Kyllä olen ollut kurkkua myöten täynnä tätä vaalitouhua! Joka ainoa media, joka ainoa päivä ja ilta olivat täynnä ”keskusteluja” ja vaaliteemoja. Päivittäin julkaistiin uusia tilastoja puolueitten aseman muutoksista puoluekartoilla. Ihmisille yritettiin tuputtaa puolueen väriä ja monenlaisia luotettavaksi kehuttuja lupauksia. Lyhtypylväät, media ja ilmoitustaulut olivat täynnä päitä, jotka lupasivat kansalaisille toinen toistaan parempaa tulevaisuutta. Ja miten sitten kävi? Yksi kärsi rökäletappion ja muut liki hilluivat voittajina. Paitsi Paavo ja siniset!
Nyt on ainakin toistaiseksi takana kikyt, maakuntauudistukset ja sote. Niitä puuhatessa edellinen hallinto mm. murhasi Savonlinnan ja monia muitakin paikkakuntia sekä lääkintälaitoksia ja hoitoloita.
Nyt olisi sitten vaaleissa valittuja tasavahvoja porukoita tarjolla rakentamaan Suomeen loistavaa tulevaisuutta. Mutta porukoilta ei puutu mitään muuta kuin melkoinen määrä tarvittavia yhteisiä ajatuksia Suomen suunnasta. Kaiken hyvän lisäksi muutamien ”merkittävien” puolueiden pitäisi tai heillä on suunnitelmissa vaihtaa puheenjohtaja. Ja tämän uuden johtohenkilön pitäisi johdattaa lennossa puolueensa uuteen aurinkoon.
Ainoa positiivinen asia vaalituloksessa oli naisten merkittävä osuus valituista kansanedustajista. Olen aina luottanut jostain syystä enemmän naisten järkevyyteen päätöksenteossa. Olisikohan heidän hienoilla kyvyillään jotain tekemistä äidillisyyden ja hoivavietin kanssa. Järkevää ajattelukykyä heillä ainakin on!.
Mutta, luoja varjele, mikä sähellys lähiviikkoina on edessä! Jos minua ahdisti ennen vaaleja, niin nyt minua vasta ahdistaakin oikeasti. Mitä ihmettä tästä mahtaa tulla? Ja Suomesta? Ja mitä puoluevärejä on tulevat vuodet nostamassa veroja, ahdistelemassa vanhuksia, lisäämässä valtionvelkaa, lopettamassa kouluja, vähentämässä tutkimusmäärärahoja ja lopettamassa hyvin alkaneen kehityksen?
Hirvittää tuo tulevaisuus! Oma ja Suomen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti