Tuleeko vai meneekö muisti?

Se on aika pirullista, kun muisti alkaa tökkiä! Jotenkin sitä kuvitteli, että eihän se meikäläinen joudu tuohon pinhuusiin. Mutta totuus tuntuu olevan aivan toisenlainen.

Takana ovat nippelitiedon mestaripäivät. Useiden tietosanakirjasarjojen ja muutaman kirjaston lukeminen tuntuu nyt menneen hukkaan. Takana ovat ne päivät, jolloin Viisasten kerhon sekä Tuplan ja kuitin kysymyksiin napsahtelivat vastaukset kuin hyllyltä. Haluatko miljonääriksi on mielenkiintoinen ohjelma. Haluaisin tietenkin, mutta muistin ohella tepposet tekevät urheilu- ja nuorisomusiikin kysymykset. En taida enää osallistua mihinkään, missä kysellään jotain tietoasioita.

Jotenkin ollaan siinä vaiheessa, että on ehkä syytä huolestua, kun pitää kurkistaa käytävästä postiluukusta naapurin sukunimi. Toisaalta ei olla oltu naapureita vasta kuin vajaat 15 vuotta. Ja naapurihan kuitenkin muuttaa jossain vaiheessa ja asuntoon tulee uusi asukas, jolla on toinen nimi, varmaan vielä hankalampi. Joten hukkaanhan tuo opettelu menisi kuitenkin. 

Pahimpia asioita on kuitenkin tuttujen laulajien ja näyttelijöiden nimien unohtaminen. Sinä päivänä on piru merrassa, kun unohdan Olavi Virran nimen tai vielä pahempi etten tunnista hänen lauluääntään. Jos sattuu Tauno Palon ja Ansa Ikosen nimi olemaan hukassa, ei ole lähellekään niin paha kuin tuo Ola-juttu. Ja Aku Korhosen nimeä ei kestä tietenkään unohtaa koskaan. Jopi Rinne on jo siinä rajoilla. Jospa vaikka vielä hetken muistaisi ulkolaisista John Waynen, Marilyn Monroen, Clark Gablen, Frank Sinatran ja vastaavat nimet. Ja tietenkin tärkeä on muistaa kapteenit Kirk ja Picard. Vähemmän tunnetut julkkikset olenkin jo unohtanut. Elviksestäkään ei ole niin väliä, kun lauloi ryskämusiikkia, mutta Bing Crosby on tärkeä.

Autoa huoltoon viedessä on tullut hieman hankaluuksia, kun en enää muista enkä opikaan autoni rekisterinumeroa. Mutta puolustuksekseni tuon julki, että se on aika hankala muistettavaksi. Ei ole ABC-123 tai vastaava. Ei ole nollia eikä sananalkuja tai lyhenteitä. Eihän sitä silloin voi muistaa. PIN-koodit ja tunnusluvut kuuluvat pirullisimpaan joukkoon muistettavia asioita. 

Viime aikoina on puhelin jäänyt usein kotiin, kun olen lähtenyt ulkoilemaan. Ikäni olen paasannut tuttaville, kun eivät vastaa puhelimeen, että sen on oltava aina käsillä. En paasaa enää! Kunpa vaan vielä muistaisin tulla oikeaan osoitteeseen.

Mistä minun pitikään nyt kirjoittaa? Ja millä? Sen vielä muistan, että keväällä kirjoitin kirjan ”No jopas sattui! - Hupinovelleja”. Olen jopa lukenut sen itsekin! En muista siitä paljon mitään, kun uutta jo pukkaa ensi vuonna.

Iltaista Stadia