Sekö onkin juhannus jo tulossa?

Kyllä voi herkkä vanhus taas tuntea itsensä petetyksi! Juhannus onkin jo tällä viikolla, kun olin odottanut sen tulevan vasta viikko siitä. Joku rutjake on mennyt taas vemppaamaan päiviä niin, ettei tässä hidastuvalla aivokapasiteetilla pysy enää perässä.

Onneksi juhannukseksi ei tarvitse ostella mitään ihmeellisiä juttuja, kuten mämmiä, kinkkua, tippaleipiä tai vastaavia juhlaruokia. Nyt kun kaupatkin ovat auki aina, niin ehtii hyvinkin hankkimaan ne meikävanhuksen vähät eväät, kauraleipää, 70-prosentin Beceliä, vähärasvaista juustoa ja kalkkunaleikettä, sitä läpinäkyvän ohutta. Nykyään tuommoinen leike on niin ohut, että siitä voi melkein katsella läpi järvelle kirkkaana päivänä. Kyllä noilla eväillä yleensä pärjää aika pitkälle, ja katiskasta saa haukea ja ahventa lisukkeeksi. Sorviakin tulee, mutta niihin en ole vielä ryhtynyt, kun tulee nooita parempiakin kalalajeja.

Kukahan se aikoinaan aloitti noitten juhlapäivien muuttelun ja keksi vielä lisätä siihen kellon siirrotkin keväällä ja syksyllä? Ei ole terveydellekään hyväksi siirrellä elämänrytmiä alvariinsa. Juuri kun tuntee olevansa ajantasalla, onkin kalenteriin tai kelloon määrätty uusi järjestys. Ei enää tiedä milloin pitäisi syödä juhla-ateriaa (=makkaravoileipää) tai milloin saa nukkua ja milloin ei.

Mitä jos ei sattuisi olemaan nyt tulevana perjantaina tulitikkuja kokon sytyttämiseen, saati kokkoa valmiina? Kauppalistalla olisi tikkujen osto merkitty vasta viikkoa myöhemmäksi. Kyllä olisi murheellista katsella rannassa risukasaa ja siihen salaa nostettua naapurin uutta puuvenettä, kun ei olisi tikun tikkua ja tyhjän tikkuaskin raapaisupintakin olisi lopussa. Tosin ei sitä kokkoa saisi varmaan polttaakaan, kun monena vuonna on kesä äitynyt juuri juhannuksen aikaan kesäksi ja viranomainen määrännyt tulitikut uuninpankolle tai syvälle taskuun.

Nyt minulla on kuitenkin kolme isoa askia tulitikkuja, mutta kokkokasaa en kyllä kerkiä enää tekemään, enkä jaksakaan, kun on niin kuumaa. Aion luottaa naapurin kokkoon ja katsella sitä ikkunasta, jos satun olemaan silloin hereillä. Kun polttavat usein sen vasta klo 22 aikoihin ja minä olen silloin täydessä unessa. Saa nähdä ehdinkö tänä juhannuksena mihinkään enää mukaan? Ainoa ilo on, että ensi pääsiäinen saa tulla milloin vaan, sillä pakkasessa on valmiiksi jo mämmirove.

Hauskaa juhannusta kaikille teille, jotka ehditte tai vaikka ette ehdikään juhannuksen viettoon! Ja muistakaa: viinan kanssa ei sitten tolskata, vesille ei mennä maistissa, tapella ei saa, tulitikut pidetään visusti tallessa ja läheisistä pidetään hyvää huolta!

PS. Laitan pari kuvaa viime päivien lisäsärpimistä!

Kesää aloitellaan ja yskitään

Taisitte jo luulla, että olen lopettanut tyystin tämän raapustamisen! Väärin luulitte, sillä roikun edelleen sitkeästi mukana. Yleinen laiskuus ja perinteinen saamattomuuteni ovat vaan vaivanneet ja hillinneet oikean käden etusormen kirjoitustoimeen ryhtymistä.

Alkoihan tässä sentään lomakausikin, taas. Siis loma ei lama, tai eipä tuotakaan tiedä vielä varmasti, onko molemmat yhtä aikaa liikkeellä. Tarkkaavainen lukija voisi kysyä, että loma mistä? Samaa lomaahan se eläkeläisellä yleensä on. Vaihtelua tuo normaaliin arkeen se, että kävelylle lähtee kotirapun ulko-ovesta välillä oikealle ja välillä vasemmalle, eikä noilla valinnoilla ole Tietenkään mitään poliittista merkitystä.

Mitä muuta on muuttunut? No liekö minulle tulossa jonkinlainen ”ikäkriisi”, kun terveyteen ilmaantuu uudenlaisia ongelmia. Älä luulekaan, että alan niitä tässä avaamaan sen enempää. Sen verran voin kyllä paljastaa, että kanta-asiakaskortti HUS:n terveyspalveluihin on edelleen vahvasti voimassa. Ei se onneksi toimi samalla tavalla kuin kaupparyhmien kortit, joissa muistutetaan, että jos vielä asioit tämän verran, niin saat vielä seuraavan kynnyksen ylittävän paremman bonuksen kuluvalta kuukaudelta.

No se muuan vaiva! On ilmaantunut vahvoja viitteitä siitä, että olisin muka allerginen tai muuten herkistynyt ympäröivälle maailmalle. Olenhan minä tiennyt olevani herkkä luonne ja altis kaikelle kauniille, mutta että allerginen! Ei nyt sentään, kait? Nyt olen sitten tovin aikaa spruuttaillut nenään jotain erikoissumua ja imaissut keuhkoon putkesta pölynestettä. Mitäkö niistä on sitten ollut hyötyä? Sanopas se! Nokka ja kurkku ovat kuivia kuin Saharan erämaa, ja yskä sen kun pahenee, onneksi ei nenä vuoda.

Nyt sitten odottelen koivupölyjen loppumista ja heinäpölyjen alkamista. Siinä rajakohdassa toivoisin henkielimien lopettavan viattoman vanhuksen kiusaamisen ja antavan mahdollisuuden puuhailla kaikessa rauhassa omia vanhuspuuhia, puutöitä, katiskan kokemista ja tietenkin iPadin kanssa aktiivista turaamista.

Kyllä ei kuitenkaan kateeksi käy niitä kanssaihmisiä, jotka joutuvat jatkuvasti lääkitsemään itseään noilla lääkepiipuilla. Jaksamista kaikille!

Aurinkoa kaikkien kesään!

PS. Sääksen poikaset ovat kuoriutuneet! Vilkaiskaahan Luontoliven kuvaa osoitteesta https://wwf.fi/luontolive/saaksi/ !

Riipustan tätä liikkuvassa autossa, jota kotihengetär ohjastaa, matkalla kohti koti-Stadia. Todisteeksi matkasta laitan kuvan ylikulkusillasta Mikkelistä. Muutama vuosi sitten, kun tietä rakennettiin, tuo silta pudota jympsähti keskeneräiselle tielle. Hyvin saivat kuitenkin korjattua sen. Kunhan saavat vielä valmiiksi Mikkelin ja Juvan välisen moottoritien, niin helpottuu ja nopeutuu Stadin Vanhuksen mökkimatkakin.

Pyöräilyä ja läähätystä

Kyllä parhaani mukaan taas yritin taistella vastaan. Yritin ja yritin! Keksin koko ajan monenlaista tärkeämpää tekemistä, kuten netin selailua, kirjahyllyn (ei siinä ole kirjoja, kun luen kaiken e-kirjoina) järjestelemistä, roskatkin kävin viemässä, mutta pakkohan se oli lopulta lähteä. Siihen pakkoon oli kaksi syntipukkia, puoliso ja omatunto. Ei siinä auttanut hennon (mutta aavistuksen, ei paljon ylipainoisen) vanhuksen pyristellä vastaan!

En sentään hullutellut lenkkivarusteilla. Kyllä tavalliset peruskamppeet saivat riittää. Ja lopuksi pipo päähän. Taapersin kellariin etsimään polkupyörääni, josta pyyhin isommat pölyt ja tarkistin renkaat. Olivat tallella ja ilmaakin paljon yläreunassa, vähemmän alareunassa. Ja sitten rivakasti (käytän tuommoista hurmoshenkistä ilmaisua, joka on aikamoinen yli-ilmaisu tapahtuneesta) liikkeelle ruusupuiston läpi kohti Seurasaaren porttia. Tapanani on käydä kävelemällä kiertämässä Seurasaari rantoja myöten. Tuo tapahtuu harvinaisten. liikunnallisten energiapuuskieni ilmaantuessa.

Kamppailin puiston läpi matkalla puhaltavaa purevaa merituulta vastaan ja läähätin kuin itsensä hikeen juossut ajokoira. Mummolassani oli muuten aikoinaan ajokoira, joka osasi avata ovet. Nimittäin siihen aikaan minä en yltänyt ovenkahvaan, mutta Rekkupa ylsi. Me toteutimme Rekun kanssa myöhemmin tunnetun YYA-sopimuksen henkistä yhteistyötä. Rekku raivasi esteet edestäni avaamalla minulle ovet, ja minä syötin sille herkkupaloja lautaseltani. Se oli mieleistäni lähiapua. Mummoni ei toki pitänyt tuosta hommasta, sillä minua etsittiin kissojen kanssa joka puolelta sydämet huolesta syrjällään. Ei siis kissojen ja koirien kanssa, sillä koira oli mukanani tutkimassa mummolan ympäristöä. Löysivät minut yhtä monta kertaa kuin katosinkin. Jos olisi ollut yksikin ero noilla kerroilla, olisi tulevaisuuteni ollut hyvinkin toisenlainen.

Siispä läähätin pyörän selässä kieli ulkona pienessäkin ylämäessä ja toivoin kuntoni löytyvän jostain polun varrelta. Toiveeni oli turhaa, sillä pahimmassa (sanovat sitä hyvin loivaksi) ylämäessä oli pakko hypätä työntämään pyörää. Katsoin kaihoten, kun muut pyöräilijät hurauttivat melkoisella vauhdilla ohitseni kelloa soitellen. En kuullut kenenkään edes läähättävän ajaessaan. Äärimmäisen ikävää porukkaa, ei tippaakaan myötäelämisen taitoa!

Ohittaessani edesmenneen Urho Kekkosen omakotitaloa (se on se Tamminiemi), aloin havaita hulluuden, joka oli ilmeisestikin vallannut helsinkiläiset. Kaupunki oli päättänyt siirtyä aistimaan entisajan henkeä Seurasaaren museorakennusten katveeseen. Parkkipaikka oli täynnä kulkuvälineitä ja Seurasaareen vievä silta jalankulkijoita. Kukaan kävelijöistä ei ilmeisestikään omistanut mittanauhaa eikä etäisyyyksien hahmottamiskykyä. Ei ollut noudatettu hallituksen välimatkaohjeita. Koska kotona piti olla, mutta harrastaa liikuntaa, ei kukaan ollut keksinyt muuta paikkaa kuin Seurasaaren.

Hien helmeillessä paitani selkämyksessä, raikkaan (=himskatin kylmän) merituulen hivellessä maisemaa ja kauhistuneena väenpaljoudesta, käänsin pyöräni vaivihkaa kohti kotia ja nousin ratsuni selkään. Isoisälläni, vaarilla oli muuten polkupyörä nimeltään Jaguar. Sen selkään en hypännytkään, vaan ajoin tangon välistä. Pyörään liittynyt mainoslause ”Kevyesti polkee vaari, vaarilla on Jaguaari!”, oli hyvinkin paikallaan vaarini suhteen. Itselleni tuo pyörä tuotti monet tuskan hetket. Matka joutui yleensä pienen tovin, mutta sitten sattui aina jotain, joka sattui! En useinkaan tykännyt!

Ajelin siis kotia kohti edelleen läähättäen ajokoiran lailla. Työnsin pyöräni kellariin omaan koloonsa ja kiipesin kotiin. Huuhdoin kosteuden runsaalta iholtani ja etsin kuivaa ylle. Ihon sanotaan muuten olevan ihmisen laajin ja suurin elin. Omalla kohdallani sille onkin kasvanut kokoa jopa hieman liian runsaastikin. Lisäksi olen hankkinut sille suojaavan kerroksen. Siinä sattui minulle vaan pieni suunnitteluvirhe, kun se kerros tuli sisäpuolelle. Lukuisista yrityksistäni huolimatta tuo kerros ei halua poistua, mutta kyllähän ihminen tarvitsee rasvaakin!

Heittäydyin kotona vuosikymmenten rutiinilla sohvalle makaamaan ja avasin television. iPad toisessa kädessä ja kaukosäädin toisessa aloin multitaskaamaan (=monisuorittamaan) arkista rutiiniani, maailman seurantaa. Ja nukahdin!

Kaikesta kokemastani huolimatta suosittelen lämpimästi liikuntaa sisällä ja ulkona! Lämmin siinä kyllä tulee, mutta on siitä hyötyäkin, kun kroppa saa liikettä. Lihaksetkaan eivät rapistu, kuten sohvalla maatessa. Eli kutimet ja iPadit syrjään ja ulos kävelylenkille!

Seuraavassa pari vanhaa kuvaa Seurasaaresta aiemmilta vuosilta.

Aittarivistö

Pertinotsan talo (v 1884) Suojärveltä Seurasaaren talvimaisemassa

Elisa Kirja - oiva e-kirjapalvelu

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin päiväkirjan pitämisestä näinä ankeina aikoina. Minäkin olen vuosikymmenten aikana aloittanut monta kertaa päiväkirjan pitämisen. Parhaina aloituskertoin olen saanut kasaan jopa kokonaisen kahden päivän merkintäketjun. Työaikana oli kalenteri täynnä merkintöjä, joista ei ulkopuolinen olisi saanut mitään selvää. En saanut usein minäkään! Kun tietokoneet, läppärit ja älykännykät putkahtivat maailmaan, olivat niiden kalenterit suuri pelastus asioiden muistiin merkitsemiselle.

No mutta, eihän minun pitänyt kirjoittaa päiväkirjoista vaan päivän kirjoista. Ne on kirjoja, joita pidellään kädessä, hypistellään ja luetaan, tai nykyisin fiksumpi vaihtoehto on lukea päivän kirjoja e-kirjoina tietolaitteelta. E-kirjoilla säästyy lattiapinta-alaa, kun ei tarvita enää kirjahyllyä, voi kuljettaa kirjanippua jopa taskussa ja e-kirjoja voi lukea aivan missä vain. Jopa kahvilassa, kunhan nyt joskus semmoisiin taas päästään!

Kuvailen seuraavassa hieman e-kirjakauppaa, jota olen käyttänyt jo vuosien, vuosien ajan. Käytän palvelua pääasiassa Applen iPadillani, josta lukeminen on paljon helpompaa kuin kännykän ruudulta, jota sitäkin joskus käytän. Olisipa e-kirjat olleet olemassa aikoinaan työmatkoillani! Olisi ollut laukku paljon kevyempi kantaa.

ELISA KIRJAKAUPPA JA ELISA KIRJA

Elisan e-kirjojen kanssa operoidaan seuraavalla tavalla:

1. Kirjavalikoimaa selataan tietokoneella tai älylaitteen selaimella (esim. Chrome, Firefox, Safari). Osoite Elisan kirjakauppaan on https://kirja.elisa.fi/   Voit selailla tarjontaa rekisteröitymättä tai kirjautumatta. Mutta kirjojen hankkiminen vaatii rekisteröitymisen.

2. Rekisteröityminen palveluun tehdään klikkaamalla oikeassa yläreunassa olevaa pallonaamaa. Siitä avautuu valikko, jossa on alimpana sana Rekisteröidy. Klikkaa sitä ja näytölle avautuu sivu, jossa kysytään tietosi ja pyydetään sähköpostiosoitteesi sekä salasana (muista valita uusi ja turvallinen) palveluun. Alla ovat vielä muutamat kysymykset lisäpalveluista sekä sopimusehdot ja viimeisenä Rekisteröidy-"painike".

Palvelusta löytyy sekä e-kirjoja että äänikirjoja. Hintaluokat vaihtelevat suuresti, mutta sieltä löytyy myös suunnaton joukko klassikkokirjoja ilmaiseksi. Elisa kirjakauppa tarjoaa rekisteröityneelle käyttäjälle sähköpostiviesteillä jatkuvasti edullisia tarjouskirjoja sekä kertoo myös uutuuksista.

Itse olen hankkinut iPadilleni yli 200 kirjaa. Osan niistä Elisa on tarjonnut vuosien saatossa milloin minkäkin juhlan kunniaksi. Mm. kirjamessujen aikaan on ollut aina hyviä tarjouksia. Olen ostanut suurimman osan kirjoistani tarjoushinnoilla, paitsi muutamat kohutut uutuudet olen ostanut koko rahalla. Noin puolet e-kirjoistani on laitteella ja osa Elisa Kirjan palvelimella omassa kirjahyllyssäni, josta voin ladata ne takaisin laitteelleni milloin tahansa.

Eräs parhaista puolista Elisa Kirja-palvelussa on ollut se, että maksan ainoastaan siitä minkä ostan. Aiemmin palvelussa ei ollut nykyisin monella e-kirjakaupalla esiintyvää kk-maksuista palvelua. Nyt sekin näyttää saavuttaneen Elisa kirjakaupan, mutta edelleen ensisijainen vaihtoehto on ostaa ainoastaan yksittäinen haluamansa kirja. (Elisan kk-hinta näyttää olevan 8,90 Euroa, joka oikeuttaa kahden kirjan lukemiseen kuukaudessa.) Kk-maksuominaisuuden järkevyys riippuu tietenkin siitä, minkä verran luet. Ahmien lukevalle ei ehkä kirjapalveluiden n. 10 Euron seuduissa pyörivä kk-hinta ole merkittäväkään, mutta jos luet vähemmän tai satunnaisesti ovat esim. Elisan tarjouskirjat 3,90 tai 4,90 Euron hintaan oivallinen vaihtoehto.

3. Seuraava vaihe on ladata omaan älylaitteeseen lukemiseen tarvittava Elisa Kirja-sovellus sovelluskaupasta (Googlen Play Kauppa ja Applen App Store). Sovellukseen kirjaudutaan samoilla tunnuksilla, jotka luotiin Elisan nettisivuilla kirjakauppaan rekisteröityessä. 

4. Ostetut tai hankitut ilmaiset klassikot ilmestyvät automaattisesti älylaitteellesi Elisa Kirja sovellukseen omaan kirjahyllyysi.

Yllä näkyy oman sovellukseni etusivu. Ylärivillä on kirjat, joita olen jossain vaiheessa aloittanut tai selaillut. Kirjan vierellä oleva palkki kertoo, kuinka paljon olen kirjaa lukenut. Alempi kirjarivistö näyttää kirjat, joiden lukemista en ole vielä aloittanut. Molempia palkkeja voi selata sivulle, jossa näkyy lisää vaihtoehtoja aloitetuista ja aloittamattomista kirjoista. Huom! Vihreä pallo kirjankannessa vasemmalla kertoo, onko kyseessä e- vai äänikirja.

Kuva edellä kertoo kirjahyllyni koko sisällön. Ylhäällä on palkki, jossa on luettelot (kaikki, ladatut, e-kirjat, äänikirjat, keskeneräiset, luetut) kirjojen eri vaiheista.

5. Ja sitten eikun lukemaan, kun ensimmäiset hankinnat on suoritettu!

En ole mainosmies, enkä mainosta Elisa Kirjaa muuten kuin helppona itselleni toimivana vaihtoehtona. Omalla kohdallani palvelu on toiminut kaikkien käyttövuosieni aikana loistavasti.

Muuten olen myös vankka Helmet-kirjaston puolesta puhuja. Kirjastojen e-kirjapalvelut ovat kehittyneet huimasti ja niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää niiden helppouden ja monipuolisuuden takia. Käykää tutustumassa myös Helmet-palveluihin!

Viherpaja - keidas Vantaalla

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, laulettiin jo vuosia sitten. Mutta sisällytettiinkö siihenViherpaja? Enpä usko! Olisi pitänyt!

Viherpaja on reilut 3.500 m2 käsittävä, Suomen mittakaavassa suunnaton puutarhakeskus Vantaalla. Osoitekin on tietenkin kasveihin liittyvä eli Meiramikuja 1. Puutarha on erikoistunut viherkasveihin, mutta erikoisuuksia löytyy mittava määrä. Niitä ovat mm. bonsai-puut ja kaktukset. Lisäksi eräässä hallissa on aito japanilainen puutarha puroineen ja karppeineen.

Tällä hetkellä, kun kotipuutarhojen kasvukausikin on käynnistynyt, on Viherpaja sopivasti tulvillaan monenlaisia puutarha- ja pihakasveja. Menkää ihmeessä tutustumaan paikkaan ja hämmästykää kasvien runsautta. Älkää antako vaatimattoman sisäänkäynnin pettää, sillä sen takaa löytyy useamman kasvihuoneen laaja kokonaisuus.

Laitan seuraavaksi melkoisen joukon kuvia ilman sen suurempia selityksiä. Minä en juurikaan tunne kasveja, ellei oteta huomioon maitohorsmaa, nokkosta ja neliapilaa. Muut kasvit ovat mielestäni pääosin asparaakuksia.

Kasvihuoneissa on hieman ahdasta liikkua, mutta kävijät osaavat kyllä väistellä ja turvaetäisyydetkin toimivat kohtalaisesti. Ostopakkoa Viherpajassa ei ole, mutta kyllä sieltä aina jotain mukaan lähtee.

Nauttikaa kuvista ja käykää tutustumassa Viherpajaan! Ja käykää myös ylipäätään ulkoilemassa! Nyt ovat kevätkelit likipitäen parhaimmillaan.

 

Ja ajatelkaa! Tuossa oli ainoastaan pieni osa Viherpajan kasveista.