Housut puhki ja osaappa sitten ostaa uudet!

Kyllä ei ole hyvä olla kun meni ostaminen hankalaksi! Nimittäin vasta vajaat neljäkymmentä vuotta uusien verryttelypuvun housujen polvi meni puhki. Ja niin kun minä olen niitä sievästi pitänyt. Ei kestä enää vaatteet edes kevyttä käyttöä! Toista se oli ennen kun housut kesti isoisältä pojalle ja niistä tehtiin vielä pienet housut pojanpojallekin. Jos oli pojantyttö niin sitten ei tehty. Sitten tehtiin matonkuteita ja matto kesti ainakin viisikymmentää vuotta. Vasta sitten myytiin kirpputorilla melkein uutena.

Mutta nyt meni melkein uudet housut rikki ja tulikin hankintaongelma. Mistä uudet? Ennen oli hyvä kun meni kylällä naapuriin Kerttulan kauppaan tai sitten osuuskaupan myymälään. Aina löytyi eikä tarvinnut pitkään valita kun oli vain yhtä lajia tarjolla. Hyvää, joka oli sinistä. Ja kahta kokoa isoa ja vielä isompaa. Ja kauppias rahasti tiskin yli. Eikä kysellyt korttia. Ainoat kortit oli siihen aikaan naapurin Aten loppuunpelatut pelikortit, jotka se oli tuonut sodasta. Ja niitä ei kysellyt kuin kirkonkylän Tahvetti, joka kävi häviämässä kerran kuussa Atelle tienestinsä.

Yhtenä iltana uutisten jälkeen iski silmään mainos kun mies huuti vaimon vaatekomerossa kun vaimolle tuli taas uusi paketti vaatteita postissa. Se oli Tsla…, Stala… eikun Salandon mies. Oli huomannut, että vaimo oli oppinut netistä ostamaan vaatetavaraa. Onkin vaarallinen taito! Mutta kun meikäläisen pitäisi ostaa ne housut niin pani miettimään, että mennäkö Sitimarkettiin, Prismaan, Interporttiin, sinne juoksuratakauppaan Stationiin vai hakeako jostain samanlainen kauppa kuin Kerttulan Einolla oli? Vai ottaako yhteyttä sinne huutavan ukon kauppaan, Salantoon. Voipi olla vaikia homma!

Sekin olis pitänyt tietää, että mitä kokoa housun tulee olla! Kun juuri parikymmentä vuotta siten putosi kokolappu housusta pulsaattorikoneeseen. Ja väriäkin kysyvät. Kyllä ei meikäläinen ala kaupassa sovittelemaan mitään! Ne kun ennen oli melkein yhden koon housuja kun Lahden Luhdassa tytöt väänsivät kaavoista housut kokoon. Otti vaan kaupassa päällimmäiset ja maksoi pois. Nyt ne pipertää joku Taimaan tai Kiinan elävä, joka ei tunne meikäläisen muotoja ollenkaan hyvin.

Kyllä ei osaa vanha mies enää ostaa edes housuja itte! Kyrsii niin, että lahkeet lepattaa!!!

Kävisikö terveysihminen kopsaamassa Virossa rekisteritietojutun?

Ettenkö sanoisi olevan huonolla tolalla tuo meikäläisen vaivojen kirjaaminen! Se on keksitty tietokone ja internetti, mutta terveyshenkilö eikä Risikko-ministeri ole saanut listoja kaikille tohtoreille näkyviin. Reseptiä lykittiin systeemiin ja monen tuskan ja ämpyilyn jälkeen se melkein toimii. Nyt näkee mökkikirkonkylän apteekkari, että meikäläiselle pitääpi antaa kovat särkypillerit eikä vanhan miehen tarvi hypätä Helsinkiin hakemaan uutta räsehtiä. Kallistakin on tuommoinen ees taas retuaminen räsehtin perässä!

Mutta kun vielä mökkikylän tohtori näkisi netistä sen ainakin 250-sivuisen luettelon meikäläisen tutkimuksista ja taudeista, niin se se vasta hyvä olisi! Voisi mennä sillain pikaisesti valittamaan vaivoja ilman kolmea mapillista sairaskertomuksia kainalossa. Muutenhan niistä ei muista kuin vähän alkua ja niistäkin ne ennen kuin muisti alkoi heiketä siinä 16 vuoden iässä kun opin punaiselle Nortille. Sitä kun on tälle iälle hypännyt milloin kenenkin tohtorin ja keskuksen hoitoketjussa ja kertomukset ovat palasina maailmalla niin kuin vanhassa laulussa leipä.

Kyllä ei voi tarpeeksi naapuri-Viron lääkintä- ja tietokoneherraa ylistää kun keksi kasata kaiken asian nettiin ja siellä hoituu kunnan kaikki jutut mitä kansalainen vaan tarvitsee. Ei juokse enää Viron Toomas lankettien kanssa luukulta toiselle eikä anele puhelimessa vastaanottoaikoja hoitokaunottarelta! Toomas painaa entteriä koneessaan ja homma on hoidossa.

On ne etoja pelejä tuolla lahden takana! Ja viinaakin saa hakea sieltä oikein pakettiautolla. Siitäkin täytyy olla kateellinen! Ongelmana meikäläiselle tuossa on vaan, että koko lasti pitäisi juoda ihan itse eikä sitä oma maksa kyllä kestä. Pitäis ensin harjoittaa maksaa muutama kymmenen vuotta. Ja seurauksena siitä olisi sitten, että taas joutuu varaamaan aikaa ja odottamaan kolme kuukautta vastaanotolle pääsyä.

Voisiko se ministeri Risikko lähettää sinne Viroon Tallinkilla vakoiluhenkilöitä hakemaan oppia ja tuokoot vaikka paluureissulla peräkontillisen kovia juomia ministerille, jos vaikka tulisi hempeämmälle mielelle ja saataisiin keskitetty rekisteri meillekin?

Senkö saakin terveyskeskuksen vaihtaa?

Kyllä keksikin virkaihminen ja ministeri hienon jutun kun lupasi ensi vuonna vaihtaa terveyskeskusta! Siitä vaan tuli nyt vanhalle riesa kun ei oikein tiedä mihin sen vaihtaisi. Vaihtaisiko Kimalaiseen vai Diancooriin vai johonkin muuhun? Saattaisi olla sitten enämpi tutumpi jatkossa kun sitten apua hakee ja kun jos ei aina vaihtuisi hoitoihminen!

Se kun on tässä kunnan paikassa semmoinenkin riesa, että kun vaivoineen sinne pyrkii niin ensin pitää soitella ja rupatella hoitajanaishenkilön kanssa puhelimessa ja selittää vaivat ja yrittää olla kuolevan kuuloinen. Siinä taitetaan peistä siitä että onko potilas kipeä, kipeänluuloinen vai yrittääkö muuten vaan naruttaa terveyshenkilöitä ja viedä näitten kallista aikaa. Jos onnistuupi viimeisillä korinoillaan ja voipuneella äänellään puhelimessa vakuuttamaan hoitajanaisen siitä, että kyllä soittajaa jokin vaivaa, niin saapi ajan tohtorin pakeille. Ja heti aivan pian jo kolmen kuukauden kuluttua! Siinä kannattaa hitaamman sairaan alkaa vedellä jo housuja jalkaan, ettei vaan myöhästy vastaanotolta.

Kun sitten menee sinne kunnan terveyskeskukseen, niin kannattaa istua käytävän keskelle kun ei sitä kuitenkaan muista minkä oven eteen piti mennä kytälle. Keskeltä kuulee paremmin ja näkee missä kulloinkin ovi käy. Ja näkee kauniitten hoitajien sääret paremmin kun ne kävelee käytävällä. Se on vanhalle miehelle tuo henkinen hoito aina yhtä tärkeää.

Kyllä sitä ei tohtoriakaan tunne kun se oli viimeksi kaunis nuori neito, niin nytten se onkin kaksimetrinen pojan korsto. On vaan yritettävä kuunnella milloin oma nimi huudetaan ja selvittää miltä ovelta se huuto tuli. Ja sitten raahustettava nopeasti tohtorin perään ennenkuin panee oven säppiin.

Sitten kun tohtori kysyypi mikä se vanhaa miestä vaivaa, niin ei sitä enää muista mikä se oli syy tuloon kun meni tuota aikaa varaussoitosta. Eikä se juuri sillä hetkellä tietysti koskekaan mihinkään. Se on niin parempi kun tekee kotona listan viimeisen vuoden vaivoista vaikka sattuikin käymään juuri muutamaa viikkoa aiemmin vastaanotolla. Kyllä niistä vaivoista aina joku on ajankohtainen! Ja jos ei muuta keksi niin pyytää varoiksi muutaman reseptin uusimista. Niin ja verikokeet pitää aina otattaa! Niitä on mukava vertailla miten se on kehittynyt veriarvo viimeisten 40 vuoden aikana. Ja ovatko muuttaneet niitten tunnuksia ja raja-arvoja. Ties vaikka olisi ennen ollut vanhoilla raja-arvoilla hyvinkin sairas aivan huomaamattaan.

Kyllä ei taitaisi olla hassumpi juttu jos vaihtaisi vaikka terveyskeskuksen semmoiseen, jossa olisi aina tuttu tohtori ja jolle ei tarvitsis piirustaa tautilistaa vaan se tietäisi heti, että tuossa se luulotautinen pappa taas tulee. Ja tohtori pohtis ovella, että onkohan pappa taas selaillut nettiä ja löytänyt uusia tauteja vai vanhoillako mennään? Ja hoitajat hymyilisi vähän leveämmin kuin Laakson terveyskeskuksessa vaikka ei niissä hymyissä ole mitään moittimista sielläkään. Mukavia ja nättejä ovat Laaksossakin! Ja kivojakin ovat! Kyllä en vaihda sittenkään oli tohtori korsto tai ei!!!

Se vie Ollilan satellitti meikäläisen marjapaikat!

Kyllä ei ole mukava mies ollenkaan tuo Jorma Ollila! Kun sai ensin aikaiseksi Nokian puhelinten myynnin ulkomaan ihmiselle sille Mikro Sohtille ja nyt sitten on pakko myydä autotkin pois kun alkavat taivaalta seurata missä sitä ajellaan ja laskun panevat vielä perään. Se ministeri Kyllönen se siellä valtion neuvostossa katsoopi tietokoneellaan meikäläisen liikut ja väsää taulukko-ohjelmalla laskun ajoista. Väittääpi vielä että kyllä auton vero laskee, mutta kyllä pitää härski autokauppias huolen ettei jää kuluttajapololle hyötyä mitään.

Ja se mikä pahinta seurailussa on sitten, että pääsevät näkemään minun parhaat marjapaikat ja sienipaikat kun selvittää mihin jätin auton. Saa epäillä, että kohta laitetaan kaikkiin marjanpoimureihin ja sienikoreihinkin satelliittinen seurantasirunen. Ja polkupyöriinkin jos satun vaikka pyörällä käymään metsässä. Kyllä ei ole mukavaa kun on sitten metsät täynnä valtion herroja ja rouvia keräämässä luonnonantimia paikoista, joita meikäläinen yrittää varjella henkensä pitimiksi ja ruuanjatkeeksi. Ja laittavat minulle vielä laskun perään!

Mitä se nyt Ollila tuommoisia meni juonimaan! Olikohan Ollilan rouvalla ja ministeri Kyllösellä piirakkatarpeet lopussa vai mikä se on niillä vialla? Onkohan ministerillä edes ajokorttia? Ei ollut ainakaan AKT:n Rädyllä vaikka edusti automiehiä ja yritti päästä Ahteen rouvan kyytiin. Nyt on Rätykin varmaan karpalosuolla ruuanjatketta hakemassa kun ei ole kuulunut mitään miehestä.

Kyllä en tykkää jos nyt pitää kaivaa kuvetta, että pääsee autolla Prismaan Kannelmäkeen laktoositonta maitoa ostamaan tai mökille Savoon rantaa lakaisemaan kaisloista puhtaaksi. Kyllä Tepoili ja Neste on pitänyt huolen maksunperinnästä ja välillä on rokottanut APC-aseman ruokapöytä loput jos on jäänyt jotain taskunpohjalle kolikoita. Ei oo riittänyt enää mitään edes Kuortin APC:n Alkoon vietäväksi muuta kuin vanhoja tyhjiä pulloja menneiltä vuosikymmeniltä. Ja noihin ei ole tarvittu satelliittiseuraamuksia vaan ovat ihan paikanpäällä rokottaneet ja aivan heti.

Pisteleeköhän se kun satelliitti tökkii säteillään? Ei ole mukava mies tuo Ollila kun tuommoisia keksii! Tuskaa se aiheuttaa monelle ja marjastukselle eritoten!

Hyvä ihminen, Teemu Sel8nne!

Otin irti yhden hienon ominaisuuden ElisaViihdepaketista. Osittain siksi, että sain sopimuksen teon yhteydessä pari ilmaista elokuvaa ja toiseksi siksi, että se oli helppoa. Eli katsoin Viihdepaketin digiboxin kautta vuokraelokuvan nimeltään TEEMU SEL8NNE.

Olen tiennyt, että Teemu on urheilijana ollut aina esimerkillinen ja harrastanut myös parhaimman tason hyväntekeväisyyttä. Kun elokuvaan oli koottu melkoisen kattava avoimesti esitetty otos Teemun elämää lähtien synnyinkodin osuudesta, kavereista, uraan vaikuttaneista ammattilaisista aina omaan perheeseen, oli ainakin kuvan perusteella saatavissa vahvistus käsityksiini hänen persoonastaan.

Harvoin tulee katsotuksi elokuvaa silmät hikoillen, mutta kyllä nyt oli pakko taipua tunnekuohujen edessä! Kuvassa tuli vahvistus sille, että urheilija joutuu uhraamaan paljon menestyksensä alttarille ja kestämään fyysisiä, todella pahojakin kolhuja lähes jatkuvasti. Menestyminen vaatii jatkuvaa ponnistelua kunnon kehittämisen ja vähintään säilyttämisen takia.

Se, että vielä jaksaa osallistua vähinä vapaa-aikoinaan Suomessa nuorten urheilijanalkujen kasvatukseen ja opastamiseen, on hatunnoston arvoista toimintaa. Lisäksi hyvän vieminen Lastenklinikoiden kummina saa liikutuksen nousemaan kurkkuun. Lasten vilpitön riemu sairasvuoteillaan tavatessaan idolinsa oli kaunista ja liikuttavaa katsottavaa.

Lopputuloksena ennakkokäsityksiini ja elokuvaan voin vain todeta, että Teemu Selänne on esimerkillinen sekä hyvä ihminen ja hänellä on suuri sydän!

Joko sitä on löydetty joulun tunnelmaa?

Se on taas niin tätä! Joulunkellot ja soitto kaikaa ylt’ympäriinsä. Joulumieltä pitäisi kehitellä ja kinkun ostamista miettiä, mutta kun ei tahdo irrota! Kaupanpitäjät ovat viritelleet köynnöksiä jo monta viikkoa sitten ja punaista kreppinauhaa ja kimalleköyttä on ovenpielet sikkarallaan. Lapset mankuvat leikkikaluhyllyilla marketeissa monenmoisia Ankry Pöörtsejä ja muita vermeitä. Fiksuimmat ja isommat muksut ovat vailla tabletteja ja älykkäitä kännykkäpuhelimia. Kyllä siinä saa äiti ja isä pitää kielen keskellä suuta ettei muksu heittäydy toiveineen keittiön lattialle selälleen huutamaan kesken aamumurojen syönnin. Ja kun tarhaan, kouluun ja töihinkin olisi vähän kiire.

Joutuupi moni vanhempi hakemaan joulumieltä oikein tikun kanssa kun kustannukset nousevat pilviin lahjatoiveissa. Moni fiksu muistaa kuitenkin joulun jälkeiset alennusmyynnit ja huomaa tuolloin säästävänsä oivan summan rahaa. Mutta saapihan sitä näin joulun alla käydä katselemassa kaupoissa ja imemässä joulun henkeä kun pihalta sitä ei oikein löydy. Onneksi lähes joka joulu on säänhaltija muistanut ripauttaa valkeutta maastoon! Kyllä siitä irtoaa jo tunnelmaa kovin! Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato!!!

Ramppikuumetta laivalla ja kiviä pohjassa!

Onko se naapurimaan hitsari tehnyt huonoa työtä? Se oli pitkästä aikaa, onneksi pitkästä aikaa, taas Tallinnan laivan ramppi heikkona. Tuli autoa ja vieläpä isoa autoa alakertaan oikein ryminällä. Vanhan kansan sananlaskuhan sanoo, että on se helppo olla maalla viisas kun merellä onpi hätä. Nyt vaan onneksi oli hätä maalla, jossa voipi olla nytkin melkoisen viisas ja apu oli lähellä. Tällä kertaa ei tarvinnut hakea apua myrskyävällä merellä kun vielä Seija-myrskykin oli liikenteessä.

Kyllä olisi pitänyt laivamiehen pitää säännöllisiä tarkastuksia rampin kiinnityskorvakoille ja huolella laittaa kiinni ne! Ei kestä monia kertoja sattua isoja havereita! Tuleepi isoja laskuja, ongelmia ja pahimmassa tapauksissa ihmisvahinkoja. Se ei ole hyvä juttu ollenkaan! Nyt joutuupi moni laivantarvitsija tekemään muita ratkaisuja. Ei pääse matkailija parkettia hiihtämään, nojaamaan vieraaseen olkapäähän, liian usealle paukulle laivabaariin, raahaamaan isoja määriä alkomahoolia eteläisestä naapurista kovaan tarpeeseen kotimaahan tai muutenkaan matkailemaan meiltä sinne ja takaisin.

Juuri kun rekat on saatu rikotulta rampilta maihin niin rysäyttääpi Viikinki lautalla Oolannin karille ja sammuttaa sähköt paatista. No kukahan tuostakin on sitten vastuussa? Kyllä ei ollut taas kipparilla ruori hallussa vai olikohan perin itse poikennut salonkiin päivätansseihin? Jos olis ollut myrskyä liikkeellä olisi tuonkin jotenkin ymmärtänyt, mutta mahtoiko puhuri olla tuolla suunnallakaan. Sehän oli meidän mökillä toisella puolella Suomea puhkumassa laituria rannalle. Ei nyt mene missään vesillä hyvin!

Kyllä ei ole hitsari eikä laivamies ajatellut mitä kaikkea murheita aiheutti huonolla työnjäljellä tai ajamalla kiveen! Ja vielä joulun alla kun kaikilla pitäisi olla hyvä mieli ja toimivat pelti! Se kyrsii kovasti nyt muitakin kuin minua! Minua kyrsii kavereitten puolesta kun itse en ollut ajatellut matkustaa laivalla kuitenkaan! Mutta mikä parasta molemmissa paattijutuissa oli niin ei ihmisille käynyt kaikkein pahimmalla tavalla! Se oli äärimmäisen hyvä se!