/>/> VANHUS STADISSA

lauantai 15. helmikuuta 2014

Flunssarokotus ja mikä flunssa?

Nyt taas ihmisiä koetellaan isolla kädellä! Etenkin vanhemman ihmisen liikkuminen ruuhkapaikoilla tai edes muiden ihmisten läheisyydessä alkaa olla jonkinmoinen riski. Uutisissa kerrotaan sikaflunssaan jo kuolleen useita ihmisiä.

Puhutaan flunssasta, sikaflunssasta, uudesta flunssasta ja vaikka minkälaisesta flunssasta. Siis mitä pitäisi tehdä ja miten varautua? Sanotaan, että flunssavirus muuttuu vuosittain eikä rokotteet meinaa pysyä perässä. Neuvotaan ottamaan rokotus kausiflunssaa, mutta mikä on sitten sikaflunssa ja auttaako kausirokotus siihen?

Lauantain Iltalehdessä kuvaillaan kohtalaisen selvästi sikainfluensan oireet. Aikuisella tauti alkaa nopeasti nousevalla korkealla kuumeella ja siihen liittyy lihaskipua, päänsärkyä ja huonovointisuutta. Kuumeen laskettua ilmaantuu kuivaa yskää, kurkkukipua, nuhaa ja nenän tukkoisuutta.

Taudin välttäminen välttelemällä ihmisiä ja liikkumista kylillä ei onnistu mitenkään. Kyllä se pöpö jostain tiensä minuun löytää jos on löytääkseen. Mutta käsiä on pestävä tiuhaan ja kunnolleen ettei tunge vahingossa pöpöä sormesta suuhun tai ruokapalan kautta elimistöön.

Itse otin flunssarokotuksen reilu kuukausi sitten. Mutta nyt minua askarruttaa se, että auttaako se sikaflunssaan. Ei kai tässä muuta voi kuin seurata oireita ja jos niitä tulee, niin painaltaa vauhdilla terveyskeskukseen. Olkaa varovaisia ja tarkkailkaa kuntoanne!


perjantai 14. helmikuuta 2014

Tietotekniikan raju kehitys!

En jaksa olla hämmästymättä rajusta tietotekniikan kehityksestä! Kun eilen menin raitiovaunulla Hesan keskustaan katselin matkalla suorana lähetyksenä kännykästäni Suomi-Itävalta jääkiekko-ottelua. Mieleeni palautui aika 50-luvulta kun isoisäni hankki kidekoneen eli kideradion. Tuo pieni korvakuulokkeella varustettu miehen kouraa pienempi vempele otettiin juhlallisesti esiin uuninpankolta aina iltauutisten aikaan. Minäkin sain pari kertaa kuunnella siitä suhinan läpi kuuluvaa puhetta. Minua oli selkäsaunan uhalla kielletty koskemasta tuohon ihmeelliseen laitteeseen, joka välitti asiaa jostain, mistä lie taivaitten läpi.

Nyt on televisiot ja tietokoneet ja nettiyhteydet löytyvät puhelimistakin, joita voi kuljettaa ja käyttää missä tahansa. Uskomatonta! Kun ensin oli suuryritysten ja yliopistojen tietokoneet konehuoneineen niin nyt on pienet puhelimet ja tablet-laitteet, jotka sopivat taskuun. Muinoisina aikoina tietokoneiden muistit olivat huone- ja kaappikokoa. Nyt sama ja paljon suurempi määrä tietoa mahtuu esim. muistikorttiin, jonka koko on kynnen luokkaa ja jopa pienempikin.

Ennen täytyi olla koulutuksen saanut tai nörtti, nuori, tietokoneiden kanssa yötä päivää värkkävä ihminen, osatakseen käyttää noita ihmeellisiä vempaimia. Nyt laitteet ovat niin yksinkertaisia että ne ovat jokaisen ulottuvilla ja hyödynnettävissä. Yhteiskunnan tekninen kehitys ajaa meidät pakolla käyttämään tietotekniikkaa vaikka emme kaikki sitä haluaisikaan. Lankapuhelinten katoaminen pakottaa kännykän käyttäjäksi. Pankkien ja maksujärjestelmien muutokset ajavat meidät tietokoneella maksajiksi. Televisiotkin vaativat digiboxin ja pian nettiyhetydenkin. Tuskin kukaan enää välttyy tietoteknisten laitteiden käyttämiseltä.

Ei ollut matka aivan mahdoton kidekoneesta kännykkätelevisioon, joten mukautukaamme siis maailman muutoksiin ja auttakaamme niitä, joille tuo muutos tuottaa hankaluuksia!

torstai 13. helmikuuta 2014

Ei se suju, ei ollenkaan! Nääs tuo urheilu.

Kyllä ei pitäisi suomalaisen hävitä ulkomaan eläville! Se on pahalla mallilla meikäläisten osaaminen.Kyllä ei enää tiedä itskiskö vai naurais kun ei pärjää suomalainen. Ja jos joku vähän pärjää niin se on nainen. Niin, ei se huono asia ole sillä olen tasa-arvon vankka kannattaja. Muillakin aloilla alkaa tämän maan menestys olla naisten varassa. Onkohan ukoilla tuo kaljapirulainen vienyt kaiken kyvyn? Ja tupakki?

Harmittaa vaan pirukseen kun ei löydy meikäläisiä kahdenkymmenen parhaan joukosta enää missää lajeissa, joissa ennen otettiin varmat mitalit. Jäiköhän miesten kunto Tikkurilan Shellille epo-laukun kanssa? Ja siinä meni kaikki verensiirtovermeet. Ei ole hyvä juttu ollenkaan tuommoinen homma!

Se on enää pieni toivo Teemussa ja kavereissa, jos vaikka saisivat muutaman kiekon vastapelurin maaliin. Ja saattaapihan ne naisetkin vielä lätkässä ehtiä jotain saavuttaa. Muuta ei meille taida olla tarjolla! Kyllä kyrsii taas melkoisesti!


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Minkä ikäinen on vanhus?

Kuuntelin tuossa autolla ajellessani Yle Suomen lähetystä, jossa esitettiin kadunkulkijoille otsikon kysymys. Eräs kertoi 94-vuotiaalle äidilleen tarjotun rollaattoria, mutta äiti oli sanonut semmoisen kuuluvan vain vanhuksille eikä ottanut laitetta. Eräs nuorehko naishenkilö kertoi ettei ainakaan hänen isänsä ole vanhus vielä 70-vuotiaana. Isä urheilee täyttä häkää ja riehuu ympäriinsä kuin nuoret miehet konsanaan.

Pääosa haastatelluista pohdiskeli, että raja saattaa olla siinä 80:n ikävuoden tienoilla. Lopputulemana useimmat kuitenkin esittivät vanhuuden olevan ihmisestä kiinni ja siitä miten hän itse tuntee ja ajattelee.

Itse muistan kuinka lähisukulaiseni täytti 30 vuotta kun itse olin alle 20:n. Silloin ajattelin, että onpa kaveri ikivanha. Nyt kun itselläni seuraava täyskymmen on 70, ajattelen olevani nuorehko mies. Väsynyt ja raihnainen ehkä, mutta nuori ainakin mieleltäni. Huomaan, että samat asiat kiinnostavat taas entistä enemmän kuin 17-vuotiaana. Katse hakeutuu samoihin kohtiin kylillä liikkuessani kuin lähes 50 vuotta aiemmin. Turhaan tosin monessakin mielessä, mutta saahan sitä ajatella!

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmisen ikäkuvaan itsestä vaikuttavat paljon liikunta eli fyysinen suorituskyky ja ajattelutapa eli miten näkee mielessään maailman. Positiivinen ajattelu ja iloinen mieli ovat selvästi "ikää alentavia" tekijöitä. Kun tarkkailen ihmisiä niin olen tullut käsitykseen, että mitä mörrimpi ihminen, niin sitä vanhemmalta hän näyttää ja kuulostaa ja mitä iloisempi sitä nuorekkaampi hän on!

Eli kannattaa ajatella positiivisesti, olla iloinen ja hymyillä, niin pysyt nuorena tai ainakin nuorekkaana! Jos et usko tuohon, niin kokeilu ei maksa mitään!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kuntosalilla läski kumajaa!

Se pani kotihengetär meitsin lähestymään Kisahallin kuntosalia. Tosin osa ajasta, suurin osa, meni hengettären opastukseen uusien laitteiden saloihin. Vanhat kamuni salilta leukailivat minun lusmuilleen pari vuotta kun en ollut osallistunut raudan kurittamiseen. Olen väistellyt salia tuon ajan ja jopa raitiovaunulla ohitse ajaessani kääntänyt katseeni toiseen suuntaan. Mutta nyt se iski sitten nakki!

Alkoi armoton kuntokuuri käskettynä ja kun vielä juniorikin kertoi menestyksekkäästä kuntoilustaan, niin enhän minä voi jäädä huonommaksi. Tai olen jäänyt jo fyysisesti, mutta henki ei anna periksi! Tästä alkanee siis armoton pari kuukautta, jonka aikana suurimmat ponnistelut aiheuttaa selitysten keksiminen siihen, miksi minä en juuri tänään voi lähetä salille. Olen siinä muuten aika hyvä!

Onnekseni olen keksinyt muita harrastuksia ja sen Enterin vapaaehtoistyön, joten niistä saan väistelyyn apuja. Ja tänään olen siis aika kipeä eilisestä saliopastuksesta. Tulin näyttäneeksi muutamia liikkeitä laitteilla ja se ei sopinut huippuunsa trimmatuille lihaksilleni, joita peittää suojaava rasvakerros. Mutta Buranan ja selkäpillereiden voimalla mennään taas Enterin tietokoneopastukseen. Jotenkin tuo tietokonehiiren painallus etusormella tuntuu sopivan kropalleni nykyisin kaikkein parhaiten! Oivallinen liike!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Urheilua on ihmeellinen eläin kun se koukuttaa!

Kyllä on nyt vanhakin ryhtynyt urheilun seuraajaksi! Jos tämän kertoo jollekin, joka on tuntenut minut vuosikymmeniä, hän saattaisi epäillä tuota. En ole todellakaan lukeutunut urheiluihmisiin koskaan. Joskus 60-luvulla kyllä katsoin kohtalaisen paljon silloisen television värittömiä urheilulähetyksiä. Seuraamiani lajeja olivat mäkihyppy, hiihto ja jääkiekko sekä kesälajeista seiväshyppy. En kuitenkaan harmitellut vaikka joku kisa jäi näkemättäkin.

Itse harrastin nuorena kesäisin pesäpalloa ja seiväshyppyä sekä talvisin laskettelua silloin kun mäkeen harvoin pääsin. Aikuisiällä jäi urheilu laskettelun varaan Lapin reissuilla, joita oli johonkin aikaan melko paljonkin. Sitten koitti aika työelämän jälkeen ja vuoroon tulivat kävely ja pyöräily.

Saavutukseni jäivät melko vaatimattomiksi tuon "aktiiviurani" aikana. Tulin 60-luvun alussa Saariselällä kolmanneksi partiolaisten leikkimielisessä syöksylaskukisassa. Sitten voitin 60-luvun lopulla kunnanmestaruuden korkeus- ja seiväshypyissä. Tulokset olivat kohtalaisen vaatimattomia, mutta niihin ei silloin laskettukaan alv:ia, bonuksia ja tukiaisia päälle. Ai niin! Ja sainhan minä jo 50-luvun lopulla lakritsipatukan palkinnoksi suunnistuskilpailuissa. Olin viimeinen, mutta löysin kumminkin kotiin!

Huolimatta edellä esittelemistäni urheilusaavutuksistani en ole saanut atleettivartaloa vaan sain kotlettimuodon vankkaan kehooni. Sillä on vaaputtu tähän asti! Ja tarkoitus on pitää muodot loppuun saakka.

Nyt retkahdin sitten seuraamaan olympialaisia kiitos Enni Rukajärven ja uusien lajien! Olen istunut suhteellisen tiukasti television ääressä tietokone sylissäni seuraten kahta tapahtumaa yhtä aikaa. Kiirettä on pidellyt! Ja pitää jatkossakin! Lajejahan on onneksi jäljellä vielä melkoisesti.

Onneksi Enni loi pohjaa suomalaisten jatkokisoille Sotshissa. Toivotaan, että muu olympiajoukkueemme ottaa vinkistä vaarin ja tuo meille lisää mitaleita. Enni varmaan haluaa Presidenttimme tarjoamille mitalikahveille muitakin urheilijoita seurakseen. Onnittelut vielä Ennille hopeamitalista!  

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Verkkokaupan opastusta ja Sotshi Areena

Kävin lauantaina Verkkokaupan Jätkänsaaren myymälässä senioreille järjestetyssä iPad-esittelyssä. Paikalla oli senioriporukkaa kuin pipoa. Henkilökunta raahasi tuoleja kaiken aikaa lisää, mutta kaikki pääsivät istumaan.

Esittelijä näytti "valkokankaalle" heijastaen uuden iPadin käyttöönottoprosessin. Tuo esittely vahvisti entisestään uskoani iPadin helppouden ylivoimaisuudesta. Kun laite otetiin pakkauksesta, se opasti näytöllään käytöönottamisen kaikki vaiheet. Niihin meni karkeasti arvioiden 5 minuuttia. Joka ei niillä ohjeilla saa laitettaan käyttöön nettiselaimia ja sähköposteja myöten, ei tarvitse käsiinsä mitään pajavasaraa monimutkaisempaa laitetta!

Jouduin viime tiistaina Enterin puitteissa opastamaan myös uuden Samsung Galaxy-tabletin hankkinutta senioria laitteen peruskäytössä. Ja hetkeä myöhemmin tein eräälle iPad-opastettavalle muutamien lisätoimintojen asetuksia. Noiden toimien vertailu kertoi täsmälleen sen, että jos haluaa helpon ja monipuolisen laitteen, hankkii iPadin ja jos haluaa tuskailla, askarrella ja sähläillä, hankkii jonkin muun tabletin.

Tunnustettakoon, että Verkkokaupan esittelyn aikana katsoin omalta iPadiltäni naisten jääkiekkomatsia, USA-Suomi. Tilaisuuden jälkeen törmäsin YLEn Sotshi Areenaa-sovellukseen ja yllätyin! Tuo Sotshi Areena on ladattavissa älypuhelimeen tai tablettilaitteeseen. Kyseessä on suoraa tavaraa Sotshista ja mahdollisuudet valita haluamiaan suoria tai nauhoitettuja lähetyksiä. Katsomasi lähetyksen yläkulmaan saat näkyviin myös toisen lähetyksen. Monipuolinen ja enemmän kuin nykyaikainen palvelu! Väittikö joku joskus, että YLE ei ehdi mukaan tekniikan kehitykseen? Kyllä väitti väärin sillä YLE ehtii ja on jo ehtinyt! Hyvä YLE! Ja Kiitos!!!