa!!!
Ainoa homma, jolloin ei särje paikkoja, on pyöräily. Mutta kuka jaksaa pyöräillä 24/7? Ja jos pyöräilet, niin sitten taas särkee jälkeenpäin vielä vähän enemmän selkää ja jalkoja. Sitä on jatkuvassa kierteessä eikä kunto kohoa nimeksikään.
Viime viikolla pyöräilin joka päivä keskustaan ja takaisin. Ja siellä kävelyt päälle. Parina päivänä oli huono keli joten ajoin kuntopyörällä melkein tuplalenkit. Sitten olikin pari päivää kävely semmoista tökittämistä. Liekö se sitä katkokävelyä vaikka ei ole katkolla tarvinnut ollakaan?
Onneksi lähipiiri pakotti hankkimaan tuolin, jossa istuessa selkä on juuri sopivassa asennossa ja ranka pääsee lepäämään. Ainoa ongelma siinä on se ettei siitä malttaisi nousta pois.
.
Saappaathan nähdä mikä se on kunto liikkumiseen talven jälkeen? Jos nyt yleensä talvi-talvea tulee, mutta oli lumen määrä mitä hyvänsä niin kyllä nuo talvikuukausien kelit kuitenkin aina ulkona liikkumista hieman haittaavat! Mutta yritettävä on sillä eteenpäin elävän mieli niin kauan kuin henki pihisee ja tossu heilahtaa!!!
lauantai 4. tammikuuta 2014
Taittuiko vanhan kynästä terä? Loppuuko into?
Kyllä ei meinaa juuri irrota juttua kevyellä mielellä! Se tuo vuoden vaihtuminen on sen verran tuskaisaa puuhaa, että siinä talttuu hurjempikin ihminen. No eihän meikäläinen ole juurikaan hurja ja telkkarinkaan katsominen ei ole villeistä villeintä touhua. Mutta jokin se tahtoo taas mättää!
Olisikohan tuossa vuosijutussa se, että joka tuutissa muistellaan menneitä ikävyyksiä ja povataan uusia ikävyyksiä. Ja sitten kerrotaan ja verrataan ja luetteloidaan ja oikein kaavioin esitellään miten huonosti meillä tulee alkaneena vuotena menemään. Listataan kaikki maksut, jotka tulevat nousemaan ja edut, jotka poistetaan. Nyt on tavoitteena, että kaikki lopetetaan kuten esimerkiksi tärkeää liikennetyötä tekevä Liikkuva Poliisi ja kouluja ja kirjastoja ja terveyskeskuksia ja lastentarhoja ja lehtiä ja kauppoja ja tehtaita ja sitä sun tätä. Autollakaan ei saa ajaa ellei se ole sähkötöpseliauto kun bensan ja diiselin hinta vaan nousee alvariinsa. Ostaisin sähkötöpseliauton heti seuraavasta isommasta lottovoitosta sillä ehdolla, että Clas Ohlsonille tulisi myyntiin tarpeeksi pitkiä sähköroikkia. Että pääsisi mökille asti!
Tässä sen kun yrittää taistella sen kanssa, että mitä sitä söisi kun kaikki on epäterveellistä. Painoa ei saisi enää pidettyä ylhäällä millään kun mitään ei sovi suuhunsa laittaa. Salaa syöty nakkipakettikin on kuolemansynti saati tanko lauantaimakkaraa tuppipuukolla leikeltynä. Ja jos satut vetäisemään epähuomiossa suklaalevyn, vaikkapa Maraboun krispilevyn, niin on sitä vaille, että teloitetaan tyhjän käärepaperin viereen. Pupunruokaa vaan pitäisi mättää saavillinen päivässä, että pysyisi terveenä.
Perunakin kuuluu kiellettyjen listalle kun siinä on kuulemma nykyään hiilihytriittiä tai jotain semmoista. Ennen siinä oli vaan perunaa ja pinnalla kuoret. Sitten telkkarissa juoksee pullukat orjapiiskurin kera pitkin amerikan raittia ja mannekiinit kuoppaposkineen esittelevät aina vaan ihanampia asusteita. Mihin väliin siihen sattuu sitten minun vetreä olemukseni ja minulta vaadittavat ravintokolariat? Ja kun ei muutenkaan saa ikinä sopivia kamppeita kaupasta vaan aina oston jälkeen joutuu puhuttelemaan ompeluhenkilöä.
Mutta on sitä valoakin ikkunassa kun rakastamani ja vuosia eri tuotteissa käyttämäni aspartaami sai Brysselin hyväksynnän. Tosin rajoja sillekin tuli, mutta en minä sitä ole kauhalla syönytkään. Vaan juonut olen Fun Lighti mehussa ja joskus harvoin SokaSolassa. Niin ja aamupuuron päälle aina laittanut. Se kun ei oikein maistu miltään muuten.
Jos ei nuo jutut saa ihmistä murheen alhoon ajettua niin ei mikään! Ei irtoa vitsiä noilla eväillä saati polttoaineilla! Kyllä on jostain lähdettävä etsimään inps…, imsp… eikun intsiraatiota taas! Kunhan vaan löytyisi ja riittäisi taas uuteen vuodenvaihteeseen, jolloin kuullaan uudet murheelliset uutiset!!!
Olisikohan tuossa vuosijutussa se, että joka tuutissa muistellaan menneitä ikävyyksiä ja povataan uusia ikävyyksiä. Ja sitten kerrotaan ja verrataan ja luetteloidaan ja oikein kaavioin esitellään miten huonosti meillä tulee alkaneena vuotena menemään. Listataan kaikki maksut, jotka tulevat nousemaan ja edut, jotka poistetaan. Nyt on tavoitteena, että kaikki lopetetaan kuten esimerkiksi tärkeää liikennetyötä tekevä Liikkuva Poliisi ja kouluja ja kirjastoja ja terveyskeskuksia ja lastentarhoja ja lehtiä ja kauppoja ja tehtaita ja sitä sun tätä. Autollakaan ei saa ajaa ellei se ole sähkötöpseliauto kun bensan ja diiselin hinta vaan nousee alvariinsa. Ostaisin sähkötöpseliauton heti seuraavasta isommasta lottovoitosta sillä ehdolla, että Clas Ohlsonille tulisi myyntiin tarpeeksi pitkiä sähköroikkia. Että pääsisi mökille asti!
Tässä sen kun yrittää taistella sen kanssa, että mitä sitä söisi kun kaikki on epäterveellistä. Painoa ei saisi enää pidettyä ylhäällä millään kun mitään ei sovi suuhunsa laittaa. Salaa syöty nakkipakettikin on kuolemansynti saati tanko lauantaimakkaraa tuppipuukolla leikeltynä. Ja jos satut vetäisemään epähuomiossa suklaalevyn, vaikkapa Maraboun krispilevyn, niin on sitä vaille, että teloitetaan tyhjän käärepaperin viereen. Pupunruokaa vaan pitäisi mättää saavillinen päivässä, että pysyisi terveenä.
Perunakin kuuluu kiellettyjen listalle kun siinä on kuulemma nykyään hiilihytriittiä tai jotain semmoista. Ennen siinä oli vaan perunaa ja pinnalla kuoret. Sitten telkkarissa juoksee pullukat orjapiiskurin kera pitkin amerikan raittia ja mannekiinit kuoppaposkineen esittelevät aina vaan ihanampia asusteita. Mihin väliin siihen sattuu sitten minun vetreä olemukseni ja minulta vaadittavat ravintokolariat? Ja kun ei muutenkaan saa ikinä sopivia kamppeita kaupasta vaan aina oston jälkeen joutuu puhuttelemaan ompeluhenkilöä.
Mutta on sitä valoakin ikkunassa kun rakastamani ja vuosia eri tuotteissa käyttämäni aspartaami sai Brysselin hyväksynnän. Tosin rajoja sillekin tuli, mutta en minä sitä ole kauhalla syönytkään. Vaan juonut olen Fun Lighti mehussa ja joskus harvoin SokaSolassa. Niin ja aamupuuron päälle aina laittanut. Se kun ei oikein maistu miltään muuten.
Jos ei nuo jutut saa ihmistä murheen alhoon ajettua niin ei mikään! Ei irtoa vitsiä noilla eväillä saati polttoaineilla! Kyllä on jostain lähdettävä etsimään inps…, imsp… eikun intsiraatiota taas! Kunhan vaan löytyisi ja riittäisi taas uuteen vuodenvaihteeseen, jolloin kuullaan uudet murheelliset uutiset!!!
perjantai 3. tammikuuta 2014
Miten se vanhus jaksaa pankissa?
Kyllä oli vanhalla taas kaikki voimat tarpeen kun käväisi pankissa! Mukavan lämpimässä, tulevaisuuden perinteisessä säässä matka Stadin keskustaan taittui rattoisasti polkupyörällä. Kaikki meni hienosti kunnes astuin valtakunnan johtavan kotimaisen pankin Mikonkadun konttorin ovesta sisään.
Pankkisalissa oli tungosta kuin parhaassa vapun puhetilaisuudessa menneinä vuosikymmeninä. Kohtuuttoman pienessä tilassa oli jopa muutama istuin, joissa istui runsaasti väkeä puolikkaalla pers’poskellaan. Siten sai useampi istuinsijan. Väki koostui suurelta osin vanhemmasta väestä, jonka seisominen oli tuskaista katseltavaa.
Sen reilun tunnin aikana, jonka jonotin ja odotin vuoroani edelläni olleen 29:n asiakkaan ajan, salissa oli koko ajan noin 30 tai enemmän henkilöä jonottamassa. Tullessani paikalle oli kolme kassahenkilöä palvelemassa, mutta yhdellä alkoi ilmeisesti ruokatunti ja hän poistui työpisteestään eikä ketään tullut tilalle. Suurimman osan ajasta väkijoukkoa palveli ainoastaan kaksi kassaa. He tekivät toki parhaansa ja hoitivat hommansa rauhallisen tehokkaasti.
Toisena suurena ongelmana ruuhkan ohella koin myös sen, että kassalla asioivilla ei ollut minkäänlaista suojaa muihin salissa oleviin nähden. Puhe kassalta kantautui vaivattomasti kaikkien lähellä olijoiden korviin. Ja jos kassa laski asiakkaalle rahaa tiskille, niin se näkyi hyvin lähellä seisoville. Yksityisyydestä ei ollut juuri merkkiäkään tuossa palvelutilanteessa!
Ymmärrän hieman pankkien tavoitetta ohjata asiointia nettiin, mutta sitä en ymmärrä, että palvelu supistetaan kerralla minimiin. Kaupungista löytyy varmasti melkoinen joukko edelleen pankin tiskillä palvelua tarvitsevia. Olisiko siis kohtuutonta pyytää pientä panostusta edes niihin aikoihin, jolloin väki on oikeasti liikkeellä ja pientä yksityisyyttä myös palvelutiskeille! Ja saisiko vaikka ruuhka-aikoina vaikka kokoontaittuvia tuoleja saliin!!! Pliiis!
Pankkisalissa oli tungosta kuin parhaassa vapun puhetilaisuudessa menneinä vuosikymmeninä. Kohtuuttoman pienessä tilassa oli jopa muutama istuin, joissa istui runsaasti väkeä puolikkaalla pers’poskellaan. Siten sai useampi istuinsijan. Väki koostui suurelta osin vanhemmasta väestä, jonka seisominen oli tuskaista katseltavaa.
Sen reilun tunnin aikana, jonka jonotin ja odotin vuoroani edelläni olleen 29:n asiakkaan ajan, salissa oli koko ajan noin 30 tai enemmän henkilöä jonottamassa. Tullessani paikalle oli kolme kassahenkilöä palvelemassa, mutta yhdellä alkoi ilmeisesti ruokatunti ja hän poistui työpisteestään eikä ketään tullut tilalle. Suurimman osan ajasta väkijoukkoa palveli ainoastaan kaksi kassaa. He tekivät toki parhaansa ja hoitivat hommansa rauhallisen tehokkaasti.
Toisena suurena ongelmana ruuhkan ohella koin myös sen, että kassalla asioivilla ei ollut minkäänlaista suojaa muihin salissa oleviin nähden. Puhe kassalta kantautui vaivattomasti kaikkien lähellä olijoiden korviin. Ja jos kassa laski asiakkaalle rahaa tiskille, niin se näkyi hyvin lähellä seisoville. Yksityisyydestä ei ollut juuri merkkiäkään tuossa palvelutilanteessa!
Ymmärrän hieman pankkien tavoitetta ohjata asiointia nettiin, mutta sitä en ymmärrä, että palvelu supistetaan kerralla minimiin. Kaupungista löytyy varmasti melkoinen joukko edelleen pankin tiskillä palvelua tarvitsevia. Olisiko siis kohtuutonta pyytää pientä panostusta edes niihin aikoihin, jolloin väki on oikeasti liikkeellä ja pientä yksityisyyttä myös palvelutiskeille! Ja saisiko vaikka ruuhka-aikoina vaikka kokoontaittuvia tuoleja saliin!!! Pliiis!
torstai 2. tammikuuta 2014
Kuka vaihtaa pariston?
Vuodenvaihteessa syttyi jälleen runsaasti tulipaloja ympäri maan. Koteja tuhoutui ja henkiä menetettiin. Olisiko nämä onnettomuudet voitu välttää?
Vuonna 2000 säädettiin pelastustoimilaissa palovaroittimet pakolliseksi asunnoissa ja kesämökeissä. Todennäköisesti tuon jälkeen suuri osa kansalaisista on laitteen hankkinutkin mittavan mainoskampanjan seurauksena. Paristokäyttöisten palovaroitinten hinta ei ainakaan ole ollut esteenä hankinnalle.
Suurin ongelma on palovaroittimen sijoituspaikka korkealla katossa. Vaikeutena tuolloin on laitteen tarkastaminen ja erityisesti pariston vaihtaminen. Itse lukeudun mielestäni valveutuneisiin kansalaisiin palovaroittimen huollon suhteen, mutta siitä huolimatta muistan koko tarkistamisen aivan liian harvoin.
Miten arvelette kiireisten ihmisten muistavan koko asiaa tai vanhusten muistavan ja kykenevän paristonvaihtoon? Rohkenen väittää, että suurin osa Suomen palovaroittimista on jäänyt tarkistamatta asennuksensa jälkeen ja paristot ovat suhteellisen heikossa kunnossa! Enkä usko olevani väärässä!
Viimeisen reilun vuorokauden aikana syttyneisiin paloihin tuskin edellä toteamallani olisi ollut vaikutusta! Tapaukset liittynevät enemmän ilotulitusvälineiden käyttöön. Ja se on täysin oma ongelmakenttänsä. Mutta palovaroitinten huoltoon olisi syytä kehittää jokin toimiva järjestelmä, jossa kansalaisia muistutettaisiin riittävän usein asiasta. Lisäksi pitäisi määritellä ne ketkä auttaisivat niitä, joilla itsellä ei varoittimen huolto onnistu!
Paloturvallista jatkoa kaikille!
Vuonna 2000 säädettiin pelastustoimilaissa palovaroittimet pakolliseksi asunnoissa ja kesämökeissä. Todennäköisesti tuon jälkeen suuri osa kansalaisista on laitteen hankkinutkin mittavan mainoskampanjan seurauksena. Paristokäyttöisten palovaroitinten hinta ei ainakaan ole ollut esteenä hankinnalle.
Suurin ongelma on palovaroittimen sijoituspaikka korkealla katossa. Vaikeutena tuolloin on laitteen tarkastaminen ja erityisesti pariston vaihtaminen. Itse lukeudun mielestäni valveutuneisiin kansalaisiin palovaroittimen huollon suhteen, mutta siitä huolimatta muistan koko tarkistamisen aivan liian harvoin.
Miten arvelette kiireisten ihmisten muistavan koko asiaa tai vanhusten muistavan ja kykenevän paristonvaihtoon? Rohkenen väittää, että suurin osa Suomen palovaroittimista on jäänyt tarkistamatta asennuksensa jälkeen ja paristot ovat suhteellisen heikossa kunnossa! Enkä usko olevani väärässä!
Viimeisen reilun vuorokauden aikana syttyneisiin paloihin tuskin edellä toteamallani olisi ollut vaikutusta! Tapaukset liittynevät enemmän ilotulitusvälineiden käyttöön. Ja se on täysin oma ongelmakenttänsä. Mutta palovaroitinten huoltoon olisi syytä kehittää jokin toimiva järjestelmä, jossa kansalaisia muistutettaisiin riittävän usein asiasta. Lisäksi pitäisi määritellä ne ketkä auttaisivat niitä, joilla itsellä ei varoittimen huolto onnistu!
Paloturvallista jatkoa kaikille!
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Aino Venna oli loistava Savoyssa!
Sain eilen kotihengettäreni suosiollisella painostuksella tilaisuuden imaista pari tuntisen verran kulttuurinautintoa. Minut suorastaan raahattiin kodin lempeästä lämmöstä melkoisen tiuhaan tihkusateeseen ja Savoy-teatterin ylen kuumaan ja yläritsin aika happiköyhään miljööseen. Hetken odottelun aikana annoin itselleni juhlapäivän kunniaksi luvan siemaista vajaan lasillisen punaviiniä. Nautinto oli viime vuoden vuosiluvun mukaisella tavalla 13 jos maksimi olisi 100. Punainen vesivärinappi oli päättänyt päivänsä vanhassa viinipullossa.
Mutta kun Aino Venna yhtyeineen polkaisi koneen käyntiin olin myyty! Siinä unohtuivat kodin lämpö, sateet, huonot punkut ja hapenpuute. Vahvalla äänellä varustettu laulajatar kitaroineen ja laadukas orkesteri tempaisivat mukaansa varsinaiseen musiikkinautintoon. Laulajattaren äänen väri oli kauniisti soiva, voimakkaan tumma ja hienolla tavalla sopiva esitettyyn kappalevalikoimaan. Pääosiltaan englannin ja ranskan kielillä esitetyt minulle täysin tuntemattomat laulut tulkittiin sellaisin eväin etten ollut ennen kokenut moista. Esitettyjen kappaleiden tempo oli enemmän rauhallinen kuin kiivas mutta äärimmäisen mukaansa tempaava. Musiikin lajitarjonta liikkui jazzin, chansonin ja ballaadien alueilla.
En muista olenko koskaan jaksanut istua rauhassa ja kuunnella musiikkia, jota en ole ennen kuullut. En tuntenut tai tunnistanut yhtään Aino Vennan esittämää kappaletta. Nyt istuin ikäänkuin hievahtamatta koko konsertin läpi. Tosin vierustovereiden ja ehkä koko penkkirivin harmiksi taisin rynkyttää penkkiäni ja hakata tahtia polviini mukaansa tempaavan tahdin innoittamana läpi koko kaksi tuntisen konsertin.
Opetus kokemuksesta oli se, että maailmasta löytyy paljon hyviä "tuntemattomia", siis ainakin minulle, artisteja. Pitää vaan jaksaa jättää kotoisa nojatuoli ja kipaista kaupungille etsimään kulttuuri- ja muita nautintoja! Ainakaan helsinkiläiselle se ei ole kovinkaan vaikeaa sillä tarjontaa löytyy!
Toivotan nautintoja vuodelle 2014! Tarvan sanoin "Ylös, ulos ja lenkille!"
Mutta kun Aino Venna yhtyeineen polkaisi koneen käyntiin olin myyty! Siinä unohtuivat kodin lämpö, sateet, huonot punkut ja hapenpuute. Vahvalla äänellä varustettu laulajatar kitaroineen ja laadukas orkesteri tempaisivat mukaansa varsinaiseen musiikkinautintoon. Laulajattaren äänen väri oli kauniisti soiva, voimakkaan tumma ja hienolla tavalla sopiva esitettyyn kappalevalikoimaan. Pääosiltaan englannin ja ranskan kielillä esitetyt minulle täysin tuntemattomat laulut tulkittiin sellaisin eväin etten ollut ennen kokenut moista. Esitettyjen kappaleiden tempo oli enemmän rauhallinen kuin kiivas mutta äärimmäisen mukaansa tempaava. Musiikin lajitarjonta liikkui jazzin, chansonin ja ballaadien alueilla.
En muista olenko koskaan jaksanut istua rauhassa ja kuunnella musiikkia, jota en ole ennen kuullut. En tuntenut tai tunnistanut yhtään Aino Vennan esittämää kappaletta. Nyt istuin ikäänkuin hievahtamatta koko konsertin läpi. Tosin vierustovereiden ja ehkä koko penkkirivin harmiksi taisin rynkyttää penkkiäni ja hakata tahtia polviini mukaansa tempaavan tahdin innoittamana läpi koko kaksi tuntisen konsertin.
Opetus kokemuksesta oli se, että maailmasta löytyy paljon hyviä "tuntemattomia", siis ainakin minulle, artisteja. Pitää vaan jaksaa jättää kotoisa nojatuoli ja kipaista kaupungille etsimään kulttuuri- ja muita nautintoja! Ainakaan helsinkiläiselle se ei ole kovinkaan vaikeaa sillä tarjontaa löytyy!
Toivotan nautintoja vuodelle 2014! Tarvan sanoin "Ylös, ulos ja lenkille!"
Ne vaihtoi sen sitten 2014:ksi ja pöhköt kiusas pienimpiä!
Niinhän siinä kävi, että 2013 jäi taakse ja taisi olla monellakin tapaa uskotulla tavalla tuo 13 epäonnen tai ainakin huonon onnen vuosi! Se vaan talous takkuili ympäriinsä pitkin maailman kassalaatikoita, terveyden kanssa oli niin sun näin, pöpöjä lenteli ympäriinsä ja tartutti ihmisiin tauteja, maat järisteli, ihmiset telo toisiaan, veneitä upposi, kansalaisia kaapattiin, monenlaista vilunkia tehtiin jne. Kyllä ei mennyt oikeastaan ollenkaan hyvin! Oma vanha selkäkin teki tepposet ja meni rikki, pakotti paikkoja ja lenkkimakkaran syöntiäkin rajoitti kotihengetär. Uskotteko, että kyllä kyrsi?
No arvaatteko mitä nuo yhdet rutjakkeet sitten taas tekivät? Koko eilisillan ja nytkin pitkin yötä paukuttavat pommejaan niin, että niin vanhuksella kuin viattomilla luontokappaleilla on huonot housussa tai kinnerjänteillään ja hätä päällä! Se poksahtelee, paukkuu ja välähtelee joka suunnalla. Siinä on kotieläin ihmeessään oli sitten julma hauva tai söpöinen kissimirri. Ei tunne eläimen järki tuota paukahduksen syytä vaan ahdistuu ja saattaa pahimmillaan sairastua vakavaankin henkitautiin. Ei auta masennuspillerit eikä mikään muukaan pientä ystävää! Paras ystäväni Jamie on pieni ja söpö karvaturri hauveli. Ei pysty Jamielle kukaan selvittämään, että se on vaan typerä ihmiseläin kun muka nautinnokseen paukuttelee. Ei auta siihen keksi eikä nakki kun hätä tulee paukuista.
Kyllä pitäisi seuraavaan vuodenvaihteeseen kehittää paukkutehtailijan semmoiset paukut, että ei poksausta ole ollenkaan ja värit välkkyisivät vasta sadan metrin korkeudella! Kyllä sitten voisin yhden värinipun lähettää minäkin Jamien kanssa taivaalle. Ja yhdessä ihailtaisiin värejä ja minä rapsuttaisin kaveriani niskasta. Ja sen päälle syötäisiin paketti keksejä sano Jamien emäntä mitä hyvänsä. Kyllä olisi paukkutehtailija silloin yhden Noobelin ansiomerkin ansainnut vaikka koivun- tahi tammenlehvin!
Mutta nyt vaan toivoa sopii kaiken kansan, että 2014 olisi parempi kuin tuo epäonnen 13! Siihen paremmuuteen pitäisi porukoiden yhdessä panostaa ja lopettaa vaikeroiminen ja panna huulet törrölleen ja puhaltaa siihen yhteiseen hiileen. Josko iso hiili raahattaisiin vaikka Eduskuntatalon eteen niin mentäis kaikki sinne puhaltamaan. Otettais kaikki vastarannan kiisketkin mukaan ja eikun huulet törrölleen ja puhallusta kohti hehkua! Puhallettas posket kipeiksi taloudet kuntoon, kaikille terveyttä, onnea ja rakkautta sekä kaikkea muutakin hyvää!
ELI KAIKILLE HIILEEN PUHALTAJILLE HYVÄÄ, ONNEKASTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2014!
No arvaatteko mitä nuo yhdet rutjakkeet sitten taas tekivät? Koko eilisillan ja nytkin pitkin yötä paukuttavat pommejaan niin, että niin vanhuksella kuin viattomilla luontokappaleilla on huonot housussa tai kinnerjänteillään ja hätä päällä! Se poksahtelee, paukkuu ja välähtelee joka suunnalla. Siinä on kotieläin ihmeessään oli sitten julma hauva tai söpöinen kissimirri. Ei tunne eläimen järki tuota paukahduksen syytä vaan ahdistuu ja saattaa pahimmillaan sairastua vakavaankin henkitautiin. Ei auta masennuspillerit eikä mikään muukaan pientä ystävää! Paras ystäväni Jamie on pieni ja söpö karvaturri hauveli. Ei pysty Jamielle kukaan selvittämään, että se on vaan typerä ihmiseläin kun muka nautinnokseen paukuttelee. Ei auta siihen keksi eikä nakki kun hätä tulee paukuista.
Kyllä pitäisi seuraavaan vuodenvaihteeseen kehittää paukkutehtailijan semmoiset paukut, että ei poksausta ole ollenkaan ja värit välkkyisivät vasta sadan metrin korkeudella! Kyllä sitten voisin yhden värinipun lähettää minäkin Jamien kanssa taivaalle. Ja yhdessä ihailtaisiin värejä ja minä rapsuttaisin kaveriani niskasta. Ja sen päälle syötäisiin paketti keksejä sano Jamien emäntä mitä hyvänsä. Kyllä olisi paukkutehtailija silloin yhden Noobelin ansiomerkin ansainnut vaikka koivun- tahi tammenlehvin!
Mutta nyt vaan toivoa sopii kaiken kansan, että 2014 olisi parempi kuin tuo epäonnen 13! Siihen paremmuuteen pitäisi porukoiden yhdessä panostaa ja lopettaa vaikeroiminen ja panna huulet törrölleen ja puhaltaa siihen yhteiseen hiileen. Josko iso hiili raahattaisiin vaikka Eduskuntatalon eteen niin mentäis kaikki sinne puhaltamaan. Otettais kaikki vastarannan kiisketkin mukaan ja eikun huulet törrölleen ja puhallusta kohti hehkua! Puhallettas posket kipeiksi taloudet kuntoon, kaikille terveyttä, onnea ja rakkautta sekä kaikkea muutakin hyvää!
ELI KAIKILLE HIILEEN PUHALTAJILLE HYVÄÄ, ONNEKASTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2014!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)