Menee usko urheiluun kun tuollain teluavat!

Mitä hitt...? Eihän siinä näin pitänyt käydä! Nyt ollaan tilanteessa, että vanhuskin joutuu sotkeutumaan urheilun seuraamiseen lähes tyystin. Koska viime vuodet on ollut  tapana, että suomalainen urheilija häviää joko reilusti tai sitten sadas- tai kymmensosalla sekuntia tai karsiutuu, on nyt rikottu pahasti sääntöjä. Kysyn vaan, että onko tuommoinen edes luvallista ja KOK:n ohjeitten mukaista?

Oliko naisten pakko ottaa noin monta hopeaa vanerilauta- ja suksihommissa ja miesten kultaa noissa suksitteluissa? Ja sitten vielä kiekkoleijonatkin menivät voittamaan Venäjän. Tuommoinen ei ole vaan hyväksyttävää! Mitä sanoo Venäjän kansa? Mitä sanoo maailman talviurheiluväki? Mitä sanon minä? No ei kai tuohon pärjäämiseen kuitenkaan voi sanoa mitään! Se nyt vaan kävi niin. Me tehtiin parhaamme ja katsottiin mihin se riitti. Ja tällä kertaa se vaan sattui riittämään tähän.

Kyllä ison naapurin isäntääkin luulisi harmittavan kun menee paljon valtion jalometalleja suomalaisten kaulanauhoihin ripustettavaksi. Ties vaikka keräisi Vaalimaan tullissa ne pois ennenkuin päästää rajan yli Suomeen.

Ja sitten minun käy sääliksi Saulia ja Jenniä kun joutuvat tilaamaan isomman kakun ja hakemaan lisää tuoleja varastosta, että kaikki mitalistit mahtuvat kahvipöytään ja riittää naposteltavaa. Mahtaakohan keksilautasella olla herrasväen pikkuleipiä ja kaneliässiä? Ne ovat kyllä hyviä!

Kyllä on Seurasaaressa ulkoileva kansa ihmeissään kun Mäntyniemeen lappaa porukkaa kahville kuin pipoa. Ja sekin, että keittääköhän Jenni ne kahvit omista pöönistä vai verorahoilla tuetuista pöönistä? Vaikka kyllä minä ainakin voin muutaman roposen (ei sitä hiihtäjä Roposta vaan euron kolikkoja) antaa tuohon kahvikassaan. Kyllä minä noista pärjäämisistä kuitenkin niin paljon ilostuin! Vaikka tekivätkin vastoin odotuksia! Menköön tällä kertaa kunhan eivät ota tavaksi! Siis menestyä!

Mutta onnittelut nyt kuitenkin kaikille mitali-ihmisille kun olivat niin hyviä! Ja lämpimät terveiset Norjan suksihuollolle kun ei ottaneet SWIXiä mukaan miesten suksiin!

Ei tapahdu, ei!

Se on vanhuksen elämä aika rauhallista! Vaikka kuinka pitää jännitys- ja toimintaelokuvista, keskittyy päivän tapahtumat aika paljolti vatsan toiminnan seuraamiseen, kahvinkeittoon ja telkkarin katseluun. Siitä ei  ole suurenmoisia elämyksiä ammennettavana blogin lukijoille. Kun on luvannut kommentoida kokemuksia, tapahtumia ja mielipiteitä, ei noista päivän peruselementeistä saa kehtitettyä suurta draamaa. Niin no ellei temppuilevaa vatsaa kuitenkin lasketa siihen. Se saattaa olla omakohtaisesti välillä isoakin draamaa, mutta otaksun ettei sillä ole suurta mielenkiintoarvoa muille.

Lehtiin ja televisioon tukeutuminen aiheissa on tällä hetkellä aivan liian urheilupainotteista. Eikä siinä ole edes erityisiä aineksia riemunkiljahduksiin. Uutiset pyörivät Ukrainassa, Syyriassa ja Pohjois-Koreassa eikä niihin pysty Pikku-Huopalahdesta paljon vaikuttamaan henkistä paheksuntaa lukuun ottamatta. Mutta olipahan eilen joku kaveri kiivennyt henkensä kaupalla alueellamme sijaitsevaan voimalinjan pylvääseen. Vainaja poimittiin alas ilman henkeä. Syitä tekoon vaan voi pohtia näinä ankeahkoina aikoina.

Kyllä en panisi pahakseni jos herra aurinko syttyisi loistamaan, niinkuin aina ennen kun talviloma oli ohi. Loma-aika oli aian keleiltään kurjaa, mutta kun loma päättyi alkoi hienot talvikelit ja auringonpaisteet. Jotain valoa tähän arkeen kaipaisi!

Kävisiköhän ostamassa Clas Ohlssonilta uuden taskulampun?

Aamu-tv:n ohjelma monipuolistunut!

Kylläpä alkaa riittelemään minulle tuo telkkarin monipuolinen tarjonta! Vielä pari viikkoa sitten tuli aamuisin joka kanavalta ruuanlaittoa ja mitä ihanampia reseptejä. Jos niistä olisi jokaisen ottanut talteen, olisi pöytälaatikot ja kaapit täynnä lappusia. Niissä ohjelmissa suositellaan parsaa, oliiviöljyä neitsyellä ja ilman eli käyttämättömänä, ryöpättynä, mausteita kurkumasta ja intiaanisokerista lähtien. Kyllä pitäisi omistaa Stockan Herkku-kauppa, että löytäisi kaikki ainekset ja Kokkipuoti, että olisi kaikki koneet siivuttamiseen, höyryttämiseen, kuutioimiseen, neliöimiseen, raaputtamiseen, pilkkomiseen ja ties vaikka mihin.

Pari viikkoa sitten saatiin telkkarin aamuihin lisäväriä kun olympialaiset alkoivat. Nyt voi innokas aamukatselija surffata kokki-ohjelman ja curlingin välillä. Curlingia on ollut jopa enemmän kuin ruokajuttuja. Nyt on nähty tuntikausia miten kivellä tökitään kaverin kiviä pois ympyrästä ja samalla harjataan pihaa hiki päässä puhtaaksi. Kyllä kuluu tuolla vauhdilla harjoja ja kiviä. Saattaapa suomalaisen graniitin kysyntään taas tulla nousupiikki! Ja harjateollisuuteen!

Mutta suomalaisia ei ole esiintynyt eturivissä muualla kuin kokkiohjelmissa. Minua alkaa pikkuhiljaa kyrsimään nuo molemmat aiheet. Jotenkin toivon, että alkaisi pian tuo Formula-kausi. Saisi taas jännätä miten Kimi ja Valtteri pärjäävät ja saako Heikki joltain autoa lainaksi kisaa varten.

Kyllä taidan laittaa telkkarin nyt kiinni ja lähteä tekemään vanhanaikaisen voileivän leivällä, juustolla ja makkaralla. Käytän leivän leikkaamiseen leipäveistä ja tavallista veistä voin levittämiseen. Muruset pyyhkäisen kädellä pöydältä, ei lattialle vaan toiseen käteen ja sillä biojäteroskikseen. Tuon kaiken osaan tehdä ilman erikoistarvikkeita ja kokkiohjelmaa! Mutta on se ruisleipä kyllä herkullista!

Miten minä voin?

Kiitos kysymästä! Oliko minulla jokin syy kysyä juuri tätä? No ei mitään erityistä, mutta jutkahtipahan vaan mieleen kysäistä.

No voinhan minä vastatakin. Kyllä minä voin aivan kohtalaisesti. Selkä reistaa ja räjäyttelee jatkuvasti myös sähköiskuja jalkoihin. Saan lukuisia kertoja päivässä käsityksen, miltä saattaisi tuntua poliisin etälamauttimen tärsky. Laitumella oleva sähköpaimen on pientä näissä hommissa vaikka siinä olisi uusi patterikin. Mutta ei minulla varsinaisesti ole mitään kummempaa hätää. Pärjäilen oikeastaan aika hyvin kunnon puolesta.

"Automaatti-kävelin"

Tällä hetkellä askarruttaa tämä omituinen talvi ja sen säiden kehitys. Ei oikein saa selvää onko syksy vai kevät. Sataako vai paistaako? Onko lämpimän vai pakkasen puolella? Ulkona suoritettavat liikuntalajit tuottavat omat vaikeutensa. Tekisi mieli liikkua pyörällä, mutta kun on liukasta ja toisaalta taas ei ole. Kävelemistä häiritsee samat ongelmat. Niin ja selkätuska.

Viime vuonna tähän mennessä olin ajellut polkukoneella 310 km ja kävellyt 130 km. Nyt on vasta kasassa 135 ja 24 km. Homma kehittyy kuin valtion talous ja bruttokansantuote. Kunhan säänhaltija saa päätöksensä tehdyksi ja kelit tasoittuvat, lupaan aloittaa taas taantumasta nousemisen. Mutta kuntosali odottaa ja sinne meinasinkin ponkaista tänään. Täytyy panna taas läski liikkeelle ja etsiä siinä sivussa hauikseen lisää papua.

Hyvää hiihtolomaviikkoa heille, kun lomilla ovat ja liikunnallista viikkoa kaikille muille itsensä kehittäjille!

Suuri muuttoliike taas tapahtunut!

Se otti taas lapsellinen kansanosa muuton asiakseen! Perjantaista lähtien ovat ihmiset paenneet Etelä-Suomen asutuskeskuksista kohti valkoisempaa Suomea. Tiet  ja julkiset kulkuvälineet ovat pullistelleet pienempää ja isompaa ihmistä. Se ilmatila, jota kulkuvälineissä on jäänyt ihmisiltä yli, on täyttynyt talven ulkoiluun soveltuvista liikuntavälineistä. Vanhoillisemmat ovat kätkeneet reppujen taskuihin Wixiä ja Waxia suksenpohjaan hinkatakseen. Seurauksena harmitus, että olisi pitänyt sittenkin ostaa ne Neverwaxi-sukset tai vesikelin voidetta. Talouden nuorempi osa on istunut tietokone- ja älykännykkäpeleineen takapenkillää ja muistanut kysellä parin kilometrin välein "milloin ollaan perillä".

Kyllä ei ole monikaan liikuntaihminen ollut iloinen kotikylien syksyisistä talvikeleistä. Muutama räntäsade ei ole pahaa mieltä korjannut. On se vaan huono hiihdellä uusilla välineillä kun sora tai karkea kanervikko raapii suksenpohjaa. Paloheinän lyhyt jäähallilumesta tehty hiihtorinki on ollut täynnä kiihkohiihtelijöitä. Siinä sitä on menty suksen kärki edellisen kantaa kolistellen ja ensimmäisen hiihtäjän hitautta kiroten. Ja Luoja varjele niitä kun haluaa vielä nykyaikana raahustaa latua perinteisellä tyylillä! Eihän sitä käytä enää kukaan. Ja entäs ne kun hiihtää vielä vanhoilla, jopa viitisen vuotta vanhoilla välineillä. Kuka sitä historiaa kaipaa laduille! Ei tuommoinen sovi ollenkaan. Hävetkööt!

Mutta kyllä hiihtokansan on mukava lasketella ja hiihdellä Lapin paukkuvissa parin asteen pakkasissa! Ja isän ja äidin tai ainakin isän ottaa illemmalla napanteria tunturimajan takkatulen loisteessa kun lapset ovat menneet tunturihotellille pelikoneilla pelailemaan.

Ja sitten viikon kuluttua palaillaan apeina etelän plussahelteisiin. Kun vaan kukin muistaisi olla varovainen tien päällä ettei tule vahinkoja!

Flunssarokotus ja mikä flunssa?

Nyt taas ihmisiä koetellaan isolla kädellä! Etenkin vanhemman ihmisen liikkuminen ruuhkapaikoilla tai edes muiden ihmisten läheisyydessä alkaa olla jonkinmoinen riski. Uutisissa kerrotaan sikaflunssaan jo kuolleen useita ihmisiä.

Puhutaan flunssasta, sikaflunssasta, uudesta flunssasta ja vaikka minkälaisesta flunssasta. Siis mitä pitäisi tehdä ja miten varautua? Sanotaan, että flunssavirus muuttuu vuosittain eikä rokotteet meinaa pysyä perässä. Neuvotaan ottamaan rokotus kausiflunssaa, mutta mikä on sitten sikaflunssa ja auttaako kausirokotus siihen?

Lauantain Iltalehdessä kuvaillaan kohtalaisen selvästi sikainfluensan oireet. Aikuisella tauti alkaa nopeasti nousevalla korkealla kuumeella ja siihen liittyy lihaskipua, päänsärkyä ja huonovointisuutta. Kuumeen laskettua ilmaantuu kuivaa yskää, kurkkukipua, nuhaa ja nenän tukkoisuutta.

Taudin välttäminen välttelemällä ihmisiä ja liikkumista kylillä ei onnistu mitenkään. Kyllä se pöpö jostain tiensä minuun löytää jos on löytääkseen. Mutta käsiä on pestävä tiuhaan ja kunnolleen ettei tunge vahingossa pöpöä sormesta suuhun tai ruokapalan kautta elimistöön.

Itse otin flunssarokotuksen reilu kuukausi sitten. Mutta nyt minua askarruttaa se, että auttaako se sikaflunssaan. Ei kai tässä muuta voi kuin seurata oireita ja jos niitä tulee, niin painaltaa vauhdilla terveyskeskukseen. Olkaa varovaisia ja tarkkailkaa kuntoanne!

Tietotekniikan raju kehitys!

En jaksa olla hämmästymättä rajusta tietotekniikan kehityksestä! Kun eilen menin raitiovaunulla Hesan keskustaan katselin matkalla suorana lähetyksenä kännykästäni Suomi-Itävalta jääkiekko-ottelua. Mieleeni palautui aika 50-luvulta kun isoisäni hankki kidekoneen eli kideradion. Tuo pieni korvakuulokkeella varustettu miehen kouraa pienempi vempele otettiin juhlallisesti esiin uuninpankolta aina iltauutisten aikaan. Minäkin sain pari kertaa kuunnella siitä suhinan läpi kuuluvaa puhetta. Minua oli selkäsaunan uhalla kielletty koskemasta tuohon ihmeelliseen laitteeseen, joka välitti asiaa jostain, mistä lie taivaitten läpi.

Nyt on televisiot ja tietokoneet ja nettiyhteydet löytyvät puhelimistakin, joita voi kuljettaa ja käyttää missä tahansa. Uskomatonta! Kun ensin oli suuryritysten ja yliopistojen tietokoneet konehuoneineen niin nyt on pienet puhelimet ja tablet-laitteet, jotka sopivat taskuun. Muinoisina aikoina tietokoneiden muistit olivat huone- ja kaappikokoa. Nyt sama ja paljon suurempi määrä tietoa mahtuu esim. muistikorttiin, jonka koko on kynnen luokkaa ja jopa pienempikin.

Ennen täytyi olla koulutuksen saanut tai nörtti, nuori, tietokoneiden kanssa yötä päivää värkkävä ihminen, osatakseen käyttää noita ihmeellisiä vempaimia. Nyt laitteet ovat niin yksinkertaisia että ne ovat jokaisen ulottuvilla ja hyödynnettävissä. Yhteiskunnan tekninen kehitys ajaa meidät pakolla käyttämään tietotekniikkaa vaikka emme kaikki sitä haluaisikaan. Lankapuhelinten katoaminen pakottaa kännykän käyttäjäksi. Pankkien ja maksujärjestelmien muutokset ajavat meidät tietokoneella maksajiksi. Televisiotkin vaativat digiboxin ja pian nettiyhetydenkin. Tuskin kukaan enää välttyy tietoteknisten laitteiden käyttämiseltä.

Ei ollut matka aivan mahdoton kidekoneesta kännykkätelevisioon, joten mukautukaamme siis maailman muutoksiin ja auttakaamme niitä, joille tuo muutos tuottaa hankaluuksia!