Mitä se tohtori nyt puhuu?

Kyllä en ole taas iloinen! Piti aamulla taas katsoa Studio 55:sta kun siellä puhuttiin muistisairauksista. Se kun tuo aihe liippaa sen verran läheltä, että kiinnostus on jo suurempaa kuin pelkällä oraan-asteella.

Mutta vaikka Raksu eli Rakel Lignell kysyisi kuinka selvästi hyvänsä, niin tämä maaseudun tohtori Kiminkinen vastaa aina minimissään 100:n sanan lauseella. Tuohon lauseeseen on sitten piilotettu se 5:n sanan vastaus. Ei siinä meikävanhus pysy perässä, eikä eroita niitä vastaussanoja. Siinä samassa lauseessa tohtori luettelee kaverinsa, joista en ole kuullutkaan ja jotka eivät aina liity edes asiaan.

Tänään en saanut selvää, mitä minun pitää tehdä ja milloin jos (tai kun) päässä alkaa pätkiä. Se selvisi, että testeissä pitää käydä, mutta milloin? Mistä merkistä sen tietää, että nyt on mentävä testille? Minä en tykkää tuommoisesta soheltamisesta ja sekavasta vastailusta! Se kun on tuo meikäläisen järki aamuisin melkoisen jäässä, ja ajatus ei ole vielä herännyt vastaanottamaan monisanaisia lauseita. Parhaiten uppoaa aamuisin perille lauseet "joo", "en" ja "kaada vaan". Niistäkin tuossa viimeisessä on yksi sana liikaa. Kyllä "joo" on paras lause aamuun!

Kyllä en tykkää taas! Miksi ihmistä pitää kiusata ennenkuin kone kunnolla käynnistyy? Ajatus ei muutenkaan enää kulje tasaisella hyrinällä vaan enemmän kuin Zetor-merkkisen traktorin harvaiskuisella tavalla.

Kyllä saisi Raksu tukistaa tohtoria, että vähentäisi sanoja ja vastaisi meikävanhuksen aamukankeuteen uppoavin tolokun (on oulua ja = tolkun = selvin) sanoin! Ja jos ei muu auta, niin YLEn ohjelmajohtajan pitää lisätä Kiminkiselle Studion perään varttitunnin hupipuhejakson, jossa saa suoltaa puheen pulputusta mielin määrin. Kyllä näin on! Joo!

Tässä kuva Töölön uudistetusta kirjastosta (Ei liity blogitekstin aiheeseen, mutta on hieno paikka!)