JOULUTARINA 6.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut:
Joulupukki on kutsunut senioritontut Glögikammariin keskustelemaan tilanteesta. Kentän ja logistiikan raportit on jo kuultu ja palaveri jatkuu pienen tauon jälkeen.

"No johan helpotti!" Pukki huokasi astuessaan palaverikammariin. "Nyt jaksetaan taas jatkaa puhetöitä. Jäikö sinne yhtään siikarieskaa minulle? Hivautahan Kake tarjotinta tänne päin! No miten Ripalla tuotantopajoilla hommat pyörivät?" Pukki jatkoi ja alkoi mutustella tarjottimelta nappaamaansa rieskaleipää.

Nipa-taloustonttu oli joutunut jo virkansakin puolesta seuraamaan ulkomaailman uutisia ja pohdiskeli itsekseen seurauksia, joita taloustilanne voisi Korvatunturille aiheuttaa. Nipa ei hermostuksissaan enää sillä hetkellä muistanut, että eiväthän ulkomaailman toimintatavat päde Korvatunturilla. Hän mietti vielä, että jos lahjatuotantoa joudutaan sopeuttamaan, niin ei kai tuotantoa sentään jouduta siirtämään esimerkiksi Asiaan! Ja voisiko olla myös mahdollista, että Ruotsin Jultomten tai Norjan Julenisse ovat sotkeneet maailman joulumarkkinat? Sitten Nipa oivalsi, että kyllähän maailman lapset tietävät, että on olemassa ainoastaan yksi oikea Joulupukki ja hän asuu Suomessa Korvatunturilla. Ja nuo talousjututkin on nykyään niin laajoja asioita, ettei niihin naapurimaitten tekopukit pysty vaikuttamaan.

Tuotantotonttu Ripa Kätevä oli jo hetkeä aiemmin siirtynyt puhujapönttöön ja oli täydessä vauhdissa raportoinnissaan. " ... näyttää kohtuullisen hyvältä. Meillä alkaa olla varastoissa jo riittävä määrä vuoden mittaan kysynnässä esiin tulleita hittituotteita. Seurasimme Pukin viimevuotisten ohjeitten mukaan kysyntää pitkin vuotta ja tarpeen mukaan pienensimme tuotantoa vähentyneen kysynnän lahjatuotteissa. Talous-Nipan ennusteiden valossa olemme jo aika hyvin kartalla."

Nipa hätkähti kesken pohdintojensa! "Mutta päätös tuotannon muutoksestahan piti tulla itse Pukilta! Miten Te olette pääpajalla muuttaneet tuotannon suuntia omin päin ja kysymättä Pukilta lupaa?" Nipa Nummero paukkasi kysymään pelätessään Pukin hermostuvan tuotannon omapäisestä toiminnasta.

"Et tainnut kuulla sinne ryppyisen otsasi ja glögimukin taakse, että Pukki antoi ohjeet ja valtuudet jo viime sesongilla. Pukki on aina ajanhermolla ja ymmärtää, että kyllä tekijätkin osaavat nähdä muutostarpeet ja toteuttaa ne ihan itse. Ja osataanhan meillä tuotantopajoillakin lukea kenttätonttujen raportteja!" Ripa hieman hikeentyi taloustontun kritiikistä.

"No malttakaahan senioritontut! Täällähän lentää keskustelut aivan kuin ulkomaailman yritysfirmoissa. Sielläkin taitaa aina olla pientä kinaa talouspuolen ja tuotannon välillä. Mutta onneksi meillä ei tuommoiseen oikeasti sorruta!" Pukki hieman vihjaillen toppuutteli kuuman keskustelun alkua.

"Onneksi meillä ei olla tilanteessa, että pitäisi lopettaa toiminta Korvatunturilla ja muuttaa pajat kaukomaille! Jos semmoiseen tilanteeseen jouduttaisiin, minunkin pitäisi jäädä eläkkeelle moniaita satoja vuosia kestäneeltä Joulupukin uraltani. Eihän semmoinen tulisi kuuloonkaan! Muori hutkaisisi minua puurokauhalla päähän ja ajaisi pelkässä sisänutussa tunturiin kuullessaan tuommoisesta puhuttavan edes leikillään. Siinä ei kyllä silloin pohdittaisi erorahoja tai muita korvauksia tai veroparatiiseihin muuttamisia, jota ne kuuluu tekevän etelän suurissa yritysfirmoissa. Ja mitä siinä tapahtuisi koko Korvatunturin tonttujoukollekin jos tuommoisiin juttuihin jouduttaisiin?"

"No eihän me semmoista ... " kiirehtivät Nipa ja Ripa yhteen ääneen hillitsemään Pukin enempiä vertailuja ulkomaailman tapoihin.

Pukki huomasi toisten hätäännyksen ja jatkoi "No tulinpa taas tuossa puhuneeksi vähän höpöjä ääneen! Eihän Korvatunturia voi tietenkään ikinä lopettaa! Mitä ne maailman lapsetkin ja lapsenmieliset tuommoisesta tuumisivat! On maailmassa oltava jotain pysyvääkin ja ne ovat Joulupukki ja Korvatunturi!"

"No sitähän mekin!" koko senioritonttujen joukko säesti huojentuneina Pukin viimeisiä lauseita.

"Katsokaahan vielä keskenänne talouspajan ja tuotantopajojen lukuja yhdessä! Ja jos vielä tarvitsee tehdä viilauksia, niin saatte niihin täydet valtuudet. Ja Kake, kun tässä on vielä hetki aikaa kerätä kentältä tarkempaa tietoa, niin viritä kenttätontut herkille! Ja jos tulee uutta, järisyttävää tietoa, raportoi heti Ripalle tuotantoon muutostarpeet! Lare, Sinä saat alkaa virittelemään Petteriä joukkoineen reen eteen ja matkavalmiiksi! Taitaa olla viisainta varustautua oikein amfibiorekivälineillä. Maailmalla kuuluu kelit olevan suurin piirtein sekaisin! Ei tiedä sataako vai paistaako, ja jos sataa, niin sataako vettä, räntää vai lunta? Kaikkeen on syytä olla valmiina! Laita rekeen pari ylimääräistä säkkiä jäkälää poroille!" Pukki lateli ohjeitaan.

"Ja Nipa, pyydä iltapäiväksi koolle Glögikammariin TAK:n (Tonttujen Ammattiyhdistysten Keskusliiton) puheenjohtaja sekä toimialayhdistysten puheenjohtajat! Ja vinkkaa Muorille, että kammariin tarvitaan lisää rieskaleipiä ja glögiä!" Pukki päätti tyytyväisenä palaverin.

Jatkuu ...

Porotallien hallintorakennus

Petteri ja muita rekiporoja malttamattomina odottamassa Joulun matkaa!

JOULUTARINA 5.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut:

Oli käyty läpi jo huonon talouden ensimmäiset vaikutukset Pukin pajan tuotantoon. Pukki oli antanut ohjeet, joilla tilannetta alettaisiin purkaa. Nipa oli jäänyt pohtimaan ulkomaailman työsuhdeasioita.

Muori oli aamulla viritellyt Glögikammariin, joka toimi Korvatunturin ylimpänä kokoustilana, kunnon tarjoilut. Suunnattoman harmaantuneen, tuppeen sahatuista lankuista valmistetun kokouspöydän keskelle oli kasattu mahtava määrä voileipiä, tuoreita pullia, useampi glögitermoskannu ja kivennäisvesipulloja.

Pukki oli yöllä tutkinut taloustontun raportteja ja pohtinut itsekseen ratkaisuja muuttuneeseen tilanteeseen. Hän oli lukenut lisää ulkomaailman lehtiä takan valossa ja tutkinut netistä maailman tilannetta. Niin! Ei pukki ollut jäänyt jälkeen tietotekniikan kehityksestä vaan ainoastaan uutisista.

Portaista kuului aamutuimaan töppösten tassutusta ja kutsuttujen tonttujen äänten sorinaa. Äänet kaikuivat vähitellen Glögikammarin etuhuoneessa ja ovelta kuului kolkutus. Pukki kutsui palaveriin saapuneet sisään.

”Istumaan, istumaan!” opasti Pukki johtoryhmäänsä. Eihän ryhmä varsinaisesti ollut mikään johtoryhmä, vaan joukko senioritonttuja, joiden kautta Pukki helpoiten saattoi panna asioita hoitumaan. Heillä oli hommien hoitamiseen parhaat eväät ja paljon kokemusta, sillä he olivat tontuista iältään vanhimmat. Tämä ryhmä oli elänyt eniten jouluja ja kokenut Pukin pajan toimintaa. Heistä jokainen oli tehnyt kaikkea samaa, mitä jokainen tonttu joutui Korvatunturilla tekemään. He olivat kokeneet kaikki työvaiheet ja olleet myös kentällä tarkkailutöissä.

”Kröhömm …” Pukki kakisteli kurkkuaan ja avasi palaverin mennen suoraan asiaan. ”Te kaikki olette saaneet eilen käsiinne Nipan raportit lahjojen tuotantotarpeesta ja tilauskannasta. Olen suunnattoman huolestunut tilanteesta, josta Nipa minua eilen informoi. Nyt voisi jokainen Teistä kertoa oman sektorinsa tilanteesta lyhyesti! Josko Kake-tonttu aloittaa kertomalla kentän tilanteesta!”

Kake Valpas, kenttätonttujen esimies, hyppäsi pystyyn ja siirtyi Glögikammarin nurkkaan pystytetyn joulukuusen luona olevan puhujatelineen taakse ja aloitti raporttinsa.

”Kenttätontujen raportit ovat olleet huolestuttavia jo jonkin aikaa. Tilanne alkoi heiketä jo viime vuonna. Nyt on ikkunoiden takaa ollut selvästi havaittavissa, että kotien rahatilanne on heikentynyt. Ihmisiä on paljon työttöminä ja joillain aloilla on ollut lakkoja ja yrityksiä on lopetettu talousvaikeuksien takia ja työttömiä on tullut lisää. Väki ei olisi ollut halukasta lakkoilemaan, mutta siellä on liittopamput pakottaneet siihen. Joukkovoimaa on kuulemma haettu, ja sitten firmat ovat joutuneet lopettamaan, kun raha ei riitä aina vaan nouseviin palkkoihin ja myynti laskee.” Kake raportoi kentän kuulumisia.

Ja hän jatkoi. ”Hyväntekeväisyysyhdistykset ovat onneksi jakaneet ruokaa työttömille ja köyhille eläkeläisille. Mutta jo tästä voi päätellä, että kodeissa ei riitä raha enää mihinkään ylimääräiseen. Sitten on alkanut virrata tavaraa Postin lakon päätyttyä mm. heidän pakettijakelun kautta joltain Alibabalta, Ellokselta, Zalandolta ja joiltain muiltakin. Ne on niitä uusia tavaranjakelijoita. Nekin syövät meidän voimakassuolaisella kirnuvoilla voideltua rieskaleipää. Onneksi kaupoissa on ruokaa halpuutettu ja se on helpottanut ihmisiä ja antanut hieman parempia odotuksia meillekin!” Kake päätti kentän raporttinsa.

”Eli kilpailua on ilmaantunut! Ja jotkut jääräpäiset pamput pitävät kiinni omista tuoleistaan sekoittaen ihmisten toimeentulon kun työpaikat ajetaan alta.” Pukki veti ongelmavyyhtiä yhteen. ”No mitäpä sanoo sitten Korvatunturin tavaranliikuttelija Lare-tonttu?”

”Kun olen tutkaillut logistiikkapuolen tilannetta, niin voin todeta, että meillä on toimitusvarastossa tilaa ja tavara saadaan liikkumaan rekeen ja reellä kun sen aika koittaa! Varastot ovat järjestyksessä ja porokanta on hyvässä kunnossa. Uusia poroja on koulutettu koko vuosi ja ne ovat valmiita joulun jakelumatkalle. Petteri teki hyvän työn esimerkillään. Porotarhan ylitonttu Kalle Kavio sai Petterin innostumaan ja siitähän ei tullut muuta kuin hyvää jälkeä! Poro se kouluttaa parhaiten poron! Ja meillä ei ole ollut toiminnan jarruongelmia, niin kuin ulkomaailmassa sen autoilijaliiton kanssa, joka sotkee kaikkien elämän! Eli logistiikassa on hommat meillä hoidossa ja värkit valmiina!” logistiikkatonttu Lare Lasti päätti raporttinsa.

”No sitähän minäkin! Kyllä porot hoitavat aina hommansa ja Korvatunturin varastot ja kuljetukset pelaavat tilanteessa kuin tilanteessa!” Pukki myhäili tyytyväisenä kun ainakin yksi iso asia on kunnossa ja valmiina joulun koitoksiin.

”Pidetäänpä pientä paussintynkää ja siemaistaan kupposet kuumaa glögiä! Ottakaahan Muorin tekemiä suolasiikarieskaleipiä! Ja onhan siinä joulutorttujakin jo ennakkomaistelussa! Jatketaan sitten hetken kuluttua tuotannon tilanteella! Mutta minäpä käväisen pikkuisen ensin puuteroimassa muhkeaa nenääni. Tällä iällä sitä joutuukin puuteroimaan jo turhan usein. Nautiskelkaa sillä aikaa oikein kunnolla pöydän antimista!”

Jatkuu …

Kuukkelilammen porotallin sisäänkäynti ja valpas vahtikoira Turre ovella.

JOULUTARINA 4.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut:

Taloustonttu sai lopultakin soperrellen selvitettyä Pukille yleistalouden huonoon jamaan johtaneita syitä.

”Kenttäraporttien, tilauskannan sekä lahjatoiveiden valossa on selvää, että oma tilauskantamme on rumasti kuvaten jopa melkoisesti romahtanut. Ei niinkään lasten kirjeiden pohjalta, mutta kenttätonttujen raporttien mukaan vanhempien haluttomuus, ja ehkä ennemminkin taloudellinen kyvyttömyys toiveiden toteuttamiseen, vaikuttaa voimakkaasti omaan tuotantotarpeeseemme. Näyttää uhkaavasti siltä, että joudumme tekemään jotain muutoksia tuotantolinjoillemme.” Nipa analysoi Pukille listoistaan, jotka hän oli saanut järjestykseen pitkän talouskatsauksensa aikana.

”Ei hel…, ei kun voihan Helmi-tontun toisenkin töppösen kautta! Miten tämä voi olla totta ja onko tilanteessa jotain tehtävissä?” hönkäisi Pukki kysymään kaavailuja Korvatunturin numeronikkarilta, Pukin pajan talousguru Nipalta.

”Olenhan minä hieman laskeskellut ja pohtinut ja analysoinut millä tästä voitaisiin jotenkin selvitä! Me laitoimme talouspajalla tietojärjestelmän laulamaan ja arvioimme numeroiden sekä ennusteiden valossa, että Pukin pajan eri osastoilla on pakko alentaa tuotantoa, ettei koko tulos romahda täysin tuonne tunturin varjoisalle eli miinuspuolelle. Tosin toimet eri osastoilla vaativat eri tasoisia supistuksia ja jossain voidaan hieman jopa lisätä kaasuakin linjoihin.” Nipa selitti laskelmiaan.

”No mitä ajatuksia sieltä bittimaailman tuotoksista putkahti sitten esiin?” kysäisi Pukki.

”Vaikuttaa siltä, että suurimmat supistukset pitäisi tehdä nukkepajoilla, puuautopajalla, suksipajalla ja vanhalla leikkikalupajalla. Lisäksi tilanne näyttää pahalta keittiökonepajalla. Leipäkoneet, paahtimet ja tavalliset kahvinkeittimet eivät herätä enää ihmisissä kiinnostusta. Saimme laskelmissa noille kaikille keskimäärin noin 30%:n supistamistarpeen tuotannolle. Harmillisinta on, että noilla pajoilla työskentelee merkittävin osa tontuista. Niissä tuotteissa kun on tuo käsityön osuus suurin. Hirvittää jo ajatuskin siitä, mitä liittoon kuuluvat tontut näistä supistuksista ajattelevat.”

”Kuulostaa hurjalta noin suuret supistukset! Meidän pitää varmaan järjestää palaveri Glögikammarissa ja kutsua sinne mukaan  TAK:n (Tonttujen Ammattiyhdistysten Keskusliitto) päällikkötontut. Mutta meidän pitää mitä pikimmin miettiä ensin omalla porukalla kokonaistilanne ja supistusten vaikutukset muihin pajoihin ja tontturyhmiin ennen kuin kutsutaan TAK keskusteluun mukaan. Laitahan kutsut tuotantotonttu Ripa Kätevälle, kenttätonttujen päällikölle Kake Valppaalle ja logistiikkatonttu Lare Lastille. Ja sano muorille, että varaa Glögikammariin meille viidelle kunnon palaverieväät! Meillä voi tuossa palaverissa tovi vierähtää!” Pukki latoi ohjeitaan ja Nipa kirjoitti sulkakynä sauhuten kaiken muistiin.

Saatuaan Pukin ohjeet talteen, ponkaisi Nipa pääpajan portaikkoon ja kohti omaa huonettaan. Nyt oli isot asiat kyseessä ja pelko hankaluuksista pajoilla suuri. Nipa muisteli, ettei koko parisataa vuotisen talousuransa aikana ollut törmännyt vastaavaan tilanteeseen. Ulkomaailman uutiset lakoista ja muista työtaistelutoimenpiteistä olivat vast'ikään lehdistä luettuna vielä tuoreessa muistissa.

"Mahtaakohan meillä täällä Korvatunturilla aiheutua samanlaisia rettelöitä kuin tuolla asiakasmaailmassa? Ja miten ne selvitetään, kun eihän meillä ole kuin yksi tavallaan työnantajapuolen edustaja, itse Joulupukki." Nipa pohti itsekseen. "Mutta eihän Pukki ole varsinaisesti työnantaja! Hänhän on meidän yli-isä, joka johtaa meitä ja huolehtii meidän satojen vuosien takaisten sukujen hyvinvoinnista. Ja eihän meiltä mitään ole koskaan puuttunut, eikä tule puuttumaankaan. Kellarikammioissahan on tallessa vuosisatojen kaikki tuotot ja niillähän eletään vaikka kuinka pitkään!" totesi taloustonttu itsekseen huojentuneena ja alkoi puuhata kutsuja huomisaamun palaveriin päällikkötontuille

Jatkuu ...

Tunturissa oli hiljaista!

JOULUTARINA 3.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut:

Taloustonttukin oli jo huomannut yleisen taloustilanteen heikkenemisen. Pukki vaati selityksiä ja kunnollista raporttia tilanteesta.

Taloustonttu Nipa Nummero pudotti häkeltyneenä tilauslistansa lattialle. Ne levisivät pitkin Pukin kammarin liuskekivistä lattiaa ja osa leijaili jopa Pukin työpöydän alle. Hiki valui otsalta solkenaan Nipan uuden työnutun kauluksesta nutun sisään. Hän yritti rykäistä ikään kuin harhautukseksi samalla kun ampaisi lattialle kauhomaan pudonneita papereitaan.

”Tuota kun …” Nipan ääni sortui kohotessaan kimeänä falsettiin. Nipa yritti yskiä kurkkutorveaan auki entistä kiivaammin saadakseen ääneensä normaaliksi. ”Niin kun …!” kuului uusi kimeä aloitus. Ääni ei vieläkään toiminut!

Nipa kahmi käsiinsä viimeiset paperit lattialta ja vääntäytyi takaisin isoon vierastuoliin Pukin pöydän ääreen. Nutun alla flanellipaita tuntui jo pesurätiltä kaikesta hiestä, jota valui kaikista ihohuokosista. Mielessä pyörähti ajatus, että mitenhän tästä selvitään? Onneksi Pukilla ei ole ryhmysauva tullut tänään mukaan! Ehkäpä Pukin kiivastuminen ei pääse ilman sauvaa ainakaan fyysisiin sfääreihin saakka.

”No sekö ei juttu ala sujua? Otahan tuosta mukillinen Muorin mainiota kuumaa variksenmarjaglögiä, niin joskohan se yskä siitä hieman hellittäisi!” Pukki sanoi leppoisasti yrittäen keventää tunnelmaa ja kaataessaan sivupöydällä olleesta glögipannusta juomaa savimukiin. Hän ojensi mukin taloustontulle, joka nappasi sen käteensä kiitollisena myös hetken tuumaustauosta.

”Nyt on vuoden mittaan maailmantaloudessa tapahtunut … Suomeen ne ovat vaikuttaneet niin, että …  ja kun ammattiliitot eivät ole … sitten ihmisen ahneus ja haluttomuus ymmärtää isoa kuvaa on … ei ole halua osallistua talkoisiin … neuvottelut tilanteessa eivät ole … niin tässä ovat ne pääasialliset syyt huonoon yleiseen taloustilanteeseen.” Nipa esitti Pukille lähes kolme tuntia kestäneen talouskatsauksensa.

”No onpa, jopa on ja johan on sentään! Kautta tuuhean partani tuohan kuulostaa suorastaan isosti huolestuttavalta ja mitä kaikkea siitä voikaan seurata? Miten tuo kaikki on nyt sitten vaikuttanut pajan omaan tuotantoon ja mikä mahtaa olla joulun kohtalo?” kuului Pukin huolestunut kysymys.

Jatkuu …

Pajalla valot palavat joka osastolla ja lahjatuotanto jatkuu tietämättä tulevista muutoksista.

Se on sottapytty liikkeellä!

Kyllä alkoi taas jurppia kun teputtelin pitkin Mannerheimintietä terveyskeskukselle! Se oli ollut sottapyttykansalainen taas liikkeellä tussien ja sumumaalien kanssa. Mikä se oikein ajaa, veikkaisin nuoren, ihmisen sotkemaan?

Onko se pipo liian tiukka vai kiristääkö hupun naru vai ahdistaako liian pitkä tukka? Olen vahvasti sitä mieltä, että se sottaaja ei voi olla seniorikansalainen. Jos kysytte, että millä perustelen mielipiteeni, niin vastaan

- seniori tuntee kirjaimet ja osaa kirjoittaa oikeita lauseita
- seniori kirjoittaa kaunokirjoituksella tai tolppakirjaimilla, ei käsittämättömillä merkeillä
- seniorilla oli ja on edelleen paperia tai tietää mistä saa paperia, johon kirjoittaa
- seniorilla ei tulisi mieleen kirjoittaa seiniin, sähkökaappeihin, aitoihin, juniin, busseihin ja lyhtypylväisiin.

Mitenkähän saataisiin tuommoinen sottaaminen loppumaan? Pitäisikö lapsille ja nuorille antaa kullekin viikottain oma pino piirustuspaperia ja värikynät? Pitäisikö järjestää ainakin tukiopetusta kaunokirjoituksessa, että viestit olisivat ymmärrettäviä? Pitäisikö tussit ja maalisumuttimet laittaa Alkoon yksinmyyntiin ja niiden ostajille sama ikäraja kuin muissakin A-liikkeen tuotteissa? Vai pitäisikö perustaa valvontajoukot sottaajien kiinniottamiseksi ja rangaista sottapyttyä piiskaamalla hänet julkisesti Helsingin asemahallissa järjestettävissä piiskaustilaisuuksissa mieluiten ruuhka-aikaan? Vai julkaistaisiinko kuvat nimineen valtakunnan päälehdissä? Vai mitä ...?

En tykkää tuommoisesta ollenkaan! Ikäviä nuoria ovat! Varsinaisia sottapyttyjä!

Se on kivellä testattu ikkunaa.

Otapa tuostakin viestistä selvää!

Viisas lohkaisu kun vaan ymmärtäisi mikä!

Ei ole kivijalka hyvä alusta kirjoitukselle!

Mitä tässäkin lukee? Varmaan jotain viisasta.

Ja kun sotkut putsataan kivijalasta, jää tämmöiset jäljet!

JOULUTARINA 2.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut. 
Joulupukki oli palannut hyvin ansaitsemaltaan 10 kuukauden lomalta. Hän lueskenteli kammarissaan Tunturin Tuotanto ja Talous-lehteä ja järkyttyi yleistä taloustilannetta koskevista uutisista. Hän kutsui taloustontun raportoimaan tilanteesta.

Taloustonttu Nipa Nummero oli parhaillaan tutkimassa toivelistoja ja laskelmia, jotka perustuivat kenttätonttujen ikkunoiden takana tirkistellessään tekemiin havaintoihin. Nipa oli itsekin jo pidempään huolestuneena pohtinut, mitenköhän itse Joulupukki mahtaisi suhtautua kuullessaan tilanteesta. Tuotantolinjojen muutoksiin eivät Nipan valtuudet yksin riittäneet. Ja niihin olisi nyt varmaan tarvetta. Tarvittiin myös Pukin peukalonjälki, jotta tuotantoon voitaisiin tehdä isompia vimppauksia. Nipalla ei edes juolahtanut mieleen, että muutokset saattaisivat poikia toimia myös PTY:n eli Pakkaustonttujen Yhdistyksen puolelta.

Tilausten voimakkaasta laskusta Pukille kertominen oli jäänyt, koska Korvatunturin sanonta ’Pukin pelko on viisauden alku’, oli äärimmäisen hyvä periaate. Huolimatta leppoisan muhkeasta ja lämpimästä olemuksestaan, oli Pukki äärimmäisen tiukka talousmies. ’Ei riitä lahjoja maailman lapsille, jos Korvatunturin talous ei ole tasapainossa!’, oli yksi Pukin tiuhaan viljelemiä viisauksia. Ja Pukki seurasi suorastaan pilkuntarkasti tuottolaskelmia. Joulun jälkeiset laskelmat olivatkin Pukille suorastaan intohimo. Ja kautta Pukin harmaan parran, jos luvuissa oli vikaa tai ne olivat negatiivisia, silloin kaiveltiin himmelin oljellakin selityksiä. Ei ole taloustontun osa helppo Korvatunturillakaan!

Nipa arvasi jo Pukin äänensävystä, että nyt ei ole joulun rusinapullat hyvin uunissa. Olisikohan Pukki jotenkin haistanut kohta kulminaatiopisteensä saavuttavat ongelmat? Nipa tarkasti asunsa ja sieppasi tilauskansion kainaloonsa. Hän harppoi kahden kerroksen portaat, joka toista askelmaa käyttäen, Pukin työkammariin ja koputti poronsarvikolkuttimella hengästyneenä oveen.

”Se oli Pukki kun kutsui, ja kuinkahan mahdan voida olla avuksi ylipäätään nytten?” kysyi Nipa huohottaen ja housunpunttien jo hieman tutistessa tulevaa odottaessa.

”Mitä turkasen pirhanaa on maailmalla tapahtunut, kun lehdessä kerrottiin hurjia laskulukemia tunturi- ja vaarayhtiöiden osakkeiden arvoista. Talvivaarakin oli painunut aivan anhittomiin. Eikö kumpumaastojen yhtiöt enää tee tulosta vai mikä osakkaita kaihertaa? Ja väkikään ei kuulu liikkuvan kaupoissa ja turistipaikoissa kuin ennen. Ja miksi kauppoja on lopetettu ja suljettu ja hintoja halpuutetaan ja netistä ostellaan? Mikä on meininki ja miksi minua ei ole informoitu?” Pukki suorastaan karjui kysymyksiään.

Ja Pukki jatkoi paatoksella. ”Ja ihmiset seisovat ruokajonoissa eikä kukaan osta mitään. Kaupat ammottavat tyhjyyttään, asiakkaat ovat kadonneet ja on keksitty superhyperextravainsinulleostanytmaksamyöhemmin-alennusmyyntejä ja tarjouksia. Tsockmanni myy tavaratalojaan ja Stiwan ketjukin on myyty KK-ryhmälle.  Loppuuko maasta kaupat? Eikö tieto enää kulje pukin kammariin saakka? Kuka on syypää? MIKÄ MÄTTÄÄ?” laukaisi Pukki sylki lentäen kysymyspatterin Nipalle.

Jatkuu …

Tunturikylässäkin ainoastaan kadun puhtaanapitäjät ovat liikkeellä. Tyhjää on!