/>/> VANHUS STADISSA

perjantai 21. joulukuuta 2018

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 3

Pukki sai uuden tuolin, joka oli päällystetty uudella kuosilla. Muorin kysely ei meinaa yltää Pukin ajatuksiin. Muori epäilee Pukin myssyn valuneen korville, kun Pukki ei tunnu kuulevan kysymystä. Pukki pohtii joulukortteja ja pienen tytön toivetta, kunnes lopulta havahtuu Muorin tiukkasävyiseen kysymykseen.


- Ei ole, eikä valu! tiuskaisi Pukki hieman liiankin kireällä sävyllä. - Mikä se on nyt taas hätänä?
- Niin, minä kysyin uudelleen, että mitenkäs se on?
- No mikä sen pitäisi olla ja mitenkä muka?
- Etkös muista, kun pari kuukautta sitten juteltiin sinun kunnostasi? aloitti Muori.
- Kunto on hyvä ja semmoisena pysyy! Ja kunnolla ollaan aina! yritti Pukki lopettaa keskustelua, jonka suunnasta hänellä oli jo hienoinen aavistus.

Pukki muisteli, että tätä keskustelua oli käyty jo usean joulun alla. Tämänkertainen aloitus vaikutti vaan paljon intensiivisemmältä kuin edellisinä jouluina. Siihen täytyi olla syynä ne kuntolehdet, joita näytti olevan pino Muorin yöpöydällä makuukammiossa. Ja kerran oli Muorilla unohtunut omalle tietokoneelleen auki nettisivu, jossa oli jonkun kuntokeskuksen valkoisten laitevempeleiden kuvia. Olikohan niissä lukenut sen Koljatin linkokaverin nimi Taavetti, muisteli Pukki. Noilla asioilla on varmaan joku osuus tämänaamuiseen aloitukseen. Taitaa olla kohta edessä hikiset paikat!

- Silloin sovittiin, että aloitat hyvissä ajoin ennen joulua kuntokuurin. Se on joulu reilun parin kuukauden kuluttua ja mahasi sen kun vain paisuu. Et sinä noin isolla mahallasi pääse enää savupiipuista läpi.
- Minä olenkin pohtinut, että ottaisin reissuun mukaan jonkun jakelutontun. Tämän tehtävänä olisi lahjojen toimittaminen joulukuusien alle ja lahjasukkiin takan reunoille. Se olisi muutenkin nuoren ja notkean tontun hommaa. Tuommoinen uusi virka myös työllistäisi lisää tonttuja. Minä voisin sillä aikaa pidätellä Petteri-poroa, muita vetoporoja ja rekeä paikoillaan.

- Älä sinä kuule yritä venkoilla! Etkö muista, että itsekin menit hämmästyksestä mykkyrälle, kun vaa’astasi lensi jousi parran läpi kattoon ja sieltä se sinkoutui kylpyhuoneen peiliin, ja vaa’an muut osat levisivät pitkin lattioita?
- Joo, mutta tuommoistahan voi tapahtua kenelle vaan. Eikä tuo nyt niin paha juttu ollut. Se viisari nousi vaan ihan vähän asteikon yli. Olisikohan siinä ollut jokin pieni rakennevika? Juttelinkin jo silloin heti suunnittelupuolen kanssa, että asteikkoon pitäisi lisätä pari pykälää ja ottaa se stopparipiikki pois siitä asteikon yläpäästä.
- Se ei tuo ongelma ratkea sitä asteikkoa muuttamalla. Sait vielä peilinpalastakin haavan jalkaasi!

Pukki oli saanut rikkoontuneesta peilistä lasinpalan suoraan paljaalle jalkaterälleen. Iso haava oli vuotanut runsaasti, mutta onneksi Muori oli tullut heti hätiin ja saanut hälytettyä sanitääritontun paikalle tyrehdyttämään verenvuodon. Pukki oli sitten kiikutettu Korvatunturin terveysasemalle saamaan tikit jalkaansa. Itse hän väheksyi tapahtunutta ja yritti kääntää edelleen keskustelua vaakalle ja peilille sattuneeseen vahinkoon.

- Ei se nyt niin iso haava ollut ja olihan meillä vielä varastossa edellisen vuoden peilejä muutamia kappaleita. Eihän ne peilitkään iäisyyksiä kestä. Eikä siitä suurta vahinkoa vaa’allekaan tullut, kun jousikin saatiin pajalla paikoilleen. Nyt vaaka on melkein kuin uusi ja olen yrittänyt säästellä sitä, kun en ole noussut sen päälle aikoihin.

- Etkös sinä hiivatin joulu-ukko usko? Ei nyt ole kysymys vaa’asta vaan sinusta! alkoi Muori tuohtua. Nyt on kyse sinusta ja sinun kunnostasi!
- Kyllä minun kuntoni kestää vertailun tässä ammattiryhmässä ja ikäluokassa. Ei tee heikkoakaan! Kysy keneltä vaan!

- No keneltä minä muka sitä kysyisin? Ja ammattiryhmä, muka! Eihän teikäläisiä ole muita koko maapallolla. Ja sitten ikäryhmä! Ukko on neljättäsataa vuotta iältään. Monestako edes lähelle tuon ikäisestä olet kuullut? Pakkasukkokin on lähes parisataa vuotta nuorempi.
- Niin, niin, mutta …
- Vastaa, monestako? Eikä mitään muttia! Ukolla on tiedot jokaisesta maapallolla ja kansainvälisellä avaruusasemalla elävästä ihmisestä ja vieläkin vaan venkoilee.
- Mutta jos olisi samanikäisiä, niin olisin varmaan paraskuntoisin koko porukasta, intti Pukki Muorille vastaan.

jatkuu...

Joulu saa nyt tulla!

Torstai, 20.12.2018 oli meikävanhukselle ratkaiseva joulun avauspäivänä.

Koko homma alkoi aamuisella heräämisellä (herääminen on onni, jota ihmisen kannattaa arvostaa). Heräämiseen liittyi vielä perinteiseen tapaan arjen säryt ja muut elimistön heräämisrutiinit. Seuraavana oli herkullinen aamupala, iso mukillinen kahvia, siivu Becelillä voideltua joululimppua (huom. limpun nimessä viittaus teemaan), C-vitamiinipilleri sekä kourallinen D-vitamiinipillereitä (kourallinen selittyy sillä, että ne olivat hyvin laihoja vahvuudeltaan, kun olivat messuilta näytteenä saatuja). Kaikkiaan oli upea aamu, sillä närästystä en havainnut.

Joululimppusiivun jälkeinen seuraava tapahtuma olikin joululounas, joka vaati Stadin keskustaan siirtymistä raitiovaunulla. Lounas oli maittava, vaikkakin laatikkoruuat loistivat poissaolollaan. Kalaa oli, kinkkua oli, monenlaisia sörsseleitä oli ja päälle runsaasti erittäin epäterveellisiä makeita herkkuja. Sen jälkeen meinasikin mennä taju. Ei olisi sopinut herkän seniorin heittäytyä mässäilemään. Jouduinkin muusta seurueesta irrottautuen suuntaamaan kotiin toipumaan heikentyneestä olotilastani. Kotona nautittu Samarin-lasillinen ja kuntoa palauttavat parin tunnin nokkaunoset palauttivat kunnon.


Illalla oli aika keskittyä jouluvalmistautumisen henkiseen osioon. Pakastuvassa talvihämärässä kävelimme Meilahden kirkkoon, jonka oli täyttänyt ääriään myöten sankka ihmisjoukko. Kirkkoon oli saapunut Pepe Willberg herkistämään jouluun valmistautuvaa kansaa  kauneimmilla joululauluilla. Hän oli jo monetta kertaa esiintymässä kotikirkossamme. Kun repertuaari koostui tutuista lapsuuden joululauluista, meinasivat silmäkulmat hikoilla muutamissa kohdin. En uskalla ottaa oikein kantaa siihen, saako kirkossa taputtaa esityksille, mutta kyllä jokaisen laulun jälkeen kävi melkoinen suosionosoitusmyrsky. Kyllä Pepe osaa ja äänikin sopii joulun henkeen sangen oivallisesti. Kiitos hänelle herkistelystä!

Päivän voisi todeta olleen oivallinen joulun avauspäiväksi. Sitä toki leimasivat fyysinen raskaus ja henkinen kepeys, mutta kyllähän noilla eväillä sopii joulua kohden lähteä.

Muutamat yöt ja päivät ennen virallista joulua sujuvatkin sitten valmistelevissa puuhissa, selällään sohvalla maaten ja nojatuolissa löhöten. Hyvin suunniteltu on jo yli puoliksi tehty!

Hyvää jouluun valmistautumista itse kullekin säädylle!

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 2

Joulupukilla oli ollut hieman ongelmia Pukinkammion löhötuolinsa kanssa hiirijoukon vallattua tuolin asunnokseen. Muori ryhtyi määrätietoisesti hoitamaan ongelmaa.


Muori oli viestinyt tilanteesta kalustelahjaosastolle, jossa oli tovi pohdittu Pukin tuolin rakennetta ja Muorin esittämien toiveiden yksityiskohtia. Pukki kun on kansainvälinen hahmo, oli Muorin toiveena ollut käyttää tuolin päällysteenä jotain muuta kuin kotimaisen synkkää yksiväristä kangasta. Muori oli valinnut tuolin päällysteeksi punavihreän skottiruudullisen kankaan. Vanha tuoli oli ollut ruskeanmusta loppuun istuttu kapistus, ja se olikin joutunut vielä samana päivänä Korvatunturin lämmityskattilan kitaan. Hiiret oli ensin siirretty asustelemaan porotallin heinäkasaan.

- Tulihan tuosta aika riemunkirjavan värinen, mutta taisin nähdä tuommoisen kerran yhdessä olohuoneessa Edinburgissa, kun olin sielläpäin lahjojen jakoreissulla.
- Eikös olekin hieno! Kyllä sinun tuossa kelpaa miettiä joulusuunnitelmia ja selata Korvatunturin Sanomia.
- Kai tuolla pärjää, vaikka olisihan se entinenkin välttänyt. Takapuolikin oli niin tottunut siihen.

Tontut olivat asentaneet Pukin kammion seinille lankoja ja niihin oli ripusteltu lasten lähettämiä kortteja. Korvatunturin saapuvan postin varasto oli jo kymmeniä vuosia sitten täyttynyt äärilleen lasten kirjeitä ja kortteja. Varaston painetta oli yritetty helpottaa levittämällä värikkäimpiä kortteja eripuolille majoitus- ja oleskelutiloja. Siinä oli samalla saatu lisäväriä muuten tasaisen harmaisiin keloseiniin. 

Tontuilla oli tapana tutkailla ja lukea niitä iltapuhteina toisilleen. Korttien kuvat kiehtoivat tonttujen mieliä, kun heistä ei monikaan päässyt matkoille tutustumaan maailman ihmeisiin. Ainoastaan valvontatyötä tekevät tontut saivat kiertää maailmalla.

Myös Pukki tutkiskeli usein lasten kortteja. Hän oli erityisen kiinnostunut kaukaisista maista tulleista eksoottisista  korteista. Niissä lahjatoiveet olivat, kauniisti sanoen, hieman ja jopa paljonkin hillitympiä kuin länsimaisten, yltäkylläisyyteen tottuneiden lasten toiveet. Jopa Pukkia hirvitti välillä länsimaiden lasten suorastaan överiksi menneet toiveet.

- Kyllä sitä rikkaittenkin perheiden pitäisi pysyä kohtuudessa, kun kaikille ei ole tarjolla sitä vähintäkään, huokaisi Pukki. - Onneksi pajalla saadaan tuotettua lähes kaikille jotain, edes pientäkin!

Pukin silmiin nousi oikein kyyneleet, kun hän muisteli miten eilen illalla luki pienen Mera-tyttösen Ceylonin saarelta lähettämään korttia. Mera kirjoitti siinä toivovansa Joulupukilta 2-vuotiaalle pikkusiskolleen räsynukkea, kun tällä ei ollut vielä yhtään nukkea. Itselleen hän ei halunnut mitään, kun hän oli saanut jo parhaan lahjansa, pikkusiskon reilut pari vuotta sitten. Mera kirjoitti hoitavansa innolla pikkusiskoaan. Hän lauleskeli aina vauvalle ja kantoi pikkuista ympäri kylänraittia esitellen tälle paikkoja ja ihmisiä. 

- Kylläpä voikin olla herttainen lapsi tämän kauniin palmukuvakortin lähettäjä, oli Pukki tuuminut. 

Hän oli kiiruhtanut kortin luettuaan työpöytänsä ääreen ja piirustanut ripeästi muistiin, että Meralle itselleenkin pitää muistaa valita oikein kiva lahja ja pikkusiskolle hieno räsynukke.

- Onko se myssy taas valahtanut korville, kun ei puhe mene perille? heräsi Pukki Muorin tiukkasävyiseen tokaisuun. Hän oli jo ehtinyt unohtaa Muorin kysymyksen, kun oli jäänyt pohtimaan eilisillan havaintojaan joulukorteista.

jatkuu...


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 1

Korvatunturilla vietettiin parhaillaan alkusyksyn rauhallisia hetkiä. Vain Pukinpajan tuotantolinjoilla oli tavanomainen tuotanto käynnissä. Niin ja olivathan toki valvojatontut kentällä keräämässä tietoja ihmisten käytöksestä tulevia joululahjoja varten. Eli olihan sitä sutinaa Joulupukin organisaatiossa, mutta Pukki itse ja Muori viettivät leppoisaa hiljaiseloa joulumyrskyn edellä.


- No, mitenkäs se on? sanaili muori painokkaasti Pukille.
- Niin, mikä on mitenkäs? heitti Pukki hajamielisenä vastakysymyksen Korvatunturin Sanomien takaa.

Oltiin Pukin kammiossa, jossa takkatuli loimotti kodikkaasti. Pukki istua, sanon sen suoraan, rönötti uudessa, suuressa löhotuolissaan. Tuolin muhkeat selkänojan siivekkeet hipoivat Pukin runsasta partaa molemmilla puolilla poskia. Lapikkaansa Pukki oli nostanut tuolin edessä olevalle pehmeälle rahille, joka oli päällystetty samalla kankaalla kuin tuolikin. Kaluste oli uusinta Korvatunturin oman lahjapajan tuotantoa.

Pukilla oli aiemmin ollut käytössään toistasataa vuotta vanha oljilla pehmustettu samanmallinen tuoli, mutta kun sen olivat vallanneet hiiret, oli ollut aika vaihtaa tuoli. Eräänä aamuna oli nimittäin syntynyt melkoista vipinää.

- Mikä perrr… perustavaa laatua olevaa pistelyä sattuu takamuksiini? karjahti Pukki kiivaalla äänellä.

Muori oli parhaillaan petaamassa makuuksia yön jäljiltä ja Pukki oli jo tuvassaan lukemassa Sanomia. Muori ryntäsi huudon yllättämänä hädissään makuukammion puolelta tuvan ovelle.

- Mikä sinulla on hätänä, kun noin karjut?
- No kun joku pisti pari kertaa takalistooni ja se oikein sattui! Oli kuin naskalilla olisi tökitty, hönkaisi Pukki housuntakamusta hieroen ja tähyillen tuoliaan. - Olisikohan jokin jousi lauennut juuri niukin naukin sisäänistutusta tuolista? 

- Näytähän, sanoi Muori ja siirtyi tarkastelemaan tuolia nostaen tuolissa olevaa kapeaa tuolimattoa. - Täällähän on isoja reikiä tuolissa ja matossa ja elävä hiiri!
- Mikä hiiri? Missä? Ei kai hiiri tuolissa…?
- No katso itse! Tuosta reiästä on tullut hiiri tuolille ja sieltä näkyvät vielä toisenkin hiirulaisen viipottavat viiksikarvat. Ne taitavat asua tuolissasi.
- Eihän ne voi! Tuolihan on minun, enkä ole antanut kenellekään lupaa...

- Milloin tuo tuolikin on päässyt noin huonoon kuntoon? Siinähän on isoja reikiä ja hiiretkin ovat muuttaneet siihen asumaan? Nyt se menee kyllä vaihtoon, ilmoitti Muori määrätietoisesti.
- Miksi sitä nyt hyvä tuoli pitäisi vaihtaa? Kyllä siinä pystyy vielä istumaan, kunhan hiiret muuttavat muualle.
- Tuota risaista tuolia ei jätetä tähän tupaan, vaan se lähtee heti ja just’ välittömästi. Minä soitan aputontut viemään sen hävitykseen.

jatkuu...