Onneksi ei tarvi laihtua ja hiki tulee huilatessa!

No onko nyt kivaa? Ei ole taaskaan näinä välipäivinä muistettu ottaa huomioon maailman elämänmenossa vanhuksen elämänrytmiä! Kun muut ihmiset kuin vanhukset nauttivat vapaasta, vanhus kärsii kahta enemmän nököttäessään tuvassaan yksin.

Ei tule televisiosta mieltä masentavia terveysohjelmia eikä mieltä kohottavia aamu-tv:n keskusteluohjelmia. Ei tiedä aamuisin, mennäänkö yleisessä taloudessa täysin metsään vai peräti syvälle suohon. Sitä on vaikea arvailla vanhuksen hitailla aivosoluilla ilman tv:n asiantuntijan painavia sanoja. Lomalaisten lomaillessa sitä vanhus vaan tuijottaa apaattisena miten karhu, kettu, susi, ahma, kotka, kenguru, ryhävalas, krokotiili, norsu, mangusti, muurahainen, hiiri tai joku muu eksoottinen eläin etsii syötävää maastosta. Siitä ei meikäläisen taloustieto kovinkaan lisäänny! 

Sitä ei meikävanhuksen elämässä ole juurikaan vaihtelua, paitsi silloin kun muut rilluttelevat arjen ulkopuolella eikä tule tv:stä tietoa. Sitä ikäänkuin putoaa tyjiöstä vielää tyhjiömpään. Meikä elää samaa arkea päivästä toiseen. Ei sillä ole väliä onko jonkun kalenterin mukaan tiistai tai sunnuntai. Se on sitä samaa joka päivä paitsi sunnuntaina Aamusydämellä, joka sekin on aina uusinta. Televisiokaan ei anna eroa päiville, kun se lähettää samat ohjelmat ainakin kuusi kertaa viikon aikana eli melkein joka päivä. Ja pahinta on, että Takaisin kotiin-sarjakin päättyi! Onneksi Velvet pyörii vielä hetken aikaa.

No, antaako edes kellonaika keinon erottaa ajankohdat? No, ei tietenkään! Se kun vanhuksella tekee aina mieli kahvia tai voileipää tai pissittää tai kolottaa jalkoja tai on nälkä tai väsyttää. Ei siinä kellonaikoja kysellä! Samaa harmaata eloa ja kiirettä vessaan se on jatkuvasti. Kaupungillekin lähtiessä on yritettävä muistaa, että reitin pitää kulkea läheltä yleisiä vessoja. Se on varma aina varmaa! Ja säästyyhän siinä pyykkipulveriakin.

No mitä sanoo sitten fyysisen kunnon vaaliminen? No ei mitään, paitsi se lisää kolotuksia ja väsymystä vaikka molemmat vaivat ovat jo aivan tapissaan. Kun sitä mennä töpöttää rajussa etunojassa ja selkä hiestä märkänä pitkin katuja ja kujia, on sille vaikea löytää jotain järjellistä merkitystä. Onneksi jokin lääkintätaho kirjoitti, että ei vanhuksen tarvitse enää laihtua, kunhan pitää vaan muuten lihaksensa kunnossa. Niin mitkä lihakset? Ne kun ovat jo kuihtuneet aikoja sitten. Enää ei ole jäljellä kuin niitä suojannut rasvakerros, joka ei sitten kulukaan millään. Olisi kemistitohtorille hommaa, kun keksisi pillerin tuon suojakerroksen poistamiseen. Onhan siitä rasvasta toki jotain hyötyäkin, se kun näet estää kylmän pääsemisen luihin ja ytimiin.

Tässä sitä nyt sitten odotellaan vuoden viimeisen viikon päättymistä, että päästään käsiksi uusiin tv-sarjoihin sekä niiden jatkuviin ja vanhojen jo 30 vuotta nähtyjen sarjojen uusintoihin, ja että saataisiin taas talouteen jotain tolkkua edes keskusteluohjelmien kautta. Ja luonto-ohjelmat onneksi vähenevät, kun ei sitä jatkuvasti jaksa olla kiinnostunut eläinten ruokahommista.

Lenkillekin pitäisi taas lähteä, vaikka polvia pakottaa ja hiki tulee pelkästä ajatuksesta. Onneksi ei tarvitse laihtua! Tai siis pitäisi, mutta kun se ei kuulemma ole enää niin tärkeää. Se on oikeastaan aika hyvä tieto!

Hyviä, toimettomia välipäiviä kaikille!