Kuka vaihtaa pariston?

Vuodenvaihteessa syttyi jälleen runsaasti tulipaloja ympäri maan. Koteja tuhoutui ja henkiä menetettiin. Olisiko nämä onnettomuudet voitu välttää?

Vuonna 2000 säädettiin pelastustoimilaissa palovaroittimet pakolliseksi asunnoissa ja kesämökeissä. Todennäköisesti tuon jälkeen suuri osa kansalaisista on laitteen hankkinutkin mittavan mainoskampanjan seurauksena. Paristokäyttöisten palovaroitinten hinta ei ainakaan ole ollut esteenä hankinnalle.
Suurin ongelma on palovaroittimen sijoituspaikka korkealla katossa. Vaikeutena tuolloin on laitteen tarkastaminen ja erityisesti pariston vaihtaminen. Itse lukeudun mielestäni valveutuneisiin kansalaisiin palovaroittimen huollon suhteen, mutta siitä huolimatta muistan koko tarkistamisen aivan liian harvoin.

Miten arvelette kiireisten ihmisten muistavan koko asiaa tai vanhusten muistavan ja kykenevän paristonvaihtoon? Rohkenen väittää, että suurin osa Suomen palovaroittimista on jäänyt tarkistamatta asennuksensa jälkeen ja paristot ovat suhteellisen heikossa kunnossa! Enkä usko olevani väärässä!

Viimeisen reilun vuorokauden aikana syttyneisiin paloihin tuskin edellä toteamallani olisi ollut vaikutusta! Tapaukset liittynevät enemmän ilotulitusvälineiden käyttöön. Ja se on täysin oma ongelmakenttänsä. Mutta palovaroitinten huoltoon olisi syytä kehittää jokin toimiva järjestelmä, jossa kansalaisia muistutettaisiin riittävän usein asiasta. Lisäksi pitäisi määritellä ne ketkä auttaisivat niitä, joilla itsellä ei varoittimen huolto onnistu!

Paloturvallista jatkoa kaikille!

Aino Venna oli loistava Savoyssa!

Sain eilen kotihengettäreni suosiollisella painostuksella tilaisuuden imaista pari tuntisen verran kulttuurinautintoa. Minut suorastaan raahattiin kodin lempeästä lämmöstä melkoisen tiuhaan tihkusateeseen ja Savoy-teatterin ylen kuumaan ja yläritsin aika happiköyhään miljööseen. Hetken odottelun aikana annoin itselleni juhlapäivän kunniaksi luvan siemaista vajaan lasillisen punaviiniä. Nautinto oli viime vuoden vuosiluvun mukaisella tavalla 13 jos maksimi olisi 100. Punainen vesivärinappi oli päättänyt päivänsä vanhassa viinipullossa.

Mutta kun Aino Venna yhtyeineen polkaisi koneen käyntiin olin myyty! Siinä unohtuivat kodin lämpö, sateet, huonot punkut ja hapenpuute. Vahvalla äänellä varustettu laulajatar kitaroineen ja laadukas orkesteri tempaisivat mukaansa varsinaiseen musiikkinautintoon. Laulajattaren äänen väri oli kauniisti soiva, voimakkaan tumma ja hienolla tavalla sopiva esitettyyn kappalevalikoimaan. Pääosiltaan englannin ja ranskan kielillä esitetyt minulle täysin tuntemattomat laulut tulkittiin sellaisin eväin etten ollut ennen kokenut moista. Esitettyjen kappaleiden tempo oli enemmän rauhallinen kuin kiivas mutta äärimmäisen mukaansa tempaava. Musiikin lajitarjonta liikkui jazzin, chansonin ja ballaadien alueilla.

En muista olenko koskaan jaksanut istua rauhassa ja kuunnella musiikkia, jota en ole ennen kuullut. En tuntenut tai tunnistanut yhtään Aino Vennan esittämää kappaletta. Nyt istuin ikäänkuin hievahtamatta koko konsertin läpi. Tosin vierustovereiden ja ehkä koko penkkirivin harmiksi taisin rynkyttää penkkiäni ja hakata tahtia polviini mukaansa tempaavan tahdin innoittamana läpi koko kaksi tuntisen konsertin.

Opetus kokemuksesta oli se, että maailmasta löytyy paljon hyviä "tuntemattomia", siis ainakin minulle, artisteja. Pitää vaan jaksaa jättää kotoisa nojatuoli ja kipaista kaupungille etsimään kulttuuri- ja muita nautintoja! Ainakaan helsinkiläiselle se ei ole kovinkaan vaikeaa sillä tarjontaa löytyy!

Toivotan nautintoja vuodelle 2014! Tarvan sanoin "Ylös, ulos ja lenkille!"

Ne vaihtoi sen sitten 2014:ksi ja pöhköt kiusas pienimpiä!

Niinhän siinä kävi, että 2013 jäi taakse ja taisi olla monellakin tapaa uskotulla tavalla tuo 13 epäonnen tai ainakin huonon onnen vuosi! Se vaan talous takkuili ympäriinsä pitkin maailman kassalaatikoita, terveyden kanssa oli niin sun näin, pöpöjä lenteli ympäriinsä ja tartutti ihmisiin tauteja, maat järisteli, ihmiset telo toisiaan, veneitä upposi, kansalaisia kaapattiin, monenlaista vilunkia tehtiin jne. Kyllä ei mennyt oikeastaan ollenkaan hyvin! Oma vanha selkäkin teki tepposet ja meni rikki, pakotti paikkoja ja lenkkimakkaran syöntiäkin rajoitti kotihengetär. Uskotteko, että kyllä kyrsi?

No arvaatteko mitä nuo yhdet rutjakkeet sitten taas tekivät? Koko eilisillan ja nytkin pitkin yötä paukuttavat pommejaan niin, että niin vanhuksella kuin viattomilla luontokappaleilla on huonot housussa tai kinnerjänteillään ja hätä päällä! Se poksahtelee, paukkuu ja välähtelee joka suunnalla. Siinä on kotieläin ihmeessään oli sitten julma hauva tai söpöinen kissimirri. Ei tunne eläimen järki tuota paukahduksen syytä vaan ahdistuu ja saattaa pahimmillaan sairastua vakavaankin henkitautiin. Ei auta masennuspillerit eikä mikään muukaan pientä ystävää! Paras ystäväni Jamie on pieni ja söpö karvaturri hauveli. Ei pysty Jamielle kukaan selvittämään, että se on vaan typerä ihmiseläin kun muka nautinnokseen paukuttelee. Ei auta siihen keksi eikä nakki kun hätä tulee paukuista.

Kyllä pitäisi seuraavaan vuodenvaihteeseen kehittää paukkutehtailijan semmoiset paukut, että ei poksausta ole ollenkaan ja värit välkkyisivät vasta sadan metrin korkeudella! Kyllä sitten voisin yhden värinipun lähettää minäkin Jamien kanssa taivaalle. Ja yhdessä ihailtaisiin värejä ja minä rapsuttaisin kaveriani niskasta. Ja sen päälle syötäisiin paketti keksejä sano Jamien emäntä mitä hyvänsä. Kyllä olisi paukkutehtailija silloin yhden Noobelin ansiomerkin ansainnut vaikka koivun- tahi tammenlehvin!

Mutta nyt vaan toivoa sopii kaiken kansan, että 2014 olisi parempi kuin tuo epäonnen 13! Siihen paremmuuteen pitäisi porukoiden yhdessä panostaa ja lopettaa vaikeroiminen ja panna huulet törrölleen ja puhaltaa siihen yhteiseen hiileen. Josko iso hiili raahattaisiin vaikka Eduskuntatalon eteen niin mentäis kaikki sinne puhaltamaan. Otettais kaikki vastarannan kiisketkin mukaan ja eikun huulet törrölleen ja puhallusta kohti hehkua! Puhallettas posket kipeiksi taloudet kuntoon, kaikille terveyttä, onnea ja rakkautta sekä kaikkea muutakin hyvää!

ELI KAIKILLE HIILEEN PUHALTAJILLE HYVÄÄ, ONNEKASTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2014!

Se oli ihminen tavaran perässä ruuhkalle asti!

Annoin eilen itselleni luvan pyöräillä aurinpaisteessa ja +6 C-asteen lämmössä Helsingin keskustaan. En ollut kylillä yksin. Kadut, jalkakäytävät ja kaupat oli valloittanut runsas määrä ihmiskuntaa. Porukka tuntui koostuvan kotimaisista ja itäisen rajamme takaisista kansalaisista. Keskustan kaduilla ja kaupoissa riitti ruuhkaa kuin Kaukoidän suurissa keskuksissa.

Vajaan kahden metrin korkeudelle kadunpinnasta katukuilun ilmatilassa oli enemmän ihmislihaa kuin ilmaa. Siinä sai hentoinen vanhus puikkelehtia kieli keskellä suuta ja kädet reppua puristaen rystyset valkoisina. Piti pelätä kaikkea mahdollista, joista lehdet päivittäin valittaa ja varoittaa. Tosin vain aamulehdet koska iltapäivä- ja viikkolehdissä kirjoitetaan enimmäkseen seksistä ja parisuhteesta. No ei nekään huonoja aiheita ole, mutta kun en enää oikein muista mihin niitä käytetään. Hämärästi mielessä pyörii, että ensimmäinen oli jotain hikistä kuntoiluun liittyvää ja jälkimmäinen oli mielentila, joka viittasi nöyryyteen ja tottelevaisuuteen.

Mutta siis väkeä oli ja paljon puhuivat kielillä. Ja aivan eri tavalla kuin lahkolaisten kokouksissa isoissa teltoissa. Nämä puhuivat enimmäkseen itäkieltä, jossa kirjaimet ovat hullunnäköisiä ja sanotaan kuitenkin suomalaisella tavalla ulkonäöstä huolimatta. Niin kuin se PECTOPAH, joka sanotaan RESTAURAN. Tuota kun minä en mitenkään saa ymmärrykseeni!

Mutta hyvänä se on nähtävä kun tuo paljo väki tuo säpinää meikäläisiin kauppoihin ja tarpeellista valuuttaa Suomeen ja Helsinkiin. Kaupungilla oli vielä jonkin verran joulunaikaisia kojuja ja tietenkin kaikki jouluvalot paikoillaan. Mutta on se vaan näillä keleillä hankala etsiä tunnelmaa niin Joulupukin kuin Pakkasukonkin. Ei siinä reki luista kummallakaan sulalla asfaltilla! Täytyy vaan toivoa, että juhlamieltä riittää joka lähtöön mutta kohtuullisessa määrin.

Tänään kuulemma vaihdetaan illemmalla taas vuoden numeroakin! Juuri kun olin oppinut tämän nykyisen! Pitänee laittaa uusi muistilapulle tai käsivarteen ylös!

KAIKILLE HYVÄÄ, ONNELLISTA JA PAREMPAA UUTTA VUOTTA, VUOTTA 2014!!!

Televisio-ohjelmia riittää monelle silmälle!

Se on tehty ihmisen elämä nykyään vaikeaksi ja vaatii uudenlaista tapaa seurata maailmaa! Ei ole helppoa kun ei ehdi katsoa kaikkia äärimmäisen tärkeitä televisio-ohjelmia. Kun on tulleet takaisin kaikki JR:t ja muut ja Emmentaalerit ja Salaiset eläimet ja nekin senkun vaan jaksaa seikkailla. Ja poliisit ajaa ylinopeutta kaduilla vaikka missä päin maailmaa eri sarjoissa. On naispäälliköitä, on epärehellisiä poliiseja ja vaikka mitä ja kaikilla on kiire jonnekin. Ja taas on kohta parin kuukauden ajan kaikilla mainostauoilla näytetty maistiaispaloja tammikuussa alkavista jännittävistä, romanttisista, kiehtovista, koukuttavista ja vaikka jos mistä ohjelmista.

Mitä tekee vanha ihminen kun ei ole kuin kaksi raihnaista silmää, naarmuiset silmälasit, joista on vielä sanka vääntynyt ja nokkatyynyt syö nokanvartta vereslihalle, kaihi kaihertaa, silmiä kuivaa tai ne valuvat vettä, ei sillain liikutettua vettä vaan perusvettä ja lisäksi tuoli on epämukava ja liian kaukana telkkarista, kahvitaukoihin on aikaa liian vähän, jalkoja palelee ja on muutenkin vähän hankala olo? Ja jääkaapin ovikin narisee!

Minä vaan kysyn, että miten siinä enää ehtii katsoa entisiä ja uusia sarjoja vaikka kahta telkkaria tuijotetaan ja samalla 3 digiboxia jauhaa kannet kuumina 24 tuntia vuorokaudessa ohjelmia talteen? Jos sattuu, että jollain tärkeällä kanavalla on lähetyshäiriö tai lakko tai jokin muu, niin ei 8-kertaisella nopeudella ehdi tunnissa montaa kuvaa katsoa digiboxista. Ainoa mahdollisuus katsella nauhoituksia on joskus puolenyön jälkeen ja silloinkin täysillä nopeuksilla. Siinä ehtii hyvällä tuurilla, jos siis ei tarvitse käydä montaa kertaa vessassa, katsoa viisitoista täyspitkää elokuvaa ja kolmattakymmentä tunnin sarjapätkää ennen aamu-uutisia ja uutta katselupäivää. Nopea pitää olla, että pysyy silloin juonessa mukana! Kyllä käy sormi ja kapula kuumana tuommoisessa tilanteessa! Kyllä kyrsii taas tuokin ettei ehdi!

Olisi edes tv-väki useammin lakossa tai lähettimet rikki niin saisi katsottua vanhoja tallennuksia pois ja uutta tilaa boxeihin eikä tarvitsisi lähteä Giganttiin ostamaan paria uutta boxia! Tai sitten on ostettava vuodenvaihteen tarjouksista muutama televisio ja niitä kun katsoo rinnakkain, niin pysyisi ainakin niskat kunnossa.

Oli se ennen helppoa kun ei näkynyt kuin yksi mustavalkoinen Yleisradion tv-lähetys kotona pohjoisessa! Etelässä saivat tapella kahden kanavan välillä kun niillä oli myös se Tesvisio. Toki olihan meilläkin kauniina päivinä joskus mahdollista katsella toista kanavaa, lumisadetta Pohjanlahden takaa vauraasta Ruotsista! Eli on sitä nähty vaikka mitä! Nuorena! Luntakin tai ainakin lumisadetta telkkarista! Mustana! Ja valkoisena!

Se on ihminen paha eläin!

Kyllä en ole ollenkaan iloinen kun on taas tapahtunut niin paljon pahaa! Joulunpyhien jälkeen on uutiset ja lehdet olleet taas täynnä uutisia ihmiseläimen pahuudesta. Eri puolilla maata on riehuttu aseiden ja astaloiden kanssa. On aiheutettu harmia, ikävää ja hengenmenoa kanssaeläjille. Surua on syntynyt moniin pesueisiin ja lähipiireihin heille.

Pitäisi varmaan heittää ilmoille kysymys, että ”mikä hitto näitä retaleita oikein riivaa?” Ja vastaus olisi varmaan runsaasti viinantuoksuinen. Miksi ihmisen pitää pyrkiä vahingoittamaan toista? Olemmeko me niin heikkoja itsetunnoltamme ja mitättömiä, että pitää tehdä pahaa jälkeä? Ja kuvitella vasta sitten, että sitä ollaan niin miestä ja kovaa!

Jos minulla olisi valta niin antaisin konstaapeli Pampulle lisää konstaapelikavereita ja välineitä, joilla pääsisi kopistelemaan kovapäisille järkeä. Ottaisin myös kaikenlaiset aseet pois lukkojen taakse pois toheloilta ja viinan riivaamilta käyttäjiltä. Ja kai sitä viinapirulaisen saantiakin voisi vähän rajoittaa. Josko tuolloin saataisiin järkeä kahjojen hommiin ja energia vaikkapa tuottavaan työhön!

Kyllä en tarkoittanut tätä saarnaksi, mutta kun kyrsii oikein sydänpohjasta tuommoiset tapaukset mitä lehdestä saa lukea. Kukaan ei tee mitään pahojen vähentämiseksi ja pahoja tapahtuu enemmän ja enemmän. Kyllä olis taas paljon kiristettävä rangaistuksia ja ainakin annettava pahantekijöille paljaalle persukselle piiskaa vaikka tuomiokirkon portailla! Ja sitten koppiin ikuisiksi ajoiksi ja avain heitettäisiin järveen!!!

Kadonneen kunnon metsästys

Kyllä en ollut iloinen kun joulupyhien jälkeen housut puristivat! Se oli päässyt kinkku iskemään isolla kädellä. Kyseessä ei ollut kinkku, joista enää nykyään vain unelmoidaan ja joita kaduilla katseltiin nuorena. Kyseessä oli viikkoja sitten iloisena karsinassa juoksennelleen possun takapuoli ja sen uunissa käsitelty tulema.

Vaikka kuinka olimme kotihengettären kanssa pelanneet laistoa kinkkuhankinnassa, niin lähipiirien hyvä varustautuminen pääsi iskemään pahaa aavistamattomaan vanhukseen. Kyllä oli läheiset ladanneet pöytään monenmoista kystä! Ja kyllä! Siinä oli vedenelävää ja maanelävää ja juurikastuotosta ja vihreetä ja monia muitakin värejä. Siinä oli heikkoluontoinen vanhempi ihminen puolustuskyvytön ja vanha aatami iski kun täytyi kynsin hampain pitää puolensa, ettei olisi jäänyt vähemmälle osalle. Ja yleensä taisin pärjätä, josta hävyttömästi viestittää tuo housunkaulus.

No nyt on sahattava kepin kanssa lähi- ja kaukokadut, vintattava polku- ja kuntopyörällä ylt’ympäriinsä. Eikä enää ole kyse sadoista eikä tuhansista kaloreista vaan nyt puhutaan jo isommista kolariaeristä! Nyt ovat hyvät neuvot ja kestävät polvet tarpeen!

Ei mutta nyt on taas pakko mennä! Läski ei pala itsekseen! Jos kadulla näkyy hiki- ja rasvavanoja, niin olen mennyt siitä! Älkää liukastuko siinä! Pitäkää peukkuja etten vaan joudu lumepolvileikkaukseen! Lume on leikkaus ei polvi! Tsemppiä sinnekin!!!