Pyhäinpäivä ja kaupat kiinni?

Muistan hyvin ajan, jolloin vastustin jyrkästi kauppojen aukioloaikojen lisäämistä. Olin nuoruudessa tottunut siihen, että kaupat olivat auki arkisin klo 17:ään ja lauantaisin klo 13:een. Noiden aikojen jälkeen päivä ikäänkuin rauhoittui ja alkoi seesteinen ilta, jolloin oli mahdollista harrastaa ilman hälinää. Ihmisillä oli aikaa rauhoittua perheensä pariin ja tehdä yhdessä asioita. Asuin lähellä kauppoja maalaiskylän keskustassa. Kaupat toivat päivisin aukiollessaan melkoista liikenteen hälinää kylälle.

Aikuisiällä omassa ammatissani ei paljon ehtinyt kauppaa ajattelemaan kun työpäivät venyivät pitkiksi. Toki päivän ruokaostosten tekemistä auttoi kun ruokakauppojen aukiolot pitenivät jossain vaiheessa klo 18:aan ja sitten klo 20:een. Mutta edelleen minua ihmetytti lauantain aukiolon pidentäminen. Olihan jääkaapit keksitty ja varautuminen viikonlopun ruokiin ei vaatinut päivittäisiä kauppakäyntejä.

Sitten tultiinkin siihen vaiheeseen, että aukiolojat vapautuivat ensin pienille kaupoille ja sitten tuli vielä pidennysmahdollisuudet kaikille kaupoille. Tuli myös sunnuntain aukiolot. No huh, huh! Miten siihen sitten olisi pitänyt suhtautua? Tuossa vaiheessa kauppahommiin itsekin siirtyneenä se tarkoitti oamkohtaisesti sitä, että omatkin työpäivät ja viikot venyivät entisestään. Nukkumismahdollisuudet vähenivät ja unentarve lisääntyi. Yhtälö oli tuolloin aika mahdoton!

Lisäksi sitten tulivat kulutusjuhlat ja suomalaisetkin oppivat moninaiset herkuttelutavat ja kekkerien pidon ystävien kanssa. Siitä seurauksena olikin erityisesti kaksoispyhien rajut hamstrausorgiat. Ihmiset kaahasivat ostoskärryineen hysteerisesti ruokakaupoissa aivan kuin ruoka olisi loppumassa Suomesta. Tuosta olisi voinut päätellä, että seuraavalla viikolla ei olisi tarvinnut kaupassa käydä kun kaapit pursuivat hamstrattua evästä. Mutta ei! Normaali ruoka-asiointi jatkui seuraavasta arkipäivästä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut! Mihin katosivat hamstratut ruuat?

Vastustanko vielä? No en tietenkään! Nyt on mukava asioida kaupoissa viikonloppuisin ja viettää aikaa suurissa ostoskeskuksissa. Ja onhan joskus iltamyöhällä pakko hakea vielä maitopurkki lähikaupasta klo 20.45. Ja joskus lauantaisin sapettaa kun kaupat sulkevat ovensa jo klo 18. Mistä sitä voi tietää vaikka minäkin tarvitsisin jotain purtavaa aamuyöstä klo 4:n aikoihin kun ei nukuta?

Myös virastot, terveyskeskukset ja kaikki muutkin palvelut on pidettävä aina auki, että kansa pääsee asioimaan haluamanaan aikana!!! Ei kun kaikki aukiolot ympäri vuorokautiseksi ja kaikki vapaaksi!!!

Veroluettelot, tirkistelijän unelma

Nyt ne ovat taas täällä! Luettelot valtakunnan merkkihenkilöiden verotuksesta vuodelta 2012. Tietokoneet käyvät kuumana kun etsitään tuttujen nimien verotettavia tuloja ja tiedotusvälineet paasaavat ansiotulojen sillä ja sillä pienentyneen ja sillä ja sillä kasvaneen. Romahti, räjähti, supistui, kutistui, hyppäsi, harppasi jne. ovat päivän verbejä.

Kiinnostuksen kohteina ovat yleisesti julkkikset kuten urheilijat, kirjailijat, näyttelijät, firmojen johtajat, tv-julkimot, artistit ja tietenkin tärkeimpänä Johanna Tukiainen. Mutta ilman huomiota eivät jää myöskään naapurit, sukulaiset, kaverit, ystävät  ja kaikki sellaiset läheiset, joista saattaa tulla entisiä liian suurten tulojen aiheuttaman kateuden vuoks. Hui kauhistus kun on mielenkiintoista! Kenetkähän minä näenkään ensi kerralla?

Työpaikkojen kahvipöydissä käydään asian ympäriltä laajaa polemiikkia. Ei edes valtion salakuuntelujupakka pärjää tälle kansan suunnattoman kiinnostuksen kohteelle. Iltapäivälehdet myyvät kuin häkä ja painokset loppuvat monista myyntipaikoista. Levikeille hyvää riittää moniksi päiviksi!

Olisikohan Kataisen kaveri Himanen sittenkin ollut oikeassa kansamme perusluonteesta kateudesta, jonka kaveri on myös uteliaisuus? Mutta lähdenpä tästä tutustumaan listoihin, että pystyn osallistumaan keskusteluun. Enhän minä muuten niistä ole ollenkaan kiinnostunut!

Novelli Erätulilla osa. 6

Masentunut metsämies vääntäytyi kivuliaasti pystyyn ja taapersi jalat harallaan nuotiopaikalle ja kasasi rivakasti varusteensa. Kuten arvata saattoikin, silmälasit eivät olleet pitäneet kohtaamisestaan männynrungon kanssa. Lasikotelo rintataskussa oli täynnä linssien sirpaleita ja 280 Euroa maksaneet kehykset olivat jengoilla.  Reppu selässä ja ase olalla Luukkonen lähti astelemaan paljain jaloin käpyjä väistellen kohti Latukkaa. Jalkoväliä hiersivät kärähtäneiden housujen palkeenkielet. Punaisella vereslihalla olevat kulkuset vilkkuivat jalkovälistä. Tuska oli sen verran kova, että jalat harallaan kävely ei olisi kyllä onnistunut pitkospuita pitkin. Luukkosen onneksi maasto oli kuivaa kangasta, jolla leveämpikin kävelyasento sujui kohtalaisen vaivattomasti.

-          Jos en ole Sinulta, rakas Lada, ennen armoa pyytänyt ja olen joskus jopa rumastikin Sinua puhutellut, niin nyt pyytäisin nöyrimmästi kaikkea entistä anteeksi ja toivoisin Sinun käynnistyvän heti avaimesta! Pena Luukkonen aneli hartaasti avatessaan Latukan ovea.

Anelija asettautui kuskinpukille varovasti. Hyvin, hyvin varovasti! Jostain kumman syystä Latukka päätti huomioida rukouksen muotoisen anteeksipyynnön ja käynnistyi heti. Jos auto olisi halunnut käyttää hyväkseen kuskinsa kuntoa, olisi se ehkä ilkikurillaan tänäänkin työnnättänyt itsensä käyntiin.

Hetken kuluttua mentiin kuitenkin rivakkaa kyytiä pitkin metsäautotietä kohti kirkonkylän terveyskeskusta. Epätasaisen tien kuiva sora vain rapisi auton lokasuojien sisäpuolella ja takapeilissä näkyi pölysumu, joka levisi pitkin tienreunan varvikoita. Ladan kulunut penkki ei ollut pinnaltaan paras paikka kärsineelle takalistolle. Kankaan karkea kuvio ja muutama katkennut jousi hiersivät tuskallisesti vahingoittunutta takapuolta vaikka kuljettaja yritti istua höyhenen keveästi ja kannatella kannikkaansa selkänojan varassa.

Puolituntia myöhemmin Lada jarrutti laukkaansa, jarrurummut savusivat ja kulkupeli löysi sijansa terveyskeskuksen parkkipaikan takanurkassa keula syvällä pajupuskassa. Vaikka silmälasit olivat murskana, oli reitti löytynyt vanhasta muistista ja korvakuulolla.

Kuljettaja vääntäytyi perin varovasti ulos ajokistaan, päästi syvän huokauksen ja lähti taapertamaan hiljakseen jalat levällään kohti terveyskeskuksen sisäänkäyntiä. Odotussalin väki tuijotti ihmeissään ilmoittautumisluukulle taapertavaa niukalti ylipainoista miestä ja tämän housunriekaleiden välistä vilkkuvaa pariovien levyistä vereslihalle palanutta takapuolta. Punaisena heiluvat kulkuset toivat jopa joillekin mieleen vain muutaman kuukauden päässä odottavan jouluajan.

Väki päätti ikäänkuin yhteisesti ilman laajempaa keskustelua antaa etusijan juuri saapuneelle tuskaiselle tulijalle.

SEN PITUINEN SE!

Loistavat ulkoilukelit

Viime päivinä ovat vallinneet mainiot kelit ulkoilemiseen! Ja Helsingin pyöräily- ja kävelyreitit antavat ulkona liikkumiselle mahtavat mahdollisuudet. Kenellä suinkin riittävät paukut ulkoliikuntaan, mutta muuten epäilee, että mistähän voi minnekin löytää, on syytä etsiä kaupungin liikuntapisteistä esim. Helsingin Pyöräilykartta. Lisäksi netistä löytyy osoitteesta ulkoilukartta.fi sellainen karttapalvelu, josta löydät oman alueesi ulkoilureitit. Siellä voit myös kartalta mitata välimatkoja. Eli lenkkarit jalkaan ja liikkeelle ken vain kykenee! Eikä matkan tarvitse olla kilometrejä koska sadatkin metrit lasketaan!

Novelli Erätulilla 5.osa

Luukkosen oli hyvä olla! Tunne oli niin voimakas, että takapuolen alla oleva mätäskin tuntui vahvistavan lämmöllä tuota tunnetta. Edes kevyt sadekaan ei enää häirinnyt makkaranpaistumista odottavaa metsämiestä. Jostakin luikerteli kuitenkin käärme paratiisiin. Luukkosen mielestä olo alkoi tuntua jo hieman liian mukavalta ja auvoiselta. Tunkkainen haju, joka leijaili jostain kumiteräsaappaiden liepeiltä, häiritsi tunnelmaa. Äkkiä leimahtivat liekit jalkojen välissä. Nuotio oli salakavalasti lähettänyt lonkeronsa mättäiden alla metsämiehen istumapaikkaan suoraan peräpeilin kohdalle. Luukkonen pomppasi pystyyn huomatessaan istumamättäänsä syttyneen tuleen. Tulessa olivat myös Luukkosen housut. Tuo havainto aiheutti suorastaan äkillisen kiireen.

-           Mitä helvettiä … mistä nuo lieskat tuohon tuli … mikä palaa … missä on vettä? Luukkonen ähisi hädissään ja pää pyöri väkkärän lailla ympäriinsä.

Käsi ojentui kahvipannua kohden, mutta sitten järki sanoi pannun sisällön olevan liian kuumaa jalkovälin sammuttamiseen. Siinä saattaisi kulkuset palaa takuuvarmasti. Tosin se uhka oli jo vahvana ilmassa muutenkin. Hetkessä muistui mieleen lampi, joka sijaitsi selän takana vajaan sadan metrin päässä taukotulilta.

Luukkonen säntäsi tukevan miehen raskassoutuiseen juoksuun, joka pysähtyi heti alettuaan lähimpään paksurunkoiseen mäntyyn. Rintataskustakin kuului raju rusahdus. Mies vääntäytyi pystyyn nenä verillä ja edelleen kytevissä housuissaan. Savun noustessa haarovälistä matka jatkui nyt jo hieman onnekkaammin kohti lampea, jonne sukellus ei olisi antanut uimahyppykilpailuissa puolta pistettä enempää. Sekin puoli pistettä olisi tullut ponnistuksen tehokkuudesta. Mutalampi kuitenkin sammutti palon metsästäjän housuista. Veronsa lampi kuitenkin vaati. Molemmat kumiteräsaappaat jäivät risaisine sukkineen syvälle mutapohjaan. Luukkonen ei yrittänytkään tavoitella niitä. Haaroissa nimittäin tuntui armoton polte. Iho oli ehtinyt kärähtää jalkovälistä ja kipu ilmoitteli tulostaan. Luukkonen makasi hetken lammen reunamättäällä ja pohti tilannettaan. Apua oli päästävä hakemaan. Ja jonkinasteinen kiirekin tuntuisi olevan.

Masentunut metsämies ... JATKUU 

Olenko kärttyisä vanhus?

Nuorempana ajattelin herkästi useimmista vanhuksista, että nuo ne vaan valittavat turhaan ja miten joku voi puhua aina sairauksistaan. Aina valitetaan kipuja ja särkyjä. Milloin ei pääse ylös ja milloin ei pääse alas! Milloin istuminen on hankalaa, milloin seisominen aiheuttaa kipuja ja milloin makaaminen ei onnistu mitenkään päin särkyjen takia! Ihmettelin myös miksi vanhukset aina valittavat nuorista ja heidän käyttäytymisestään? Nuoret muka kiilaavat, eivät anna tietä, kiroilevat, eivät anna kulkuvälineissä istuinta jne.? Noin siihen asti kunnes minustakin tuli vanhus!

Nykyisin huomaan ajattelevani juuri samalla tavalla. Nuoret tekevät juuri kaikkia edellä mainittuja asioita ja sehän vasta sieppookin minua. Kuitenkin mietityttää, että olenkohan minä muka sitten jotenkin vanhempana muka viisaampi? Missähän vaiheessa minä alan kiilaamaan ja käyttämään muka vanhuuden edellyttämiä etuoikeuksia?

Sen minä ainakin osaan, siis valittaa vaivojani! Olen huomannut jo pitkän aikaa, että kun olen yhteydessä muiden ihmisten kanssa, on minulla polttava tarve luetella kaikki vaivani ja muutama muukin, jota en ole edes tiennyt itselläni olevankaan. Tuntuu kuin osallistuisin koko ajan kilpailuun siitä kenellä on eniten vaivoja ja kenen vaivat ovat pahempia.

Mutta kaikesta huolimatta, kyllä minun selkääni pakottaa aina kaikkein eniten, eikä Sinun kipusi ole mitään minun särkyihini verrattuna, mutta eilenpä minulla vasta koskikin jalkoihin todella kovasti, niin ja minunpa leikkaus kestikin tunnin pidempään jne. Nykyaikaisesti myös kyllä minun läppärissä on enemmän potkua kuin Sinun ja sain varmaan halvemmalla. Näillä ja monilla muilla argumenteilla olen yrittänyt selviytyä vanhusmaisista keskusteluista voittajana. Jos minä olisin keskustelujen tuomari niin kyllä tuomitsisin itseni ylivoimaiseksi voittajaksi! Nytkin särkee niin ettei ketään ole koskaan särkenyt näin paljon!!!

Novelli Erätulilla osa 4.

Metsästäjäpiirejä tieto Luukkosen uusista silmälaseista ei ollut vielä tavoittanut. Niinpä porukka edelleen vierasti metsästysseuran puheenjohtajan toiveiden mukaisesti niitä seutuja, jossa Luukkosen tiedettiin metsästelevän. Koskaan ei voinut tietää milloin haulisatsi tai luoti saavuttaisi metsästäjätoverin kehon. Luukkonen oli aina ampunut enemmälti kuuloaistin mukaan. Mutta saalista oli mies tuollakin tekniikalla reissuiltaan saanut. Kahdesti oli Kuttuvaaran tv-linkkimaston kytkentäkaappi saanut osuman, kerran joensuulaisen koneyrittäjän metsätraktori, kolmesti oli osuma tavoittanut suurempia metsäneläimiä. Niitä olivat metsästysseuran jäsenet sitten etsineet päivätolkulla. Sillä haavoittuneet eläimet piti saada mahdollisimman pian pois metsästä kitumasta. Kaksi noista eläimistä oli ollut hirviä ja kolmas Maikkulan Matin karannut sonni.

-          Nyt se Luukkosen Pena vihoviimeisen tempun teki! Saa piru nousta jakkaralle ja hoitaa hommat ellei Hannipaali ala löytymään! Matti oli tokaissut kun porukka lähti sonnin etsintään.

Noista harhalaukauksista oli Luukkonen saanut pulittaa tonnitolkulla korvauksia. Siinä oli pientilallisen talous ollut hetkittäin lujilla, mutta onneksi maataloustuki piti tulotason kohtalaisella tasolla. Lukuisat laukaukset olivat osuneet kiviin ja puihin. Maastossa oli luultavasti paikoin enemmän lyijyä kuin monilla jatkosodan taistelutantereilla.

Viimeinen ukaasi oli tullut nimismieheltä. Metsästysseuran puheenjohtaja oli tehnyt ilmiannon Luukkosen osumatarkkuudesta viimeisen saaliin etsinnän jälkeen. Luukkonen oli käynyt kuulusteluissa ja saanut ukaasin hankkia silmälasit tai muuten metsästyslupa lähtee. Luukkosen onneksi nimismies ei ollut huomannut kysyä ajokortista kun hänelle tuli hälytys jostain kaaharista kirkonkylän raitilla. Latukkakin oli jäänyt kirkonkylän baarin taakse, jossa oli sopiva käynnistysmäki. Tuon kuulustelun jälkeen oli ollut edessä lasientilausreissu Joensuuhun.

Nyt vaan lasit meinasivat huurtua tihkusateessa nuotiolla. Niinpä Luukkonen oli ottanut lasit pois silmiltään ja asetellut ne hienoon koteloon rintataskuunsa. Makkaratikun vuoleminen onnistui vanhalla rutiinilla ilman lasejakin. Nokipannukahvi kiehua roplatteli kepin nokassa nuotion yllä. Luukkonen nuolaisi huuliaan odotellessaan tikun nokassa tököttävän makkaransa kypsymistä.

-          Metsänpoika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston… , metsämies nautti luonnon rauhasta hyräillen Aleksis Kiven sanoittamaa ikimuistoista laulua samalla kun kumiteräsaappaan kärki napsutti tahtia kannon kylkeen.

Luukkosen oli ... JATKUU