Kelit kysyy kenkää ja vahvaa luustoa

Onpas säämies tehnyt taas temppujaan kelien suhteen!Ei osaa pieni maanmatonen eli ihmiseläin enää valita ulkopatiinejaan. Olisi taas kengän keksijöillä töitä ja tehtailijalla tulopotentiaalia!

Nyt pitäisi kehittää yhdet kengät sulalle, lumelle, vedelle ja jäälle. Niiden pitäisi olla viileä, lämmin ja kaikkea siltä väliltä. Tänäkin aamuna olisi ollut tarvetta kaikille noille ominaisuuksille. Pääkaupunkiseudun ilmatilasta ja katujen pintarakenteilta löytyi kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

Kävin eilen luistelemassa pitkin keskustan katuja. Monin paikoin tuli kaiteet tarpeeseen kun piti etsiä tukea. Ei ole etenkään seniorikansalaisella helppoa! Ei taivu jalat enää spagaattiin eikä irtoa pika-askeleet steppaukseen eikä mitään muutakaan nopeaa. On siinä sitten kankku ja ranteet lujilla ja terveydenhuollolla töitä.

Ollaan varovaisia siellä ulkona! sanoi vanhan tv-sarjan poliisikersantti kun lähetti miehensä päivän töihin kaduille.

 Navettakengässä on siemen suunnittelijalle.

Seniorin tietolaitteet ja osaamisen ongelmat

Tänään polkaistiin sitten käyntiin Enterin tieto-opastukset Lasipalatsilla. Kävijöitä riitti tasaiseen tahtiin. Tuli vaan taas jotenkin ahdistunut olo nykymaailman suunnasta tietomaailman suhteen!

Monella seniorilla on käytössään vanhat laitteet ja vanhentuneet ohjelmat. Sitten on niitä joilla on puolestaan aivan tuliterät pelit ja pensselit. Ja kun kumpikaan vaihtoehto ei oikein toimi eikä mene kunnolla nappiin!

Seniori saattaa olla sinut vanhan masiinansa kanssa, mutta kun se on täynnä ohjelmia ja järjestelmiä, joita ei enää vanhentuneina päivitetä! Virukset ja kaikensortin haittaohjelmat suorastaan imaisevat itsensä tuommoiseen koneeseen. Sitten ei ohjelmat tietenkään pyöri ja kone takkuilee alvariinsa. Näyttö tulvii kaikenlaisia ilmoituksia päivityksistä ja pelottelee maailman pahuudella ja monilla uhkilla. No mitäpä niille tavallinen maallikko osaa tehdä kun asiantuntijoillakin menee usein sormi suuhun!

No entäs sitten ne uutuuttaan hohtavat pelit! Tänäänkin tapasin seniorin, jolle oli myyty tablettilaite kun se on kerrotun mukaan niin älyttömän helppo käyttää. Operaattorin myymälässä oli laitteeseen asennettu SIM-kortti ja lähetetty asiakas kotiin. Ohjeita ei ollut, PIN-koodi oli varmaan jonkin paperin tekstien suojissa ja opastusta ei tarjottu myyjäliikkeessä eikä operaattorilla. No eipä tuolla masiinalla sitten päässyt maailmalle! Siinäpä sitä porukalla mietittiin sitten miten tilanne ratkaistaisiin. Ja eikun asiakas lähetettiin PIN-koodin metsästykseen! Sitten on koneen uusimista pohtivia, jotka on peloiteltu Windows 8:n mahdottomuudella. Mutta senkin kanssa tulee juttuun kunhan se viritetään käyttäjän tarpeisiin sopivaksi.

Olen viime viikkoina saanut vastailla monensortin gallupeihin, jotka ovat kosketelleen mm. hyvinkin yksityiskohtaisesti netinkäyttöä. Mitähän uusia nettikoukkuja mahtanevat juonia? Viimeisen gallupin perusteella tulee ainakin älypuhelimiin kohta mainoksia kun käppäilee kylillä. Niin oli viimeksikin niin yksityiskohtainen kysely ettei se muuta voi tarkoittaa. Älä sitten säikähdä jos K-Marketin maitokaapilla kännykkä suosittelee Sinulle Arlan 1 litran jogurttia kun se on juuri tänään tarjouksessa ja vain Sinulle tällä hinnalla!

Ja pankkiinkaan ei nykyään pääse kuin netin kautta. Pankkineidit ovat kadonneet ja konttorien ikkunoissa on ainoastaan kiinteistövälityksen mainoksia. Ja kun yrität googlata jotain juttua, joudut ensin tutkimaan toistakymmentä mainosta sukista huulivoiteisiin ja muihin elintärkeisiin tuotteisiin. Lehdet mainostavat ilmestyvänsä entistä enemmän nettilehtinä. Tv:n katsominenkin siirtyy vähitellen nettiin. Ja vaikka mitä muuta isompaa ja pienempää muutosta on tulollaan netinkäyttäjän vaivoiksi ja harmiksi!

Tähän kun heittää peliin vielä erilaiset yhteystavat kuten SIM, WiFi, nettitikku, Mokkula, Bluetooth, langaton verkko, muu verkko, kotiverkko, yleinen verkko, katiska (ai niin eihän se kuulu tähän!), routeri, reititin, laiteparittelut, oma verkko, naapureiden verkot ja mitä kaikkea muuta! Rakentele siinä näppärästi sitten asiaa tuntemattomana yhteyksiä maailmalle!

Ihmisiä ajetaan nettiin kuin käärmettä pyssyn piippuun! Mutta mitä sitten kun ajatellaan että monella seniori-ihmisellä ei ole valmiuksia hallita näitä ihmeellisiä tietovehkeitä, ohjelmia, sovelluksia, appseja, päivityksiä ja mitä niitä onkaan? Kun ei nuoretkaan ja kokeneetkaan netinkäyttäjät pysy kaikkien koukkujen perässä!

Onneksi kylillä, kujilla, kaupungeissa ja monissa yhteisöissä on auttavaisia ihmisiä, jotka jelppivät ongelmissa! Pääkaupunkiseudulla kannattaa lähestyä Enterin opastuspisteitä, joiden tiedot löytyvät tietenkin nettisivulta      https://entersenior-fi.directo.fi/enter-opastaa/ .
Ja jos tuo osoite on hankala niin etsimällä Googlesta Enter ry niin pääsee sivuille!

Niin tuon verran ainakin on pakko osata tai sitten täytyy kilauttaa kaverille, joka osaa!

Iloa, riemua ja sitkeyttä tietovempeleitten maailmaan!

Onko päivä hyvä lukemiselle?

No aivan saletisti on! Vuorokauden ajan on ulkona ollut semmoinen myterikeli, että ei ihminen silloin voi muuta kuin kaivaa piirongin laatikosta tai sohvapöydän alahyllyltä sen aikaa sitten lukematta jääneen kirjan. Sen, jonka sait lahjaksi, mutta et ole viitsinyt aloittaa kun ei muka kiinnosta!

Uloskaan ei voi lähteä sillä ylin säänhaltija on päättänyt rankaista ihmiskuntaa tai tarkemmin määriteltynä pääkapunkiseutulaista ei tulella ja tulikivellä vaan lumella ja talvipuhurilla. Kokematon asukas saattoi vielä tuossa aamusella kuvitella että eihän tuo mitään kun ei sentään ole pakkasta. Mutta toisin kävi! Sankan lumisateen jälkeen väänsikin sääveijari lämpötilakampea ja pakkanen alkoi rivakasti nousta. Ei toki näillä viileillä pohjoisen ihmisten kokemille kylmyyksille pärjää, mutta täkäläisittäin ja meripuhurin vahvistamana on näilläkin asteilla pakko pukea toinen verkkopaita ensimmäisen päälle. Ei paljon puutu etteikö pitäisi jo vaihtaa shortsit pitkiin housuihin.

Mutta näillä mennään! Ja raitiovaunulla! Ei ilman kävelysauvoja saa selkäsairas kroppaansa pysymään pystysuorassa asennossa liukkailla kaduilla. Siinä luuduttamisvaiheessa olevat selkänikamat saavat kuuunnella huolella varovasti askeltavaa kroppaa ettei osat napsahtele irti toisistaan. Eli varovasti mennään kepeistä tukea hakien ja pidemmät matkat ajellaan sitten raitiovaunulla.

Yhden vuorokauden melkein 15 senttisten lumikinosten jälkeen on tullut jo ikävä kesän hellekelejä! Pitänee etsiskellä jo kesävarusteita esille kun valoaikakin on jo pidentynyt ja päivälle tasauksia käännetty toiseen suuntaan. Saapi eteläisen pallonpuoliskon väki osaltaan etsiskellä talvikamppeita kun meille koittaa pian kevät.

Lähti tuo ajatus harhailemaan taas kun satuin vilkaisemaan ikkunasta pihalle. Lukemisestahan minun piti kirjoittaa. Tuli oikein huono omatunto kun etsiskelin vanhoja silmärillejä ja löysin yöpöydän laatikosta pari lukematonta kirjaa. Miten lie unohtuneetkaan sinne? Pitänee heittäytyä sohvalle ja aloittaa matka kirjailijan luomaan seikkailuun.

Sainkin tuossa juuri loppuun Patrik Berhällin loistavan kirjan nimeltään Päämajan kaukopartiomies. Kirja kertoo todellisista kaukopartioretkistä jatkosodan ajalta. Ellei noita miehiä ja muita rohkeita suomalaisia naisia ja miehiä oli ollut noina aikoina, saattaisi olla että tämäkin juttu kirjoitettaisiin aivan toisella kielellä. Ja mahdettaisiinko tätä edes julkaista missään?

Mutta lukeminen on hyvä laji etenkin huonolla kelillä, mutta ei se paha homma ole kauniillakaan kelillä. Lukiessa saa elää ja kokea seikkailuja ja uusia asioita. Saapa siinä palauttaa mieliin vanhojakin asioita, mutta on se vaan kuitenkin edullisin tapa kokea kaikenlaista!

Ota vaan kirja käteen, heittädy selällesi sohvalle ja ala kokea! 

Onko maailma tullut hulluksi?

Uskallanko enää avata aamulla silmäni? Päivän uutistarjonta pursuaa toinen toistaan pahempia asioita. Tavallisen ihmisen silmin maailmasta on tullut pahempi kuin mitä se on koskaan ollut. Toki maailmansotia ei voi unohtaa eikä erilaisia kansallisia katastrofeja tai muita isoja veritekoja viime vuosikymmeniltä. Mutta nyt tuntuu, että pahaa tapahtuu missä tahansa, milloin tahansa ja kenelle tahansa. Pahaa on kaikkialla eikä se näytä ilmoitavan etukäteen olemassaolostaan.

Viimeisten muutaman viikon aikana maailma on saanut kokea monenlaisia veritekoja ja rikollisuutta kuten poliisimurhat, rasistiset murhat, kouluampumiset, terroristien iskut, sotimisen jopa lähialueilla, katuväkivallan, ryöstöt ja murrot. Samanaikaisesti on meneillään laittomia tunkeutumisia itsenäisten valtioiden alueille, ihmiskaappauksia, sairausepidemioita, ihmissalakuljetuksia. Laivoja kaatuu ja uppoaa, lentokoneita ammutaan alas tai niitä tippuu tuntemattomista syistä. Luonto huolehtii omasta osuudestaan katastrofien kuten maanjäristysten ja myrskyjen muodossa. Säät vaihtelevat lämpöasteista koviin pakkasiin muutaman päivän sisällä.

Talousasiat ovat omana sotkunaan hämmentämässä maailman ja sitä kautta yksittäisten ihmisten elämää. Yritykset lopettavat toimintansa, työpaikkoja menetetään, toimintoja siirretään maasta toiseen, supistuksia tapahtuu kaikessa, palveluja lopetetaan, jonot kasvavat, rahanarvo laskee, yksittäisten valtioiden talous romahtaa, ihmiset velkaantuvat pystymättä hoitamaan vanhoja vastuitaan jne. Näkyvissä ei tunnu olevan mitään taloutta kohentavia asioita. Odotusten pitäisi perustua tekijöihin, joilla voitaisiin parantaa valtion, kuntien, yritysten ja yksityisten talouden kehitystä, pitäisi löytää vientituotteita, parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä.

Ahdinko vaan pahenee turvallisuuden ja toimeentulon osalta. Mitä me voisimme itse tehdä? Onko kevään vaaleista apua? Pärjääkö puolueista äänekkäimmät, radikaaleimmat vai vastuunkantajat? Kenellä on viisastenkivi kun puolueitten ohjelmista ei juuri eroja löydy? Supistetaanko edelleen niitä osia yhteiskunnasta, joiden pitäisi turvata meidän päivämme? Mitä tapahtuu terveydenhuollolle soteineen? Supistetaanko poliisin ja puolustuslaitoksen toimintoja? Säilytetäänkö julkispuolen suojatyöpaikkoja kun yksityispuolen toiminnat ajetaan alas? Noissahan onkin tavalliselle äänestäjille pohtimista! Ja monissa muissa kysymyksissä!

Kun miettii noita ylläolevia juttuja sekä niiden lisäksi monia muita vallitsevia ikäviä asioita, ei haluaisi enää aamulla nousta sängystä ja sytyttää valoja. Olisi henkisesti helpointa jos luopuisi kaikesta urbaanista olemisesta, hankkisi kairasta majan ja muuttaisi tiedotusvälineitten ulottumattomiin!

Nyt alkaa optimistinkin usko horjua parempaan huomiseen! Mutta sitä huolimatta herään ja avaan telkkarin nähdäkseni viimeisimmät ikävät uutiset ja yritän uskoa tulevaisuuteen!

Parempaa huomenta kaikille!

Onko talvi talvi vai ei ja nauttiako siitä vai ei?

Taas on laitettu pieni ihminen vaikean valintatilanteen eteen! Sitä ei aamulla osaa tietää onko laitettava välihousut vai lyhyemmät kalsarit, yksi paita vai kolme paitaa. Säänhaltijan lämpötilan säätökampi heiluu hervottomana kuin Tallinnan laivan hytissä lämpötilasäädin.

Kelit vaihtuvat vuorokauden sisällä ilman suurempaa tuskaa. Se voi olla aamulla lämmin tai kylmä eli +5 C tai -15 C. Sitten voi sataa vettä tai paistaa aurinko. Uloslähteminen on silkkaa uhkapeliä vaatetuksen suhteen. Ainoa mikä on varma on hiki vaatteitten alla. Se kun vanha mies hikoilee oli päällänsä vaatteita hyvin tai hyvin huonosti, lämmintä tai viileää, kerroksilla pukeuduttuna tai ilman, villaa tai puuvillaa.

Ensimmäiset hiet koetaan jo eteisessä pukeutumisvaiheessa. Siinä menee varttitunti arpoessa karvalakin, pipon ja lippalakin välillä. Lippalakeissakin on vaihtoehtoina korvallisilla varustetut, ilman korvallisia ja sitten vielä kesäisempi malli HIFKin logolla. Sitten arvotaan takkia eli pitääkö olla vedenpitävä, lämmönpitävä, lämpöä luovuttava, kevyt, raskas, pitkä vai lyhyt. Tuossa on valinta kohtalaisen helppo kun ei ole kuin kesätakki ja talvitakki. Tai no onhan se yksi 60-luvulta säästynyt ulkoilupuvun takki, jolla saa herätettyä kanssaulkoilijoiden kiinnostuksen kun se kahisee ja kumisee kuin pelti. Ja tuntuukin siltä. Ei nimittäin taivu enää edes tuulessa. Se on pesty kovaksi.

Pihalle astuminen on aina uhkapeliä kun ei tiedä pitääkö suojata silmäkakkulat vedeltä vai lumelta. Ja pitääkö puristaa rystyset valkoisina ovenkahvaa ettei tuuli vie tai tuo. Ensimmäinen askel pihalle askarruttaa myös kun pitää miettiä kaatuako liukkauden takia selälleen vai mahalleen. Vai voiko luottaa pihan pinnan pitoon. Kaatumissuuntaan vaikuttaa usein se mitä on käsissä tai taskuissa. Jos puhelin on rintataskussa kannattaa useinmiten kaatua selälleen niin ei tule kallis puhelinvahinko. Roskapussit käsissä kannattaa kaatua eteepäin niin ne lentävät sopivan kauan omasta rungosta eikä vaatteet sotkeudu. Paras on kun ei tarvi kaatua ollenkaan. Se on helpointa ja halvinta.

Mutta kyllä tänään pitää nauttia kun on kipakka luistamaton keli ja taivaan pihavalo paistaa täysillä. Taidanpa laittaa kaiken lämpimän päälle paitsi huovan ja lähteä sinnittelemään raitille. Ja sitten otan suksisauvat käsiin niin ei lipsauta selälleen eikä nenälleen vaikka raitin pintakin olisi jossain kohden livakampi.

Aurinkoista päivää kaikille! Menkää ulos älkääkä lusmuilko sisällä!

Hurjaa kilpa-ajoa Hämeenlinnan moottoritiellä

Ei ole heikkosydämisen hommaa viikonloppuinen kilpa-ajo moottoritiellä! Oli sukulaiskyläilyn aika kun lauantain aamupäivällä käänsin ajopelimme keulan Tilkasta kohti pohjoista. Keli ei hivellyt auton tuulilasia kun Hakamäentien risteyksestä kohdistimme nenän Tampereen suuntaan. Vesisade hiveli Hyvinkäälle saakka, jossa hivelyvuoro vaihtui rännälle ja Hämeenlinnan jälkeen lumelle. Asteittain myös tien pintakerros vaihtui vedestä räntään ja sitten märkään lumeen, joka ei ollut kuitenkaan räntää. Loppumatkan pinnoite olikin sitten jäätä.

Mutta ei suomalaiset surmanajajat, joita viikonloppu oli houkutellut runsain määrin tien päälle, olleet kelistä moksiskaan. Päästä piti eteenpäin ja vauhdilla! Ajotaidon kaikki variaatiot olivat tarjolla. Oli hiljaista hiipijää ja Vatasen ralliperillisiä Kimi Räikkösmäisine otteineen. Hiipijät sotkivat rohkeasti liikenteen rytmiä, joka innostikin rallihirmut kaahailemaan ohituksia milloin miltäkin puolelta. Kulkijoitten ajonopeuden vaihtelu välillä 80-130 km tunnissa toi kaivattua jännitystä peliin.

Hienolla kesäkelillä eteneminen olisi ollut mitä hienointa ja turvallisinta, mutta lauantain olosuhteissa oli vaikeuskerrointa tarjolla kuin uimahyppääjällä kun kierteet ovat pelissä. Näkyväisyysmittarilla 0-100 liikuttiin moottoritiellä välillä lähempänä nollaa kuin viittäkymmentä. Ollaanhan me sentään autourheilukansaa ja siihen tuntui useimmat uskovan. Luottamus omiin kykyihin ylitti kaikki tilastolliset todennäköisyydet ja tosiasiat.

Sama meno jatkui myös sunnuntaina päivällä. Näkyväisyyttä hairitsi tuolloin vedensekainen loska, jota ryöppysi lakisääteistä nopeutta ajavien tuulilaseihin kaahareitten renkaista ohituksessa.

Mutta niin uskomatonta kuin se onkin, selvisimme koettelemuksesta hengissä!Siitä ei ole kuitenkaan kiittäminen noita sekopäisiä kaahareita. Jos minulla olisi valta pysäyttäisin nuo huligaanit, lastaisin kuljetuskontteihin ja köyräisin heidät Uralin taakse tundralle 2000 kilometrin päähän kauimmasta autotiestä ja asutuksesta! Eivätpähän olisi vaaraksi kunnon autoilijoille!

Uusiako näkökakkulat vai ei?

Sattui nimittäin taas niin, että minä sohelsin. Oli määrä etsiä kadonnutta puhtautta eli käydä suihkussa. Perustavoitteeni oli häivyttää miesseniorin tuoksut tai lähipiirihän kutsuu sitä leikkisästi hajuksi tai lemuksi.

No kun suoritin rungon paljastamisrituaalia eli riisuiduin muotiasusteistani. Siis ne oli Kontisen K-kaupassa Vieremällä muotia pääosa n. 30-40 vuotta sitten ja tuoreimmat vaatekappaleet eli sukat vain alle 20 vuotta sitten. Sattui unohtumaan katselulaitteet eli silmäilylasit otsalle kun oli paidan riisumisen aika. Kuten arvata saattaa ne lensivät ja toinen kakkulan linssi osui laattamaakarin jo aikaa sitten asentaman edullisen kylpyhuonelaatan pintaan. Seuraus oli pieni mutta ikävä huolimatta edullisesta laatasta!

Linssin pintaan, juuri kohtaan, josta silmäni pitää ottaa kaukokohde tarkkana näkökalvolle, tuli pieni pisama. Ei iso, mutta kuitenkin riittävän iso ettei katse enää tarkentunutkaan pisaman ohi riittävässä määrin. Siitäpä ponkaisin sutena penkomaan laatikoita ja etsimään vanhoja laseja. Onnekseni olin säästänyt lasejani mahdollisiin tuleviin tarpeisiin. Ja tarve olikin juuri astunut talouteemme!

Silmäni taittelee näkemäänsä sinne sun tänne vuoden parin välein ja ikänäkökin on haitannut jo alle 30-vuotiaasta. En ole kuitenkaan koskaan ostanut muodin takia enkä merkkikakkuloita vaan vasta polttavaan katseen tarkennustarpeeseen ne on aina ostettu. Halvimmat on usein löytyneet ja tarjouksen perästä. Ostoon on houkuttanut pahempi maiseman sumeneminen ja kakkulakauppiaiden oivalliset tarjoukset, toki paino on sanalla tarve.

Jos hetken on joskus malttanut odotella on kakkulakauppiaalla ollut tarjolla ilmaista sankaa, toinen tai sitten se toinen linssi ilmaiseksi, kotelo kaupantekijäisiksi, pyyhinliina päälle, puolella hinnalla linssejä, toiset kakkulat aurinkoon, sukulaisille samalla ilmaiseksi sylillinen laseja, Björn Borgin tai jonkun muun kuuluisan sangat halvalla ja vaikka mitä muuta koukutinta. Arvio uusien kakkuloiden hinnasta mainosten perusteella on usein liikkunut 10-200 Euron välillä.

Sitten kun olen marssinut optikkoliikkeeseen ja viehkeä neito on tuijotellut minua silmiin puolisen tuntia, on saatu hinta selville. Ja se on aina sattunut välille 400-800 Euroa ja sangat tietenkin omalla hinnallaan siihen päälle mutta liinahan tulee tietenkin mukaan ilmaiseksi. Tai sitten pahanhajuinen kotelo. Selityksenä hinnan kipuamiselle on ollut kaksinainen teho, hajanainen taittelu, milloin linssi muovia ja milloin lasia, iskuakin on pitänyt kestää. Sitten kun niillä pitäisi vielä nähdäkin jotain! Ei toimivaa näköä saa näemmä halvalla! Pitäisi yrittää katsoa molemmilla silmämunilla suoraan samaan paikkaan niin saisi halvemmalla. Mutta kun se ei vaan onnistu kun munat vaeltelee!

Pakkohan se on ollut aina kuvetta kaivaa! Ensimmäiset viikot on mennyt uusilla kakkuloilla silmät ristissä ja portaissa kompuroiden, mutta pakko on ollut katsella kun investointi kakkuloihin on ollut mittava vaikka mieluimmin olisin ostanut uuden mopon.

Oletteko huomanneet viime päivinä kun luette lehtiä tai katsotte television mainoksia niin kuinka edullisesti taas on lasia tarjolla! Ja on vaikka kenen sangoilla! Kunhan eivät vaan sankajulkkikset olisi pureskelleet niitä ennenkuin antoivat silmälasikauppiaalle ne myyntiin!

Taidan lähteä ensi viikolla taas etsimään uusia laseja kun vanhoissa ei taitto satu nykyisille katselulinjoille! Se on taas silmämuna tai molemmat siirtynyt uusille painopistealueille eikä kyse ole avarakatseisuuden lisääntymisestä!

Tuossa kuvassa on se pahanhajuinen kotelo. Sitä voisi vieläkin kokeilla ketunpyydykseen syötiksi. Voisi vaikka toimia! Suttasin nimen siitä yli ettei kukaan arvaa keneltä sen sain kun niillä on hyvänhajuisiakin koteloita kalliimmille laseille.

HYVÄÄ JA TARKKANÄKÖISTÄ VUOTTA 2015 KAIKILLE!