Se vaan on aina huoli turvallisesta ympäristöstä ja terveyssäästämisestä

Muistattehan lauseen ”lapselle pitää taata turvallinen ympäristö”! Aloin tuossa yöllä valvoessani miettiä omaa asuinympäristöäni. Tulin siihen tulokseen, että turvallinen on!

Kun otan säteeksi ensin vajaat pari sataa metriä on yhdellä kantilla Palvelutalo Wilhelmiina, yhdellä Folkhälsanin palvelutalot, yhdellä Esperin Hoivapalvelukeskus entisessä Tilkansairaalassa ja yhdellä sivulla asuu Äiti. Sairaalapalvelujen saavutettavuus vaatii jo reilun kilometrin laajennuksen ”turva-alueeseen”. Yhdellä suunnalla on Ortonin sairaala, yhdellä uusi Pohjolan Omasairaala, yhdellä Laakson sairaala ja terveyskeskus ja yhdellä Haartmannin sairaala ja HYKS.  Erikoisapua Ortonin ohella löytyy päinvastaisesta suunnasta Allergiasairaalan verran.

Eli ei meikäläisen terveydenhoitoasioissa ole samaa ahdistuksen henkeä kuin Lapin jänkhillä, jossa apu saattaa löytyä tuulen ja tuiskun takaa vasta satojen kilometrien päästä. Siitä tulikin mieleeni tilanne, jonka aiheuttaa synnytyssairaaloiden lakkauttaminen eri puolilla maakunnissa. Pelko ja ongelmat odottavien äitien kohdalla lisääntyy eksponentiaalisesti. Ja terveysministeriössä hekumoidaan kun taas syntyy säästöjä kun ylläpidettävät yksiköt vähenevät. Hienoahan tuo on! Eikös meidän ikäluokkaa opetettu, että säästää pitää aina pahan päivän varalle? Mitä jos tuo säästö aiheuttaakin sen pahan päivän? Mitenkäs sitten suu pannaan tai edellisen esimerkin valossa jalat?

Kyllä vaan on asuminen hyvää ja turvallista terveysmielessä täällä Isolla Kirkolla! Mutta se vaan täytyy sanoa, että kyllä noita terveyspalveluita tarvitaankin! Minäkin alvariinsa!

Suomalaiset lakot maamme turma

Nyt ovat sitten postilaiset vuorostaan uhakaamassa lakolla kun kiireisin korttien jakoaika olisi käsillä! Suomihan on saanut kokea lukuisat lakot, nuo hienot lakkokenraalien mobilisoimat toimet, vuosikymmenten saatossa. Onhan se hienoa, että on olemassa oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta aika, laajuus, keinot ja paikkakin vaatisivat hieman enemmän harkintaa! Mutta sähköisen viestinnän kehitys hoitanee myös postinkannon tarpeen historian syviin laareihin.

Pitkällä aikavälillä on noilla lakoilla potkittu omaan nilkkaan. Muistammehan nuo reippaat voimamiehet jäänmurtajilla. Lakko alkoi kun meret jäätyivät ja kauppalaivat olisivat tarvinneet apua. Talouselämä koki ongelmia kun tavara ei liikkunut. Nykyisin luonto on jo hoitanut omalta osaltaan ettei murtajia enää tarvita, mutta eipä ole ollut lakkojakaan enää. Ja murtajatkin seikkailevat nöyrinä vuokratyössä jossain arktisilla vesillä ilmeisesti suojaamassa tyttösten kiipeilyä öljylautoille.

Satamaväki lakkoili aina kiihkeimpänä tavarankuljetusaikana. Niinpä satamamaksuja jouduttiin nostamaan kustannusten noustessa. Nyt Suomen epävarmojen ja kalliitten satamien kauttakulkuliikenne on hiipunut vähitellen ja laivat ovat suunnanneet muiden maiden paremmin toimiviin satamiin. Meillä seisovat uudet hienot satamakentät ja -laitteet tyhjänpanttina. Niin seisovat satamatyöntekijätkin kintaat suorina ihmetellen lokkien lentoä nostureiden ympärillä. Tuon porukan kohdalla taisi osuutensa olla AKT:n Rädylläkin.

Paperi-Ahonen masinoi säännöllisesti paperiporukkansa lakkoihin. Nyt ei meillä Suomessa ole juurikaan paperitehtaita ja metsäteollisuus korisee kuolinkouristuksissaan. Tehdaspaikkakunnat näivettyvät ja tavallisen paperityöläisen johtajatason palkka on kuihtunut työttömyyspäivärahaksi. Metsurit ja tukkirekkamiehet ihmettelevät mitä tapahtui. No, saavathan linnut pesiä rauhassa ja karhut siirtyä laajemmille alueille kohti kaupunkimaita syviltä salomailta.

Suomi on pieni maa, jolla on vain vähän annettavaa muulle maailmalle. Maamme on joutunut aina keräämään murut maailmalta. Ainoat asiat, joilla olemme voineet pärjätä isoja vastaan, ovat olleet ahkeruus, luotettavuus ja laatu. Kun pienessä maassa joku porukka lakkoilee, sotkee se lähes kaikkia muitakin aloja. Yltiöpäinen ja muutamien kouhojen masinoima lakkoilu on vaarantanut koko maamme tulevaisuuden. Kukaan ei ole enää halukas investoimaan maahamme eikä käyttämään palvelujamme. Jos meillä sattuu olemaan jotain haluttua, se vaan ostetaan tai annetaan pois kuten esim. Nokia, telakat, kuljetusliikkeet, bussiyhtiöt, kaivostoiminta jne.

Kauppakassin kahvat

Voit olla onnellinen jos olet pituudeltasi vähintään 180 senttinen! Mutta jos olet laiseni 172 senttinen tumppi niin olet liemessä! Tai siis kauppakassisi pohja on ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta liemessä erityisesti tulevilla loskaisilla keleillä. Pitkät vaan kulkevat kepeästi kauppakassiaan heilutellen ja viheltelevät kulkeissaan.

Meikäläinen pyrkii nauttimaan messuilta saatujen mainoskangaskassien hyödyistä. Tuossa lauseessa on paino sanoilla ilmainen ja kangas. Mutta siinäpä suunnittelijalla kävikin kämmi kun ei huomioinut, että kun hän itse on 190 senttinen korsto ja me monet käyttäjät ollemme vähintään vaaksan verran lyhyempiä. Eli kahvat ovat piiiitkät! Mutta koska kassin kahva ei riitä pituudestaan huolimatta olkalaukkumaiseen käyttöön niin minäkin sinnittelen kassia kantaen balettiaskelin varpaan kärjillä kävellen. Enkä edes pidä baletista vaikka pidänkin suunnattomasti Minna Tervamäen ja Ulrika Hallbergin ulkoisesta habituksesta.

Kassi kulkee varvasaskelluksesta huolimatta pohja rahisten katua raapien. Kotona tulee sitten sapiskaa kun matot sotkeutuvat kadun kuraan. Rappukäytävää saa alvariinsa siivoilla kassin pohjaan kertyneistä natsoista ja purukumeista kun ne jäävät portaan reunoihin. Eli ei ole helppoa olla tynkä!

Kassinsuunnittelijoille vinkkinä, että kun suunnittelette kassin kahvojen pituutta, menkää polvillenne ja mittailkaa sitten! Ja sitten lisäksi kestävämpi kangas olis paikallaan ja ompeleet kalastajanlangalla! Pliis!

Novelli: Suklaista aurinkoa osa 4.

Ollessaan kumartuneena tönäisi joku ruuhkassa taapertava Parikkalan mamma Arttua takapuoleen. Seurauksena tuosta oli, että Arttu horjahti myyntipöytäänsä päin.

Tehdessään kaatumatyötä pöydän alle, havaitessaan pääpöydän ja sivupöytien alkavan kaatua kohti laiturin reunaa, pani Arttu merkille, että pöytien jaloista puuttuivat sokkatapit. Kuin hidastetussa filmissä pöytien kallistumisen seurauksena myyntitavarat alkoivat soljua kohti laiturin reunaa ja sataman synkkää vettä. Arttu makasi kupeellaan ja yritti varjella päätään iskeytymästä kiveykseen samalla kun hän näki ensimmäisten karkkipakkausten lentävän kauniilla kaarella järveen. Pöydät pysähtyivät onneksi laiturin pollariin ja jäivät siihen epämääräiseen kasaan Arttu allaan. Myyntiteltta oli edelleen vaitonaisena kattona tuolle hävityksen kauhistukselle.

Arttu vääntäytyi kontilleen pöytälevyn alta ja konttasi muutaman polven siirron verran laiturin reunalle. Katse osui pinnalla kelluviin karkkipakkauksiin ja pariin suklaarasiaan, jotka olivat jo uppomassa ja ainoastaan kulma enää näkyvissä.  

-          Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua sinnekin! Arttu huokaisi puoliääneen osoittaen sanansa Ahdin valtakuntaan. Toivotaan, että sielläkin nautitaan hyvästä suklaatista!

Torikauppias Arttu Sorjonen kokosi itsensä, pöytänsä ja myyntitavaransa. Ja hetken kuluttua kuului entistä tehokkaampana

-          Äkillinen menekkipiikki iski tavaravarastoon, mutta vielä löytyy tavarassa nopeimmille, joten tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata suun ja mahan täyveltä! Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua!

SIELLÄPÄ JÄRVESSÄ NE JA SEN PITUINEN SE!

ELMA-messut Messukeskuksessa viikonloppuna

Kävin lauantaina yllättymässä Messukeskuksessa ELMA-messujen laajuudesta. Ja aikaa siellä kuluikin! Hallit olivat tulvillaan yleisöä pienistä isoihin ja nuorista vanhoihin. Nähtävää riitti laidasta laitaan. Oli autoja, koneita, kirjoja, syötävää, mukaan ostettavaa ruokaa, lemmikkieläimiä, meikkejä, kotieläimiä, tuotantoeläimiä, eläintenruokia, askartelutarpeita, pizzoja, rieskaa, asusteita, laukkuja, koruja, oppilaitoksia, ruuanlaittoa, maistiaisia jne. Aiempiin vuosiin verrattuna messujen tarjonta oli moninkertainen. Jopa tämmöinen vanha kääpäkin nautti messuilla olosta!

Eräs mielenkiintoinen messutapahtuma ELMAn ohessa oli salissa 101 järjestetyt MENU-messut, jossa vapaaehtoisjärjestöt esittelivät työtään ja samalla värväsivät riveihinsä uusia vapaaehtoisia. Paikalla oli järjestöjä eri ikäluokille, eri sairauksien ympärille kehittyneitä tukijärjestöjä, opiskelujärjestöjä, monen sortin avustusjärjestöjä, harrastejärjestöjä, ulkomaiseen toimintaan osallistuvia järjestöjä jne. Tilaisuus oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen erityisesti niille, jotka miettivät mitä tehdä elämällään. Itse lupauduin jo puolittain Enterin hommiin. MENU-salissa oli myös esityksiä, joista erityisesti jäi mieleen jyväskyläläisen stand-up-taitajan Mikko Vaismaan esitys suomalaisten auttamishaluista ja –kyvyistä.

ELMA-messut ovat auki vielä sunnuntaina, 24.11.2013. Menkää ihmeessä viettämään päivä messuille, sillä kyllä siellä päiväksi riittää katseltavaa (ja osteltavaa)! Alla muutamia miesmäisiä nostalgiaotoksia messuilta.

 

Novelli: Suklaista aurinkoa osa 3.

-          Tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata suun ja mahan täyveltä! Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua! kaikui toreilla yli muun hulinan Artun itselleen kehittämä omaperäinen markkinointiviesti.

 Ja porukkahan tuli! Arttu latoi karkkia muovikasseihin ja sai vastineeksi seteleitä. Kauppa kävi kuin siimaa ja Arttu harmittelikin kotona Elmalle, että olisipa vain aikaisemmin oivaltanut tällaisenkin ammatin olemassaolon.

-          Olisitkohan tuota siinä tapauksessa enää hengissäkään tormaillessas ympäri maata kaiken päivää ja yötä! Elma toppuutteli.

-          On se vaan kuule mukavaa jutustella ihmisten kanssa ja katsella nauravia kasvoja toisin kuin Starkin varastolla väsyneitä rakentajia, perusteli Arttu uutta ammattiaan.

Ja tänään oli sitten matka Savonlinnan syysmarkkinoille ja Arttua harmitti kun unta oli riittänyt hieman liian pitkään. Sisäisen kellon paristo oli ilmeisesti hiipunut edellisenä iltana Elman kanssa saunoessa. Vieläkin nousi hiki otsalle kuormantekohien lisäksi kun muisteli tuota kahden kypsässä iässä olevan ihmisen saunareissua.

-          Kummastipa sitä vielä …, heh heh! Arttu hykerteli muistoissaan. Toivottavasti 5-tiellä ei ole kovaa rekkaruuhkaa kun menee perin tiukalle tämä Savonlinnaan ehtiminen!

Arttu tuumi tavaroiden riittävyyttä kantaessaan viimeistä suklaalevylaatikkoa Transporteriin. Matkaan päästyään Artun Transportteri haukkoi kilometrejä rivakkaan tahtiin. Vaikka markkinat olivat jo alkaneet, ei reilun vartin myöhästyminen erityisemmin haitannut omalle hyvissä ajoin varatulle markkinapaikalle asettumista. Autonkin sai helposti aivan paikan viereen tavaroiden purkamista varten. Artun teltan paikka sijaitsi laiturin reunamilla Matkustajasatamassa. Parkkipaikka Transporterille löytyi läheisen puistikon reunasta.

Myyntiteltan ja pöytien pystytystä häiritsi hieman jo aamuvarhaisella liikkeellä oleva markkinakansa. Arttu joutui suorittamaan valmistelutyöt ja telttakatoksen pystyttämisen melko hätäisellä tahdilla. Pöytien pukkijalat piti levittää ja kiinnittää sokkatapeilla ja päälle asentaa pöytätasot. Aamuyön hiki kotoa oli jo ehtinyt matkan aikana kuivaa, mutta nyt astui tilalle aamun hiki ja takamusta poltteli kiireen lieskat. Valmistelun ohessa Arttu jo kerkisi myydä muutaman paketin suklaalevyjä ja pari pussillista hedelmäkarkkeja. Myyntipaikka tuli lopulta pienellä viiveellä kuntoon ja niin saattoi kaupanteko alkaa!

-          Tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata …” kaikui kohta Matkustajasataman ilmassa.

Artun äänen kanssa kilpaili asiakkaista toisella puolella kävelyväylää rottinkikalustekauppias ja toisella puolella nuori torimyyjä, jonka pöytä notkui cd-levyjä. Samalle pöydälle viritetty soitin huusi myynnissä olevia levyjä ilmoille. Mutta Arttua nuo ympäröivät äänet eivät juurikaan häirinneet. Hän keskittyi suomalaisen urheilijan sanoin vain omaan suoritukseensa. Toki Artun menestys oli suunnattomasti parempi kuin nykypäivän urheilijoilla!

Aamupäivä kului sukkelaan ja kauppa kävi kuin siimaa. Iltapäivän ”kahvitunnin” aikoihin kansaa oli markkinoilla jo niin paljon että väkijoukko siirtyi ameebamaisesti eteenpäin tarkistellen myyntipöytien tarjontaa. Arttu oli virittänyt hintataulut pöydän etureunaan ja ruuhkautunut väki oli sipaissut pari taulua katukäytävälle ja tallasi nyt niiden päälle.

-          No miten himskatissa nuo laput nuin ovat lentäneet? Arttu totesi vääntäytyessään pöytänsä takaa kansan sekaan nostamaan tauluja.

 JATKUU ...

Hirven, eikun syyllisten metsästys jatkuu vilkkaana!

Jos Junnu Vainio eläisi, kuuluisi radiosta jo viime aikojen virkamiessähläilystä kertova ralli. Erilaiset luottamustoimissa kunnallisella tai valtiollisella puolella toimivat luottamushenkilöt ovat päässeet jahtiin! Sanansäilät heiluvat ja päivä vaaditaan vadille. Olisikohan Eurovaalien edellä kilven kirkastusta ilmassa?

Viimeisin syntipukki löytyi poliisiylijohtajasta ja syyttäjänä seisoo poliisitoimesta vastaava ministeri Räsänen. Eroa vaaditaan perusteena, että asioista pitäisi käydä kertomassa heti kun niistä kuullaan. Käytävä- ja kahvipöytäpuheet pitäisi rientää kertomaan viipymättä korkeimmalle taholle. Tuossa syytösten vanavedessä ovatkin syyllisiä sitten kaikki isommasta pienimpään virkamiesjohtajaan. Ja erota pitäisi!

Vinkkimiesten nimilistan ylläpito on viimeinen kauhistelun aihe. Näin vanhana kirjanpitäjänkin ammatissa toimineena ymmärrän asioiden ja erityisesti maksutapahtumien kirjaamisen merkityksen. Ja kaikkihan pitäisi tehdä kaksinkertaisella amerikkalaisella mallilla valkoisille, vihreille ja punaisille papereille. Mutta kun se kujalla kuiskaaja ei aina halua kertoa nimeään! Hänellä on ainoastaan halu antaa asiasta sattumoisin jotain tietävänä pieni vinkki tekeillä tai suunnitteilla olevasta rikoksesta. Ymmärrän vinkkimiehenkin kantaa ja olisin jopa tinkimään tuollaisessa tilanteessa kirjanpidon velvoitteista. Muutoin se nimi vuotaa aivan varmasti ja sitten tulee hämäräkavereilta käkättimeen.

Toki ymmärrän, että virheitä on tehty ja valvonnassa toivomisen varaa. Mutta kun toimintaa valvovat monenlaiset tarkastuselimet ja heiltä ei ole kuultu kommentteja, niin miten mahtaa asia olla? Olisiko poliisien ensisijainen tehtävä kuitenkin estää ja selvittää rikoksia? Ja voisiko sääntöjä täsmentää aina silloin kun tarvetta ilmaantuu ja samalla tarkistaa niiden järkevyys? Nyt vaikuttaa siltä, että heti pitää pistää koko sinfoniaorkesteri uusiksi kun viulistilta kaatuu nuottiteline!

Ministeri Räsäsellä tuntuu olevan syyllisten etsiminen elämäntehtävänään! Meneillään oleva tapaus ei taida olla ensimmäinen yliammuttu episodi? Hän tarttuu herkästi asioihin ja edellyttää välittömästi päitä vadille ja rajuja rangaistuksia. Paateron veto kameroiden eteen oli tyly veto! 

Onkohan ministeri koskaan lukenut ulkomaan uutisia? Jos ulkomailla tapahtuu jotain edellä mainitun tyyppistä, niin ministeri on se joka eroaa tai erotetaan eikä ne, jotka tekevät oikeaa työtä! Meilläkin nuo oikean työn tekijät pelaavat kentällä, jossa vastapuoli ei noudata sääntöjä!