Mutta siirrytäänpä päivän "epistolatekstiin"! Ajelin tuossa hetki sitten 10-ratikalla Helsingin keskustaan ja tuijottelin kanssamatkustajia. Silmiini sattui nuori tyttö, ehkä perikymppinen iältään. Hänellä oli molempien suupielten yläpuolella teräksen väriset nastat. Kuvittelen, että samantyyppisiä käytetään suun sisällä jos asennetaan irroitettava hammassilta. Mieleni teki mennä kysymään, mitä noihin kiinnitetään. Parta vaiko kuolapussi? Sain kuitenkin maltettua mieleni. En ymmärrä mitä ideaa on raudoittaa naamansa! Kenkäpohjien raudoittamisen minä kyllä ymmärrän määrätyssä tilanteessa.
No sitten oli aamun Hesarissa juttu ruotsalaisen jalkapallohirmun Zlatanin ihotatuoinneista. Kaverilla on ihossaan 50 nimeä. Olematta erityisen ivallinen haluan todeta, että joku voisi kertoa hänelle nykyaikaisista metodeista tallentaa nimiä. Luulisi hänellä olevan edes kännykkä ja siinä osoitteisto! Zlatanilla oli tosin asiassa jalompi tarkoitus eli kiinnittää maailman huomio nälänhätään. Se on toki tärkeä asia! En vaan ymmärrä tuota tapaa tehdä se! Kyllä kansa kuuntelisi Zlatanin puhettakin ja silloin nimet voisi lukea vaikka paperilla olevalta listalta.
Tapasin kesähelteellä vajaat 20 vuotta sitten työpaikallani n. 80 vuotiaan naishenkilön. Tuo tapaaminen sai suhtautumiseni tatuointeja kohtaan jyrkän kielteiseksi . Naisen käsivarret ja muu hihattoman kesäpaidan ulkopuolella näkyvä iho oli täynnä erilaisia kuvia ja tekstejä. Tapaamishetkellämme nuo tatuoinnit olivat täysin mahdottomia tunnistaa eli aika oli syönyt sanoman.
Eli annetaan ihon kukkia ja kukoistaa omana itsenään! Jätetään metalli teknisiin laitteisiin ja väriaineet kuviin ja maalauksiin! Huolimatta vanhoillisesta kannastani annoin toki sijoittaa pikkuisen titaania selkärankaani! Sillä oli ryhtiäni parantava merkitys.
Kuva on otettu Helsingissä Lasipalatsin luota. Siinä esiintyvät oikealla takana harmaat Juho Kusti ja Alli sekä etualalla värikkäät kiinalaiset terrakotta-armeijaa markeeraavat patsaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti