Kyllä ei ollut mukavaa kuultavaa aamun uutiset! Kun juontohenkilö antoi itsensä kertoa suomalaisen koulutuksen tippuvan kansainvälisessä vertailussa. On oltu kärjessä jo vuosikausia ja nyt sitten alkoi romahduksen elkeet. Puntariin oli viritetty asteikko matematiikan taidoille ja viisari ei noussutkaan Suomen koulukkaiden kohdalla kun muutaman piirun. Aasian koululaiset kävelivät kärkeen kurissa ja opettajan nuhteessa.
Ei ole matikkapäätä enää meidän koululapsilla. Ei taida kännykän näpräämisellä numerotaidot kehittyä ja kaverin numerokin löytyy helposti muistiluettelosta yhdellä näpäyksellä. Mitäköhän pitäisi sitten tehdä? Kyllä ei olisi pahitteeksi pieni kurinpalautus ja saisipa siinä vähän remmiäkin antaa. Onkohan siellä koululla enää karttakeppiä vai onko vaan laserosoittelukynä. Ei semmoisella läserkynällä taida pystyä hujauttamaan oppia tyhmään ja kurittoman päähän tai kynsille?
Satuittekohan katsomaan aikanaan sitä Kohtauspaikalla Ysiluokka-sarjaa Vaasan seudun koulusta, jossa Timo Rautiainen kävi opastamassa ysiluokkalaisia. Tuosta ohjelmasta sai selvän käsityksen oppilaiden kurittomuudesta ja motivaation puutteesta. Kyllä en olisi katsonut tuommoista touhua hyvällä jos olisin jonkinlainen opetustoimesta vastaava! Ja samalla minua pelottaa opettajien puolesta. Minun aikaan oli koulussa jopa pieniä hentoja (ja kaikki tyynni nättejä) naisopettajia, joihin rakastuttiin, yritettiin päästä näkemään säärtä ja joita toteltiin ilman isoja mutinoita. Nyt ei taida opettajaksi uskaltautua ellei ole Euroopan mestaruussarjatason painija, nyrkkeilijä tai kamppailulajien taitaja. Muutenhan siellä menee terveys ja pahimmassa tapauksessa henkikin.
Kyllä olen sitä mieltä, että kuri takaisin kouluihin, kännykät takavarikkoon, jälki-istunnot kunniaan ja napinoista asennossa rehtorinpuhutteluun. Ja rehtorilla pitää ainakin olla nuo yllä luetellut taistelutaidot, 190 cm pituutta ja painoa vähintään 120 kg. Kyllä ei noilla eväillä jää toiseksi ekaluokkalaista jututtaessa!
tiistai 3. joulukuuta 2013
Taistelua Myllärin parhaitten kanssa
Miten se onkaan pullan vaikeaa syntyä! Kyllä ei käy melkoinen ähellys pöydillä kun synnytetään rahkapullia! Olen televisiosta antanut itseni katsoa kauhistuneena kuinka lasta vedetään umpikylmään maailmaan. Kyllä pullanteossa on nähtävissä paljon samoja elementtejä. Ei siitä puutu ähkinää ja puhkinaa ja saattaapa siinä ilmoille pärähtää muutama saippuasanakin.
Oli eilen se päivä kun valmistautuminen suureen sukulaisvierailuun lähialueen juhlatapahtuman nimissä alkoi. Se, että jouduin mukaan pullatapahtumaan, oli hieman omaa syytäni tai alun perin vanhempieni. Kun käytössäni oli pari toimettomia käsiä, olin pakoitettu verbaalisen vahvasti kannustettuna osallistumaan tuohon leivontatoimeen.
Tovi tuossa vierähtikin! Kun oltiin uunia koskien ulosottovaiheessa, olin saanut suurimman osan jauhoista ravisteltua vaatteistani ja taikinat riivittyä tukasta ja sormenväleistä. Lattiakin oli lakaistu ja pöydät jo pyyhitty noina uunityön hetkinä. Kun sitten rohkenin olla kylmän maitolasillisen kanssa seuraamassa pullan syntymää uunipellillä ja nousua uunin syövereistä, minut julmasti estettiin. Kyllä ei ollut mukava kun kaikki piti säästää vieraillen.
Jouduin mutustelemaan salaa nappaamani pullan makuuhuoneen hämärässä. Olihan! Oli se perin maistuvaista! Ehkä tuokin synnytystyö oli vaivan arvoinen! Mutta kyllä ei meikäläisestä tule leipuria juuri ollenkaan! Pysyn syömäpuolella ja se kyllä näkyy!!!
Oli eilen se päivä kun valmistautuminen suureen sukulaisvierailuun lähialueen juhlatapahtuman nimissä alkoi. Se, että jouduin mukaan pullatapahtumaan, oli hieman omaa syytäni tai alun perin vanhempieni. Kun käytössäni oli pari toimettomia käsiä, olin pakoitettu verbaalisen vahvasti kannustettuna osallistumaan tuohon leivontatoimeen.
Tovi tuossa vierähtikin! Kun oltiin uunia koskien ulosottovaiheessa, olin saanut suurimman osan jauhoista ravisteltua vaatteistani ja taikinat riivittyä tukasta ja sormenväleistä. Lattiakin oli lakaistu ja pöydät jo pyyhitty noina uunityön hetkinä. Kun sitten rohkenin olla kylmän maitolasillisen kanssa seuraamassa pullan syntymää uunipellillä ja nousua uunin syövereistä, minut julmasti estettiin. Kyllä ei ollut mukava kun kaikki piti säästää vieraillen.
Jouduin mutustelemaan salaa nappaamani pullan makuuhuoneen hämärässä. Olihan! Oli se perin maistuvaista! Ehkä tuokin synnytystyö oli vaivan arvoinen! Mutta kyllä ei meikäläisestä tule leipuria juuri ollenkaan! Pysyn syömäpuolella ja se kyllä näkyy!!!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Miksi ne ei tanssi? Kyllä en ymmärrä ollenkaan!
Miten taas tuntuukin niin tyhjältä? Miksei ne tanssi? Kyllä ei pitäisi lopettaa tanssiohjelmaa noin äkisti! Kun on tottunut siihen, että sunnuntai-iltana istutaan television eteen niin kyllä pitäis sieltä tanssia tuleman. Kyllä pitäisi etsiä uudet tanssijat ja jatkaa!
Mutta nyt juuri kun oli tottunut Tähtien tanssiin ja Raakelin , Manuelan ja Harrin pyörimiseen parketilla, ne televisioherrat vetäisivätkin jalat alta pois. Siis meiltä! Kun ei saa jännittää miten menee rumban kanssa, joka on maailman tyhmimmän näköinen tanssi kun siinä vaan teputellaan pitkin parkettia kävellen. Kyllä ei siinä auta katsojaa oli tanssijalla minkälainen palo sisällään hyvänsä.
Toista se onkin viktsepin kanssa kun siinä saapi katsomonkin puolella jännittää, että kompastuuko ne vai ei. Jospa vain olisi vielä mukana se jitterinpurki niin nähtäisin miten mummot lentelee tai nuoret tytöt. Olisi vanhalle miehellekin välillä jalkaa näkyvillä. Voisi tuolloin muistella, että kyllä sitä minäkin ennen. Kylläpä siinä saisi vanha sydän painaa täysillä punanestettä suoniin!
Mutta tyhjää on! Yritä siinä nauttia vanhan viikon lopetuksesta ja uuden aloituksesta kun kukaan ei tanssi ja tuutista tulee pelkkää Myytinmurtajaa ja Lainvalvojan uusintaa. Eikä siinä auta Selviytyjätkään tunnelmaan pääsyssä. Näyttäisivät edes piirrettyjä! Kyllä ei ole maailma enää entisensä!!! Kyrsii taas kyllä kovin!!!
Mutta nyt juuri kun oli tottunut Tähtien tanssiin ja Raakelin , Manuelan ja Harrin pyörimiseen parketilla, ne televisioherrat vetäisivätkin jalat alta pois. Siis meiltä! Kun ei saa jännittää miten menee rumban kanssa, joka on maailman tyhmimmän näköinen tanssi kun siinä vaan teputellaan pitkin parkettia kävellen. Kyllä ei siinä auta katsojaa oli tanssijalla minkälainen palo sisällään hyvänsä.
Toista se onkin viktsepin kanssa kun siinä saapi katsomonkin puolella jännittää, että kompastuuko ne vai ei. Jospa vain olisi vielä mukana se jitterinpurki niin nähtäisin miten mummot lentelee tai nuoret tytöt. Olisi vanhalle miehellekin välillä jalkaa näkyvillä. Voisi tuolloin muistella, että kyllä sitä minäkin ennen. Kylläpä siinä saisi vanha sydän painaa täysillä punanestettä suoniin!
Mutta tyhjää on! Yritä siinä nauttia vanhan viikon lopetuksesta ja uuden aloituksesta kun kukaan ei tanssi ja tuutista tulee pelkkää Myytinmurtajaa ja Lainvalvojan uusintaa. Eikä siinä auta Selviytyjätkään tunnelmaan pääsyssä. Näyttäisivät edes piirrettyjä! Kyllä ei ole maailma enää entisensä!!! Kyrsii taas kyllä kovin!!!
Kyllä iskimme herkkuun niin että napa ruskasi!
Miten taas olinkaan niin polvistani heikko! Kyllä saimme paremman puolison kanssa taas kerran tilaisuuden nautiskella heti runsaimman kautta!
Perheemme nuorempi paritaho oli kutsunut meidät runsaiden lihapatojen ääreen. Kun me vanhempi osa olemme sovittaneet arkisen ruokataloutemme niin sanotulle säästömoodille, emme juurikaan pääse iskemään huuliamme nautinnon maljan laitaan. Mutta nyt meille tarjottiin nautintoa kovin! Muusia ja lampaankaritsa-porokäristystä kera puolukkahillon oli katettu neniemme eteen liki oivallisten pyttyjen verran. Niin ja kera kauniin kattauksen.
Kolmannen lautasellisen kohdalla jouduin taipumaan. Vatsa olisi ehken vetänyt vielä pienen potin, mutta hennot polvet osoittivat pettämisen merkkejä. Joten tilanne ajautui siihen, että jouduin vaappumaan lähimpään löhötuoliin sulattelemaan herkkuja. Runsaan laskeutumisajan jälkeen vasta pääsimme poistumaan herkkujen raskauttamin jaloin kohti kotia.
Kyllä olimme kovin paljon kiitollisuuden mielellä kun kotona asettauduimme Kotikatsomoa tuijottamaan nautinnon lasittamin silmin ja pullistunein mahoin. Kyllä lähetämme runsaat kiitokset aiheuttajatahoille!
Perheemme nuorempi paritaho oli kutsunut meidät runsaiden lihapatojen ääreen. Kun me vanhempi osa olemme sovittaneet arkisen ruokataloutemme niin sanotulle säästömoodille, emme juurikaan pääse iskemään huuliamme nautinnon maljan laitaan. Mutta nyt meille tarjottiin nautintoa kovin! Muusia ja lampaankaritsa-porokäristystä kera puolukkahillon oli katettu neniemme eteen liki oivallisten pyttyjen verran. Niin ja kera kauniin kattauksen.
Kolmannen lautasellisen kohdalla jouduin taipumaan. Vatsa olisi ehken vetänyt vielä pienen potin, mutta hennot polvet osoittivat pettämisen merkkejä. Joten tilanne ajautui siihen, että jouduin vaappumaan lähimpään löhötuoliin sulattelemaan herkkuja. Runsaan laskeutumisajan jälkeen vasta pääsimme poistumaan herkkujen raskauttamin jaloin kohti kotia.
Kyllä olimme kovin paljon kiitollisuuden mielellä kun kotona asettauduimme Kotikatsomoa tuijottamaan nautinnon lasittamin silmin ja pullistunein mahoin. Kyllä lähetämme runsaat kiitokset aiheuttajatahoille!
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Sorry malttamattomuuteni! Taidan jatkaa sittenkin!
Yleisön pyynnöstä palaan aalloille takaisin yhden yön poissaolon jälkeen. Tahti saattaa harveta, mutta olen täällä oikean käden etusormeni kanssa takaisin. Niin ja yhdeksän etsii kuten ennenkin!
Mieleeni palasi monta asiaa, joista pitäisi kirjoittaa, kommentoida, arvostella, valittaa ja esittää painava (hah, hah!) mielipiteeni. Eli kyllä täältä pesee edelleen!
Korjasin edellistä viestiäni lopettamispuheiden osalta!
Hyvää adventin alkua kaikille!
Mieleeni palasi monta asiaa, joista pitäisi kirjoittaa, kommentoida, arvostella, valittaa ja esittää painava (hah, hah!) mielipiteeni. Eli kyllä täältä pesee edelleen!
Korjasin edellistä viestiäni lopettamispuheiden osalta!
Hyvää adventin alkua kaikille!
lauantai 30. marraskuuta 2013
BLOGIKIRJOITTAMISEN TUSKA
Olen nyt vajaat pari kuukautta kirjoitellut sekalaisia juttujani tähän blogiin. Mukana ei ole ollut sponsoreita tai muita tahoja, jotka olisivat puolestani tehneet "lukunautinnon" menestysmarkkinointia. Jotenkin kuvittelin saavuttavani lukijoita edes sukulaisten, ystävien ja tuttavien joukosta. Kuvitelmani olivat kuitenkin kovin optimistisia. Tosin eipä kirjoitusten aiheetkaan olleet kovin teemallisia noudattaakseen jotain selkeää linjaa ja herättääkseen jatkuvaa kiinnostusta. Ei monikaan tunnu olevan nykyisin kiinnostunut hevosen pas...sta tai polkupyörän renkaista tai lakkokenraaleista tai lahjonnasta tai Jollasta tai niin edelleen.
Parhaan vastineen eli eniten lukijoita tuottivat ne kerrat kun laitoin blogin osoitteen ET-lehden nettisivuille tai Suomi24-sivuille jutun yhteyteen. Silloin halusin esittää oman kantani johonkin yleistä mielenkiintoa olevaan aiheeseen. Joka tapauksessa sydämellinen kiitos niille lukijoilleni, jotka tulivat sivulleni tuota kautta!
Reilun kahdeksan viikon aikana olen saanut puserrettua yhteensä 130 kirjoitusta. Olen itse tuosta määrästä ylpeä vaikka kirjoitusten taso onkin sitten oma lukunsa. Kirjautumisia blogiini on tullut tuona aikana 2650 kappaletta, josta määrästä olen suunnattoman ylpeä erityisesti sen takia, että suurin osa on ollut lähipiirieni ulkopuolisia lukijoita. Toki joukossa on varmaan joitakin uskollisia lähipiiriläisiäkin, joille olen lukupanoksesta suunnattoman kiitollinen. Pari kannustavaa kommenttia olen saanut blogini taipaleella ja niistä olen äärettömän kiitollinen ja erityisesti niiden voimalla olen jaksanut sinnitellä tänne asti.
Lähiaikojen projekteissani on tutkailla osan ajastani vähäisten tietojeni hyödyntämistä http://www.entersenior.fi/ -toiminnan parissa. Lisäksi tavoitteeni on jatkaa vuosia heikoissa kantimissa ollutta sukututkimusprojektiani. Ei, ei siellä ole kuninkaita eikä aatelisia! Tuntuu painottuvan tuonne suorittavan työn puolelle eli piikoihin ja renkeihin, joiden työllä tämä maa on rakennettu. Mielestäni siellä on jo vilahtanut jossain salapolttokin. Ei mikään huono homma niinä aikoina!
Alla on kuvaus blogikirjoittajan alkutunnelmista ja alempana on tunnelma, joka vaivaa tällä hetkellä! Pelottaa ettei löydy sanottavaa tai siis kirjoitettavaa. Mutta pysykää aalloilla ja käykää sivulla! Aina tänne jotakin jutuntynkää löytyy!
Alkutilanne
Nyt
Parhaan vastineen eli eniten lukijoita tuottivat ne kerrat kun laitoin blogin osoitteen ET-lehden nettisivuille tai Suomi24-sivuille jutun yhteyteen. Silloin halusin esittää oman kantani johonkin yleistä mielenkiintoa olevaan aiheeseen. Joka tapauksessa sydämellinen kiitos niille lukijoilleni, jotka tulivat sivulleni tuota kautta!
Reilun kahdeksan viikon aikana olen saanut puserrettua yhteensä 130 kirjoitusta. Olen itse tuosta määrästä ylpeä vaikka kirjoitusten taso onkin sitten oma lukunsa. Kirjautumisia blogiini on tullut tuona aikana 2650 kappaletta, josta määrästä olen suunnattoman ylpeä erityisesti sen takia, että suurin osa on ollut lähipiirieni ulkopuolisia lukijoita. Toki joukossa on varmaan joitakin uskollisia lähipiiriläisiäkin, joille olen lukupanoksesta suunnattoman kiitollinen. Pari kannustavaa kommenttia olen saanut blogini taipaleella ja niistä olen äärettömän kiitollinen ja erityisesti niiden voimalla olen jaksanut sinnitellä tänne asti.
Lähiaikojen projekteissani on tutkailla osan ajastani vähäisten tietojeni hyödyntämistä http://www.entersenior.fi/ -toiminnan parissa. Lisäksi tavoitteeni on jatkaa vuosia heikoissa kantimissa ollutta sukututkimusprojektiani. Ei, ei siellä ole kuninkaita eikä aatelisia! Tuntuu painottuvan tuonne suorittavan työn puolelle eli piikoihin ja renkeihin, joiden työllä tämä maa on rakennettu. Mielestäni siellä on jo vilahtanut jossain salapolttokin. Ei mikään huono homma niinä aikoina!
Alla on kuvaus blogikirjoittajan alkutunnelmista ja alempana on tunnelma, joka vaivaa tällä hetkellä! Pelottaa ettei löydy sanottavaa tai siis kirjoitettavaa. Mutta pysykää aalloilla ja käykää sivulla! Aina tänne jotakin jutuntynkää löytyy!
Alkutilanne NytLahjonnan tiestä
Historia toistaa itseään kuuluu vanha suomalainen sanonta. Elettiin aikaa 60-70-luvulla, jolloin ainakin eräs valtakunnan johtava poliitikko kantoi saamiaan lahjuksia ullakolle ja iso joukko taas kulki ympäriinsä hyödyntäen kaiken ilmaisen mitä lähipiirit ja intressiryhmät suinkin tarjosivat. Ja sitähän tarjottiin! Lapin hotellien ja majojen saunat lämpisivät harva se päivä ja kaupunkien parhaitten ravintoloiden kabineteissa jatkettiin hurjaa menoa jopa aamuun asti. Eikä kukaan syyttänyt ketään! No eihän siellä ollutkaan ketään syyttäjämässä kun kaikki olivat sitä yhtä ullakkomiestä lukuun ottamatta mukana.Pikkuhiljaa lahjuksille asetettiin rajoja ja pitkiä lounaita nauttineet saivat antabuksensa ja kävivät parantoloissa hakemassa voimaa. Rajun raskaat ”työpäivät” vähenivät ja valvovia viranomaisiakin alkoi nousta hoitojensa jälkeen koloistaan. Lakien ja asetusten täsmennykset alkoivat kantautua kansan lisäksi jopa asianosaisten tietoisuuteen. Muutama skandaali myös auttoi asioiden julkituloa.
Seuraava vaihe oli osaltaan edellä mainitun seurannainen. Palkkatasoja, etenkin korkeiden virkamiesten ja yritysjohtajien, alettiin seurata mielenkiinnolla kun se tuli mahdolliseksi verottajan julkaisemien lukujen kautta. Tuosta taas seurasi, että palkat alkoivat keskusteluttaa runsaasti. Mutta samanaikaisesti maailma avautui Suomelle. Tuli EU ja matkustaminen maailmalle helpottui. Käynnistyi myös keskustelu siitä mikä on oikea palkkataso ja edut ulkomailla ja mitä ne ovat Suomessa. Muutoksia tulikin suuntaan jos toiseen.
Pitkään ovatkin periaatteet toimineetkin kohtuullisella tavalla eikä julkisuuteen ole tullut suuria kohahduksia. Nyt sitten kunnostautui nuorempi (meikäläisen näkökulmasta) virkamieskunta. Huumepoliisi ja Kevan pomo nousivat nykyaikaisella tavalla julkisen keskustelun aiheeksi. Ja aivan syystäkin! Nykyaikainen nopea tiedonvälitys ja some välittivät tiedon nopeasti ja antoivat työvälineet keskusteluille. Molemmat tapaukset ovat nyt syvempien selvittelyjen alla ja ratkaisut löytynevät ajan mittaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että vastuusta ja koulutuksesta pitää maksaa kunnon palkka, mutta yltiöahneys, härskiys ja kiero menettely ovat liikaa. Ja kun ahneuteen liittyy rikollisia tahoja, on lakien ja asetusten viimeistään aika astua kehiin. Ja julkisuushan antaa oman tuomionsa niin kuin olemme mainituissa tapauksissa jo nähneet. Viime viikkojen aikana käydyt keskustelut asettanevat, toivon mukaan, asiat jälleen oikeisiin uomiinsa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)