Läppäri Pukinpajaan, osa 4

Neuvontapisteessä oli vuorossa Jimmy Kaasinen, joka oli koko nuoruutensa harrastanut tietokoneita ja oli varmasti yksi parhaita henkilöitä auttamaan tietolaitehankinnoissa. Jimmy ensin hieman säikähti kahta kummallisesti pukeutunutta yli-ikäistä miestä, mutta rutinoituneen myyjän tavoin ryhdistäytyi nopeasti ja otti tilanteen hetkessä haltuunsa.

-         

      - Nyt olettekin juuri oikeassa paikassa! Oliko Teillä erityistoiveita laitteen suhteen?

-        - Pomo sanoi, että jos siitä olisi apua vaikka papereitten järjestämiseen, niin semmoinen me varmaan tarvitaan, selitti Hipsu.

-        - Eli siis toimistotyöhön …, katsotaanpa sitten. Onko Teillä itsellä tai Teidän Pomollanne kokemusta kannettavista tietokoneista?

-        - Ei meillä kellään ole ja nyt pitäisi päästä opettelemaan semmoista konetta.

-        - Kannettavia sanotaan nykyään yleisesti läppäreiksi, kun niissä on semmoinen kansiläppä. Tai ulkomailtahan se nimitys tulee, kun sitä sanotaan laptopiksi, mutta meillä on alettu sanomaan sitä läppäriksi. Mennäänpä tännepäin! Jimmy lähti kohti tietokonehyllyjä.

Hipsu ja Reima säntäsivät Jimmyn perään edelleen silmät ymmyrjäisinä näkemästään tietokoneiden määrästä.

-         

      - Jos Teillä ei ole erityisiä toiveita laitteiden suhteen, ehdottaisin jotain hyvää keskihintaista läppäriä. Voitaisiin rakentaa paketti, jossa on tarpeeksi muistia ja valmiina toimisto-ohjelma.

-        - Ei me varmaan mitään rakentamaan …, aprikoi Hipsu. Jos vaikka löytyisi semmoinen heti valmis?

-        - Niin en minä tarkoita semmoista rakentamista, vaan kerätään laitekokonaisuus, jonka ominaisuudet riittävät heti Teidän ja pomonne tarpeisiin. Sitähän voi sitten laajentaa tarpeen mukaan myöhemmin, kun pääsette sinuiksi laitteen ja ohjelmistojen kanssa, selvensi Jimmy.

-        - Ei kai sitä laajentamaan …?

-        - Niin, tuo laajentaminen tarkoittaa vähän kuin paksumman mapin ottamista käyttöön, kun mappiin laitettavien papereiden määrä lisääntyy. Läppärin laajentaminen tarkoittaa laitteen muistikapasiteetin lisäämistä ja se on helppo homma ja hoituu vaikka täällä meidän huollossa.

-        - Noo … sitten! huokaisi Hipsu helpotuksesta.

-        - Tässä olisi tämmöinen 256 Gigatavun SSD-muistilla varustettu Lenovon IdeaPad-läppäri, jossa on jo uusin Windows-versio sisällä ja lisäksi Microsoftin Office-paketti. Kun lisäksi laitetaan mukaan ulkoinen yhden Teratavun kovalevyasema, niin tallennuskapasiteetti riittää kovaankin käyttöön.

-        - Olipas tuossa paljon outoja sanoja, joita en ole koskaan kuullutkaan! häkeltyi Hipsu. 

      jatkuu ... 

Läppäri Pukinpajaan, osa 3

- Kato! Kato nyt! hoki Reima tuohduksissaan. Onko nuo nyt niitä?
- Mitä ihmettä Sinä stoppasit varoittamatta kesken rivakan marssin? tiuskaisi Hipsu hieman vihastuneena, samalla kun hieroi Reiman selkään törmännyttä nenäänsä.
- Sano nyt onko nuo niitä? hoki Reima edelleen.
- Mitä ihmeen niitä?
- No, kun tarkkailijatontut ovat kertoneet raporteissaan jostain risteyslaivoista. Juuri viime viikolla juttelin Helsingistä tarkkailureissulta palanneen tonttu Kake Kurkkijan kanssa. Kake kertoi olleensa parina vuotena tarkkailumatkalla jollain isolla laivalla, jossa ihmiset puuhailivat vaikka mitä. 
 - Mitä, mitä ne semmoiset puuhat sitten on?
- No, ne on semmoisia puuhia, joilla ei saa enää nimeään Joulupukin lahjaluetteloihin saajasarakkeeseen.
- No huh, huh! Taitaapa olla aika pahoja puuhia! hönkäisi Hipsu.
- On, on! Ja sitten siellä juodaan niitä huurteisiakin mahdottomasti. Enkä puhu mistään ikkunahuurteista tai jääpuikoista vaan alkomahoolihuurteisista olveista.
- Oletko aivan tosissasi? Ettet vain nyt narraa minua?
- Joo, joo! Ja lisäksi siellä wc-komeroissa valuvat keltaiset nesteet pitkin seiniä ja lattioita ja vielä öristäänkin pitkin käytäviä.
- Onpas villiä touhua! Ja lahjatonta aivan ansaitusti! Mutta nyt on jatkettava hankintahommia, muuten Pomo polttaa nuttunsa hihat.

Kaverukset livahtivat Verkkokaupan ovesta sisään ja suoraan rullaportailla toiseen kerrokseen. Myymälän portilla kumpikin pysähtyi salamana nähdessään tavarapaljouden. Myymälään pyrkivät asiakkaat tönivät jo tonttuparin selkiin ja tupisivat turisteista, jotka eivät osaa liikkua tarpeeksi rivakasti. Hipsun ja Reiman ei auttanut muu kuin siirtyä rivakasti eteenpäin hyllyjen väliin.

- Katso! Tuolla on neuvontapiste. Mennään kysymään sieltä apua! kuiski Reima Hipsulle.
- Joo, mennään vaan! Meidän on pakko hankkia niitä vehkeitä täältä. Me ei keritä enää käydä muualla. Pomo sanoi, että huomenissa on oltava takaisin Korvatunturilla.
- Päivää! Pomo lähetti meidät ostamaan semmoista tietojen konetta, jota kannetaan, soperteli Hipsu neuvonnan henkilölle.

      jatkuu ... 

Läppäri Pukinpajaan, osa 2

- Nyt häivytään täältä, kuiskasi Hipsu ja kaappasi Reimaa käsivarresta.
- Miksi me nyt jo, pyristeli Reima vastaan, juurihan me vasta tultiin.
- Mennään sinne verkkojen kauppaan Jätkänsaareen, jos siellä vaikka olisi rauhallisempaa katsella. Sehän voi olla vaikka joku Lapin tukkijätkä, jolla on oma kalaverkkokauppa siellä saaressa? Sen kanssa voi varmaan tehdä paremmin ja rauhassa kauppaa.

Ei ollut Reimallakaan parempia perusteita jäämiselle, joten takaisin kadulle ja kartta esiin. Reima avasi kartan ja alkoi tutkia sitä logistiikka-ammattilaisen tavoin.

- Ei ole sinne kuin kovasti vajaa poronkusema, joten eiköhän lähdetä lampsimaan, totesi Reima tovin karttaa tuijoteltuaan ja hieman peukalohangalla matkaa mitattuaan.

Ja niin kaverukset marssivat kertaakaan reitiltä eksymättä kohti Jätkänsaarta. Pari kertaa hipoi 7-raitiovaunu tonttuparin toppatakkien hihoja ja räväytti kimakan äänimerkin liian lähellä raitiotietä lampsivalle Joulupukin lähettämälle hankintaryhmälle.

Eikä aikaakaan, kun Hipsu ja Reima saivat Verkkokaupan kyltit näkyviinsä.

- Kyllä ei taida olla kyseessä mikään perinteinen verkko- tai muu kalastusvälinekauppa tuo? aprikoi Reima. Tuosta ei kyllä ulkopuolelta selviä, mitä ne siellä oikein myyvät.
- No isolta näyttää tosissaan! Mikä ihmeen kauppahan tuo on? säesti Hipsu. Mutta tuonne se on meidän mentävä tiedustelutonttujen raportin mukaan.
- Oli se vaan hyvä, että saatiin osoitteita, kun miten täällä olisi muuten osannut oikeisiin paikkoihin!
- Olisi ehkä pitänyt lukea ne raportit tarkemmin jo ennakkoon. Olisi ollut parempaa tietoa noista kaupoista. Mutta eteenpäin elävän tontun mieli ja mennään reippaasti koputtamaan verkkokaupan oveen! hönkäisi Hipsu ja joudutti askeliaan.

Verkkokaupan sisäänkäynti lähestyi, mutta yht’äkkiä Reima pisti stopin kululle. Hipsu törmäsi Reiman selkään ja molemmat meinasivat köntsähtää jalkakäytävälle nenilleen. Reima kerkisi napata käsivartensa lyhtypylvään ympärille ja pysyi sen ansiosta tolpillaan. Hipsu tarrasi Reiman toiseen käsivarteen pysyen hädintuskin tolpillaan.

jatkuu ...

Läppäri Pukinpajaan, osa 1

Uunituore IT-tonttu Hipsu Bittinen pähkäili kammiossaan päivitysten kanssa. Uudet laitteet menivät partakarvan verran yli Hipsun hilseen.

-  Voihan turkasen tulimmaista ja kautta Pukin tuuhean parran! Minä en kyllä ymmärrä nyt yhtään mitään.

Hipsu oli reilu viikko aiemmin käynyt Helsingissä hankintamatkoilla. Mukana matkalla oli ollut Korvatunturin logistiikkavastaava, tonttu Reima Reki. Parivaljakko oli matkustanut tuntemattomina, parrattomina ja lantalaisten eli etelän kaupunkiasukkaiden asuihin sonnustautuneina. Tarkkaavainenkaan ihminen ei olisi arvannut, että noiden siloposkien takana piili kolmatta sataa vuotta korvatunturilaista elämänkokemusta. Vaikka eihän tuo vuosimäärä Korvatunturin mittakaavassa ollut kuin nuoren työtontun ikä, josta vasta varsinainen oppiminen alkaa. Juuri tuosta syystä Joulupukki olikin osoittanut Hipsu Bittiselle Korvatunturin IT-puuhien hoidon. 

-  Sinä Hipsu, kun olet noin nuori, niin voisitko katsella hieman noita atk-touhuja! Minä en enää jaksa paneutua tuommoisiin uusiin atk-kotkotuksiin. Tutkaile, olisiko noista uudenlaisista vempeleistä tänne meille jotain hyötyä! oli Pukki evästänyt Hipsua siirtämään Korvatunturin nykyaikaan.

Hipsu ja Reima olivat marssineet Helsingin katuja uusissa Joulupukin pajan lahjatavaroiden tuotantolinjalta hankituissa tamineissaan. Ohikulkevat ihmiset olivat luoneet hieman hämmästyneitä katseita kohti melkoisen oudolta näyttävää kaksikkoa. Molemmat näyttivät aika lailla ylikypsiltä tamineisiinsa. Hipsulla oli päällä punainen kevyttoppatakki, jalassaan bootsit ja tiukat siniset farkut, Reimalla oli taas valkoinen toppatakki ja polviin asti ulottuvat peurannahkasaappaat. Noihin olemuksiin, kun yhdistettiin takkien väriset, isotupsuiset pipot ja selvästi vuosien uurtamat kasvonpiirteet, oli ulkoiseen olemukseen muodostunut melkoinen epäsuhta.

- On taas ulkomaan hipit lähteneet imemään vaikutteita ja mitä lie muutakin tänne Pohjolan kulttuurikaupunkiin. Kyllä nuo risteilyalukset tuovat kaikenkarvaista otusta tänne Stadiin! totesi joku rautatieaseman seinustalla nojaileva ja tupakkaa imevä stadilaisjuppi Rape.

Puhelinluettelon kartasta suunnistaen Korvatunturin hankintamatkalaiset löysivät tiensä Forumin kellariin Giganttiin. Ovella meinasi korkealla pömpelissään istuva vartija jo koukata kaverukset kiinni ja ohjata takaisin ulos, mutta jokin tulijoiden olemuksessa hillitsi häntä. Oliko se heidän vakaa ja päättäväinen askellus vai mikä? 

- Onhan noilla sentään aika siistit vaatteet, joita ei taida olla vielä edes Stadissa myynnissä, joten ei nuo oikein myymälävarkailtakaan näytä, tuumaili vartija itsekseen perääntyessään takaisin sisääntulon vierellä sijaitsevaan valvontapömpeliinsä. Ovat varmaan jotain ulkomaan eläviä.

Vartijan epäilyistä tietämättöminä kaverukset marssivat kassan ohi kohti kauempana näkyviä tietokoneita. He siirtyivät huuli pyöreänä hyllyköiden väliin. Hipsun katse hipaisi vuoronumerolaitetta, mutta järkyttyneenä laitepaljoudesta, hän vilkaisi taakseen kohti tulo-ovea. Lähestyvä myyjä herätti lopullisen paniikin. 

jatkuu ...