Se on säänhaltijan puuhat sekaisin!

On se vanha ihminen taas aivan ihmeissään! Onhan sitä jo tottunut tähän ikään ottamaan vastaan kaiken mitä annetaan jos jostain päin ylipäätään annetaan, mutta nyt kun ei aina edes tiedä mitä sieltä tuli. Ja harvemmin on kovin mukavaa tavaraa ilmassa. Ja muuttaa vielä kesken kaiken. Kävellä raahusta siinä sitten töpöaskelin kun ensin tulee lunta ja hetken päästä räntää.

Se on kun Ukko ylijumala vetelee säänsäätökammesta ihan sekalaisella lokiikalla. Olisikohan siellä yläkerran perhepiirissä jonkinlaista kinantynkää kun mieli ei itse Ukolla pysty päättämään mistä kammesta nykäistä. Saattaapi olla, että Ukko on käväissyt muitten jumalien kanssa Taivaan pupissa olvia nauttimassa ja siitä on tullut sanomista. Siinä vaiheessa on melkoinen mahdollisuus joutua kotona naispuolen sättimäksi ja se ei ole kovinkaan nautittava kohtalo kun silloin sitä mieluummin iskisi vaikka vasaralla sormeen. Sekään ei käy niin kipeää kun se mamman pitämä henkeä nostattamaan tarkoitettu puhe. Etenkin jos ohimoon koskeepi jo ennestään ja ei siinä silloin kipu sormessa paljon lisää tekisi.

Tässä on Vanha Stadin mies tyystin ihmeissään kun ei osaa valita vaatetta ulkorientoihin. Ukko kun tempoo kampiaan ei tiedä sataako vettä, lunta, räntää, rakeita, lokin kakkaa vai pikkukiviä vai sataako ollenkaan vai lykkiikö auringonpaistetta silmät kipeäksi asti. Siinä sitä saa useinmiten ontua raitiovaunupysäkille mantteli märkänä ja sitten haista villakoiralle Sokoksen kahvilassa. Ei ole mukava kun pystynenänaiset tuijottaa kuin olisin laskenut alle ja tunkeutunut vilpillisin mielin ylihintaista kahvikuppia ryystämään. Vedä siinä lämpöä huulien kautta sitten kylmettyneeseen kroppaan kun sateenvarjomummot heittelee murhasilmäyksiä herkkään vanhukseen!

Kyllä sitä ei panisi pahakseen jos Ukko vetaisisi oikeista kammista. Rehdillä mielellä ehdottaisin, että ottaisi Ukko miehekkään otteen, riippumatta olvin vaikutustilasta, seuraavista säätölaitteista "ÖISTÄ LUMISADETTA 5 CM", "PAKKASTA -5 C" ja "AURINKOA klo 10-16". Se ei pahasti menisi pieleen noilla säädöillä!

Gummin tussahdus

Se pukkasi harmia tuossa yksi viikonloppu! Innoissani matkalla Messukeskukseen ELMA-messuille tunsin kuinka polkupyörässäni etukumi alkoi osoittaa närkästymisen merkkejä. Arvaan kumin tunnon, sillä paljon kehumani Helsingin pyörätiet ja erityisesti niiden reunakivet olivat antaneet sille kohtuuttoman kovia pusuja. Kivi, kumi ja kova vanne ovat kaikki toisiinsa koskettaessaan huolestuttava yhdistelmä.

Havaitessani ilman pyörän alareunassa huolestuttavasti vähentyneen siirsin herkkupers… eikun isoa takapuoltani kohti pyörän peräosaa keventääkseni etupyörän rasitusta. Takapainotekniikka auttoi sen verran, että pääsin hiki otsaltani valuen Messukeskuksen pyörätelineelle. Otin pumpun esiin ja rivakoin ottein painalsin ilmaa venttiiliin, mutta ..! Pumpun kärki , joka asetetaan venttiiliin, katkesi rasahtaen. Eikä pumppu ollut vielä edes 30:a vuotta vanhempi. Tekniikanmiehenä sain kuitenkin pumpattua hieman ilmaa renkaaseen. Jätin pyörän telineeseen pohtimaan tilannetta ja sitä kuinka hoitaisi minut kotiin.

Palattuani poikkeuksellisen monipuolisesta messutapahtumasta havaitsin ilman siirtyneen kokonaan renkaan yläosaan alaosan levätessä vanne asfalttia vasten. Hieman kiihtyneellä tempolla sain tahkottua siihen kuitenkin ilmaa sen verran, että pääsin matkaan keskuspuiston läpi kohti Ruskeasuota. Pari kertaa matkalla jouduin polvistumaan pyörän vierelle. Ei, ei rukoil … vaan pumpaamaan lisää ilmaa. Ja kotiin pääsin kohtalaisen kivasti. Toki loppumatkalla piti taas käyttää vahvaa takapainotekniikkaa.

Pari päivää myöhemmin tein autolla matkan Kannelmäen Prismaan, josta ostin kaikki sisä- ja päällykumit eteen ja taakse. Suorastaan käden käänteessä oli renkaat vaihdettu. Käsien ja vaatteiden peseminenkään ei vienyt montaa tuntia. Ja vaihteet sain vuorokaudessa lähes toimimaan. Nääs kun nekin muuttivat säätöjään kun takarengas piti irrottaa. Tällä hetkellä vaihteista toimivat jo vaihteet 2,3 ja 5. Molemmista päistä ja vähän keskeltä vielä puuttuu momenttia, mutta kyllähän minä ne tekniikan ihmevaarina vielä löydän!

On se tuo netti veikeä eläin!

Miten sitä tuntee aamuisin riemua kun polkaisee tietokoneen käyntiin ja surina alkaa! Sen jälkeen voikin avata silmät ja laahautua kahvipannua virittelemään. Kun siinä vielä molempien käynnistysten valmistumista odotellessa käy aamutoimet ja nakkoo kourallisen pilleriä kituksiin, niin voi aamu alkaa. Kyllä ei mene hyvin jos joutuu kuivattelemaan yöhousujen lahjetta aamutoimen jälkeen. Mutta jos joutuu niin vaihtaa asusteen alapäätä ja hankkiutuu kahvipannun kautta tietolaitteelle.

Se on toimen järjestys seuraava: onko tullut viestiä joltain taholta, miten on sään laita lähitunteina kuin päivinäkin, Helsingin Sanoma pitää kaivaa latingin kautta koneeseen. Vitteriä ei jaksa katsoa kun siellä on niin paljon luettavaa kun Opamakin lähettelee sinne juttujaan ja Veispuuki meni aivan höpöksi kun siellä on enämpi tarjouksia kuin oikeaa luettavaa.

Mutta siitä se lähtee kun pannu on roplattanut juttunsa ja ilmineeraa kahvin olevan valmista. Siinä onkin hyvä lukea kuppi kourassa netti-Hesaria ja selvittää eilisen tapahtumat kotona ja maailmalla. Kuni pitää jotain selvittää niin eikun Kuuklaamaan asiasta selvyyttä. Kyllä ei ole vaikea homma vaan on perin nautittavaa puuhaa! Kaikkea löytyy ja aika kuluu rattoisasti! Eikön ole moittimista kun voipi tietokoneella katsella välillä telkkariakin! Hyvä on keksintö tuo ja monitahoinen!!!

Sieltä voi kerrata eilisiä linnan ... eikun talonjuhliakin jos ei sattunut tikipoksiin juttuja tallentelemaan!

Suomi 96 v.

Tänään on jälleen aika pysähtyä hetkeksi muistamaan niitä miehiä ja naisia, joiden ansiota on Suomen itsenäisyys. Muistakaamme heitä kiitollisuudella ja kunnioituksella! Nauttikaamme ja olkaamme itsenäisyytemme arvoisia myös omissa ajatuksissamme ja teoissamme!

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Mahtaako se viestitellä Sinulle tuo vippivelkakauppias?

Se on vippikauppias ottanut meikäläisen haarukkaansa aivan tyystin! Kyllä se ei vaivojaan säästä kun panee milloin kenenkin kauniilta hengettäreltä kuulostavan nimen tyrkkytarjouksen lähettäjän lokeroon minun sähköpostiin. Jotenkin ne vielä ymmärtää ne ilmaisia sukkia tarjoavat tai puhtaita alushousuja tyrkyttävät nettikaupanharjoittajat. Kun nethän tahtovat vain auttaa ihmistä vaatetarpeissa kun talvikin on jo ovella.

Ja on kyllä nekin aivan mielenkiintoa ja jotain muutakin herättäviä viestejä, kun kauppaavat semmoisia potenssinappeja. Muistan vielä hämärästi niittenkin tarkoittaman toiminnon. Vieläkin sitä lämmöllä muistaa niitä paria kertaa kun olin …! Eihän siitä onnesta nyt edes niin kauaa ole! Vai onko? Mutta ei unohdu koskaan!!! Ei! Se oli sitä parasta aikaa vanhan ihmisen muistoissa!

Niin mutta vipeistähän minun piti kirjoittaa. On se vaan vanhaa ihmistä niin ihmetyttävä juttu kun ei vippikauppiasta saada kuriin! Tyrkkyä tulee moniaita kertoja päivänkierron aikana ja lähettäjän nimi vain muuttuu. Kyllä ne ei ne Piritat, Hannelet, Johannat ja muut kauniit minulle vippiluottoa tyrkyttäis aivan hyvää hyvyyttään. Tai onhan ne voineet kuulla minun koripalloilijamaisesta lyhyen tukevasta olemuksestani ja aatelleet, että siinäpä vasta runsaasti miestä ja edullisesti ja höplästä vedettäväkin vielä.

Taitaa olla mielessä niillä kuitenkin korkeat korot eikä nyt puhuta mistään Manolo Blahnikeista eikä Minna Parikan piikkareista. Vaan hennoo kaunis tyrkky tarkoittaa semmoista rahakorkoa kun mitä joutuupi velkaihminen sinne seireenin tilillen lähetteleen. Lainaa satanen niin voit lähettää meille pian takaisin sen satasen ja viiskymppisen korkoa, se kirjuuttaa tai ainakin aattelee ja tarkottaa. Niin se yrittää houkuttaa koukkua huuleen ja heikko luonne se herkästi imaiseepi koukun! Se ei kaikilla hermo pidä.

Kyllä en panisi pahakseni jos virkamies tarttuisi itseään niskasta ja puuttuisi häiriköintivippareihin ja ravistelisi raskaalla kädellä tai kahdella! Se oli hetken aikaa takaperin kun päivittäin rinkutti puhelimella kaiken maailman lehtikauppiaat ja niitä kun sai vähän rauhottumaan, niin alkoi heti vippi-ihminen sähköllä posteilemaan. Kyllä olis kirvesmiehelle taas torjuntatöitä! Panis vaikka letkut poikki tyrkkykirjeitten lähettäjien tietokoneista ja keräis vaikka huulipunat pois niiltä postin lähettäjätypyköiltä!!!

Sekö meinaa vähetä Aasian lennot Suomesta?

Kyllä ei tullut yllätyksenä uutisissa Aasian lentojen vähenemisen uhka! Se kertoi totisella naamalla tuo uutistenlukija, että Pietarin tytöt ja pojat ottavat hoitaakseen Aasian lentojen välittämisen. Se on tuo suomalainen lentokentän työntekijä sen verran kova lakkoilemaan, ettei sitä kauas ja kalliilla matkustava eikä sen lompakko kestä pitkään.

Se on alvariinsa tuo laukkujen heittelijä ja koneen huoltaja ja se koneen edessä isokylttisellä pikkuautolla ajava lakossa. Uskaltaako kuka hurja semmoiselle kentälle enää tulla kun iso naapuri tarjoaa turvallisemman yhteyden? Tietää, että kone löytää oikeaan putkeen, laukku oikeaan koneeseen ja kaikki tuo vielä oikealla ajalla. Turhaan tappelee Vantaan, Helsingin ja Espoon taksimiehet paikasta Helsinki-Vantaan jonossa kun matkailija napaa Pietarissa taksin, jolla ei ole mitään tekemistä kalastaja Pietarin kanssa vaan se on se iso kaupunki tuossa melko pian Haminan takana.

Se jo arapi emiraatti alkaa kokeilla Pietaria ja sinne ne löytää pian muutkin siipimiehet koneineen. Helsingin laukkumies seisoo tyhjin käsin hihnan vieressä ja miettii mitähän tekisi. Kahvillekaan ei viitsi lähteä kun justiin tuli sieltä ja pullakin oli vanhaa. Ja Jerry Cottoniakaan ei voi lukea kun se ei enää seikkaile. Kyllä ei ole paljon tekemista kun Pietarin väki hoitaa homman kun siellä sitä tehdään pomon pyytäessä tai käskiessä ja nethän tekee! Ei sovi suomalaisen ampua itseä jalkaan kun menee työt!!!

Pisassa tiputaan ja koulutuksen ongelmat

Kyllä ei ollut mukavaa kuultavaa aamun uutiset! Kun juontohenkilö antoi itsensä kertoa suomalaisen koulutuksen tippuvan kansainvälisessä vertailussa. On oltu kärjessä jo vuosikausia ja nyt sitten alkoi romahduksen elkeet. Puntariin oli viritetty asteikko matematiikan taidoille ja viisari ei noussutkaan Suomen koulukkaiden kohdalla kun muutaman piirun. Aasian koululaiset kävelivät kärkeen kurissa ja opettajan nuhteessa.

Ei ole matikkapäätä enää meidän koululapsilla. Ei taida kännykän näpräämisellä numerotaidot kehittyä ja kaverin numerokin löytyy helposti muistiluettelosta yhdellä näpäyksellä. Mitäköhän pitäisi sitten tehdä? Kyllä ei olisi pahitteeksi pieni kurinpalautus ja saisipa siinä vähän remmiäkin antaa. Onkohan siellä koululla enää karttakeppiä vai onko vaan laserosoittelukynä. Ei semmoisella läserkynällä taida pystyä hujauttamaan oppia tyhmään ja kurittoman päähän tai kynsille?

Satuittekohan katsomaan aikanaan sitä Kohtauspaikalla Ysiluokka-sarjaa Vaasan seudun koulusta, jossa Timo Rautiainen kävi opastamassa ysiluokkalaisia. Tuosta ohjelmasta sai selvän käsityksen oppilaiden kurittomuudesta ja motivaation puutteesta. Kyllä en olisi katsonut tuommoista touhua hyvällä jos olisin jonkinlainen opetustoimesta vastaava! Ja samalla minua pelottaa opettajien puolesta. Minun aikaan oli koulussa jopa pieniä hentoja (ja kaikki tyynni nättejä) naisopettajia, joihin rakastuttiin, yritettiin päästä näkemään säärtä ja joita toteltiin ilman isoja mutinoita. Nyt ei taida opettajaksi uskaltautua ellei ole Euroopan mestaruussarjatason painija, nyrkkeilijä tai kamppailulajien taitaja. Muutenhan siellä menee terveys ja pahimmassa tapauksessa henkikin.

Kyllä olen sitä mieltä, että kuri takaisin kouluihin, kännykät takavarikkoon, jälki-istunnot kunniaan ja napinoista asennossa rehtorinpuhutteluun. Ja rehtorilla pitää ainakin olla nuo yllä luetellut taistelutaidot, 190 cm pituutta ja painoa vähintään 120 kg. Kyllä ei noilla eväillä jää toiseksi ekaluokkalaista jututtaessa!