Olenko etuoikeutettu - tarjolla lainaa, paketteja, sijoitusvinkkejä?

 LUE TÄMÄ JUTTU AIVAN LOPUN NEUVOIHIN SAAKKA!!!!!!

Kyllä en nyt ala taas mitään! Miten minua onkaan siunattu näin hienosti ja runsaskätisellä tavalla!

Jotkut yritykset ja rakkaat lähimmäiset, joita en toki ketään tunne, muistavat minua, ja lähettävät päivittäin lukuisia tarjouksia monenlaisista eduista. Tarjolla on lainoja, jotka tietenkin houkuttaisivat näin joulun alla. Olisi kerrankin varaa ostaa kunnon joululahjat ilman rahahuolia. Mahtavat mahdollisuudet rikastumiseen saisi sijoittamalla bitcoineihin ja erilaisiin virtuaalivaluuttoihin. Ovat oikein Herliinin Antti ja Pääkkösen Jasperikin huomanneet minut ja vinkanneet bitcoinien eduista.

Ja entäs sitten nuo lukemattomat paketit, jotka ovat jääneet minulla noutamatta tai vastaanottamatta! Kyllä ei riittäisi nykyisen kodin tilat niiden varastoimiseen. Mitä kaikkea ihmeellistä sieltä olisikaan tulossa? Silti nuo paketit ovat olleet odottamassa minua toimituspaikoissaan, vaikka en ole tilannutkaan mistään mitään. Tai no, olenhan minä tilannut digi-Hesarin jo vuosia sitten, mutta sitä ei nyt lasketa tämän jutun asioihin. Tekstiviesteillä kännykkään ilmoitellaan paketeista, ja sähköpostikin muistuttaa niistä jatkuvasti. Ei pääse asiat unohtumaan hatarasta päästä! On se tämä netti aivan ihmeellinen ja automaattinen, kun tavaraa tulee ilman tilaamista. Ei olisi entivanhainen  atk toiminut näin hienosti.

Nyt kyllä huolestuttaa, että meinaavatkohan unohtaa minut! Eilen tuli vielä 12 erilaista tarjousta, mutta tänään on tullut vasta 9. Mitähän minä olen tehnyt, kun ei enää muisteta? Olisikohan se Asiakaspalvelu, joka kaipailee yhteydenottoani päivittäin jopa useita kertoja, lopultakin tuskastunut, kun en ole joutanut viestittelemään? Mihin mahtavat joutua ne voittamani iPadit ja iPhonet, joita en ole ehtinyt hakemaan? Ja mitä tapahtuu niille arvontavoitoille, joista kilvoittelemaan en ole ilmoittautunut? Ja täyttävätköhän noutamattomat pakettini toimituskeskusten hyllyt?

Vaikka jokainen viestin lähettäjä ei osaakaan kirjoittaa nimeäni oikein, niin lämmittäähän se tuollainen hauraan vanhuksen muistaminen. Sitä tuntee itsensä niin armoitetuksi ja arvostetuksi!

JA SITTEN ASIAAN!

TUO EDELLÄ PYRKI OLEMAAN SARKASTINEN ESITYS IHMISTEN HUIJAAMISESTA. NOIDEN VIESTIEN KOHTEEKSI JOUTUU NYKYISIN JOKAINEN NETINKÄYTTÄJÄ.

OLKAA TARKKOINA, ÄLKÄÄ KLIKKAILKO ESIMERKKIENI MUKAISIIN VIESTEIHIN LIITETTYJÄ LINKKEJÄ, SILLÄ NE JOHTAVAT HUIJAREIDEN KOUKKUUN!

Olkaamme huolellisia, varovaisia ja epäileväisiä netissä! Älä luovuta tietojasi tuntemattomille tahoille!

Seuraavassa ovat linkit Kyberturvallisuuskeskuksen, Poliisin ja Kuluttajaliiton sivuille, joissa kerrotaan, mitä pitää varoa ja mistä huijauksissa on kysymys. Käykää lukemassa neuvot ja ohjeet!

https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/ajankohtaista/ohjeet-ja-oppaat/nain-suojaudut-nettihuijaukselta

https://poliisi.fi/petosrikokset

https://www.kuluttajaliitto.fi/materiaalit/huijaukset/

                                                                     Ole tarkkana!

Miten sitä oikein jaksaisi?

 Kun se oikein tökkii ihmistä, on oma hommansa jaksaa taapertaa eteenpäin. Lääketieteellistä apua vaativien vaurioiden korjaaminen, etenkin jos ne tulevat yllättäen ihmisen kriittiseen kohtaan, on melkoinen prosessi. Kun kyseessä on sydämeen liittyvät ongelmat, on tulevaisuuden tavoittaminen ja kehittäminen erityisen vaikeaa. Kuinka jatkaa infarktin jälkeen?

Tavallisia arkielämän vastaavia vaivoja voisivat olla esim. auton moottorin käyntihäiriöt, pakastekaapin yllättävä sulaminen tai vaikkapa paistouunin toimimattomuus. Ne pysäyttävät toiminnan, mutta ovat korjattavissa asiantuntijan toimenpitein kohtalaisen helposti. Mutta ihminen on sen verran kimurantti kokonaisuus, että vaikka korjaustoimet voidaan tehdä, ei kroppa tule välttämättä enää entiseen kuntoonsa. Ei edes siihen kuntoon, jossa se oli hetki ennen vaurioita.

Sairauskohtauksesta palautuminen vaatii lepoa, lääkitystä, liikuntaa, seurantaa ja mahdollisia jatkotoimia. Kun olet onneksesi ehtinyt sairaalaan "korjattavaksi", on kotiutuksen yhteydessä määrätty vino rivi pillereitä, useinmiten aamulla ja illalla otettaviksi. Aiheutuu ongelma, ovatko annokset liian suuria vai liian pieniä? Miten niiden vaikutukset purevat hoitamatta jääviin osiin, joiden pitäisi korjautua lääkkeillä? Aukeaako loput tukokset vai eivät? Onko suurten lääkemäärien hyödyt haittoja suuremmat? Rasvoittuvatko suonet taas lääkkeistä huolimatta vai saako taas jatkaa kymmenet vuodet normaaleilla elintavoilla, kunnes ehkä taas...?

Sanotaan, että pitää levätä, mutta myös liikkua. Liikuntaa pitää lisätä vähitellen tuntojen mukaan, mutta jos tunnot eivät ole myötämielisiä liikunnalle. Kuinka torjut sohvan kutsun? Kun kuitenkin järki ja ohjeet vetävät kävelemään ja matkakin pitenee päivä päivältä, niin mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Liikuntaihmiset tietenkin sanovat, että jaksamisen mukaan, mutta kun ei jaksa eikä huvita. Ei pelkkä kävely riitä, pitäisi tehdä jotain muillekin lihaksille kuin jaloille. Milloin voi mennä salille ja mitä siellä saa tehdä? Joitain asioita pitää tehdä, toisia ei saa tehdä missään nimessä. Kuka seuraa, neuvoo, valvoo, ohjaa, opastaa ja mittaa?

Älykello, verenpainemittari ja verensokerimittari muodostavat toipilaan lähimmän ystäväpiirin. Tässä vaiheessa on hyvä, jos takana on tilastotieteen opintoja. Mittaustulosten taulukointi onnistuu silloin melkoisen helposti Excel-taulukoihin. Samoin onnistuu PEF-mittaustulosten taulukointi valmiisiin taulukkopohjiin, joissa hengityskunto saa käyrämuodon. Älykello mittaa kaiken aikaa sykettä, happitasapainoa, askelmääriä, kuljettuja matkoja, kalorikulutusta, kunnoon kehittymistä jne. Tiedot putkahtavat ilmateitse älykännykkään tutkittavaksi. Sinne sovellukseen voi syöttää myös muita tietoja, kuten verenpaineet, verensokerit jne. Lopulta tietoa on niin paljon, että niitä tutkiessa ei tiedä, onko sitä entistä sairaampi vai terveempi?

Kuka osaa kertoa, miksi tähän jouduttiin, vaikka elintavat olivat kohtalaisen hyvässä jamassa? Pyöreävoittoista vartta ei savustettu tupakalla, ei voideltu alkoholijuomilla, "kiusattiin" kevyttuotteilla, ravittiin joskus kevytmakkaroilla ja leikkeleillä. Tapahtuneen olisi ymmärtänyt, jos olisi vuosikymmenet vetänyt kaksin käsin rasvaa ja muita kiellettyjä aineita, mutta kun ei. Kehiin astuu selityksenä useamman ammattilaisen suulla "se on sukuvika, kun suksi ei luista". 

Nyt on vaan etsittävä jostain motivaatiota ns. palautumiseen. On vaan yritettävä hengenahdistusten, pienten puristusten ja väsymyksen keskellä löytää intoa kunnon kehittämiseen. Ongelmana on vaan, ettei oikein jaksa mitään. Telkkarissakin on kaikki pelkkiä uusintoja, mitäpä on sitten saman lenkkireitin kiertäminen päivästä toiseen. Siinä ei paljon innostus räisky! Ainoat uusinnat, mitä viitsii toistaa ovat alkuperäinen Tuntematon Sotilas, Opri ja Kummelit. Kuuntelupuolella toisto sallitaan Erja Lyytiselle, Olavi Virralle, Django Reinhardtille ja Olli Soikkelille, joista osa on hengissä ja osa ei.

Todettakoon, että aion kuitenkin jatkaa Kadonneen Kunnon Metsästystä! 

Pysykää te terveinä ja tarkkailkaa kuntoanne! Ja tehkää jotain sen eteen! Ja heti!

112-sovellus toimii!

 Olen kohta 3 kuukautta miettinyt kerronko vai enkö kerro! Nyt päätin, että kerron, sillä tästä voi olla muillekin apua. Minulle oli!

Oli tihkusateinen päivä Saimaan rannalla, niitettyjä kaisloja rantavesi täynnä, upouusi talikko ja mielestään täysin terve mies. Terve mies riehui kolmatta tuntia talikon kanssa kaisloja rannalle kasaan ja homman valmistuttua poistui ansaitsemalleen kahville.

Kahvikuppia huulille nostaessa alkoi rintakehässä tuntua kipua, joka muistutti vuosikymmenten takaista golfpallon lyöntien rintakehään aiheuttamaa tuskaa. Niinpä terveoletettu mies ei osannut epäillä muuta kuin rintarangan rasitusongelmaa. Reilun tunnin tuska ja lukuisat viileät esineet rintakehää vasten eivät kuitenkaan helpottaneet oloa, joka paheni pahenemistaan. Tunne oli vähitellen rinnalla istuvan norsun tasoa.

Terveoletettu mies päätti soittaa ja kysäistä numerosta 116117, voisiko tuohon kipuun ottaa jotain helpottavaa lääkettä? Numeroon vastannut henkilö sanoi ensimmäisen kysymyslauseen jälkeen järkyttävät sanat ”Teillä on sydänkohtaus, paneutukaa heti makuulle ja soittakaa välittömästi 112:een!” Mitäpä minä tuohon väittämään vastaan, vaan puhelimen kotinäytöltä sovellus 112 auki ja painallus. 

Hätänumerosta vastattiin ja annettiin samat makuuohjeet ja ilmoitettiin ensimmäisen lauseen jälkeen, että ambulanssi on hälytetty kiireellisenä ja on jo tulossa. Ensiapumiehistön tultua, alkoi ripeät toimet terveoletetun miehen auttamiseksi. Tuska rinnassa helpottui nitron, tipan ja letkujen sekä piuhojen avulla. Siinä samassa todettiin entinen terveoletettu mies sairasvarmistetuksi. Meneillään oli paha sydäninfarkti, tukossa oltiin 100-prosenttisesti.

Tovin kuluttua pihaan saapui myös lääkäriambulanssi ja tilanteen selvitystoimet jatkuivat neljän ensiapuammattilaisen toimen. Kohteena oleva tuore sepelvaltimosairas seurasi hämmentyneenä, mutta jo kohtuukipuisena toimia ympärillään. Hoitajien puhelin kävi kuumana, kun jatkohoitopaikkaa kartoitettiin. Sairaalassa A ei ole paikalla pallolaajennuksen osaajaa, sairaalaan B on liian pitkä matka ja sairaalaan C on myös suunnattoman pitkä matka ja huono tie. Mutta apu löytyi ilmatien myötä. Meni vain kohtuullinen tovi, kun potilas makasi jo ambulanssissa matkalla kohti Kuopiosta vastaan kiitävää FinnHEMSin lääkähelikopteria. Paareilla makaava letkutettu potilas siirrettiin vesisateessa eräällä pellolla Oravin lähellä kopteriin ja lentomatka KYSin katolle Kuopioon alkoi.

Katolta paareilla kiidätetty uuteen sairasrooliinsa totuttautuva mies kiidätettiin juoksujalkaa saliin pallolaajennukseen. Täysin tukossa oleva suoni avattiin ja veri pääsi taas virtaamaan entistä tuttua reittiään ja olokin helpottui melkoisesti. Samalla todettiin ”vino pino” muitakin tukoksen alkuja, jotka kuitenkin jätettiin odottamaan tulevia toimenpiteitä. Niin kului sitten pari päivää sydänvalvomon hoitajien hellässä huomassa, kunnes tuore sairas pyysi viikonloppua vasten pääsyä lähemmäksi kotiaan Helsingissä. 

Ja niinhän siinä kävi, että kesken makoisten sydänvalvontaunien, sängyn päähän ilmestyi ambulanssimiehistö ja kertoi matkan kohti kotisairaalaa HUSia alkavan sillä hetkellä. Mukavien ambulanssihengettärien seurassa matkattiin edelleen letkuissa ensin Lahteen Päijät-Hämeen Keskussairaalan ambulanssihalliin ja sieltä toisella vastaan tulleella ambulanssilla Helsinkiin. Matka meni mukavasti paareilla maaten. HUSin Tornisairaalan Sydänosasto olikin sitten seuraava hoitopaikka. 

Kun päästiin viikonlopun yli, makasi potilas jälleen leikkaussalissa uudessa pallolaajennuksessa. Toinen tukkeutunut suoni avattiin. Toimenpiteen lopussa pääsi kokemaan aivoinfarktistakin väläyksen, vasen käsi meni toimettomaksi eikä puhe sujunut ensin ollenkaan ja sitten aluksi puurona. Onneksi tuo kokemus jäi muutamaan kymmeneen sekuntiin, eikä jäänyt pysyväksi. Sitten menikin osastolla muutama päivä seurannassa ja jälleen hellässä hoivassa.

Kotiuttaminen tapahtui viikko tapahtumien alusta. Evästykset sydänosastolla olivat asialliset ja osaavat. Kotona tuli kuitenkin tunne, että tämä tuore pysyväissairas, sepelvaltimotautia sairastava mies sai käteensä nipun painotuotteita ja potkun persuksiin. Ilmoitettiin, että jatkohoidosta vastaa oma terveyskeskus, jonne on vaikea saada aikoja, ja sydänspesialistin kardiologin puheille pääseminen on vain unelmissa väikkyvä haave. Kuntoutussuunnitelmaa ei ole, eikä sydämen suoritusarvoille (verenpaine, syke) ole määritelty tavoitearvoja. 

Kaikesta huolimatta tämä tuore sairasvahvistettu sinnittelee hengissä, taistelee lääkepurkkien ja -määrien kanssa. Onnekseen!

Muistan monessa tilanteessa painottaneeni kännykän 112-sovelluksen tärkeyttä! Painotan sitä nyt entistä painavammin, koska se saattaa jopa pelastaa elämän. Siitä on minulla nyt omakohtaista kokemustakin! 

Laittakaa jokainen tuo sovellus-112 kännykkänne kotisivulle, josta se löytyy hädän tullen nopeasti!

Jos et ole ottanut vielä koronarokotusta, eikä sen ottamiselle ole terveydellistä estettä, ota se heti! Minua ei haittaa vaikka saisit koronan, mutta ettet tartuta meitä muita etkä vie meiltä tarvitsemiamme hoitopaikkoja. 

Kurren juhannus

Vastauksena lukuisiin kyselyihin koskien oravien vointia, annan Keke-kurren kertoa juhannuksestaan omin sanoin oikein kuvien kanssa. 

Juhannusillasta Kekellä ei ole paljonkaan kertomista, sillä se meni normaalin inhimillisellä tavalla. Paljon syömistä ja juomista. Auringonkukan siemeniä, juhlapähkinöitä ja lintujen syöttöaltaasta nesteitä.

Juhannuspäivän aamu alkoi hyvin samaan tapaan kuin ihmisilläkin juhannusaaton juhlinnan jälkeen. Ja Keke jatkaa…

Rankkaa se oli oikeasti, turkkikin harmaantui ainakin pariksi päiväksi! 

Miltähän siellä ulkona näyttää? Ei kyllä jaksaisi nousta ylös, mutta pakko kai se on. Onneksi ikkuna on aivan sängyn vieressä, niin on helppo kurkistaa pihalle.

 

Ei himskatti! Nyt tulee …! YÖÖÖK! Maha on aivan sekaisin ja päähänkin koskee!

On kai se pakko lähteä haistelemaan tuulia ja katsomaan miten kaverit ovat selvinneet.

Peralla taitaa mennä todella heikosti, kun syleilee rappua. Taitaa vielä horisontti heilua.

Terve Masa! Miten menee? Onko ohrainen tai pikemminkin auringonkukkainen olo?

Nyt on saatava kylmää juomista, muuten ei päivä lähde rullaamaan.

Olakin näkyy tuolla ryystävän huulet tötteröllään isosta altaasta ja allaspoika laskee kupista lisää juotavaa. 

Pääsisköhän kapuamaan tuonne käppyrätolppaan? Sieltä näkee vähän paremmin ympärilleen.

Tuolla näkyy naapurin kuiva-Klasukin kyttäävän, miten meillä täällä on aamu käynnistynyt. Kyllä se kyttäsi illallakin ja kävi välillä valittamassa metelistä.

Ja Ripe on etsinyt varjopaikan ja seisoa tököttää rapun suojassa.

Hyvinhän se tolppaan kiipeäminen meni, mutta, ei hitsi! Miten tuo tassu pääsi noin lipeämään!

Nyt on saatava huikopalaa, siirryn siis tarjoiluastialle. Ei ryökäle tämä voi näin vaikeaa olla!

No nyt koko kippo putosi ja Ripe kerkesi ensimmäisenä kupille.

Hei Ola! Laske meille letkulla vähän vettä, kurrella on kaamea jano!

Himskatin tikka, kun mekkaloi! Tuo käy kipeästi ohimoon. Hei, voisitko häipyä muualle nakuttamaan, täällä ollaan vähän sairaita!

Ja mitä sinäkin tintti siinä tuijotat? Saa kai kurrekin kerran kesässä juhlia juhannusta! Ei me sieltä syöty siemeniä, meillä oli omat astiat.

Porukalla vielä putsattiin pihalta edellisillan jälkiä. Sitten kukin hävisi omille teilleen ja puunrungoille.

Itse kipitin varovasti askeltaen omalle mökille ja rauhotuin kuistille toipumaan hurjasta juhannusaatosta.

Oli se vaan taas semmoinen juhannus! Ensi vuonna päätettiin kavereiden kanssa ottaa hieman iisimmin.

Puhelin ja tablettilaite - muisteloja!

Kyllä minusta kaikki oli ennen paremmin - ja helpompaa, yksinkertaisempaa! Kehitys kehittyy semmoista vauhtia, että ei meinaa hento vanhus pysyä enää perässä. Tieto ja ihminen kulkee uusilla konsteilla ja aina vaan nopeammin.

Puhelin

Jonnet (uusi nykyilmaisu kuvaa nuorempia sukupolvia!) ei muista eikä tiedä, että ennen ei ollut tavanihmisillä puhelimia eikä kameroita. Eikä tietokonetta ollut edes keksitty. Kuuhunkin lennettiin ensimmäisen kerran tietokoneohjelmalla, jonka tasoista ei ollut käytössä edes meikävanhusten poisheittämissä kännyköissä.

Puhelimet olivat puisia laatikoita parempien ihmisten kodeissa tai asemahallin seinällä. Kampea pyöritettiin, torvi aseteltiin korvaan ja laatikon kyljessä olevaan torveen huudettiin. Kuuleminen oli sitten niin ja näin. 

Elettiin muutamia vuosia eteenpäin, kunnes puhelinkopit tulivat yleisiksi ja soittaminen helpottui. Puhelinluettelot, nuo paikkakunnasta riippuen enemmän tai vähemmän paksut katalogit, olivat tärkeitä apuvälineitä muistiinpanoille. Kun soittajalla ei ollut muita välineitä mukana, repäistiin katalogista lehti ja piirustettiin siihen muistettavat asiat. Parasta katalogissa oli paikkakunnan karttalehdet. Ainoastaan ensimmäinen tarvitsija hyötyi niistä. Muille jäi vain jäljet revityistä sivuista.

Helsinkiin muutettuani ja seudulla työn takia paljon autoilevana, tuli etenkin Kampintorin kulmalla ollut puhelinkoppi tutuksi. Siihen pääsi autolla viereen ja koppi oli aina toimintakunnossa, toisin kuin moni muu koppi tuohon aikaan. Tosin kopeissa leijaili lähes aina yökulkijan jättämä virtsan lemu, mutta se ei saanut kiireistä soittajaa häiritä.

Itselläni oli ilo kasvaa varhaislapsuuteni kylän puhelinkeskuksessa, joten leikkilaitteisiini kuului tuon aikaiset puhelimet. Sain purkaa käytöstä poistettuja puhelimia ja poimia leikkeihini niiden sisältä löytyvät isot hevosenkenkämagneetit. Se oli mielenkiintoista. 

Myöhemmin asuin muutamia vuosia ulkomailla ja sieltä soittaminen kotiin olikin oma juttunsa. Lampsin paikalliselle puhelinlaitokselle ja tilasin puhelun kotiin. Sen yhdistäminen kesti aina tovin ja sen jälkeen keskustelin reikäkovalevykopissa kotiväkeni kanssa suhinoiden läpi. Oiva palvelu!

Mainitsen sitten paljon autolla reissaavalle avuksi tulleen Arpin eli autoradiopuhelimen. Se oli melkoisen toimiva laite. Puhelu tilattiin arp-keskuksesta, joka yhdisti sen haluttuun numeroon. Arp-keskus toimi myös hyvänä tiedonvälittäjänä, jos reissun päällä tuli ongelmia. 

Sitten jossain vaiheessa ilmestyivätkin erilaiset kännykät melkoisen nopeasti uusiutuvassa tahdissa. Siirryttiin tiiliskiven kokoisesta pieneen rintataskuun mahtuvaan malliin. Ensimmäinen kännykkäni taisi olla metallikuorinen jenkkilaite, jonka nimeä en muista. Pudotin sen kerran vahingossa noin kolmen metrin korkeudelta asfalttiin ja kuuluvuus senkun parani. 

Laitteiden kapasiteetti kasvoi koon pienentyessä  uskomattomalla tavalla. Oli metallikuoria, oli läpällisiä, oli liukuläppää, oli kommunikaattoreita, oli värejä, oli suojuksia ja vaikka mitä. Puhelimesta tuli arkipäivän työkalu ja myös muotituote.

Tablettilaite

Ei ole kovin pitkä aika siitäkään, kun ihmettelimme mm. japanilaisten turistien touhua kaupungilla. He osoittelivat isolla levyllä kohti valokuvattavia kohteita. Mikä tuommoinen laite on? En kyllä kehtaisi itse tuommoista käyttää! Nuo olivat ensimmäiset ajatukseni tuosta touhusta.

Mutta, ei sovi koskaan epäillä liikaa! Nykyisin teen tuota itsekin. Minulla on menossa jo neljäs tabletti, iPad, ja viides näppäimistö. En ole vaihtanut noita turhamaisuuttani, vaan olen käyttänyt ne oikeasti loppuun. iPad on käsissäni lähes aina. 

Luen siitä lehdet, katson telkkaria ja elokuvia, etsin karttaosoitteita, navigoin, selaan nettiä, etsin säätiedot, haen uutisia, luen kirjoja ja lehtiä, lainaan kirjastosta, kuuntelen musiikkia ja äänikirjoja, rupattelen sukulaisten ja kavereiden kanssa, lähetän viestejä, teen muistiinpanoja, tutkin omia tiedostojani, tallennan tietojani pilveen, otan valokuvia, muokkaan valokuvia, teen sudokuja, pelaan pasiansseja, teen ostoslistoja, teen nettitilauksia, ostan lippuja, hoidan pankkiasioita, kirjoitan, skannaan asiakirjoja, teen sukututkimusta, katson Youtubesta ohjevideoita, sometan, osallistun nettipalavereihin, jne.

Tuo edellinen luetteloni ei edes kerro aivan kaikkea noista mahdollisuuksista, eikä esim. tabletin suhteesta puhelimeen. Sillä - nuo kaikki samat jutut voin tehdä puhelimellani, iPhonella. Ja tiedot siirtyvät iPadista iPhoneen ja päinvastoin. Lisäksi tiedot tallentuvat pilvipalveluun käytettäväksi missä vaan, millä laitteella vaan.

Tulipa tuossa taas noita muisteloja! Olisin kirjoittanut tarkemminkin, mutta kun en vaan yksinkertaisesti muista. Teillä on varmaan itsellänne enemmänkin aiheeseen liittyviä kokemuksia, joten en kiusaa teitä enempää.

Nyt kun liikkuminen on edelleen rajoitettua toivon, että käytätte tietolaitteidenne suomia, todella laajoja mahdollisuuksia hyväksenne. Nauttikaa netistä - ja alkaneesta kesästä!

Auringon ja kukkia

Viime päivien runsas auringonvalo ja lämmin sää kirvoittivat kynäni lopultakin pieneen kerrontaan.

Tällä rupeamalla, toisen piikin jälkimainingeissa on reilu viikko vierähtänyt mökkimaisemissa Savonlinnassa. Lähellä kaupungin keskustaa on Niemelän isännällä ollut tapana viime vuosina kylvää isolle tienvarsipellolleen auringonkukan siemeniä. Ohikulkijoilla on sitten ollut lupa käydä poimimassa mielin määrin kukkia, niiden loistaessa kauneimmillaan. Oman tarinani sisältö sivuaa hieman edellistä.

Olemme mökillämme aina olleet lumoutuneita oravien touhuista. Noita pieniä, tuuheahäntäisiä otuksia on pyörinyt vaihtelevasti mökkipihamme männyissä. 

 

Siitäpä seurasi tällainen kertomus!

Tiesimme kurret ahkeriksi olennoiksi, joten päätimme antaa auringonkukkien levittämisen heidän huolekseen. Hankimme ensimmäiset siemenet syksyllä 2020 ja seuraavat keväällä 2021.

Kurret ovat osoittautuneet odotustemme veroisiksi ”työmyyriksi”. Työrupeamat ovat ajoittuneet varhaisiin aamuihin sekä iltapäivän viimeisille tunneille. Touhu on ollut välillä hyvinkin vauhdikasta. Työssä on ahkeroinut kolme ”istutusammattilaista”.

  

Siementen sijoittelu maastoon on osoittautunut pistemäiseksi ja varsin satunnaiseksi. 

 

Istutusalueet on kartoitettu huolella, vaikkakaan ei aivan meidän mielemme mukaisiksi.

 

Työnjohto on tarkkaillut toimintaa oman työmaakoppinsa terassilta ja myös eri pihakalusteiden päältä. Tavoitteena on ollut ilmeisesti saada selkeämpi kokonaiskuva istutusalueen käytöstä. 

 

 

Myös kasteluun liittyviä toimia on pohdittu tarkkaan.

Viranomaisia edustava tarkastaja on vieraillut istutustyömaalla säännöllisin välein. Oletettavasti huomautettavaa ei ole ollut siementen laadussa eikä istutusten työmenetelmissä, vaikkakaan tulos ei mielestämme täysin vastaa omia toiveitamme.

Kannaltamme ilahduttavaa on ollut se, että istutustyö on hoidettu ruokapalkalla. Palkan määrittelyssä ei tarvittu pitkiä neuvotteluita eikä liittoja. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä ratkaisuun. 

Toki palkkaustapa aiheuttaa lievää, mutta jo hankintavaiheessa ennakoitua materiaalihävikkiä.

 

Kokonaisuudessa olemme olleet tyytyväisiä tehokkaan istutusryhmän työsuoritukseen. Hankkeen kustannuksetkin ovat pysyneet siedettävissä rajoissa.

 

 

Tällä hetkellä odotamme loppukesälle ajoittuvaa auringonkukkien puhkeamista kukkaan. Istutushenkilöstön palkkasimme loppukesäksi valvomaan kasviemme kehitystä.

WWF:n Luontolivessä SÄÄKSI

 Nyt on taas jännitystä ilmassa! WWF:n luontoliven kamera kuvaa jälleen sääksen pesän hurjia tapahtumia. Pesä sijaitsee Savonlinnan seudulla. Kameran asensi maaliskuussa norppatutkija Juha Taskinen. Uusi kamera näyttää siis reaaliaikaista kuvaa ja myös äänet pesältä on kuultavista.

Tällä hetkellä emosääksi tarkkailee puolisonsa pesätarpeiden hankkimista. Pesän rakentaminen on siis meneillään. Vauhti kiihtyy kesää kohti pesän valmistuessa ja haudonnan alkaessa. 

Poikasten syntymässä ja sen jälkeen onkin sitten paljon mielenkiintoista seurattavaa. Aiempina kesinä pesään on syntynyt 3 poikasta, joista yksi on mielestäni aina ollut muita pienempi. Ja isommat sisarukset ovat sortaneet ja tönineet tätä pienintä. 

Kaikkihan tietävät, että linnun nimi on hieman hankala muistaa! Kysymyksessä on siis SÄÄKSI eli KALASÄÄSKI. 

Sääksen elämää pääsee seuraamaan nettisivulta https://wwf.fi/luontolive/saaksi/ . Kun sivu avautuu, napauta kuvan keskellä näkyvä kolmionuolta, niin seuranta käynnistyy!

WWF:n sivulla näyttää oleva tällä hetkellä liveseurannassa myös kyy.

Ja eikun seuraamaan luonnon ihmeellistä heräämistä uuteen kesään!