Hyvä ihminen, Teemu Sel8nne!

Otin irti yhden hienon ominaisuuden ElisaViihdepaketista. Osittain siksi, että sain sopimuksen teon yhteydessä pari ilmaista elokuvaa ja toiseksi siksi, että se oli helppoa. Eli katsoin Viihdepaketin digiboxin kautta vuokraelokuvan nimeltään TEEMU SEL8NNE.

Olen tiennyt, että Teemu on urheilijana ollut aina esimerkillinen ja harrastanut myös parhaimman tason hyväntekeväisyyttä. Kun elokuvaan oli koottu melkoisen kattava avoimesti esitetty otos Teemun elämää lähtien synnyinkodin osuudesta, kavereista, uraan vaikuttaneista ammattilaisista aina omaan perheeseen, oli ainakin kuvan perusteella saatavissa vahvistus käsityksiini hänen persoonastaan.

Harvoin tulee katsotuksi elokuvaa silmät hikoillen, mutta kyllä nyt oli pakko taipua tunnekuohujen edessä! Kuvassa tuli vahvistus sille, että urheilija joutuu uhraamaan paljon menestyksensä alttarille ja kestämään fyysisiä, todella pahojakin kolhuja lähes jatkuvasti. Menestyminen vaatii jatkuvaa ponnistelua kunnon kehittämisen ja vähintään säilyttämisen takia.

Se, että vielä jaksaa osallistua vähinä vapaa-aikoinaan Suomessa nuorten urheilijanalkujen kasvatukseen ja opastamiseen, on hatunnoston arvoista toimintaa. Lisäksi hyvän vieminen Lastenklinikoiden kummina saa liikutuksen nousemaan kurkkuun. Lasten vilpitön riemu sairasvuoteillaan tavatessaan idolinsa oli kaunista ja liikuttavaa katsottavaa.

Lopputuloksena ennakkokäsityksiini ja elokuvaan voin vain todeta, että Teemu Selänne on esimerkillinen sekä hyvä ihminen ja hänellä on suuri sydän!

Joko sitä on löydetty joulun tunnelmaa?

Se on taas niin tätä! Joulunkellot ja soitto kaikaa ylt’ympäriinsä. Joulumieltä pitäisi kehitellä ja kinkun ostamista miettiä, mutta kun ei tahdo irrota! Kaupanpitäjät ovat viritelleet köynnöksiä jo monta viikkoa sitten ja punaista kreppinauhaa ja kimalleköyttä on ovenpielet sikkarallaan. Lapset mankuvat leikkikaluhyllyilla marketeissa monenmoisia Ankry Pöörtsejä ja muita vermeitä. Fiksuimmat ja isommat muksut ovat vailla tabletteja ja älykkäitä kännykkäpuhelimia. Kyllä siinä saa äiti ja isä pitää kielen keskellä suuta ettei muksu heittäydy toiveineen keittiön lattialle selälleen huutamaan kesken aamumurojen syönnin. Ja kun tarhaan, kouluun ja töihinkin olisi vähän kiire.

Joutuupi moni vanhempi hakemaan joulumieltä oikein tikun kanssa kun kustannukset nousevat pilviin lahjatoiveissa. Moni fiksu muistaa kuitenkin joulun jälkeiset alennusmyynnit ja huomaa tuolloin säästävänsä oivan summan rahaa. Mutta saapihan sitä näin joulun alla käydä katselemassa kaupoissa ja imemässä joulun henkeä kun pihalta sitä ei oikein löydy. Onneksi lähes joka joulu on säänhaltija muistanut ripauttaa valkeutta maastoon! Kyllä siitä irtoaa jo tunnelmaa kovin! Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato!!!

Ramppikuumetta laivalla ja kiviä pohjassa!

Onko se naapurimaan hitsari tehnyt huonoa työtä? Se oli pitkästä aikaa, onneksi pitkästä aikaa, taas Tallinnan laivan ramppi heikkona. Tuli autoa ja vieläpä isoa autoa alakertaan oikein ryminällä. Vanhan kansan sananlaskuhan sanoo, että on se helppo olla maalla viisas kun merellä onpi hätä. Nyt vaan onneksi oli hätä maalla, jossa voipi olla nytkin melkoisen viisas ja apu oli lähellä. Tällä kertaa ei tarvinnut hakea apua myrskyävällä merellä kun vielä Seija-myrskykin oli liikenteessä.

Kyllä olisi pitänyt laivamiehen pitää säännöllisiä tarkastuksia rampin kiinnityskorvakoille ja huolella laittaa kiinni ne! Ei kestä monia kertoja sattua isoja havereita! Tuleepi isoja laskuja, ongelmia ja pahimmassa tapauksissa ihmisvahinkoja. Se ei ole hyvä juttu ollenkaan! Nyt joutuupi moni laivantarvitsija tekemään muita ratkaisuja. Ei pääse matkailija parkettia hiihtämään, nojaamaan vieraaseen olkapäähän, liian usealle paukulle laivabaariin, raahaamaan isoja määriä alkomahoolia eteläisestä naapurista kovaan tarpeeseen kotimaahan tai muutenkaan matkailemaan meiltä sinne ja takaisin.

Juuri kun rekat on saatu rikotulta rampilta maihin niin rysäyttääpi Viikinki lautalla Oolannin karille ja sammuttaa sähköt paatista. No kukahan tuostakin on sitten vastuussa? Kyllä ei ollut taas kipparilla ruori hallussa vai olikohan perin itse poikennut salonkiin päivätansseihin? Jos olis ollut myrskyä liikkeellä olisi tuonkin jotenkin ymmärtänyt, mutta mahtoiko puhuri olla tuolla suunnallakaan. Sehän oli meidän mökillä toisella puolella Suomea puhkumassa laituria rannalle. Ei nyt mene missään vesillä hyvin!

Kyllä ei ole hitsari eikä laivamies ajatellut mitä kaikkea murheita aiheutti huonolla työnjäljellä tai ajamalla kiveen! Ja vielä joulun alla kun kaikilla pitäisi olla hyvä mieli ja toimivat pelti! Se kyrsii kovasti nyt muitakin kuin minua! Minua kyrsii kavereitten puolesta kun itse en ollut ajatellut matkustaa laivalla kuitenkaan! Mutta mikä parasta molemmissa paattijutuissa oli niin ei ihmisille käynyt kaikkein pahimmalla tavalla! Se oli äärimmäisen hyvä se!

Studio55: kauniit ja terveet

Kyllä ei tunnu ollenkaan mukavalta tuo Studio55:n hehkutus! Mitenkäs me, jotka olemme vaivojen ja kipujen vaivaamat? Pitäisi käydä saleilla ja tansseissa ja urheilemassa ja harrastaa vaikka mitä joogasta kalliokiipeilyyn. Mutta kun ei ole riski, kaunis ja voimissaan! Kolottaa, koskee ja vihloo!

Entäs kun posket roikkuu lerppana, mahaa löytyy vyön ylä- ja alapuolelta kilokaupalla? Juoksuaskelia on otettu viimeksi 47 vuotta sitten ja silloinkin bussin perään kun meinasi myöhästyä töihinlähdöstä. Tanssia pitäisi, mutta kun lonkka ei ehdi mukaan ja joka askeleelle pitäisi nakkoa särkypilleriä huuleen. Ei sovi kroppa muotivaatteeseen ellei sitten puhuta teltoista ja sadeviitoista.

Ei ole kirurgin veitsi koskenut naamatauluun. On koskenut umpisuoleen, paksusuoleen, sappirakkoon ja peukaloon. Ja lisää leikkuuta on tilauksessa. Niillä puukkoreissuilla ei ole kauneutta hankittu lisää vaan on vähennetty sisältöä mahaontelossa ja parannettu peukalon pitoa. Tupakkikin tuli jätetyksi omin avuin kun alkoi savua tulla jo korvista ja kynsienkin alta. Ei ollut nikotiinitehtailija vielä keksinyt tuolloin laastareita eikä purukumeja. Oli tarjolla vaan tavallisia Salvekvikkejä haavoihin ja Jenkki-purkkaa suuhun.

Kyllä en panisi pahakseni jos Veijalainen kumppaneineen keksisi ohjelmaa meille oikeasti vähän rumemmillekin ja vaivaisillen eikä etenkin naisjuontaja aina vaan hehkuttaisi hyvää oloaan ja kuntoaan! Mutta taitaa Mape jatkaa vaan Dannyn ja Hektorin kanssa pakisemista ja miettiä Antti Heikkilän kanssa pitäisikö voita syödä viikossa yksi vai kaksi pakettia. Olisipa edes Antti Arstila vielä paikalla, että saataisiin kunnolla selvyyttä vitamiineihin ja hivenaineisiin! Niihin juttuihin voisi jo uskoakin. Ja uusi Raakkeli hakee tietenkin missejä ja muita kauniita jutuille. Kyllä ei ole hyvä katsoa kun kolottaa ja särkee! Ja kyrsii taas kaikki!

Kuka meillä sähkön kuljettaa?

Kyllä ei ole mukava kun Vorttumi möi sähkölangat ulkomaan eläville! Juuri kun Seija-myrsky puhkuu puita langoille niin tuntuupi hankalalta, että ulkomaa omistaisi nuo langat. Ja jos meidänkin mökin langat kuuluu Järvi-Suomen Energialle niin mistä tietää ettei jossain pylväsvälissä olekin ulkomaalaisen johtoa? Ja mitä sitten jos ulkomaan herralle iskee rahanhimo ja se haluaa isomman hinnan johdon käytöstä niin poksahtaako tuolla pylväsvälillä meidän sähköön lisähintaa? Ja pystyykö Suur-Savon Sähkön tirehtööri Rinnan Perttu vaikuttamaan siihen, etteivät tule heidän reviireillen ja mitä pystyypi tekemään ylipormestari Pajusen Jussi pitääkseen ulkomaan miehet pois Helsingin langoilta?

Kyllä ei ymmärrä yksinkertainen ihminen television käyntiin napsauttaessaan, että kenen langoilta kuva tulee! Se on hankala tilanne jos Seijan tai jonkun muun myrskyäjän riehuessa pitää soittaa Australiaan asti puuta langalta kaatamaan. Jos siellä on vaikka lampaankeritsemiskausi meneillään tai pitää ajaa kenguruita pois ryytimaalta. Saattaapi mennä jokunen tunti ennen kuin ehtii moottorisahoineen apuun. Ja onhan siellä sopassa kanadalaisetkin. Ei sieltä paljoa nopeammin apua saa! Sielläkin voipi olla menossa jääkiekon huippupelit vaikka Edmontonissa niin kuka metsuri sitä kesken pelin lähtee kauas Suomeen puita raivaamaan. Eikä sitä metsuria paljon kiinnosta KalPan tai Ässien ottelut vaikka saisi vapaalipunkin matsiin urakan päätteeksi. Kyllä se pitää olla vähintään Oilersin pelaamassa kaukalossa ja parasta olisi jos vaikka Anaheimin Ankat ja Teemu olisivat Kanadan kiertueella.

Kun sähkölangan omistaja aikoo perustaa toimiston Hollantiin niin vetääköhän se langan sitä kautta, että saa sammutusnappulan toimistolle. Jos vaikka suomalainen kimpaantuu sähkölankayhtiöön eikä maksa laskuaan, voi yhtiön toimistovirkahenkilö panna napista sähkökulun poikki. Siinä istuu sitten suomalainen pimeässä, syö kylmää kaurapuuroa ja tuijottaa mustana möllöttävää televisioruutua. Eikä pysty keittämään edes sitä päivän kahdeksatta kahvikupillistaan. On siinä murhetta kerrakseen ulkomaan elävien sähkölankojen kanssa! Jos se vaikka suuttuu koko Suomeen! Ei seuraa siitä hyvää, eikä ole hyvä juttu silloin ollenkaan!!!

Nekö talot rapistuvat nyt yhtäaikaa?

Kun kävelee Helsinginniemellä, näkee erittäin paljon rapistuvia taloja. Paljon on myös remonttityömaitakin! Helsingissä on meneillään mahdottomasti asuinkerrostalojen julkisivu- ja putkiremontteja ja kattoremontteja ja rappukäytäväremontteja. Iso osa keskustan rakennuksista on 1900-luvun alkupuolelta rakennettuja ja niihin on jo ainakin kerran tehty nuo isot remontit. Monet 50- ja 60-luvun taloista ovat ensimmäisissä remonteissaan. Nyt on remonttifirmoilla sesonki, jolle ei taida näkyä loppua. Täytyy vaan toivoa, että korjausrakentajat tekevät laadukasta työtä.

Olen joitakin vuosia sitten sotkeutunut erääseen kerrostaloon, jossa oli tehty julkisivuremontti viitisentoista vuotta sitten. Nyt julkisivut ovat ala-arvoisessa kunnossa, maalit ovat rapisseet pahasti ja uusi remontti on edessä parin vuoden kuluttua. Helsinkiläisistä rakennuksista ovat vanhimmat säilyneet miltei parhaassa kunnossa. Olisikohan nykyisten ja viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana kehitettyjen materiaalien kestävyydessä toivomisen varaa ja mitenkähän työmenetelmiä on osattu soveltaa?

Viime vuosikymmenellä alkoi maahamme virrata rakennusmiehiä eteläisestä naapuristamme. Heidän ammattitaitonsa ja oletettavasti kokemuksensa suomalaisista rakennustarvikkeista ei ollut alussa aivan täydellinen. Mutta nyt on aika hoitanut opit oikeisiin osoitteisiin. Nykyisellään varmaan kaikilla rakennustyömailla on nykyisin iso joukko virolaisia rakentajia ja heidän pätevyytensä ei enää häviä kotimaisille tekijöille. Lisäksi he tuntuvat tekevän pitkiä päiviä rakennuksilla. Ja jälkeä syntyy ja vieläpä erittäin hyvää jälkeä!

Vanhukset odottavat ratkaisuja!

Sitä on vuosia kohkattu siitä, että Suomi menee kontilleen kun meitä eläkeihmisiä on kylillä ja kujilla pilvin pimein. Ja onhan siinä tietenkin perääkin! Kun kääntelee kaupungilla kulkiessaan kipeitä niskoja puolelta toiselle, ei voi olla huomaamatta seniorikansalaisten määrää. Ja nämä ihmiset pystyvät sentään vielä liikkumaan omatoimisesti. Saman huomaa kun yrittää päästä terveyskeskukseen, hammaslääkärille tai mihin tahansa palveluiden äärelle. Mahdoton määrä ihmisiä rapistuu vauhdilla ja kaikki yhtä aikaa.

Parhaillaan käydään aiheesta vilkasta keskustelua ja päättäjät pohtivat malleja vanhustenhoidon ratkaisumalleiksi. Esillä olleet vaihtoehdot eivät oikein vakuuta koska tarpeet hoidolle ovat hyvin moninaiset. Isolle osalle vanhuksia sopinee kotihoito mutta jäljelle jää suuri joukko vanhuksia, jotka tarvitsevat ehdottomasti ”laitoshoitoa”.

Kotihoidon ongelmaksi muodostunee riittävän ammattitaitoisen ja määrällisesti riittävän henkilöstön löytäminen sekä asiaan liittyvien kustannusten kattaminen. Vanhusten halu tulla hoidetuksi kotonaan on ymmärrettävästi suuri. Tarpeet vaihtelevat kuitenkin kerran pari viikossa hoitokäynneistä monta kertaa päivässä tarvittavaan apuun. Niin kauan kun selvitään esimerkiksi pelkällä siivousavulla, on tilanne vielä varsin hyvä, mutta kun ollaan siinä vaiheessa, että vanhus tarvitsee apua sängystä nousemiseen, ruokailuun ja kylpyhuonekäynteihin, ollaan lähellä kokoaikaisen hoidon tarvetta. Ja kaikkia välimuotoja tarpeesta esiintyy erilaisina kombinaatioina.

Toivoisin, että kotona asuminen olisi järjestettävissä mahdollisimman pitkään, avunsaaminen tarvittaessa olisi helppoa ja kun laitoshoidon tarve on ajankohtainen niin löytyisi riittävän tasokkaan hoitolaitoksia. Se mikä on  kotipalvelun työntekijän äidinkieli, ei ole mitenkään oleellista, vaan tärkeintä on henkilön pätevyys ja taito hoitaa vanhusta oikealla tavalla. Oikea tapa tässä tarkoittaa teknillistä asiantuntemusta mutta vähintään yhtä paljon henkisiä ominaisuuksia olla kontaktissa vanhuksen kanssa.

Voi vain toivoa, että päättäjien ratkaisumallit eivät synny puoluepoliittisin perustein vaan terveellä järjellä ja riittävän inhimillisyyden huomioiden!