VANHUS STADISSA: Joulu on musiikin aikaa

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulu on musiikin aikaa

Kyllä ette taas usko kun meikäseniori on hakenut joulutunnelmaa! On ollut viime viikot huonoa uskoa joulun tuloon kun ulkona vihmoo vettä ja merituuli puhaltaa luun ytimiä myöten jäähän. On siinä saanut kuljeskella kujilla ja raiteilla toppavaatteissa ja huppu päässä vaikka talven ulkoisista merkeistä ei ole ollut tietoakaan. Usko siinä sitten jouluun ja sen lähestymiseen!

Mutta kaksi kertaa on jo oltu kotihengettären kansa joulun henkeä rakentamassa. Ensin oltiin KYNnin eli Kauppakorkeakoulun Naiskuoron konsertissa Johanneksen kirkossa. Oli hienoa ja taiteellista laulantaa kuten aina. Tuo kirkon muistavat seniorikansalaiset siitä, kun muinoisna aikoina melko usein sunnuntaisin radiosta kuultua jumalanpalvelusta säesti Tauno Äikää ja urut. Se oli silloin kun oli olemassa jotain oikeaa ja pysyvääkin kuten Taunon urut. Nythän kaikki muuttuu viikottain kuten kännykkämallitkin ja jauheliha nyhtökauraksi.

No sitten toinen kerta oltiin Savoy-teatterissa kuuntelemassa Antti Sarpilan swingaavaa joulukonserttia. Solistina häärivät laulullaan Johanna Iivanainen ja pilleineen Pentti Lasanen. Se oli semmoista korvakarkkia, että hui! Joku juniori on keksinyt tuon korvakarkki-sanan. Sehän tarkoittaa, että pää tulee täyteen mieluisaa ääntä, joka oli tässä tapauksessa maailman parasta musiikkilajia. Oli se Sarpila melko vääntäjä, kun sai esimerkiksi ikivanhat joululaulut, joita normisti latinanmaan kielellä lauletaan, käännettyä upeaksi swingiksi. Ja Johannan ääni soi niin kauniin heleästi swingin tahtiin.

Kädet ja jalat väsyivät kovin, kun pari tuntia hakkasin tahtia. Onneksi penkki kesti rytmin rynkytyksen! Oli siellä ilma sulorytmiä tulvillaan! Eikä paljon haitanneet edessäni istuvan parimetrisen pariskunnan hartiat ja isot päät peittäessään näkymäni soittolavalle. Vaikka kyllä pitäisi lippukaupan kysyä ostajan pituus, hartioiden leveys ja pään koko, ja vasta sitten antaa paikka kokotaulukon mukaan. Ei pieni ja paksu ihminen näe muuten mitään, vaikka onneksi kuulo tuolla onkin tärkeintä.

Mutta oli se vaan siellä hienoa kuultavaa! Meinasin, etten lähde ollenkaan kotiin vaan vaadin soittamaan minulle koko yön swingijoululauluja. Mutta kyllä tunki kansa julmasti minutkin läpi tukkonaulakon virrassaan kylmälle kadulle.

Nyt on taas etsintä päällä! Onneksi Stadin kirkoissa, seurakuntasaleissa ja muissa saleissa soivat joulukonsertit ainakin jouluun asti ja vuoden kuluttua aloitetaan kierros taas uudelleen.

Käykää Tekin joulukonserteissa ja nauttikaa joulumusiikista! Kyllä se valmistaa jouluun kaikki ihmiset, nekin, jotka eivät ole kärkipäässä kiltteyslistalla!