Olen riippuvainen päivälehdestä eli iPadista!

Kyllä olen lapsesta asti lukenut, joka on vahva ilmaisu, sanomalehtiä päivittäin. Opiskeluaikana vieraalla maalla ja aina asuinpaikkaa muuttaessa on kotiseudun lehden pitänyt napsahtaa luukusta aamuisin. Ja on se naksahtanutkin tai lähes romahtanut kun Hesarista puhutaan. Ja aina liian aikaisin aamulla. Mökillä lehden perään on pitänyt kävellä metsän läpi tienvarsilaatikolle aamu-unisin silmin. Viikonloppuisin se on pitänyt hakea aivan liian kaukaa heittolaatikolta. Ei taidakaan kaupungin ihminen tietää mikä on heittolaatikko! No se on laatikko, johon postiauton kuski heittää koko nipun ohi kaahatessaan. Ja jossa lehdet kastuvat selluloosaksi vesisateella.

No niistä lehdistä sitten! Kun tuli aika vanhuuden laiskempien päivien ja piti vähän säästääkin, niin lopetin lehden tilaamisen. Siihen nyt vaikutti nuo mökin postilaatikon sijainnitkin. Ja tietenkin jos sattui olemaan pois useampia päiviä oli aina ongelmana jakelun keskeyttäminen, laatikon tyhjentäminen tai postinkääntäminen.

Tuossa menikin sitten monta vuotta ilman Hesaria. Mutta sittenpä tulikin pelastus ja nettilehdet! Ja iPad!

Nyt on mennyt yli vuosi lukien lehdet iPadilla näköisversioina. Lehti on myös halvempi kuin se, josta saa sormet painomusteeseen. Ei kulu saippuaakaan sormia pestessä. Ja lehti seuraa maailmalle missä joskus olenkin. Tuntuu lehti tulevan Jamaikan torillekin iPadiin! Ei tarvi tuossa Itellaa.

On se juhlaa ulkomaan netissä imaista Hesari koneeseen tai Iltalehti tai Helsingin Uutiset tai Itä-Savo tai Yhteishyvä tai Taloustaito tai mikä vaan! Ja sitten ottaa siellä paikallinen pahalta maistuva kahvi mukissa huulille ja siemaista. Tuossa kohtaa aina vaan toivoo, että sieltäkin maailman turultakin saisi JuhlaMokkaa. Se ei vielä onnistu edes iPadilla.

Mutta kyllä lehti on hyvä! Ja iPad melkein vielä paljon parempi!!!

Sekö pukkasi talven!

Riti rati rallaa, tuli talvihallaa ...! Noin osuvasti kertoi muinoinen laulu tämänpäivän tilanteesta. Mutta liika on liikaa! Kyllä olisi riittänyt jäähileet pakastimessa ja jääpalat lasissa. Ei niitä olisi enää maahan tarvittu!

Kerta näinkin pitkälle päästiin sulakeleillä ja muutamilla lämpöasteilla, olisi säänhaltijan pitänyt tajuta tilanne. Että olisi voitu jatkaa läpi asti lämpimillä ja sitten huhtikuussa olisi heittänyt täydet lämpimän säädöt päälle sääkoneessa. Silloin olisi ihmispolo ollut paljon paremmalla mielellä. Ainoa, joka olisi saattanut harmitella sulakelejä, olisi ollut autopeltiseppä. Mutta kyllä hänkin olisi lämpimästä nauttinut.

Mutta näin on määrätty, että nenän kuuluu vuotaa, kurkun köhiä ja kuumeen ihmistä kalvaa! Niinpä näillä mennään! Kunhan vaan säästäisi läheiset näiltä vaivoilta!

Laitoin muistutukseksi kesästä tähän sisiliskon kuvan.

Matkustaminen on vanhalle hyvä ja huono!

Kyllä olen varsin iloinen matkasta, mutta väsynyt ja vähän kipeäkin! Tuli lenneltyä maailman turuilla ja risteiltyä lämpimissä vesissä. On se aina avartavaa! Lompakkoa ja mieltä!

Mutta kyllä ei sovi lentokentillä ja lentokoneissa notkuminen selkäsairaalle vanhukselle juuri ollenkaan. Se ottaa selkään, jalkoihin ja ohimoon tuommoinen roikkuminen ja odottelu. Sitä kun pääsisi sillain omasta ulko-ovesta pihalle ja matka olisi siinä. Se se vasta olisi mukavaa, mutta kun matka on haettava kaukaa. Se ei ole ollenkaan mukavaa!

On se risteilyn järjestäjäihminen kuitenkin mukava kun hoitaa syötävät, ohjelmat ja vielä laivan ohjaajankin aivan meitä varten! Tosin kyllä se ihminen vaatii melkoisen tukun seteliä eurooppalaisia ja tässä tapauksessa amerikkalaisiakin. Mutta nytpähän on tilaa lompakossa ja yöpöydän laatikossa jos sattuisi äjähtämään vaikka lotostakin jotakin.

Kyllä on vaan kotona mukava taas olla! Vaikka kylmässäkin! On hyvin iloinen olo! Ja vähän kipeä selkä ja nenä tukossa.

Tuleeko syksy lopultakin? Entä Guggenheim? Kynä lomalle!

Kun tänä aamuna katsoo ikkunasta ulos on ilmassa havaittavissa selviä syksyn merkkejä! En osaa oikein sanoa onko tuo hyvä merkki vai huono. Juuri kun on päässyt tottumaan +5 C-asteen lämpimiin, mukaviin pyöräilykeleihin niin sitteen onkin luvassa syksyn ja talven kelejä. Pyöräilin eilenkin lenkin keskustaan ja keli oli mitä mainioin. Happea riitti ja pyörätiet olivat kuivassa kunnossa.

Maanantaina kaupunki päättää Guggenheimin tonttivarauksesta. Kun ajattelee viimeaikaisia uutisia kauppaliikkeiden viime vuoden ja erityisesti loppuvuoden myyntiluvuista, tulee melkoinen huoli siitä mihin ollaan menossa. Joka on liikkunut Helsingin keskustassa on huomannut joulun ja vuodenvaihteen ajan suuret turistimäärät. Nyt huhutaan, että venäläisten turistien lomamatkat suuntautuvat entistä enemmän Viroon. Kulutustavarakaupan tuotteet, kuten esimerkiksi vaatteet, kengät, ostetaan yhä enenevässä määrin netistä. Miten meille ja kaupoillemme sitten käy? Suomalaiset kuluttavat tällä hetkellä vähemmän ja vähemmän. Turistien määrän voisi ennustaa nykykuvioilla myös vähenevän. Mitä pitäisi siis tehdä?

Olen itse lukeutunut Guugenheimin vastustajiin siitä saakka kun asiaan liittyvät luvut tuotiin julkisuuteen. Erityisesti luvuissa huoletti ne jatkossa Helsingin maksettavaksi tulevat vuosimaksut, jotka kuulostivat suorastaan järkyttäviltä. Eikä niitä loivenna ollenkaan G:n lupaus maksaa museorakennuksen arkkitehtisuunnittelu. Ymmärrän sen, että oikeasta ja konkreettisista asioista kuuluu maksaakin, mutta pelkästä nimestä ja maineesta maksettavan korvauksen pitää olla järkevissä rajoissa. Tänä päivänä ja tässä taloustilanteessa ei ole varaa maksaa kynnysrahoja!

Taidan hieman kääntää kelkkaani Guggenheimin suhteen! Helsingin kaupunki on tehnyt suunnattoman hyvää työtä viihtyvyyden ja toiminnallisuuden lisäämiseksi. Helsinki on edelleen suosiossa risteilylaivojen välisatamana ja koko maamme mahdollisuudet houkutella turisteja ovat loistavat. Yhtenä suurena kattoteemana puhtaan luonnon lisäksi voisi olla pääkaupunkimme taidetarjonta. Siinä voisi olla osuutensa Guggenheimin taidemuseolla, jota tukisi loistavasti olemassa olevat laitokset sekä Konstsamfundetin hanke Lasipalatsin alueelle. Eli taidanpa varovaisesti kannattaa G-hanketta! Varovaisesti siitä huolimatta, että Pajamäki sanoi tv:ssa, että se on pelkästään kyllä tai ei eikä välimuotoja ole.

Välttyäkseni tulevien päivien huononevilta keleiltä ja rajulta Guggenheim-keskustelulta laitan "kynäni" naulaan pariksi viikoksi ja poistun kuntolomalle! Jos joku haluaa lukea sekalaisia kirjoituksiani kynäni levätessä, niin niitähän löytyy tuosta oikeasta reunasta! Tavataan taas tammikuun lopulla!

Toivon kaikille turvallista liikkumista talveen kääntyvässä säässä ja edushenkilöillemme viisaita päätöksiä G-asiassa, ja muissakin asioissa!

Kyllä olin Palmialle tuohduksissani!

Se eilen otti sitten anonyymi yhteyttä kommentillaan Palmian hintakirjoitukseeni! Ja olihan siinä aihettakin, mutta kun ei kertonut todellista laitaa eli reunaa. Mikä se oli se perimmäinen syy tuommoiselle 7,25%:n nousulle? Se kun on eläkevanhuksen kukkarossa oikeata rahaa! Siinä joutuupi soppalautasta varten keräämään päivittäin nyt paljon enemmän pulloja kuin viime vuonna. Ei meinaa pyörän takateline enää riittää lautaselliseen!

Muuten Palmian kokki tekee aina herkkuruokia ja siitähän ei kirjoituksessani ollutkaan moitteita osoitettu. Se on nimittäin äärettömän maittavaa, ravitsevaa ja ystävällistä se syötäväksi tarjottu lista tarjonnasta. Se ystävällisyys tulee tietenkin salissa pyörivästä henkilökunnasta. Kun niilläkin on se tapa, että jutellaan ja hymyillään aina! Aivan kuin terkkarissakin! Se on mukavaa se!

Olihan muuan päivä erikoisen hyvää soppaa! Vanhaan ikääni ehdittyäni olen saanut syödä monenmoista lohisoppaa. Sitä olen syönyt saaristossa, Lapin jokien varrella, eri kantilla maailmaa huippukeittiöissäkin. Tässä vuoden vaihteen jälkeen kohtasin parhaan keiton mitä ikinä. Sitä tarjottiin Kampin Palvelukeskuksen ravintolassa. Kuuntelin puheita ympärillä olevissa pöydissä ja samanlaisia kommentteja kuului joka puolelta. Jos ruoka on ollut palvelukeskuksessa aina erinomaista, niin nyt se oli senkin yli ja reilusti! Älyttömän hyvää!!!

Eli tähän lopuksi kyllä rohkenen korjailla juttujani sen verran, että kiitän runsain sydämin ja pyöristyvin vatsoin Palmian kokkien taitavuutta ja herkkuruokia! Mutta sen, kun pisti hintaa nokkiin, sietäköön miettiä tekosiaan ja kärsiköön vaikkapa kymmenminuuttisen sietämättömästä selänkutinasta, jota kenenkään muun ei pidä mennä raapimaan! Se on rangaistuksena oivallinen kun se on niin perin ikävä vaiva ja ilmestyy toisinaan jostain eikä siihen oikein auta mikään. 

Terkkuja joka tapauksessa Palmialle ja erityisesti oivallisille kokeille! Hyvää on soppa aina!!!

Hymytyttöjen pesäke Laakson terkkarissa

Kyllä on omituinen paikka tuo Laakson terveyskeskus! Senhän pitäisi olla kunnallisena paikkana synkkä ja iloton hoitopaikka ja avunhakupaikka. Mutta kun ei vaan ole!

Olen antanut itseni ymmärtää, että kaikki sinne palkatut naishenkilöt on varmaan saaneet koulussa joka vuosi Hymytyttö-patsaan. Ei kyllä muuten ole mitenkään ihmisen mahdollista olla aina noin ystävällisellä ja hymyilevällä kasvolla liikenteessä eikä ainakaan työpaikallaan. Niin ja puhutella raihnaista puhelimessakin ystävällisesti ja jaksaen. Kun sinne vääntäytyy jos minkälaisia meikäläisiä hapannaamoineen ja voivotteluineen, niin he kun vaan jaksavat hymyillen kysellä ongelmat ja jakaa neuvonsa. Eihän semmoinen voi olla ohjeitten ja sääntöjen mukaista! Mihin maailma ja raihnainen vanhus joutuukaan tuommoisen pelin edessä?

Tuommoinen ystävällisyys on siksikin vaarallista puuhaa että siinä saattaa vaivainen vanhus parantua aivan käsiin ja unohtaa mistä sitä tällä viikolla pitikään valittaa. Voi unohtua jopa särkylääkereseptin uusiminen ja se se vasta vaarallista peliä on. Ja kauniitten hymyjen katsominen on etenkin vanhusmieshenkilölle äärimmäisen vaarallista puuhaa kun saattaa innostua aivan mahdottomasti. Onneksi ikä on hoitanut sen ettei enää muista mihin sitä pitikään innostua!

Kyllä tekisi mieleni huomauttaa tuommoisesta käytöksestä, mutta kun se unohtuu kun menee sen terkkarin naishenkilön pakeille oli se kuka heistä hyvänsä! Tekisi aivan mieleni mennä istumaan sinne aamusta iltaan kun se särkykin hellittää siellä käydessä kun saa pelkästään katsella hymyjä! Kyllä ei tuommoinen kuitenkaan kyrsi ja se on hyvä juttu se!!!

Se iski ahneus Palmian kokkiin!

Nyt otti ja harmitti aika runsaasti eli suorastaan kyrsii! Sitä kun juuri kuukauden päivät sitten löysin kotihengettären kanssa helpotuksen paikan. Jokapäiväinen kotiruuanlaitto kohtasi vaihtoehdon palvelukeskuksen ruokatiskillä.

Se oli Palmian kokki keksinyt ennen keittää vihanneskeittolounaan palvelukeskuksen yhtenä ruokavaihtoehtona ja oli vielä huomannut ettei eläkeläisellä ole isoja rahoja tuhlattavana ruokaherkkuihin. Oli nimittäin rakentanut alle vitosen eli 4,90 Euroopparahan annoksen keittämällä vihanneksista ravitsevan sopan. Sitä kyllä kesti imaista lautasellinen hyvällä omallatunnolla. Ja kyllä siinä täyttyi vanhan ihmisen kupukin suorastaan mukavalla tavalla. Sitä jaksoi kevyesti polkaista pyörällä soppakattilalle kun oli tiedossa terveellistä evästä kuvun täytteeksi!

Mutta lienekkö joulupukki kohdellut huonosti vai ilotulistusraketti lähtenyt huonosti kun päättikin Palmian kokki nostaa hintaa? Se pani siihen soppaan murusen lihaa ja nosti hintaa 7,40 Euroopparahaan eli kokonaisella 2,50:llä rahalla. Siinä on nousua jo rosentti poikineen! Onko sitä enää ahneudella minkäänlaista rotia?

Nyt ei kyllä jaksa enää vanha polkaista Palmian kattilalle ja jos joskus vielä sattuisi polkaisemaan niin ei ainakaan kevyin mielin. Kevyin lompakoin kyllä kotiinpäin! Kyllä on raahustettava taas punaisten lappujen perään lähikauppaan ja keitettävä itse kotihengettären voimin omat soppansa! Kyllä tuommoinen ahneus kyrsii taas vanhaa ihmistä!!!