Tirkistellen kauneinta kotia etsimässä

On se vaan ihmeellistä miten toisten kotien katseleminen on niin mielenkiintoista! Maanantaina Hanna ja kumppanit kiersivät arvioimassa 3 kotia ohjelmassa "Suomen kauneinta kotia etsimässä". Nähtiin kotia "normaalilta aikakaudelta", modernia ja 50-lukulaista.

Kyllä normaalin kodin muhkeat nojatuolit houkuttelivat istumaan ja löhöilemään. Iso autotalli suorastaan poltteli nikkarimiehen sormia tiloillaan. Vau mitkä mahdollisuudet rakentaa työkaluille hyllyt ja työskentelytasot!

Modernin kodin tähtitaivaan tuike ja monenmoiset mahdollisuudet säätää talon tekniikkaa vaikuttivat avaruusajan hommilta. Tosin avaruusaikaahan tässä määrätyllä tavalla eletäänkin! Mutta uskomatonta kuinka paljon uudenlaista tekniikkaa on asuntoihin saatavissa! Halpaahan se ei varmaankaan ole. Musta-valko-harmaa ja suoralinjainen sisutus edustivat modernia tyyliä parhaimmillaan tai sitten pahimmillaan jos ei tyylistä satu pitämään.

Sitten turkulaisen vanhan rouvan asunto "antiikin" tyylikkäältä ajalta oli silmiähivelevän kaunista katsottavaa. Puusepäntyön hienot jäljet kaarineen ja upotuksineen olivat mahdottoman vau! Kalusteiden tyyliä myötäilivät lukuista kauniit taulut eri puolilla asuntoa.

Pintamateriaalien kirjo ja tarjonta on tänä päivänä uskomattoman laajaa. Esimerkiksi käykääpä vaan katsomassa muutamissa keraamisia laattoja myyvissä liikkeissä mitä on tarjolla! Pyörrytte valikoiman runsauden edessä. Samoin kalusteita pystyy hankkimaan täysin haluamaansa tyyliin. Hinnat vaihtelevat rajusti, mutta netti ja antiikkiliikkeet ovat innostuneen etsijän aarreaittoja. Ja modernin tyylin kalusteita myyviä liikkeitä löytyy myös runsaasti. Ei kun sutena asuntoa uudistamaan!!!

Raksu, Harri ja Manuela

Niin ovat tuntemattomat tanssijan tiet! Harrin epäonni muodostui Raksun onneksi. Suunnattoman harmillinen loukkaantuminen laittoi stopin Harrin finaaliin osallistumiselle. Harrin ja Jutan tanssi ovat olleet viime sunnuntaisen tanssijajoukon parasta katsottavaa läpi koko kilpailun. Ilman tätä takaiskua olisi suuri osa ohjlemaa seuraavasta kansasta varmaan laittaneet roponsa Harrin puolesta.

Mutta myös Rakelin ja Janin uskomaton kehittyminen on ollut miellyttävää seurattavaa. Rakelin syvä musikaalisuus ja uskomattoman hyvä kunto ovat antaneet katsojille hienoja elämyksiä. Manuelan urheilijan kunto ja notkeus ovat tuoneet oman nautintonsa katsojille. Väheksyä ei voi myöskään Manuelan upeaa kokonaisolemusta.

Ensi sunnuntaina saammekin nähdä onko Raksu sisuuntunut ja näyttää viimeiseen yleisöäänestykseen osallistuneille niin sanotusti närhen munat! Veikkaanpa, että ainakin tuomareiden äänten perusteella Raksu on voittaja. Janin loistavat koreografiat eivät juurikaan häviä Manuelan Matin kehittelemille tanssikuvioille! Matillahan on jo vankkaa kokemusta TTK:n voittamisesta.

Tsemppiä molemmille pareille ensi sunnuntain finaaliin!

Laitakaupungin valot

Kaurismäen totaalisen omanlaisensa elokuva nähtiin eilen illalla. Laitakaupungin valot kuvasi tavallisen vartijan työtä ja sitä kuinka hän höynähti ja ihastui kauniiseen tyttöön. Sen jälkeen vartijalta huijattiin vartiointikohteitten avaimet ja hänen uinuessa huumattuna tehtiin keikka kultasepänliikkeeseen. Vartija otti kontolleen rangaistuksen kun ei reagoinut syytöksiin, istui aikansa ja vapautui. Sen jälkeen ei elämä ottanut enää sujuakseen. Tuli työpaikan menetys, yritys rangaista rikollisia ja seurauksena oli lopulta selkäsauna. Eli metsään meni ja kaikki oli synkkää!

En osaa edes hurjimmissa kuvitelmissani uskoa, että joku voisi olla noin tyhmä kuin elokuvan päähenkilö on! Voiko joku mennä lapasen tavoin vankilaan rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt? Voiko yrittää rankaista puukolla pahaa sutta noin nössösti? No ei tietenkään voi ja ei voi!!

Kaurismäki koukuttaa ihmiset seuraamaan kuvaa ja odottamaan, että jotain rajua tapahtuisi ja paha saisi palkkansa. Mutta kun ei tapahdu eikä saa kuin hyvä vaan vaikeuksia! Ja repliikit ovat niin lyhyitä, tokaisumaisia, ennemminkin toteamuksia kuin oikeita repliikkejä tai vuoropuhelua. No miksi minä sitten katson tuommoista? No siksi kun odotan koko ajan jotain tapahtuvaksi!

Tanssitko eilen Tähtien kanssa?

Taas oli Tanssii Tähtien Kanssa-tuotantotiimi tehnyt hyvää työtä! Kynttilää oli hangattu rutosti laattiaan, kenkien pohjat oli kiillotettu ja tuomarit olivat hioneet kielensä teräviksi. Ompelimo oli antanut Singereitten laulaa ja juontajat olivat herkistäneet mikrofoninsa. Ei ollut jouten ollut orkesterikaan! Nuotit olivat telineissää järjestyksessä ettei riitasointuja pääsisi livahtamaan parketilla pyörivien parien korviin.

Mutta niin olivat läksyjään vääntäneet myös tanssijat! Ja kun Harri asteli James Bondina parketille vastapuolen agentti Jutta kainalossaan sai yleisö katsottavakseen jännittävän agentti-paso doblen. Tarina oli suorastaan hieno näytelmä, jossa saattoi eläytyä Bondin maailmaan. Mutta Raksun ja Janin charleston vetäisi kyllä huiput tunnelmallaan lähes 100 vuoden takaiseen aikaan. Asut, musiikki ja tanssi olivat hyvin ehjä kokonaisuus. Olihan veto! Mutta niin oli kymppirivikin täydellinen. Liljankukan helähtäessä soimaan liukuivat Manuela ja Matti tangon taikaan. Tanssi ei kerännyt huimia kehuja tuomareilta, mutta liike oli maallikolle kaunista katsottavaa eikä vähiten Manuelan upean kokonaisuuden takia.

Yllätystehtävä saikin tanssiparit kiireesti takaisin harjoitusparketille etsimään uusia kuvioita. Suunnattoman kaunis foxtrot Jutan ja Harrin keinumina oli erittäin nautittava suoritus ja tuli tuomariston palkitsemaksi. Cha cha Raksun ja Janin tanssimana oli loistava esitys, jossa Janin sähäkät liikkeet tukivat esitystä hienosti. Manuelan ja Matin sambassa oli vauhtia mukavasti, mutta kyllä heidän suorituksensa valitettavasti hävisi kahdelle muulle parille. Manuelalla on kaikki mahdollisuudet kehittyä loistavaksi tanssijaksi, mutta se vaatii vielä hieman lisää harjoittelua.

Tuomareiden pisteet tanssiesitysten jälkeen olivat Raksu 78, Harri 72 ja Manuela 62. Pistejakauma kuvasi tanssijoiden eroja myös maallikon silmiin osuvalla tavalla. Finaaliparin valinta jäikin sitten yleisön ratkaistavaksi. Yleisö yllätti jälleen kerran! Syntyi taas Tami-tyyppinen ratkaisu. Paras pari putosi yleisön äänillä. En osaa sanoa oliko tuo yllätys vai ei, että yleisö tekee omat ratkaisunsa, jotka poikkeavat ammattilaisten arvostelusta! Toivotaan, että alkava viikko tuo ensi sunnuntaille jännittävän loppukilpailun!

Isänpäivä

Tunnen rintani paistuvan tänään ylpeydestä, jonka oma hieno jälkeläinen tuottaa! Suurimman työn oman lapsen maailmaan saattamisessa on kuitenkin tehnyt äiti, joka myös itseään säästämättä on kasvattanut lapsesta menestyvän aikuisen. Kaikkien äitien vastuu lastensa kasvattajana on mittaamattoman suuri. Kiitos siitä kaikesta äideille!

Joka tapauksessa kaikille isille      HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ       ja kiitos lapsille muistamisesta ja kiitos äideille mahdollisuudesta Isänpäivään!

Hietalahden telakka vaisuna

Suomea osaltaan maailman maineeseen nostanut telakkateollisuus on ollut nyt vuosia vaisuna. Omistukset ovat siirtyneet jo aikaa sitten ulkomaalaisille tahoille. Työt ovat edelleen vähentyneet ja osista yksiköitä loppuneet kokonaan. Ulkomaiset omistajat ovat huutaneet Suomen valtiolta lisärahaa hieman kiristysluonteisesti. Ammattiliitot ja oppositiopuoleet ovat osaltaan säestäneet näitä kiristysyrityksiä.

Voi vain kysyä, olisiko suomalaisten veronmaksajien rahoja pitänyt lähettää viimeisimmän tapauksen kohdalla etelä-korealaisen yrityksen kassaan? Yritykselle, jonka talous on pitkään ollut äärimmäisen kurjassa jamassa ja rahantarve ilmeisen pohjaton. Väitetään, että Ranska sai työn, joka olisi kuulunut suomalaisille! Kukaan vaan ei tiedä hintaa, jonka Ranska osallistumisestaan maksaa. Eikä lasku tuosta hommasta ole vielä aikoihin valmis.

Kilpailu laivanrakennuksessa on kovaa oletettavasti supistuvilla markkinoilla. Rikkailla mailla on enemmän rahaa käytettäväksi telakkateollisuutensa tukemiseen. Suomessa täytyy vain toivoa, että valtio laskee oikein mahdollisuutensa itse omistaa telakoita ja tarjota työtä suomalaisille laivanrakentajille! Osaamistahan meiltä kyllä löytyy omasta takaa. Mutta ulkomaisille yrityksille rahansyöttämisessä ei ole mitään järkeä!

Alla kuva töitä odottavasta Hietalahden telakasta ja taivaalle kurkottavista nostureista. Telakkahallissa taitaa pilkistää mahdollisesti jonkun jokimurtajan kansi.

Buena Vista Social Club Helsingissä

Pääsin eilen pienen ystäväporukan kanssa katsomaan Finladiatalolla esiintynyttä kuubalaista maailmankuulua soittajaryhmää, Buena Vista Social Clubia. Uskomatonta, että jostain päin maailmaa löytyy musiikin rytmi, joka tempaisee ihmisen mukaansa halusi tai ei! Tosin minä halusinkin sen tempaisevan itseni mukaan. Ja niinhän siinä kävi!

Olihan se melkoista tykitystä! Heti alusta alkaen koko 12-henkinen ryhmä soitti täydellä tykityksellä. Hetken meni aikaa ennenkuin korva sai kiinni meikäläisen melankolisen hitaasta poljennasta poikkeavasta kuubalaisesta rytmistä, mutta sitten se olikin vientiä. Biisit vaihtuivat melkein lennossa.

Parasta antia antoivat paremmuusjärjestyksessä vetopasunisti, 2 konkarikitaristia sekä 3-henkinen trumpettiryhmä. Molemmat keski-ikäiset nais- ja miessolisti puhtaine, soivine äänineen vetivät koko konsertin läpi kestävät osuutensa loistavalla tavalla. Puhtaat äänten soinnit iskivät tajuntaan kauniin espanjankielisen laulannan. Välillä sai yleisö seurata ikämieskitaristien loistavia kitarayksinpuheluja sekä vuoropuheluja milloin solistien milloin muiden soitinten kanssa.

Mutta kun lavalle saapui juuri 83 vuotta täyttänyt laulajatar Omara Portuondo räjähti yleisö taputuksiin. Kypsäikäinen lady veti useita kappaleita, joiden aikana hän innosti yleisön kädet kipeyttäviin taputuksiin. Monen kappaleen ajan yleisö seisoi ja taputti haltioituneesti. En ikinä tunnusta, mutta kun lady lauloi herkän laulun ainoastaan kahden seniorikitaristin säestyksellä, niin silmäni hikoilivat. Kaunista ja herkkää!

Olihan hienoa kokea tuo kansainvälisesti tunnettu ryhmä aivan omilla kotinurkilla!